Hiihtolomaviikolla olin Leevin ja Wiljan kanssa kotiseudullani Torniojovarressa.  Kallein tästä kauniista isänmaasta on jokaisella se seutu , missä hän on syntynyt ja elämänsä viettänyt.  Sen sanoo hänen sisäinen ääni, oma sydän.  Toinen on mieltynyt kotikylän rauhalliseen luontoon, toiselle on taas kaupungin vilkas elämäntahti se elämänmuoto, joka häntä miellyttää.  Maaseudulla asujana ajattelen.  Tuolla kohoaa se minun lapsuuskotini.  Lähellä humajavat tutut marjametsät.  Tuolla tie kulkee halki pellon, jossa valtavat lumimassat kohoaa.  Tuolla kohoaa kirkko lähellä Tornionjokea.

Nykyisin perhe-elämä on entisistä ajoista suuresti muuttunut.  Aikaisemmin ottivat säännöllisesti kaikki perheenjäsenet osaa kodin taloustoimiin:  maanviljelykseen, karjanhoitoon, käsitöiden tekoon, kalastukseen ja metsästykseen.  Olevat olot, maaseutu- ja kaupunkiseudulla varsinkin, ovat johtaneet myös siihen, että usein perheenäitikin, kodin pyhän tulen vaalija, joutuu päivänsä viettämään kodin ulkopuolella ansiotyössä.

Kuitenkin on avioliiton ja kodin tehtävä, nousevan polven kasvattaminen, niin pyhä ja kallis, aivan perustuva koko kansamme onnelle ja menestykselle, että sekä vanhojen että nuorten on pyrittävä kodin henkeä luomaan ja säilyttämään.

Vanhempien on tunnettava elävää vastuuntunnetta kasvattaessaan lapsiaan hyviin alämäntapoihin.  Lasten mallikelpoinen käyttäytyminen vanhempia kohtaan ja sisarusparvessa tuo viihtyisyyttä kotiin.  Hyvässä kodissa lapset saavat kauniita käytöstapoja arkisista kotiaskareista ja ruokaluilutavoista aina.  Näitä he noudattavat joutuessaan elämään lapsuudenkodin ulkopuolellakin vieraiden ihmisten parissa.

Monissa kodeissa vanhempien ja lasten erisuuntaiset harrastukset saattavat tehdä kodin vain yöpymispaikaksi.

Koulu on kodin rinnalla se yhteisö joka kasvattaa.  Nykyään koulunkäynti on kokonaan toista, kuin minun aikanani.  Opetusvälineet ovat kehittyneet, kohtelu on muuttunut.  Komeat ja viihtyisät koulutalot, oikeat koululinnat, luovat oman ylvään piirteensä meidänkin kylän maisemakuvaan.

Ihmisen liikunnan tarve ilmenee jo pienenä lasten leikeissä.  Koko kansan terveys ja kunto ovat jokaisen ihmisen todellisena rikkautena.  Meidän on pyrittävä siihen, että urheilu ja kuntoilu tempaa mukaan kaikki etenkin nuorison.

Sankilan kylässä järjestettiin eilen talvitapahtuma, jossa pidettiin hiihto- ja potkukelkkakilpailu. Hiihtoväkeä alkoi kerääntyä jo hyvissä ajoin Sankilan viljakuivurille.  Nuorimmat osallistujat olivat viisivuotiaita.  Ja potkukelkkakisa veti ennätysmäärän osallistujia.  Peräti 15 innostui kilpailemaan.  Pirkkalan pormestari Marko Jarvakin osallistui tasa-arvo potkukilpailuun sijoittuen kilpailuissa toiseksi.

Lopuksi jaettiin palkinnot.  Lapsille annettiin oikein pokaalit ja osalle annettiin kalulaan ripustettavat mitalit.  Oli hienoa katsella, kuinka iloisia ja onnellisia lapset olivat palkinnoista.  Toivotin lapset tervetulleeksi seuraaviin juoksukilpailuihin, jotka pidetään toukokuun 26 päivänä samassa paikassa.

Kurikan Mikko toi oikeat vanhanahan mäkikelkat, joilla lapset vanhenpineen laskivat mäkeä tapahtuman jälkeen.  Ladut täällä Sankilan pellolla Kirkonkylän koulun toisella puolen tietä, ovat hyvässä kunnossa niin lapsille kuin aikuisille.   Pekka hoitaa latupohjat niin, että niillä on mukava hiihtää päivällä ja iltaisin.  Kannattaa käydä hiihtämässä, kun vielä on lunta.

Go to top