KESKUSTAN PUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT!
19.05.2010 Klo 06.56
MONET ASIAT MIETITYTTÄVÄT?
No niin viikko sitten tuli käytyä katsomassa Vapriikissa Keskustan puheenjohtajaehdokkaita. Paikalla olivat vain Kiviniemi ja Väyrynen. Muut olivat eduskunnassa keskustelemassa ja puolustamassa ydinvoimaa. Pekkarinen ydonvoiman puolesta ja kuulemma Kaunisto sen lisärakentamista vastaan.
Vapriikin ympäristöön oli vaikea saada parkkeerattua autoa. Kaikki paikat olivat lähellä olevien asukkaiden parkkialueita. Vihdoin viimein pyörittyäni siinä lähdin takaisin ja Tuomiokirkon läheltä sain sitten pysäköityä autoni. Oli kiire jo koska tilaisuus alkoi kello 18.00. Kovalla kiiruulla melkein juoksujalkaa menin etten myöhästyisi.
Palolaitoksen kohdalta ylitin tien ja siinä oli myös toinen nuori tyttö menossa samaan tilaisuuteen. Yhtämatkaa menimme ja siinä matkan varrella keskustelimme puheenjohtajaehdokkaista. Meille molemmille oli mielessä se, että mitähän Paavo Väyrysellä olisi meille sanottavaa.
Kun astelimme Vapriikkiin sisään Paavon kuvat olivat jo meitä vastassa. Sanoin, että tämä sama kuva oli, kun Väyrynen pyrki presidentiksi. Mentyämme sisään kohtasimme myös Paavo Väyrysen, joka tuli meitä tervehtimään. Minä kerroin, että tämä sama kuva on meidän navetan seinällä kehyksissä. Paavo kertoi, että melkein on samannäköinen, mutta silmälasit ovat eri.
Puheenjohtajaehdokkaiden tentti ei tuonut esille ehdokkaista esille kovin paljon mielipide-eroja. Väyrynen sanoo asiat suoraan peräpohjalaisella tyylillään, mutta Kiviniemi on vähän varauksellisempi. Keskusteltiin aluepolitiikasta Kainuun mallista, maakuntien puolustamisesta, talouspolitiikasta ja sairaanhoidosta.
Väyrynen mukaan sosiaalitoimen kytkeminen perusterveydenhoitoon on väärä ratkaisu. Hän totesi, että pienemmälläkin asukaspohjavaatimuksella turvataan peruspalvelut terveydenhoidossa, kuin Paras-hankkeen vaatimus 20000 asukkaan palvelualueita. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Väyrysen mielestä Kreikka olisi pitänyt päästää velkasaneeraukseen. Kivinimei oli sitä mieltä, että aikaisemmin oli ehkä muitakin vaihtoehtoja, mutta viime vaiheessa tämä nyt tehty ratkaisu oli oikea.
Monessa asiassa Kiviniemi ja Väyrynen olivat eri mieltä, joskus tuntui siltä, että mitä tässä haetaan. Väyrysellä omasta mielestäni oli enempi keskustalainen kanta asioihin kuin Kiviniemellä. Joskus tuntui siltä, että Kiviniemellä on enempi kokoomuslainen kanta kuin keskustalainen.
Keskusta tarvitsee kuitenkin napakan puheenjohtajan, joka voisi viedä keskustan voittoon seuraavissa vaaleissa. Kaipaan jämäkkää johtajaa, joka uskaltaa sanoa missä mennään eikä mielistele ketään. Se vaan on paha vika, että sellaista ei taida löytyä poliitikoista. Kaikkien pitää mielistellä äänestäjiä ja luvata kaikille jotakin. Jarmo Korhonen olisi napakka, mutta ei hänen tässä vaiheessa kannata lähteä, koska hänellä pitäisi olla joku työpaikka. Pelkällä puheenjohtajuudella ei elä.
Tentin jälkeen ovensuukyselyssä Väyrynen pärjäsi parhaiten 33 henkilön mielestä. Kiviniemeä tuki 29 henkilöä. Puheenjohtajakiertueen ovensuukyselyssä tiedusteltiin kuka tentissä parhaiten onnistui.
Helatorstaina 13.5. oli kylvönsiunaus. Päivä oli mitä ihanin. Koivut oli juuri puhjenneet kukkaan ja lintujen riemullinen konsertti soi puissa ja pensaissa. Meitä seurakuntalaisia oli kokoontunut noin kolmekymmentä vanhan viljamakasiinin ympärillä olevalle peltoaukeamalle kylvönsiunaamiseen. Mieheni Pekka viljelee siinä kauraa ja oli juuri viikolla saanut siinä kohtaa kylvötyöt tehtyä.
Kylvön siunannut kappalainen Jukka Jormanainen puhui Jumalan huolenpidosta, hyvyydestä ja siunauksesta antaessaan meille jokapäiväisen leipämme. Hänen luomisvoimastaan on maan kasvu, suotuisat ilmat ja saatava sato. Siihen luottaen me viljelemme ja varjelemme maata. Meillä on myös vastuu siitä, että jokapäiväinen leipä riittää kaikille ihmisille, myös tuleville sukupolville, sanoi hän.
Ihmiskunnan merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin. Joka aamu keitän oman maan viljasta tehtyä kaurapuuroa sen parempaa puuroa ei ole.
Kyllä tuntuu siltä, että Suomen pellot on saatava tuottamaan mahdollisimman hyvää ravintoa. Maaseudun ihmisen elämäntyö nousee vielä arvoonsa. Olemme täällä Luojan työtovereita viljellessämme sanaa ja viljojen siemeniä, hoitaessamme karjaa ja tuottaessamme sen tuotteita ihmisen ravinnoksi.
Pirkkalan vanha kirkko kohoaa Pirkkalan parhaitten viljapeltojen keskellä. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta seisoessaan tämän vanhan viljamakasiin kohdalla. Historian saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.
Ajatus kylvönsiunaamisesta syntyi jo seitsemän vuotta sitten, kun ehdotin Pekalle, joka näitä peltoja viljelee, että pidettäisiin viljansiunaus kun olet saanut kylvettyä. Hän vei tietoa eteenpäin entiselle kirkkoherra Juhani Husalle ja siitä asti Pirkkalassa kylvönsiunaus on tehty joka vuosi.
Jo vanhastaan kylvön siunaus on tehty rukoussunnuntain ja helatorstain välissä. Tuolloin käytiin kulkueena papin johdolla paikkakunnan pelloilla ja siunattiin touko. Kylvön siunaus on yhteinen, vuotuinen rukous, jossa olemme kiittämässä elämästä. Perimmiltään elämä ei ole meidän käsissämme, vaan se mitä elääksemme tarvitsemme, tulee Jumalalta: kevään ja kesän tulo, elämän puhkeaminen, itäminen ja kasvu.
Viikonloppuna oli myös pojanpoika Leevi tullut katsomaan miten viljan maahan kätkeminen sujuu äijältä. Hän oli kovasti kipeä, vaikka ei valittanut. Mummo ihmetteli, että miten kaularauhaset ovat noin turvotuksissa. Ei muuta kun lääkäriin. Kuumekin huiteli 39. Ei ihan tavallinen "flunssa". Lauantaina käytiin Mehiläisessä, sunnuntaiaamuna Lääkärikeskuksessa Rautatienkadulla ja iltapäivällä istuttiin jo Lasten poliknikalla keskussairaalassa yli neljä tuntia.
Sieltä onneksi saatiin apu. Vaikka verikokeitten otto Leeviä pelottikin. Kova flunssa oli tehnyt tepposet ja jättänyt jälikitautina "pusutaudin" eli mononukleoosin. Enpä ennen ollut tällaista nimitystä kuullutkaan. Mononukleoosiin ei ole parantavaa lääkitystä ja antibiootitkaan ei siihen tehoa. Ei näytä tehoavan vaikka Leevi sai antibiottia. Nenä kyllä aukesi ja koko ajan saa olla niistämässä. Kuume ei vaan meinaa laskea, koko ajan on 39 ja jopa ylikin. Mikä onni, että muommolla on mahdollisuus hoitaa Leeviä. Eiköhän tässä vielä parannuta jos ei tämä tauti iske vielä mummoon.
Sunnuntaina ehdin käydä myös kaatuneitten muistojumalanpalveluksessa laskemassa seppeleet sodissa kaatuneiden muistoksi Pirkkalan vanhassa kirkossa. Pirkkalassakin siniristiliput liehuivat kaatuneitten muistopäivänä. Muistopäivän tunnelmissa vedettiin liput salkoon ja muisteltiin toisenlaisia aikoja.
No niin viikko sitten tuli käytyä katsomassa Vapriikissa Keskustan puheenjohtajaehdokkaita. Paikalla olivat vain Kiviniemi ja Väyrynen. Muut olivat eduskunnassa keskustelemassa ja puolustamassa ydinvoimaa. Pekkarinen ydonvoiman puolesta ja kuulemma Kaunisto sen lisärakentamista vastaan.
Vapriikin ympäristöön oli vaikea saada parkkeerattua autoa. Kaikki paikat olivat lähellä olevien asukkaiden parkkialueita. Vihdoin viimein pyörittyäni siinä lähdin takaisin ja Tuomiokirkon läheltä sain sitten pysäköityä autoni. Oli kiire jo koska tilaisuus alkoi kello 18.00. Kovalla kiiruulla melkein juoksujalkaa menin etten myöhästyisi.
Palolaitoksen kohdalta ylitin tien ja siinä oli myös toinen nuori tyttö menossa samaan tilaisuuteen. Yhtämatkaa menimme ja siinä matkan varrella keskustelimme puheenjohtajaehdokkaista. Meille molemmille oli mielessä se, että mitähän Paavo Väyrysellä olisi meille sanottavaa.
Kun astelimme Vapriikkiin sisään Paavon kuvat olivat jo meitä vastassa. Sanoin, että tämä sama kuva oli, kun Väyrynen pyrki presidentiksi. Mentyämme sisään kohtasimme myös Paavo Väyrysen, joka tuli meitä tervehtimään. Minä kerroin, että tämä sama kuva on meidän navetan seinällä kehyksissä. Paavo kertoi, että melkein on samannäköinen, mutta silmälasit ovat eri.
Puheenjohtajaehdokkaiden tentti ei tuonut esille ehdokkaista esille kovin paljon mielipide-eroja. Väyrynen sanoo asiat suoraan peräpohjalaisella tyylillään, mutta Kiviniemi on vähän varauksellisempi. Keskusteltiin aluepolitiikasta Kainuun mallista, maakuntien puolustamisesta, talouspolitiikasta ja sairaanhoidosta.
Väyrynen mukaan sosiaalitoimen kytkeminen perusterveydenhoitoon on väärä ratkaisu. Hän totesi, että pienemmälläkin asukaspohjavaatimuksella turvataan peruspalvelut terveydenhoidossa, kuin Paras-hankkeen vaatimus 20000 asukkaan palvelualueita. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Väyrysen mielestä Kreikka olisi pitänyt päästää velkasaneeraukseen. Kivinimei oli sitä mieltä, että aikaisemmin oli ehkä muitakin vaihtoehtoja, mutta viime vaiheessa tämä nyt tehty ratkaisu oli oikea.
Monessa asiassa Kiviniemi ja Väyrynen olivat eri mieltä, joskus tuntui siltä, että mitä tässä haetaan. Väyrysellä omasta mielestäni oli enempi keskustalainen kanta asioihin kuin Kiviniemellä. Joskus tuntui siltä, että Kiviniemellä on enempi kokoomuslainen kanta kuin keskustalainen.
Keskusta tarvitsee kuitenkin napakan puheenjohtajan, joka voisi viedä keskustan voittoon seuraavissa vaaleissa. Kaipaan jämäkkää johtajaa, joka uskaltaa sanoa missä mennään eikä mielistele ketään. Se vaan on paha vika, että sellaista ei taida löytyä poliitikoista. Kaikkien pitää mielistellä äänestäjiä ja luvata kaikille jotakin. Jarmo Korhonen olisi napakka, mutta ei hänen tässä vaiheessa kannata lähteä, koska hänellä pitäisi olla joku työpaikka. Pelkällä puheenjohtajuudella ei elä.
Tentin jälkeen ovensuukyselyssä Väyrynen pärjäsi parhaiten 33 henkilön mielestä. Kiviniemeä tuki 29 henkilöä. Puheenjohtajakiertueen ovensuukyselyssä tiedusteltiin kuka tentissä parhaiten onnistui.
Helatorstaina 13.5. oli kylvönsiunaus. Päivä oli mitä ihanin. Koivut oli juuri puhjenneet kukkaan ja lintujen riemullinen konsertti soi puissa ja pensaissa. Meitä seurakuntalaisia oli kokoontunut noin kolmekymmentä vanhan viljamakasiinin ympärillä olevalle peltoaukeamalle kylvönsiunaamiseen. Mieheni Pekka viljelee siinä kauraa ja oli juuri viikolla saanut siinä kohtaa kylvötyöt tehtyä.
Kylvön siunannut kappalainen Jukka Jormanainen puhui Jumalan huolenpidosta, hyvyydestä ja siunauksesta antaessaan meille jokapäiväisen leipämme. Hänen luomisvoimastaan on maan kasvu, suotuisat ilmat ja saatava sato. Siihen luottaen me viljelemme ja varjelemme maata. Meillä on myös vastuu siitä, että jokapäiväinen leipä riittää kaikille ihmisille, myös tuleville sukupolville, sanoi hän.
Ihmiskunnan merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin. Joka aamu keitän oman maan viljasta tehtyä kaurapuuroa sen parempaa puuroa ei ole.
Kyllä tuntuu siltä, että Suomen pellot on saatava tuottamaan mahdollisimman hyvää ravintoa. Maaseudun ihmisen elämäntyö nousee vielä arvoonsa. Olemme täällä Luojan työtovereita viljellessämme sanaa ja viljojen siemeniä, hoitaessamme karjaa ja tuottaessamme sen tuotteita ihmisen ravinnoksi.
Pirkkalan vanha kirkko kohoaa Pirkkalan parhaitten viljapeltojen keskellä. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta seisoessaan tämän vanhan viljamakasiin kohdalla. Historian saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.
Ajatus kylvönsiunaamisesta syntyi jo seitsemän vuotta sitten, kun ehdotin Pekalle, joka näitä peltoja viljelee, että pidettäisiin viljansiunaus kun olet saanut kylvettyä. Hän vei tietoa eteenpäin entiselle kirkkoherra Juhani Husalle ja siitä asti Pirkkalassa kylvönsiunaus on tehty joka vuosi.
Jo vanhastaan kylvön siunaus on tehty rukoussunnuntain ja helatorstain välissä. Tuolloin käytiin kulkueena papin johdolla paikkakunnan pelloilla ja siunattiin touko. Kylvön siunaus on yhteinen, vuotuinen rukous, jossa olemme kiittämässä elämästä. Perimmiltään elämä ei ole meidän käsissämme, vaan se mitä elääksemme tarvitsemme, tulee Jumalalta: kevään ja kesän tulo, elämän puhkeaminen, itäminen ja kasvu.
Viikonloppuna oli myös pojanpoika Leevi tullut katsomaan miten viljan maahan kätkeminen sujuu äijältä. Hän oli kovasti kipeä, vaikka ei valittanut. Mummo ihmetteli, että miten kaularauhaset ovat noin turvotuksissa. Ei muuta kun lääkäriin. Kuumekin huiteli 39. Ei ihan tavallinen "flunssa". Lauantaina käytiin Mehiläisessä, sunnuntaiaamuna Lääkärikeskuksessa Rautatienkadulla ja iltapäivällä istuttiin jo Lasten poliknikalla keskussairaalassa yli neljä tuntia.
Sieltä onneksi saatiin apu. Vaikka verikokeitten otto Leeviä pelottikin. Kova flunssa oli tehnyt tepposet ja jättänyt jälikitautina "pusutaudin" eli mononukleoosin. Enpä ennen ollut tällaista nimitystä kuullutkaan. Mononukleoosiin ei ole parantavaa lääkitystä ja antibiootitkaan ei siihen tehoa. Ei näytä tehoavan vaikka Leevi sai antibiottia. Nenä kyllä aukesi ja koko ajan saa olla niistämässä. Kuume ei vaan meinaa laskea, koko ajan on 39 ja jopa ylikin. Mikä onni, että muommolla on mahdollisuus hoitaa Leeviä. Eiköhän tässä vielä parannuta jos ei tämä tauti iske vielä mummoon.
Sunnuntaina ehdin käydä myös kaatuneitten muistojumalanpalveluksessa laskemassa seppeleet sodissa kaatuneiden muistoksi Pirkkalan vanhassa kirkossa. Pirkkalassakin siniristiliput liehuivat kaatuneitten muistopäivänä. Muistopäivän tunnelmissa vedettiin liput salkoon ja muisteltiin toisenlaisia aikoja.