Juhlapuheet eivät riitä
31.05.2012 Klo 17.45
MUUTOS LÄHTEE MEISTÄ

"Älkää mukautuko maailman menoon vaan muuttukaa, uudistakaa mieltänne, niin että osaatte arvioida mikä on Jumalan tahto mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." Näin Raamatun Room. 12:2 sanotaan.

Usein meitä poliitikkoja väärät pelot estävät puhumasta silloin, kun niin pitäisi tehdä. Olemme viime aikoina joutuneet paljon ajattelemaan nuorison ja lasten elämää ja siinä esiintyviä joskus huolestuttaviakin ilmiöitä.

Mikä tässä yhteiskunnassa on sellaista, joka synnyttää niin näyttävää nuorten pahoinvointia? Syitä on tietenkin monia. Kuitenkin minusta on merkillistä, että eräästä nuorten pahoinvoinnin ilmeisestä syystä ei rohjeta paljon puhua julkisesti.

Harvasta asiasta on niin paljon tutkimuksellista näyttöä kun kotien rikkoutumisen ja vanhempien parisuhteen hajoamisen onnettomista vaikutuksista lasten ja nuorten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

Nuorten häiriökäyttäytymisen, päihderiippuvuuden ja rikollisuuden korrelaatio kotioloihin on useissa selvityksissä tullut esille. Mutta miksi tästä asiasta ei kovin paljon rohjeta puhua? Siihen on ymmärrettävät syyt.

Tällaisten näkökohtien esittäjä leimataan meillä vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi tai moralistiksi. Yksityisyyden korostaminen on meillä niin korkeassa kursissa, että koti- ja parisuhdeasioista puhuminen leimataan sopimattomaksi tunkeiluksi.

Kun kasvattajien, päättäjien ja vaikuttajien omasta menneisyydestä löytyy rikkinäisiä ihmissuhteita, epäonnistumisia parisuhteessa, huonoa omaatuntoa lasten vuoksi tai niin kuin meillä kaikilla, monenlaisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä omien elämän ihanteiden kanssa, niin tuntuu ettei ole kovin suureen ääneen varaa puhua parisuhteen kunnioittamisen, arvostamisen, säilyttämisen ja vaalimisen puolesta.

Se kun tuntuu niin helposti kivuliaalta haavojen hoitamiselta. Kuitenkin näkisin, että tähän asiaan tulisi kaikin voimin tarttua, ei tuomiten eikä moralisoiden, vaan tutkimusten vankalta pohjalta.

Kristillinen koti- ja avioliittonäkemys, johon kuuluu, niin ympäröivän yhteiskunnan kuin kirkon kantava voima ja suojeleva tuki kuin kodin sisäinen ponnistelu ja vastuunkantaminen toisista, se näyttää sittenkin olevan paras suoja, kun ajattelemme lasten ja nuorten kasvuympäristöä.

Tässä on haastetta, ei vain yhteiskunnalle vaan meille kaikille. Tärkeää tietenkin on, että tosielämässämme toimimme tai ainakin pyrimme toimimaan toinen toisemme huomioonottaen ihan arjen pikkuasioissa. Tiedän, ettei se ole helppoa. Toisaalta ei pidä lannistua eikä ottaa liian tosisaan kaikkia muistutuksia siitä, että elämä ei ole yhtä auvoa.

Koti on paikka, jossa saa huolenpitoa vaivoihinsa ja osanottoa suruihin. Siellä isää ja äitiä kunnioitetaan ja jaetaan omat ilot toisten kanssa. Siellä lapset ovat odotettuja ja siellä raha ei ole yhtä tärkeä kuin rakkaus ja huolenpito.

Koti on lasten ensimmäinen koulu ja kirkko, jossa he oppivat, mikä on oikein, mikä on hyvää ja mikä kohteliasta, ja mikä merkitsee toisen auttamista. Koti on sydänten lämpöä, onnellisten silmien valoa, ystävällisyyttä, uskollisuuta ja kaveruutta.

Olen tuonut esille lasten pahoinvoinnin. En haluaisi kuitenkaan masentaa ketään, vaan herättää kysymyksiä. Ovatko arvomme ja arvomaailmamme oikeassa kurssissa? Mitä voimme muuttaa ja miten? Meillä naisilla on mahdollisuus tämän päivän Suomessa ja tämänpäivän maailmassa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Voimme vaikuttaa myös arvoihin, jotka yhteiskunnassa vallitsevat.

Me emme halua kulkea selkä edellä tulevaisuuteen. Me emme halua pystyttää tänne vanhan maailman reservaattia. Me haluamme kaivaa esille sitä, mikä on kaiken aikaisemman muutoksen alla ollut pysyvää. Sen me haluamme käyttöömme.

Uskossamme on monia ulottovuuksia, mutta juuri tänä aikana monin tavoin läpinäkymättömäksi tullut ympäristömme kaipaa sellaisia valonheittimiä, jotka voisivat halkaista sumun, jäsentää todellisuutta auttaa ymmärtämään, mitä on tapahtumassa ja näyttää tien eteenpäin.

Nyt on aika tarttua vanhoihin että uusiin katemuksiin, alettava entistä määrätietoisemmin siirtää uskon kestävää, klassista perintöä kolmannen vuosituhannen ihmisille.

Siitä perinnöstä löytyy sana ja käsite monille syvästi elämää koskettaville asioille, joiden nimi on ehkä joutunut traditioiden murtuessa ja ohentuessa hukkaan, mutta jotka silti tuntuvat kysymyksinä ja levottomuutena sielun ja mielen pohjukoissa.

Kysymys on kirkon aikojen läpi kantaneesta uskosta tässä ajassa - ja tulevassa. Sen ytimenä on kolmiyhteinen Jumalan pelastava läsnäolo. Sen ytimenä on itse evankeliumi, Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.

Rukous ei ole outo kristillinen tapa kenellekään. Yhteisöt ovat rukoilleet usein yhdessä ajankohtaisia tarpeitaan. Ihmiset ovat rukoilleet hyvää vuodentuloa ja kaikkea elämänsä tarpeita. Rukous on muistutus yhteisistä tarpeistamme ja mahdollisuuksistamme. Kaupunkilaisten elämä riippuu siitä, että maa kasvaa.

Rukoilemme: Jumalani, Kiitos että sinun kädelläsi saan asua ja elää. Sinun kämmenesi on turvani ja suojani. Sinun kämmenesi varjoon aina jään. Kun väsyn, kun horjun, kun lankean. Sinun kämmenelläsi kaiken armon valossa nään. Aamen.


HYVIN SUUNNITELTU - PUOLIKSI TEHTY
14.05.2012 Klo 20.53
UUTTA POTKUA KUNTAPOLITIIKKAAN

Pirkkalan valtuustossa tänä iltana pohdittiin ympäristöohjelmaa ja henkilöstökertomusta viime vuodelta. Kokouksen alussa oli valtuutetuille tarkoitettu kyselytunti, johon valtuutetut oli tehneet neljä kysymystä. Koskien työllisyyttä, ajanvarausta, sosiaalista luototusta ja Pereen kaavaa. Pormestari vastasi kysymyksiin, johon kysyjä sai antaa vastauspuheenvuoron. Eipä se erikoista ollut.

Kello 18.00 alkoi varsinainen valtuuston kokous. Asialistalla oli vain kaksi asiaa. Henkilöstöohjelma, joka ei paljon antanut aihetta keskusteluun, mutta sitä vastoin ympäristöohjelma herätti joissakin valtuutetuissa kiivaitakin tunteita. Tulevaisuuden ongelmia esiteltiin ympäristöohjelmassa SWOT-analyysin avulla. Siinä mainittiin Pirkkalan uhkia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia.

Pahinta ympäristöohjelmassa oli se, että kuntalaisia ei taaskaan kuultu ohjelmaa tehtäessä. Kuntalaisista 47 vastasi kyselyyn, että liikenteen melun vähentäminen on ensisijainen tehtävä kunnassa. Se kuitenkin oli muokattu työryhmien jälkeen vielä asianosaisten vastuualueiden esimiesten sekä johtoryhmän ja poliittisen johtoryhmän kanssa niin, että se sai hyvin vähän jalansijaa tässä ohjelmassa.

Työryhmän ja sitä viilanneiden virkamiesten laatima ympäristöohjelma on nyt runkona ympäristöpoliittiselle tulevaisuuden pohdiskelulle. Tulevaisuuskuvassa tuumataan, minkälaisiin toimiin ryhdytään kestävän kehityksen edistämisessä. Vasta viidentenä eli viimeisenä on liikenteen meluhaittojen vähentäminen.

Olen saanut paljon sähköpostia juuri meluhaitoista Pirkkalassa. Näytin pinoa valtuuston kokouksessa minkälaisen kasan olen saanut juuri meluhaitoista koskeavaa postia. Sain sieltä välihuudon, "eihän niihin kaikkiin tarvitse vastata". Olen pyrkinyt siihen, että jokaiseen postiin vastaan henkilökohtaisesti. Oli ne sitten hyviä tai huonoja ehdotuksia.

Minusta ympäristöohjelma olisi pitänyt tehdä ensimäisenä kaikista niistä ohjelmista, mitä kunta on tehnyt. Ympäristöohjelma ja kestävä kehitys vaikuttaa kaikkeen. Päätökset olisi pitänyt tehdä perusteellisen ja avoimen valmistelun pohjalta demokraattisesti, tietoisena ja vastuullisena valinnoista ja niiden seurauksista.

Metsien virkistyskäyttö oli toinen mistä kuntalaiset olivat huolissaan. Minusta metsien virkistyskäyttö toteutuu jo nyt jokamiehen oikeudella. Sanoin puheessani valtuustossa, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen tuo myös ongelmia Pirkkalaan. Siitä sain aikamoisen ryöpytyksen. Samoin epäilin, että tiivis asuminen ei millään paranna kunnan taloutta sekin on mielestäni väärä peruste.

Mielestäni ympäristöohjelmassa on unohdettu kokonaan lähteet ja pintavesien suojelu. Kunta on järjestelmällisesti tuhonnut suunnitelmissaan lähteiden ja pintavesien tilaa. On kaavoitettu surutta lähteiden päälle. Louhitaan kallioita, joista irtoaa arseenia. Linnakallion kallioitakin voisi säästää tuleville sukupolville.

Hulavesien käsittely on "lapsenkengissä" Pirkkalassa. Lisäämällä asfaltointia luonnollinen imeytys puuttuu. Virkistyskäytössä keskitytään yksinomaan metsiin. Unohdetaan hoidettujen peltoalueiden merkitys. On tieteellisesti tutkittu, että viljelyllä maisemalla on samanlainen vaikutus ihmisen psyykkeeseen kuin vesistöllä.

Meluntorjunta olisi pitänyt käsitellä tässä ympäristöohjelmassa tarkasti. Nyt sitä ei tehty. Pilantuneet maa-alueet olisi pitänyt myös tässä käsitellä ja paljon puhutut kulttuurimaisemat.

Paljon on palautetta tullut kuntalaisilta melusta. Tässä muutamia kommenttia. "Ympäristölautakunnan pitäisi toimia niin, että se toimii ja ajaa ympäristön ja ihmisten asioita, eikä jäsenten omien poliittisten etujen asiaa". "Tässä kunnassa kaikki palvelee logistiikkaa, tavaraa, ohikulkua, teollisuutta, ja ennen kaikkea poliittista peliä. Ei ihmistä." "Mikä tehtävä on ELY-keskuksen virkamiehillä ja kunnan virkamiehillä?"

Ja lisää: "Vihreät ajavat ympäristön asiaa, ja että viimeksikin he ympäristötekona halusivat ja saivat lisää pikkukiviä jonkun patsaan ympärille."

Illan kokouksessa näkyi se, kuinka puolue ajaa vain omia etujaan. Minä ainakin haluaisin olla kuntalaisten äänitorvi kunnassa. Mutta täällä on kyllä viime aikoina pelattu sellaista poliittista peliä, että kestääköhän kaikki päivänvalon?

Moni kuntalainen on kiittänyt kun olen vastannut. Palautetta on tullut, "että monikaan kuntapoliitikko ei ole vaivautunut edes vastaamaan, vaikka useille ovat asioista kirjoittaneet juuri melusta."

Itse olen monet kerrat ottanut esille juuri melun, niin kuntaan pormestarille kuin kunnallishallituksen kokouksessa ja ELY-keskuskeen. Joskus tuntuu siltä, että asioita ei otetta oikein vakavasti. Esimerkkinä Salimäentien meluvalli, joka on liian matala, ja joka on ELY-keskuksen asia. Samoin Killon melu, josta on tullut paljon palautetta. Joskus sitä miettii, että kaippa ne sitten kuntavaaleissa ottavat asiat esille ja voivat sanoa "ME TEIMME SEN"!

Jos Pirkkalassa halutaan elää ja kunta pitää asuttuna, tulisi lähtökohtana olla luonnon kunnioittaminen. Elämän täytyisi perustua ekologisiin perusteisiin. Itse asiassa muita vahvoja perusarvoja Pirkkalassa ei Tampereen verrattuna ole. Pirkkalassa vetovoima tulee olemaan puhtaassa aidossa miljöössä. Kunnassa pitäisi arvostaa perinteitä. Sillä on itsetunnon kannalta valtava merkitys.

Rakennuskultturi kertoo Pirkkalasta paljon. On ollut aikoja, jolloin on rakennettu komeita matalia taloja, nyt on aika jolloin rakennetaan 14. kerroksisia kerrostaloja ulkomaisten esikuvien mukaan.

Nyt tarvitaan kuntapäättäjiltä ja virkamiehiltä vastaanottavaisempaa, suvaitsevampaa ilmapiiriä. On kylien ehto, että hyväksytään uudet tulokkaat ja uudet elinkeinot myös haja-asutusalueelle. Omatoimiseksi tottuneelle haja-asutusalueella asuvalle asuminen on täällä helpompaa, eläminen yksinkertaisempaa ja palvelut inhimillisempiä. Kaikkia palveluja ei tarvita täällä, koska olemme tottuneet elämään säästäväisesti.

Hiljaisuus on meidän voimanlähde. Hiljaisuus antaa voimaa ja ymmärryskykyä. On mietittävä arvojen järjestys. Ihmisen pitää olla ahkera. Meitä ei ole luotu laiskoiksi. On keskityttävä olennaisiin asioihin ja annettava ihmisyydelle itsessämme aikaa - ajattelemaan ja hiljentymään elämän syvimpiä arvojen äärelle ja tutkiskelemaan itseään. Eettisyys ja moraali ovat arvoista vahvimmat. Ne ovat elämässä luja vankkuri. Kun luotamme Jumalaan, emme koskaan ole turvattomia.

Tulipa taas saarna. Hyvää yötä!



KYLVÖNSIUNAUS 13.5.2012
13.05.2012 Klo 21.05
KIITTÄKÄÄ KAIKESTA

Kolmisenkymmentä seurakuntalaista oli saapunut yhdessä hiljentymään kylvönsiunaukseen. Emme olleet laajojen peltojen laidalla, vaan vanhan viljamakasiinin maisemissa vanhan kirkon luona olevalla pellon äärellä, jossa mieheni Pekka viljelee kauraa. Siellä pellon laidalla ja makasiinin pihapiirissä luonnon rikkaus ja monimuotoisuus tulivat kuitenkin hyvin esille.

Pappi ja vanha kansa ovat aiemminkin seisoneet pellon pientareella satoa siunaamassa. Vanhan kansan kalenterissa rukoussunnuntain ja helatorstain väliin jäivät ns. käyntipäivät, jolloin seurakunta pappinsa johdolla ja keskiajalla ristiä kantaen meni viljelyksille. Kylvöjen siunaaminen on maamiehen usko parempaan huomiseen.

Ajatus kylvön siunauksesta täällä Pirkkalassa lähti jo kahdeksan vuotta sitten. Olin silloin kirkolliskokousedustaja. Kerroin miehelleni, että mitäs jos Pirkkalassakin aloitettas kylvön siunaus. Siitä paikasta hän otti yhteyttä kirkkoherra Juhani Husaan ja perinne on jatkunut.

Tänäänkin kokoontunut väki seisoi avaran peltoaukeaman reunalla. Taustalla on punainen punamullalla maalattu vanha kunnostettu viljamakasiini, jonka seinään ei parane nojata. Tien toisella puolen kohoaa vanha Pirkkalan kirkko. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta, jonka saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.

Ihmiskunnan historian merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin.

Pirkkalankylän vanhan viljamakasiinin seunustalle vahvojen hirsien katveeseen on kerääntynyt muutama viljelijä Sankilan ja Pirkkalan kyliltä. Tässä joukossa ollaan yhtä mieltä siitä, että maaseutua ahdistaa. Sitä ei aiheuta puolue vaan Bryssel. Sieltä käsketään ja alistetaan ja sitteen valvotaan satelliitista. Viljelijä elää EU:Suomesa Luojan ja luonnon ehdoilla.

Kylvön siunaaminen on enemmän kuin tapa. Ehkä ei niinkään harrasta kristinuskoa kuin uskoa parempaan huomiseen. " Luojan apuun on uskottava, muuten ei seuraavana keväänä kylvettäisi", sanoo mieheni Pekka.

Kylvön siunannut kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth oli valinnut teemansa Raamatun alkulehdiltä. Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan tätä maata. Kirkkoherran puhe kiertyy luontevasti tuttuihin vainioihin ja niiden yllä lepääviin epävarmuuden tunteisiin. Hän rukoili Rakas taivaallinen Isä. Anna meille siunausta ja rohkeutta katsoa eteenpäin ja voimaa kasvaa ihmisinä irti itsekkyydestä ja kovuudesta. Anna meille rohkeutta elää kaikissa toimissamme omantunnon ihmisinä.

Iltapäivällä olin auttavana perheenjäsenenä äestämässä traktorilla viljapeltoa. Märkää oli vielä, mutta kova kiiru tuntuu olevan Pekalla, että pitää ensimmäisenä saada viljat maahan. Aikamoinen näky traktorin hytistä. Lokkeja ja naakkoja lensi satapäin traktorin perässä, kun äestin. Sitten kaksi ruskehtavaa lintua aika suuren kokoisia alkoivat hyökätä yhtä valkosta lokkia kohden. Ne hyökkäsi ja lokki putosi maahan.

Yritin traktorilla mennä niitä kohti ja painoin torvea. Ne päästi lokin irti, lokki yritti lentoon, mutta taas ne hyökkäsivät joka puolelta ja lokki putosi maahan. Maassa molemmat nokkivat sitä, niin, että höyhenet lensivät. Se oli lokin meno. En ollut ennen sellaista nähnyt. Vieläkin tuntuu pahalta.

Niin eläin käyttää viittä aistia. Ihmisen keholla on nämä samat aistit. Mutta monet tärkeät erot nostavat hänet eläimen yläpuolelle: puhekyky, pystyasento ja, että ihminen henkisten toimintojen alalla pystyy suorituksiin, joihin yksikään eläin ei kykene. Ihmisen aivot ovat paljon monimutkaisemmat kuin eläinten. Yksikään eläin ei pysty ymmärtämään sitä mitä ihminen, eikä yhdelläkään eläimellä ole ihmisen tavoin kykya tuntea älyllistä nälkää.

Siellä viljapellon laidalla suomalaisessa sielunmaisemassa näkee monelaista. Maaseutua ajatellen voi tuntea yhtä hyvin tuskaa ja kipua kuin kaipuuta ja rauhaa. Maaseutu voi lemuta lietelannalta tai tuoksua huumaavasti toukomullalta kuten tänään tapahtui.

Onko elämä maalla turvallisempaa? Tuoko maaseutu juurevuutta ja rohkeutta? Hiljaisessa vuoropuhelussa luonnon kanssa ihminen saa yhteyden itseensä. Saamme kiittää aikaisemmista sukupolvista joiden tehtävää saamme jatkaa. Anna meille uskoa ja luottamusta työhömme. Sinuun me katsomme rukoillessamme siunausta alkavalle sadolle. Anna maan kasvulle suotuisat ilmat. Rukoilemme terveyttä varjelusta vaaroilta.

Sinulle Jumalamme ja Isämme, olkoon kiitos ja ylistys kautta kaikkien sukupolvien nyt, aina ja ikuisesti.



VIHREÄ VAPPU PIRKKALAN TORILLA
01.05.2012 Klo 20.10
KIITOS YSTÄVÄT

Tänään Pirkkalan Keskusta ja Perussuomalaiset juhlivat yhdessä Vappua Pirkkalan torilla. Satoja ihmisiä kävi nauttimasta peräpohjolan reseptillä tehdyistä anismunkeista, kahvista ja simasta. Parisataa munkkia meni kuin kuumille kiville. Monille munkki oli aikamoinen makuelämys.

Mutta harmiakin oli. Eräälle vähän "Vapputunnelmissa" olleelle kookkaalle miehelle ei kävelytie riittänyt. Hän alkoi lyödä nyrkillä pakettiautoni konepeltiä. Muutama lommo siihen tuli. Olin aivan tyrmistynyt. Oli hyvä ettei ihmisiä hakannut. Mieheni koitti rouhoitella, mutta lyönnit jatkuivat. Pelkäsin, että siitä tulee käsirysä ja käy niinkuin Kangasalan valtuutetulle, että joutuu eroamaan luottamustehtävistä. Olisi pitänyt ottaa kuva ja tehdä rikosilmoitus. Mutta ei se ole myöhästä vieläkään. Tässä on mietitty missä mies mahtaa asua. Joitakin vinkkejä on tullut.

Vapputorilla parasta oli musiikki, josta vastasi haitarinsoittaja Jani Mäkelä, jota "fanit" olivat tulleet katsomaan pitkin Pirkanmaata. Aivan hurmaava ihminen. Torikansa sai nähdä aivan upean musiikintaitajan. Vieläkin korvissani soi Satumaa tango ja Käsi sydämellä.

Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistys täyttää huomenna 79 vuotta. Ensi vuonna juhlimme 80 vuotta täyttävää Pirkkalan Keskustaa. Paikallisyhdistyksen tehtävänä on johtaa keskustalaista kunnallispolitiikkaa ja toimia luottamushenkilöiden kokoajana, edistää keskustalaista järjestötoimintaa sekä toimia vaaliorganisaationa paikallisella tasolla.

Pirkkalan Keskusta järjesti torilla kuntalaisille kuntauudistuskyselyn. Kyselimme mitä mieltä ovat kuntaliitoksista. Vain kaksi vastaajasta oli sitä mieltä, että kuntaliitoksille kyllä ja 41 vastasi, että Pirkkala pysyy itsenäisenä kuntana. Varmasti vastaajia olisi ollut enemmän, mutta emme ehtineet antaa lappuja, kun oli kaikenlaista muuta ohjelmaa.

Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistyksen syyskokous vastusti pääministeri Kataisen hallituksen kuntauudistusta. Kuntien pakkoliitoksia ei voida hyväksyä vaan hallituksen on kunnioitettava Perustuslaissa säädettyjä kuntien itsehallintoa.

Pirkkalan keskusta on sitä mieltä, että Pirkkalassa on harjoitettava tarkkaa ja säästäväistä taloudenpitoa ja säilyttää oma kunta itsenäisenä. Pienen kunnan vahvuutena on toimiva lähidemokratia.

Kyllä Kataisen hallitus koalitioineen on suorastaan Suomen Keskustan vastakohta aatemaailmaltaan. Se näkyy siinä, että paras keino edistää yleistä hyvää on valistunut oman edun tavoittelu. Jatkuvan taloudellisen kasvun ihannointi viime aikoina on kuitenkin herättänyt lisääntyvää arvostelua. Jatkuva taloudellinen kasvu johtaa maailmanlaajaan kriisiin ja suoranaiseen katastrofiin.

Ihmisyys, kestävä talous ja realistinen luontosuhde tulevat nousemaan vielä arvoonsa. Ihmiset alkavat heräämän siihen, että nykymenossa ei ole mitään järkeä. Liiallisen kasvun pulmaa ei Kataisen hallituksen konstein pystytä ratkaisemaan. Mistään ei löydy sellaisia rahoja. On tehtävä suunnanmuutos kohti hajautettua, tasapainoisempaa ja välittävämpää Suomea.

Maan hallitus keskittää ja tehostaa myös kuntauudistuksessa. Se ei näytä hyväksyvän sitä, että myös haja-asutusalueella ihmiset voivat asua ja elää ilman palveluita. Kaikki halutaan asumaan tiiviisiin betonibunkkereihin. Keskusta puolustaa haja-asutusta, koska se on ympäristöolosuhteiden kannalta välttämätön.

Niin eihän minun pitänyt tässä alkaa saarnaamaan. Minun piti kertoa Vihreästä Vapusta. Tosi hieno Vapputapahtuma. Paikalla oli myös Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Timo Kaunisto ja Pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Pirttilahti. Molemmat pitivät puheen jossa he tyrmäsivät kuntaliitokset.

Tilaisuuden lopussa Perussuomalaisten Armin ja Annen kanssa lauloimme meille jo tutuksi tulleen Lapin tango. Olemmehan kaikki kolme pohjoisesta kotoisin. Yleisön joukosta tuli toteamus: Tehän olette kuin "HOW MANY SISTER". Taidetaanpa vähän olla!