Faktoja ja visioita - vai huskastelua?
19.11.2008 Klo 22.15
Kuka on valmis luopumaan saavutetuista eduista?
Kunnallisvaalit on käyty ja nyt näyttää käyvän kova kuhina luottamusmiespaikoista. Olen kuunnellut kuntavaalien jälkeen valtuutettujen mielipiteitä luottamuspaikkojen jaosta. Toiset luottamusmiehet ovat hyvin pessimistisiä uuden valtuuston mahdollisuuksista hoitaa kuntalaisten asioita.
Kun yhteistyökuvioita mietitään ja käydään neuvotteluja valtuustoryhmien kesken ja välillä, tulee ryhmien toivoa ja myös asettaa tavoitteeksi, millä kokoonpanolla Pirkkalassa kyetään tekemään oikeat valinnat ja ratkaisut vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kunnan asukkaiden parhaaksi.
Ei tavoitteena saa olla se , millä omalle puolueelle saadaan näkyvimmät ja tärkeämmät johtopaikat hallinnon eri tasoilla sekä mahdollisimman paljon puheenjohtajapaikkoja lautakuntiin ja jäseniä kunnanhallitukseen ja lautakuntiin.
Pitää saada laajapohjainen kunnanhallitus, joka yhdessä virkamiesten kanssa ajaa epäitsekkäästi koko kunnnan etua. Toivoa on. Tarvitaan myös jonkinlaista talkoohenkeä luottamusmiesten ja virkamiesten keskuuteen.
Toivottavasti tulevat valtuutetut ymmärtävät myös lähestyvän taantuman, joka vaikuttaa päätöksiin. Suhdanteet vaihtelevat Suomessa nykyisin äärettömän nopeasti. Joka päivä uutisissa kuulee kun työntekijöitä lomautetaan ja irtisanotaan.
Muistammehan, miten vuosi sitten syksyllä ja vielä viime keväänä Pirkkalankin talousasiat olivat jyrkässä nousussa. Pian niin korkealla, että hyvä jos happi riittäisi ainakin virkamiesten mielestä. Sitten jotain omituista tapahtui. Varma nousu katkesi kuin tuhka tuuleen. Tuskin kuntavaalinhuuman tulos oli selvinnyt, kun nousun huuma vaihtui suorastaan uhkaavan synkkiin tunnelmiin.
Kriisikunta ja likaiset työt eivät kuulu virkamiesten ja poliitikkojen sanavarastoon ainakaan ennen kuntavaaleja ja tuskin sen jälkeenkään. Tämä velalle rakennetun hyvinvoinnin purkaminen on monin osin välttämätöntä.
Nöyryyttä ja alhaisuutta meiltä päättäjiltä kysytään; nöyrää paluuta ahneuden , itsekkyyden ja ylpeyden laveilta teiltä. Nyt alkava nelivuotiskausi on meille kuntapäättäjille voimannäyte. Nyt tarvitaan vastuullisuutta ja vastuunkantoa niin valtuustossa, lautakunnissa kuin hallituksessa.
Talouselämä on ihmisten toimintaa, heidän pelkojensa ja toiveittensa muotoilemaa, tahdon suunta on merkittävä asia sen kehityksessä. Miten hyvä tahto syntyy? Tahto syntyy oikeudenmukaisuuden ja tasauksen vaatimuksissa.
Nyt pitää keksiä järjestelmä, joka tasaa tulo-ja elinoloeroja. Tasaus on unohtunut päättäjiltä.
Yhteiskunnan voimakas murros kaipaa uusia tuulia. Epävarmuuteen kaivataan valoa ylhäältä. Murrosaika voi nostaa pinnalle sellaisen henkilön, joka uskaltaa panna altiiksi oman elämän ja sanoa: Tette väärin.
Ketä seurata? Uskoako vai ei? Enemmän kuin ennustamista profetoiminen on julistamista, ilmeisten vääryyksien nostamista päivänvaloon ja Jumalan sanan tuomista ihmisten konkreettiseen elämäntilanteeseen.
Tulipa tässä mieleen viime pyhän saarna kirkossa. Köykkä piti mielenkiintoisen saarnan johon itse eläydyin omien kokemukseni kautta. Tippa siinä tuli silmään, kun pappi kertoi pojasta, joka herätettiin yöllä kolmen aikaan hakemaan polkypyörällä isälle lääkäriä. Isä oli kuolemaisillaan.
Minäkin olin noin kahdeksanvuotias, kun iltapimeällä siskoni kanssa laitoimme hevoselle valjaita ja rinnusnauhaa kiinni,joka aina aukesi kun istuimme rekeen. Silloin haimme diakonissaa, kun pikkuveljeni oli kuolemaisillaan.
Yli viisikymmentä vuotta sitten palaan lapsuuteni maisemiin. Monet muistot koskettavat elävästi ajatuksiani. Lapsuudenkokemukset palautuvat tajuntaani satumaailmana, jossa aurinko ei koskaan piiloutunut pilven taakse eikä pakkanen häirinnyt loputtoman pitkiä lumisia talvia ja komeita hiihtokeliä.
Aika kultaa muistoja, niin politiikassa kuin lapsuudessa. Jokainen meistä palaa jossakin elämänsä vaiheessa juurilleen, vaippapa vain ajatuksin, mutta täydestä sydämestä.
AAMUSTA ILTAAN
Luotujesi kanssa käyn illan rauhaan.
Se ympyröi maat ja metsät.
Meri ja järvi on tyyni.
Pian katoavan valon kajo
herättää salatun kaipuun aikaan,
johon yö ei enää kuulu.
Hiljainen kiitos täyttää mieleni.
Kunnallisvaalit on käyty ja nyt näyttää käyvän kova kuhina luottamusmiespaikoista. Olen kuunnellut kuntavaalien jälkeen valtuutettujen mielipiteitä luottamuspaikkojen jaosta. Toiset luottamusmiehet ovat hyvin pessimistisiä uuden valtuuston mahdollisuuksista hoitaa kuntalaisten asioita.
Kun yhteistyökuvioita mietitään ja käydään neuvotteluja valtuustoryhmien kesken ja välillä, tulee ryhmien toivoa ja myös asettaa tavoitteeksi, millä kokoonpanolla Pirkkalassa kyetään tekemään oikeat valinnat ja ratkaisut vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kunnan asukkaiden parhaaksi.
Ei tavoitteena saa olla se , millä omalle puolueelle saadaan näkyvimmät ja tärkeämmät johtopaikat hallinnon eri tasoilla sekä mahdollisimman paljon puheenjohtajapaikkoja lautakuntiin ja jäseniä kunnanhallitukseen ja lautakuntiin.
Pitää saada laajapohjainen kunnanhallitus, joka yhdessä virkamiesten kanssa ajaa epäitsekkäästi koko kunnnan etua. Toivoa on. Tarvitaan myös jonkinlaista talkoohenkeä luottamusmiesten ja virkamiesten keskuuteen.
Toivottavasti tulevat valtuutetut ymmärtävät myös lähestyvän taantuman, joka vaikuttaa päätöksiin. Suhdanteet vaihtelevat Suomessa nykyisin äärettömän nopeasti. Joka päivä uutisissa kuulee kun työntekijöitä lomautetaan ja irtisanotaan.
Muistammehan, miten vuosi sitten syksyllä ja vielä viime keväänä Pirkkalankin talousasiat olivat jyrkässä nousussa. Pian niin korkealla, että hyvä jos happi riittäisi ainakin virkamiesten mielestä. Sitten jotain omituista tapahtui. Varma nousu katkesi kuin tuhka tuuleen. Tuskin kuntavaalinhuuman tulos oli selvinnyt, kun nousun huuma vaihtui suorastaan uhkaavan synkkiin tunnelmiin.
Kriisikunta ja likaiset työt eivät kuulu virkamiesten ja poliitikkojen sanavarastoon ainakaan ennen kuntavaaleja ja tuskin sen jälkeenkään. Tämä velalle rakennetun hyvinvoinnin purkaminen on monin osin välttämätöntä.
Nöyryyttä ja alhaisuutta meiltä päättäjiltä kysytään; nöyrää paluuta ahneuden , itsekkyyden ja ylpeyden laveilta teiltä. Nyt alkava nelivuotiskausi on meille kuntapäättäjille voimannäyte. Nyt tarvitaan vastuullisuutta ja vastuunkantoa niin valtuustossa, lautakunnissa kuin hallituksessa.
Talouselämä on ihmisten toimintaa, heidän pelkojensa ja toiveittensa muotoilemaa, tahdon suunta on merkittävä asia sen kehityksessä. Miten hyvä tahto syntyy? Tahto syntyy oikeudenmukaisuuden ja tasauksen vaatimuksissa.
Nyt pitää keksiä järjestelmä, joka tasaa tulo-ja elinoloeroja. Tasaus on unohtunut päättäjiltä.
Yhteiskunnan voimakas murros kaipaa uusia tuulia. Epävarmuuteen kaivataan valoa ylhäältä. Murrosaika voi nostaa pinnalle sellaisen henkilön, joka uskaltaa panna altiiksi oman elämän ja sanoa: Tette väärin.
Ketä seurata? Uskoako vai ei? Enemmän kuin ennustamista profetoiminen on julistamista, ilmeisten vääryyksien nostamista päivänvaloon ja Jumalan sanan tuomista ihmisten konkreettiseen elämäntilanteeseen.
Tulipa tässä mieleen viime pyhän saarna kirkossa. Köykkä piti mielenkiintoisen saarnan johon itse eläydyin omien kokemukseni kautta. Tippa siinä tuli silmään, kun pappi kertoi pojasta, joka herätettiin yöllä kolmen aikaan hakemaan polkypyörällä isälle lääkäriä. Isä oli kuolemaisillaan.
Minäkin olin noin kahdeksanvuotias, kun iltapimeällä siskoni kanssa laitoimme hevoselle valjaita ja rinnusnauhaa kiinni,joka aina aukesi kun istuimme rekeen. Silloin haimme diakonissaa, kun pikkuveljeni oli kuolemaisillaan.
Yli viisikymmentä vuotta sitten palaan lapsuuteni maisemiin. Monet muistot koskettavat elävästi ajatuksiani. Lapsuudenkokemukset palautuvat tajuntaani satumaailmana, jossa aurinko ei koskaan piiloutunut pilven taakse eikä pakkanen häirinnyt loputtoman pitkiä lumisia talvia ja komeita hiihtokeliä.
Aika kultaa muistoja, niin politiikassa kuin lapsuudessa. Jokainen meistä palaa jossakin elämänsä vaiheessa juurilleen, vaippapa vain ajatuksin, mutta täydestä sydämestä.
AAMUSTA ILTAAN
Luotujesi kanssa käyn illan rauhaan.
Se ympyröi maat ja metsät.
Meri ja järvi on tyyni.
Pian katoavan valon kajo
herättää salatun kaipuun aikaan,
johon yö ei enää kuulu.
Hiljainen kiitos täyttää mieleni.