Pystyn ihmeisiin jos yritän
Yrittäjänä sanon: "Yrittänyttä ei laiteta", sanoo sananlasku. Voin kuvitella kärsineeni jossakin asiassa tappion, munanneeni itseni pahanpäiväisesti, mutta sehän ei pidä paikkansa. Kyllä asia voidaan vielä hoitaa kuntoon. Yksinkertaisesti yrittämällä uudestaan - ja taas uudestaan. Aniharvat hyvin tuloksiin päässeet ovat superälykkäitä ihmisiä. Yksi ominaisuus heissä on kaikissa: He eivät lakkaa yrittämästä. Niin minäkin. Ei ikinä saa tietää, mihin pystyn, ellen yritä. Se on pelin henki.
Ongelmista ja vaikeuksista selvitään. Ne ovat ihmisen ominaisuudet, älykkyys, tieto, taito ja asenne. Asenne ratkaisee 93 prosenttia henkilön menestyksestä. Kaikkein tärkeintä ihmiselle on, että hän jatkaa yrittämistä, ettei milloinkaan anna periksi. Hän on valmis puskemaan vaikka läpi harmaan kiven, että hän pyrkii aina eteenpäin.
Oma äitini oli hyvä esimerkki. Hän osasi kasvattaa meitä lapsia varmoin ottein. Äitini yritti innostaa meihin lapsiin pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä, päättäväisyyttä, joka ei suostu perääntymään missään tilanteessa. Hän opetti, että periksi ei saa antaa. Äidin tiukkuudesta on ollut paljon hyötyä minunkin elämässä. Opin kuitenkin sen tärkeän läksyn, että opin yrittämään hellittämättä. Olen löytänyt tärkeimmän menestyksen avaimen.
Yrittämisen ei tietenkään ole tarkoitus kestää vain aikansa. Sen pitää tulla elämäntavaksi. Niin minulla on tullut. On sääli, etteivät monetkaan jatka tarpeeksi kauan vaan väsähtävät tai masentuvat tai kerta kaikkiaan turhautuvat. Liian monet lakkaavat ponnistelemasta liian varhain. Monet koululaiset, nuoret ja urheilijat. Voimia teille kaikille yrittää kannattaa aina. Älkää antako periksi, älkää luovuttako. Jatkakaa sinnikkäästi niin minäkin olen tehnyt.
Kerron teille tarinan. Kun sain vuonna 1981 yrittäjänä valtiolaivapatsaan ja Vuoden yrittäjä tittelin. Päätin silloin, että luen itseni ylioppilaaksi. Ja niin tein, luin keskikoulun kahdessa vuodessa, sitten siirryin lukioon, valkolakin painoin päähän 1990. Se oli kovaa aikaa . Kaksi yritystä Pirkkalassa ja Tampereella. Kävin torilla. Illat kunnan kokouksissa ja iltakoulussa. Opettajat kannustivat "älä vain lopeta". Lukiossa minulla oli kaikkein helpointa matematiikka. Mieliaineita joista pidin oli äidinkieli ja historia. Läksyt luin tunnollisesti ja innostuneena. Mottoni oli, kaikesta selviää kun tarpeeksi yrittää.
Ponnusteluni salaisuus on voima, jota ammennan mielikuvituksissani. Pitää luoda kuva mielessäni tavoittelemastani päämäärästä ja toinen itsestäni pyrkimässä menestyksekkäästi sitä kohti, nìin siitä saa voimaa kuinka ankaraan työhön tahansa. Olen aina halunnut yrittäjäksi. Lapsena vanhemman siskoni kanssa laitettiin navetan paan alle valkeaa. Suunnittelimme, että laitetaan baari ja ostetaan punaiset korkokengät. Olin silloin ehkä kymmenen vuotias. Sekin jäi lähtemättömästi mieleen.
Yrittämisen tulee olla rentoa ja vapautunutta. Aivan liian usein vastuuntuntoiset ihmiset panevat kaiken tarmonsa ankaraan työhön ja pyrkivät päämääräänsä kohti verenmaku suussa. Liian suuri työpaine tai liian jääräpäinen yrittäminen ovat kohtalokkaita, koska liika terassi voi tukahduttaa luovuuden, jota ihminen tarvitsee jos aikoo suoriutua tehtävästään hyvin ja kilpailukykyisesti.
Niin, mitä minä teen sisällä raatamassa, kun voisin yhtä hyvin mennä ulos nauttimaan reippaasta liikunnasta? Hmm. Kysyn itseltäni. On kuulas pakkassää, täydellinen talvipäivä.