Innostusta tarvitaan ja sitä riittää.  Olen haaveillut vuodesta 1967 siitä, kun pääsisin kansanedustajaksi.  Olin laulamassa ja ottamassa lauluntia yhdessä Paula Autosen kanssa Helsingissä, Sipelius akatemiassa, Eero Väreen kurssilla.  Ei tullut laulajaa, vaikka osallistui, moniin laulukilpailuihin ja yritin vielä koelevytykseen.  Äitini sanoi, sinusta ei iskelmälaulaja tule.  Ei sitten tullut.

Sillä reissulla tapasimme Karunkilaisen kansanedusta Veikko Hanhirovan, kun istuimme väliajalta siinä eduskuntalon puistossa. Veikko tunsi minut heti.  Vei meidän eduskuntatalon kahvilaan kahville.  Muistan sen aina.  Jo silloin ajattelin - olispa hienoa päästä kansanedustajaksi.

Elämä voi olla jännittävää missä iässä tahansa.  Elämän mielekkyys säilyy niin kauan kuin pidän mieleni ja henkeni vireänä ja innostuneena.  Elämänvoiman ei ikääntyessä tarvitse yhtään vähetä, ellei ihminen sairastu vakavasti.

Suomalaisten suhtautuminen vanhenemiseen on valitettavan väärä.  Astuessaan työelämään ihminen alkaa heti miettiä että saa aikaan kunnon eläkkeen. Asian kuntoon hoitaminen ei ole pahasta, pahasta on vain sen psykologinen painostus.  Keski-iässä ruvetaan sitten miettimään: Enää kymmenen vuotta eläkeikään.  Vielä viisi vuotta, ja sitten jään pois työelämästä.  Jos joku yrittää sinnitellä töissä vielä muutaman vuoden, varoitella.  Eikö sinun olisi parasta jo hellittää.  Hiljennä nyt ihmeessä vauhtia.

Itse en ole koskaan ajatellut vauhdin hiljentymistä enkä eläkkeelle vetäytymistä.  Saatan kyllä kärsiä osan monista vuosien varrella kerääntyneistä tehtävistä, mutta töiden lopettaminen kokonaan tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta.  Työ ei ole koskaan ollut minulle vastenmielistä.  Aion pysyä edelleen kiinnostuneena, aktiivisena, innostuneena ja elämässä kiinni. Ei ole tarpeen hellittää eikä hidastaa vaan elää viimeiseen saakka täyttä elämää.

Kun yksi työ syystä tai toisesta loppuu, etsin itselleni uusia tehtäviä.  Se voi olla vaikka täysin uudella alalla.  Vain aktiivisuus tyydyttää ihmisen luomisviettiä ja pitää hänet onnellisena.  Miksi passivoituisin? Elämä on muuten aivan lyhyt.

Usko on elämäni suurin elähdyttävin voimani.  Usko Jumalaan, usko toisiin ihmisiin, usko itseeni.  Minulle ainakin nämä kolme uskoa ovat erottomattomia.  Melkoisten haasteiden ja kiihkeän kilpailun keskellä en ole koskaan menettänyt innostustani enkä motivaatiotani - enkä kykyyn pitää yllä positiivista asennetta.