KOULUMUISTOJA LÄHES 60-VUODEN TAKAA
05.11.2013 Klo 21.33
Olin kaksi viikkoa sitten kertomasta omasta kouluajasta Kurikan koulun oppilaille. Tilaisuudessa oli esikoululaisia, ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita, kaksi opettajaa ja yksi kouluavustaja yhteensä 40 henkeä. Oli hienoa olla kertomassa oppilaille millaista oli ennen koulunkäynti.

Aluksi näytin vanhasta Isänmaan ja Maailman Koulukartasta paikan, mistä olen kotoisin. Kerroin, että Suomen ja Ruotsin Karungin kylät kuuluivat ruotsinvallan aikana laajaan Karl Gustavin kuntaan, joka ulottui Suomen puolella aina Tervolan rajalle asti. Kunnan keskuspaikka oli kahden puolenjokea sijaiseva Karunki. Karunki oli merkitty tähän 1950 luvulla painettuun karttaan, mutta Pirkkalan nimeä ei kartassa ollut.

Sitten luin heille runon, joka kuvaa hyvin kotiseutuni maisemaa Runo Karungille, sen on kirjoittanut runoilija Valde Aho Karungista.

On karu nimi Karunki vaan seutu sitä ei. Jo lapsuudessa sydämen Karunki multa vei. On joki vuolas Tornion rajana kahden maan, vaan tuntuu, että rajaa ei lie tuskin ollenkaan. Kun istun rantakivellä väylälle katselen, ranoilla metsä ruskassaan kisailee joutsenet. On kotikirkko lähellä kunnallaan kohoaa, rovasti katsoo lohdutta nyt rippilapsiaan. Kun kaunis käytös teillä on koti saa kunniaa ja myös teitä tarvitsee yhteinen isänmaa.

Opettaja näytti minun kouluvalokuvia piirtoheittimellä. Sen jälkeen laitoin ne valokuvat kiertämään, jotta oppilaat näkivät millaisia mustavalkoisia kuvia oli ennen. Tilaisuuden lopussa eräs oppilas kysyi, kun sai esittää kysymyksiä, "että mitä varten tuon yhden pojan pääkuva on ympyröity" . Kerroin, että se on ollut jossakin lehdessä ja se on minun kuva. Minulla oli musta polkkatukka.

Kerroin heille, että olisin halunnut lapsena kasvattaa pitkän tukan, mutta äiti sanoi, että ei saa kasvattaa pitkää tukkaa - tulee täitä. Opettaja kertoi, että niitä on ollut nykyaikaisessa koulussakin.

Kouluympäristömme oli melko alkeellinen nykypäivän kouluoloihin verrattuna. Alakoulun kävin sellaisessa vanhassa hirsisessä puukoulussa. Kahden istuttavat pulpetit olivat tuohon aikaan aivan normaaleja kaikissa kouluissa. Myös uudessa koulussa, joka rakennettiin 1950-luvun lopussa oli pulpetit.

Kansakoulussa oli luokat 1-7. Tästä siirryttiin puoli vuotta kestävään kansalaiskouluun, joka oli vanhassa maalaistalon pirtissä Torniojoen rannalla. Silloin ei ollut esikoulua eikä peruskoulua. Oppikouluun pyrin neljänneltä luokalta. Oppikoulu oli Torniossa. Jonne oli matkaa noin 30 kilometriä.

Kansakoulussa opettelimme lukemaan ja laskemaan. Luokan edessä oli tumman vihreä tai mustaksi maalattu liitutaulu, johon valkoisella liidulla opettaja ja me oppilaat saimme piirrellä kirjaimia ja numeroita. Opettajan pöytä oli ison liitutaulun edessä sellaisella korokkeella, josta opettaja näki hyvin sinne luokan perälle asti. Siellä luokan perällä oli takaseinällä puolapuut.

Koulussa valittiin aina kaksi järjestäjää viikoksi. Järjestäjien piti avata ikkuna, pyyhkiä taulu, avata ovi, kun opettaja tuli luokkaan. Istumaan sai mennä vasta, kun opettaja oli pöytäänsä istunut. Minusta oli hienoa olla järjestäjänä. Järjestäjillä oli monenlaisia tehtäviä. Toinen järjestäjä näytti opettajalle mitä tuli läksyksi.

Koulupäivä alkoi alkuhartaudella jossa laulettiin virsi. Opettaja soitti harmoonilla, jonka painettavista polkimista kuului kova ääni. Maantiedontunnit, laskento, urheilu, kirjoitus ja laulutunnit olivat kaikkein mieleisiä kouluaineita. Maantiedontunnilla piti opetella kaikki joet ulkoa. Maakuntalaulut tulivat tutuiksi kansakoulussa. Kauneimpia lauluja ovat: Maa on niin kaunis ja Sylvian joululaulu vielä tänäänkin.

Minua on aina kiinnostaneet kaikenlaiset koneet. Lapsena ihmettelin miten se ääni tulee radiosta. Avasin radion takakannen ja katsoin minkälaisia ihmisiä siellä takana on, jotka puhuu ja laulaa. Ihmettelin, että tuollaisia lasisia putkia ja laitoin äkkiä kannen kiinni.

Miellä oli kouluun matkaa reilu kaksi kilometriä. Tie oli kapea metsäinen hiekkatie. Koulumatka kuljettiin etupäässä jalkaisin ja talvella hiihtäen tai vanhempien tai naapurin antamalla hevoskyydillä tai kahlattiin vyötäisiä myöten lumessa. Kouluun saavuttua oli kumisaappaat täynnä lunta. Ne kopisteltiin yhteen, jotta lumi tuli pois saappaanvarsista. Joskus lumi oli niin tiukasti mennyt ettei saappaita saanut pois jalasta lumi suli päivän mittaan sitten kenkiin.

Koulupäivä alkoi aina sillä, että oppilaat asettuivat suoriin jonoihin koulun pihalla oven eteen. Opettaja valvoi, että jonot olivat suoria ja sitten päästiin sisään. Koulussa opiskeltiin kuutena päivänä viikossa myös lauantaisin.

Tytöillä oli yleensä kouluvaatteena mekko ja esiliina. Tytöillä ei ollut pitkiä housuja kuten nykyään. Hiihtäessäkin oli mekko päällä ja pitkä takki.

Syksyllä oppilaat toivat henttarilla mustikoita ja puolukoita kouluun, myös perunoita ja polttopuita jotkut toivat. Marjoista keittäjä keitti vuoden mittaan maittavia marjaruokia. Ruispuolukkapuuro oli minun herkkua ja makaroonivelli. Pitkiä makaroonia oli mukava imeskellä suuhun. Kouluruoka oli monipuolista ja maittavaa. Oppilaat toivat maidon ja leivän kotoa kouluun niitä ei saatu koulusta. Maito tuotiin pullossa. Näytin oppilaille millainen maitopullo oli. Sellainen napsautettava korkki.

Ruoka tuotiin luokkiin isossa ämpärissä keittiöstä. Opettaja laittoi lautaselle ruuan ja ruokailu tapahtui samassa pulpetissa jossa muutenkin istuimme. Pulpetin kansi laitettiin ruokailua varten vaaka-asentoon kääntämällä kannen alla puulista yläasentoon.

Koulun jälkeen oppilaat pääsivät kuorimaan perunoita seuraavan päivän soppaa varten keittäjän kanssa. Sekin oli hyvin opettavaista.

Koulun opettajista ovat jääneet mieleen opettajapariskunta Hanna ja Frans Järvenpää. Hanna opetti alakoululaisia ja Frans oli johtajaopettaja. Meeri Korteniemi oli hyvä opettaja. Olen tavannut hänen vieläkin kun olen käynyt kotiseudulla. Johtajaopettajana oli myös Alpo Ahvenjärvi.

Välitunnilla pelattiin pesäpalloa, hypättiin korkeutta, pituutta ja ruutuhyppelyä. Pelattiin myös pissikivillä ne olivat eri värisiä pyöreitä pikkupalloja joita heitettiin muutaman metrin päässä olevaan kuoppaan. Sormella sai aina liikuttaa sitä palloa eteenpäin kuoppaan.

Urheilu oli tärkeä harrastus aivan kilpailumielessä. Siskojen, veljien ja äidin kanssa käytiin monesti aamulla ja illalla hiihtämässä kansanhiihtolatua. Navetan katolle tehtiin hyppyrimäki, kun lunta oli paljon. Kesällä juostiin urheilukentällä, hypättiin pituutta ja korkeutta. Uimassa käytiin heinöpellolla olon jälkeen.

Työtä tehtiin vapaa-aikana monenlaista. Kannettiin vesi joesta navettaan. Talvella se oli aika vaarallista, kun piti tehdä avanto mistä nostettiin ämpärillä vettä - pelkäsin monesti, että putoan sinne avantoon - kun oli liukasta. Heinänteko oli jokakesäistä puuhaa. Autettiin heinänteossa myös naapureita ja marjastettiin.

Koulun juhlista muistan parhaiten kuusijuhla jouluna ja äitienpäiväjuhlat keväällä. Ne olivat suuria tapahtumia. Siellä esiteltiin näytelmiä, lausuttiin ja laulettiin. Yleisönä olivat koululaisten vanhemmat. Koululaisten käsitöitä oli myös näytteillä.

Muistan erään äitienpäiväjuhlan. Olin saanut kummisedältä ja tädiltä punaiset lippaset lahjaksi. Kävelin varovasti kouluun etteivät kengät sotkeutuisi. Sain esittää yksinlaulua. Oli hienoa kävellä näyttämölle, kun kengät narisi uutuuttaan. Tämä oli mieleenpainuva kokemus, joka on ollut monta kertaa mielessä.

Koulussa oli kova kuri ja järjestys. Rangaistuskeinona käytettiin mm. nurkassa seisomista, laiskanläksyä, jälki-istuntoa ja luokasta poistumista. Järjestystä pidettiin koulussa kaiken opetuksen perustana. Opettajat opetti lapsille, että pitää käyttäytyä siivosti, niin koulussa kun koulun ulkopuolellakin. Kun tavattiin opettaja koulun ulkopuolella sanottiin hänelle aina päivää ja niiattiin.

Koulutyö oli hauskaa ja opettajat kannustuvat oppilaita omalla esimerkillään. Elettiin niin sanotusti autoritaarista aikaa, joten oppilaat arvostivat suuresti opettajia ja vanhempiaan. Siihen aikaan ajateltiin, että vanhenpien ja opettajan sana on laki ja hyvä niin. Kouluaika opetti kunnioittamaan työtä, se myös istutti vahvaa yhteenkuuluvuuden henkeä ja suvaitsevaisuutta. Se antoi myös runsaasti niin tiedollista kuin sivellistä pääomaa.

Oli hienoa muistella oppilaille omaa kouluaikaa. Oppilaat olivat hyvin kiinnostuneita. Reilun tunnit kestävässä tarinassa oppilaat kuuntelivat hiiren hiljaa. Välillä tein heille kysymyksia ja he teki minulle. Oli mielenkiintoista olla kertomassa nykyajan koululaisille millaista oli ennen vanhaan koulunkäynti.

Niinpä niin tässä meille kaikille!

Tie aukesi tietoon ja oppiin -
vara tarpeen on matkalla moinen
vaan syvälle jäi sydänoppiin
jäi taatummin talletus toinen:
pois tippuu ne tiedot, ne aineet
joil ansaita luuran me voimme
vaan mielest ei vie ajan laineet
miten itse koulun me koimme.





KESKUSTAN PIRKKALAN OSASTO 80-VUOTTA
01.09.2013 Klo 14.54
Tänä vuonna 2.5.2013 Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistys täytti 80-vuotta. Paikalle saimme Suomen Keskustan puheenjohtajan JUHA SIPILÄN ja Sipilän "häkäpönttöauton" EL KAMINAN. Juha Sipilä veti eilen 31.8.2013 Pirkkalan torin täyteen väkeä. Keskusta tarjosi syntymäpäivän kunniaksi lohisoppaa. Olimme varautuneet 200 hengelle. Sopankeittäjä sanoi, että siinä on 250 hengelle. Sen määrän pystyy tunnissa jakamaan, mutta soppa loppui kesken. Harmin paikka, monet jäivät ilman soppaa. Eipä saaneet myöskään talkooporukka. Pekan kanssa heräsimme viiden jälkeen ja seitsemän jälkeen olimme jo torilla. Yhdeksään mennessä tori oli valmis pöytineen ja kojuineen.

Oli hienoa olla Pirkkalan torilla. Väkeä alkoi tulemaan jo yhdentoista jälkeen. Soppatykki ja kahvikoju oli valmiina odottamaan kello kahdentoista lyöntiä, jolloin soppatykin kansi avattiin. Pitkä oli jono melkein kiersi torin. Toiset odottivat harstaasti matoilla päällystetyillä pitkillä penkillä jonon lyhentymistä. Mutta jono ei lyhentynyt. Vaan soppa loppui. On todella vaikea arvioida paljonko menee. Toiset sanoivat, että korkeintaan 100. Otin riskin ja arvioin, että 200:lle. Sekin meni pieleen.

Ihmismäärä yllätti monet, muttei minua. Uskoin, että Sipilä tuo meidän torille väkeä. Sitä ennustin edellispäivänä, kun keskustelin pormestari Rissasen kanssa. Hän oli samaa mieltä. Torilla on ihmisiä pitkin Pirkanmaata. Kaukasimmat olivat Oulun läheltä Haukiputaalta.

Kahvit, kääretörtun palat ja pohjoisen reseptillä tehdyt kampanisut maistuivat torille kokoontuvalle väelle. Saimme paljon kiitosta juhlien järjestämisestä. Eräskin sanoi, että miten Teidän järjestämissä juhlissa on aina niin paljon väkeä ja hyvä ilma. Luoja on antanut meille hyvän ilman . Ajattelen, että eilisen juhlapäivän yksi tärkeä sana on kiitollisuus. Elämme sukupolvien ketjussa, saamme nauttia aikaisempien sukupolvien työn hedelmistä. Saamme olla kiitollisia myös Jumalalle. Hän on siunannut työn ja antanut leivän.

Oli hienoa, että monet muistivat meidän juhlivaa osastoa. Kunnan tervehdyksen toi pormestari Helena Rissanen, joka kertoi hyvän yhteistyön jatkuvan keskustan ja kaikkien puolueiden kesken. Seurakunnan tervehdyksen toi kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth. "Jumala, taivaallinen Isämme, sinulta olemme saaneet kaiken hyvän. Pyhä Jumala. kaikki, mitä meillä on, on sinun antamaasi; elämämme, omaisuutemme ja tehtävämme. Varjele, ettemme tuhlaisi emmekä käyttäisi väärin antamiasi lahjoja. "

Kokoomusnaisten ja kokoomuksen tervehdyksen toivat Pirkko-Jartti ja Juha Hyttinen. Pirkko Jartti lausui hienon runon vanhenemisesta ja siitä mitä on kiitollisuus? Kristillisdemokraattien Tapio Kangasniemi kertoi siitä meidän yhteisestä valtuustoryhmän toiminnasta. Kyllä kristillisillä ja keskustalla on paljon samanlaisia arvoja. Minultakin on joskus kysytty: "mikset ole kristillisissä?" Tästä kerroin myös torilla. Minä liityi nuorena juuri Keskustaan kun siellä oli ne kristilliset arvot tärkeät ja terveet elämäntavat. Niitä olen yrittänyt noudattaa joskus hyvin jos huonosti. Perussuomalaisten Armi Kärki,Harri Vuorenpää, Jaana Ristimäki-Anttila. Armi toi kiitoksen siitä, että meidän keskustan ja perussuomalaisten yhteistyö on sujunut viiden vuoden aikana hyvin. Raili on ollut joskus oppiäitinä Armille. Kiitos Armi. Vihreiden Riku Merikoski kertoi pitkästä yhteistyöstä keskustan kanssa. SDP Sami Palola kertoi myös, että SDP:llä ja Keskustalla on ollut hyvä yhteistyö jo 10 vuotta kun Sami on ollut puolueessa mukana. Kerroin, että hyvä yhteistyö oli myös, kun valtuuston puheenjohtajana oli pitkään Raimo Lehtinen. Vasemmiston onnittelut vanhenemisesta kauniin ruusupuskan kera toi toi Jouni Kallioluoma. Hän ei ehtinyt olla juhlissa mukana vaan antoi onnittelut etukäteen. Oli hienoa, että kaikki puolueet muistivat juhlivaa osastoa. Kiitos vielä kerran Teille kaikille. Kiitos myös kaikille meitä muuten muistaneille.

Jumala kaiken luoja ja antaja. Kiitos eilisestä päivästä, että kaikki meni hyvin. Elämämme on täynnä ihmeitäsi, mutta me olemme usein liian turtuneita näkemään niitä. Jumala, kiitos että sinä olet - ilman sinua ei meitäkään olisi. Kiitos kiitollisuudesta, joka karkottaa mielemme pimeyden ja kääntää meidät sinun kirkkauttasi kohti.

Keskustalaisilla on nyt paras puheenjohtaja, mitä pitkiin aikoihin on ollut. Puheenjohtaja on sumpaattinen ja luonnollinen. Ei ole ihme, että muistakin puolueista ja pitkin Pirkanmaata oli kansalaiset tulleet Sipilää katsomaan torille. Moni kuiski minun korvaan, että onpa hieno mies tuo Sipilä. Kyllä tällaisia Sipilöitä pitäisi olla tässä maassa enemmän. Uskon, että maan hallituksessa ja kunnissa asiat olisivat toisin. Yrittäjänä näkee asioita eri kantilta, kun pelkästään politiikko, joka ei ole muuta työtä tehnyt.

Viime vuosina maassa on lähdetty tekemään yhtäaikaisesti liian monia tavoitteita. Suunnittelijat, erilaiset maailmanparantajat ovat juoksevalla nauhalla tuottaneet ehdotuksia ja suunnitelmia, kokonaisia paperivuoria. Onneksi suuri osa niistä on painunut ja uponneet tietokoneiden roskapostien syvyyksiin, mutta liian suuri osa on otettu vakavasti. On haukattu enemmän kuin pystytään nielemään. Nyt haukomme henkeä ja olemme tukehtumassa, niin valtion kuin kuntien hallinnossa.

Ei keskusta vastusta uudistuksia ja muuttumista. Muuttuminen on kaiken inhimillisen kehityksen ja yhteiskunnan epäkohtien poistamisen keskeinen edellytys. On kuitenkin suuri ero tasaisella, kestokykyä vastaavalla muutoksella ja liioitellun nopeasti läpipainostetulla, heikosti harkituilla muutoksilla ja uudistuksilla.

Kyllä politiikkaa sen työtä ja ohjelmaa ei voida rakentaa vain vaatimusten varaan. Emme pääse pitkällekään esittämällä tyytymättömyyden ilmauksia ja vaatimuksia valtiovallalle ja Pirkkalan kunnalle tai lähimmäisillemme.

Meidän on jokaisen mentävä itseemme ja asetettava suurimmat vaatimukset jokainen itsellemme. Jokaisen päätöksentekijän on asetettava myös itselleen omantunnon kysymys: olenko minä työssäni vain vallan tavoittelija, häikäilemätön kiihottaja, joka puheillani ja teoillani tavoittelen kansan suosiota. Olenko laiminlyönyt ihmiselämän? Joka on totuuden etsiminen, rehellisyyden noudattaminen, vastuun kantaminen sitä poliittista valtaa käyttäessäni, jonka kansalaiset ovat meille antaneet.

Kaiken poliittisen toiminnan johtotähtenä täytyy olla epäitsekäs, rehellinen työ, jonka tulokset koituvat hyödyksi ja siunaukseksi lähimmäisillemme, koiseudullemme ja koko isänmaalle.

Viime aikoina tässä maassa yhteiskunnallisessa tilanteessa on ollut huolestuttavia piirteitä niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Taloudellinen nousukausi näyttää hyödyttävän vain osaa kansasta. Työttömyyteen ja sen aiheuttamaan syrjäytymiseen ei ole löydetty tehokkaita parannuskeinoja. Itsekkyys ja välinpitämättömyys nostavat päätään arvojen joukossa. Hyvinvointirakenteiden purkamiseksi tehdään vakavia ehdotuksia ja myös toimenpiteitä. Tästä on monia esimerkkejä yksi on yhteiskunnan palvelujen jatkuva heikkeneminen maaseudulla ja haja-asutusalueella.

Yhteiskunta voi niin hyvinkuin sen heikommat jäsenet voivat. Erilaiset syyt syrjäytymiseen on nähtävä yhteiskunnallisina haasteina. Syrjäytyminen ei ole yksityisasia eikä ihminen ole yksin oman onnensa seppä. Maaseudulla elävillä on oikeus edellyttää, että yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu myös maaseudulla.

Jos kerran on sanottu: että rakennusmuutos sopeutumiseen on tarpeen, yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että muutosvaihtoehdot ovat ihmisiä ja heidän elämäntyötään kunnioittavia. Eilen juhlaansa viettävällä Pirkkalan Keskusta järjestöllä on vaativa tehtävä edistää hyvien muutosvaihtoehtojen ja oikeudenmukaisuuden totetumista. Päätökset koskevat niin kuntien pakkoliitoksia kuin lasten kodinhoidon tukea.

Koko yhteiskunnassamme tarvitaan tällä hetkellä oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvojen esiintuominen. Keskusta politiikka täällä Pirkkalassa on yhteistyötä yli puoluerajojen, se on pirkkalalaisen yhteiskunnan rakentamista, heikkojen rohkaisemista ja tukemista, paremman ihmisläheisemmän Pirkkalan luomista. Politiikka on tärkeä asia ja politiikka on arvokas asia. Ihmiskeskeisyyttä ja ihmisläheisyyttä me tarvitsemme tämän päivän Suomessa.

Meidän työmme täällä Pirkkalassa on kuntalaisten etu yli kaiken. Työmme tapahtuu kunnioittamalla niitä henkisiä ja hengellisiä perusarvoja, joita puolueemme on aina arvostanut. Nämä ovat Pirkkalan itsenäisyys, kansalliset perinteet, elävä kristillisyys, terveet elämäntavat, ahkeruus ja työnteon kunnioittaminen, yrittämisen vapaus ja oikeus omistaa tuotantovälineitä. Näin on ollut ennen ja näin on myös tänään sekä huomenna.

Kiitos edelliselle sukupolvelle keskustan hyväksi tehdystä työstä ja kiitos nykysukupolvelle.
"Katsoen taaksepäin saamme kiittää, katsoessamme eteenpäin saamme luottaa, katsoessamme ylöspäin saamme uskoa." Myös meillä keskustaväellä naisina ja miehinä on aihetta kiitokseen.

Kiitos myös kansanedustaja Mikko Alatalolle toit hienon esityksen meidän juhlaan. Ne laulut ja laulun sanat olivat mieleen painuvia. Kiitos Sinulle.

Niin siitä on kohta puoli vuotta kun olen tähän kirjoittanut. Monet ovat kysyneet miksi et? Tuo Facebook on tainnut tulla nyt minun aktiiviseksi käyttäjäksi. Sinne kun on niitä kuviakin niin helppo lähettää. Kaikki ei pääse niitä sivuja lukemaa. Hyvä niin vain kaverit.

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Kiitos, että annat meille juhlahetkiä,
aikoja jolloin voimme kokea
sinun läsnäolosi erityisen voimakkaasti.
Auta, ettemme perustaisi kuitenkaan
uskoamme tunteiden varaan.
Kiitos Raamatun sanasta, joka ei muutu.
Kiitos, että olet luvannut
olla kansamme kaikki päivät
maailman loppuun asti.

KIITOS




PAREMMAN POLITIIKAN PUOLESTA!
05.03.2013 Klo 04.25
KUNTARAKENNEUUDISTUS

Pakko oli taas alkaa kirjoittamaan. Pakon saneli illan valtuuston kokous. Uni ei meinaa tulla silmään, poskiontelon tulehdys pakottaa poskea, pientä kuumetta ja nenän niistämistä. Mietin tuossa, kun unta ei tullut, että mitähän sille Antille kirjoittaisi, kun hän siellä valtuustosalin lehterillä selaili puhelintaan. Kysyin, että mitäs Antti? Sanoi, että selaan tässä vaikka sinun blogisivuja. Sanoin, että en ole sinne nyt jaksanut kirjoittaa, mutta lueppa se viimeinen siinä on ajattelemisen aihetta. Saapa nähdä lukiko.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi blogia kirjoitin täällä kunnassa. Valtuusto on kokoontunut pari kertaa ja kunnanhallitus kolme kertaa. Suuria asioita on ollut ja niistä päättäminen ei ole ollut helppoa. Kuntarakennelakiuudistus on ehkä tärkein. Sen kaataminen on kansanvallan ja politiikan puolustamista. Kuntarakenneuudistusta maan hallitus yrittää pakolla. Pakolla ja pakkoliitoksilla uhkaileminen halventaa kunnallista demokratiaa. Pakolla näitä Suomen kuntia eikä maata ole ennenkään rakennettu. Rakenteita täytyy uudistaa, mutta huolella, harkiten ja kuntia kuunnellen.

Keskusta on vastuunkantajapuolue Pirkkalassa. Päätösvalta on täälläkin karannut liian kauas vallankäytön kohteilta, valtuutetuilta ja ihmisiltä. Valtaa käyttävät täälläkin kasvottomat markkinavoimat ja virkamiehet. Olen tullut siihen tulokseen, että Pirkkalassa virkamieskoneisto käyttä liikaa poliittista valtaa. Kansanvalta kärsii, jos poliittiset tavoitteet eivät vaikuta käytännön toimiin riittävästi. Virkamiehet käytännössä pystyvät ohjaamaan päätöksiä. Esimerkkejä on maapoliittinen ohjelma ja viimeisin "pöljä" päätös sako- ja umpikaivolietteen kuljetusjärjestelmä. Tästä asiasta olin kunnanhallituksessa yksin eri mieltä.

Ja miksi olin eri mieltä? Siksi, että Pirkkalan kunnan alueella on ollut käytössä sopimusperusteinen sako- ja umpikaivolietteen kuljetusjärjestelmä, jossa paikalliset yrittäjät hoitavat lietteen kuljetuksen jätevedenpuhdistamolle. Paikallisia yrittäjiä on ollut tarjolla riittävästi. Kustannukset ovat olleet käyttäjille kohtuullisia ja ehdot syrjimättömiä. Paikallisilla kuljetusyrittäjille on ollut jo nyt jätehuoltoviranomaisen tarvitsemat tiedot kiinteistöjen kaivojen tyhjentämisestä ja valvonta on ollut helposti järjestettävissä nykyaikaista tietotekniikkaa käyttäen. Ympäristöviranomaisen tarvitsemat tiedot ovat siis erittäin helposti olleet saatavissa. Toistaiseksi Pirkkalan viranomaiset eivät ole tietoja keränneet, joka on osoitus, että järjestelmä on toiminut.

On ihmeellistä, että ympäristölautakunnan esityksessä ei ole vastattu kaikkiin kysymyksiin. Ymmyrkäisesti on vastattu, ei lautakunnan jäsenet ehkä niihin viitsi puuttua näin on ehkä virkamiehet ajatelleet. Näyttää siltä, että jossakin luottamusmiehissä ja virkamiehissä on herännyt epäilyksiä, että lietteiden kuljetuksen valvonta ei kattaisi kiinteistöjä tai niitä purettaisiin asiattomiin kohteisiin. On todettava, että jätehuoltoviranomaisen uuden lain edellyttämät tiedot ja tarvittava informaatiojärjestelmä on jätehuoltoviranomaisen vastuulla. Nyt halutaan päätösvalta siirtää tästä Tampereen kaupungin jätehuoltolaitokselle.

Senpä takia tein eri esityksen, mitä ympäristölautakunta esitti ja jota kunnanhallitus kannatti. En hyväksy sellaista järjestelyä, jossa ko. kuljetuksen informaatiojärjestelmä on vain yhden toimijan omaisuutta tai ylläpitämää. Sen tyyppinen järjestelmä on kohtuuton ja suorastaan kilpailua rajoittavaa.

Niin mistä syntyy kuntalaisten yhteinen etu? Kuka ihmeessä ajaa kuntalaisten asioita barrikaadien kunnassa? Onko kysymys vain siitä kuka kulloinkin voittaa tai millaisia kompromisseja on tehtävä? Pää tulee ennen pitkää vetäjän käteen. Tätäkö se kuntauudistus ja seutuyhteistyö on, että annetaan Tampereen hoitaa kaikki likaiset asiat. Eiköhän Tampere pian sano, että kyllä me voitaisiin hoitaa kaikki asiat siirretäänpä hallintokin Tampereelle.

Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tämä pitäisi olla pätevä ohje jokaiselle ihmiselle ja yhteiskuntaa koskevana eettisenä ohjeena.

Valtuuston kokouksessa annettiin kuntarakennelakiluonnoksesta lausunto valtionvarainmnistriölle eilen iltaisessa kokouksessa. Sieltä puheenjohtajan paikalta ei paljon valtuutettuja sieltä takariviltä näy. Puheenvuoro pyynnötkin jää joskus huomaamatta puheenjohtajalta. Niin eilisessäkin kokouksessa. Onneksi sieltä näkee hallintojohtaja Olli Niemen, joka välittää tiedon. Nyt sieltä oli paha nähdä häntäkin. Täytyy seuraavan kerran nousta seisomaan niinkuin eduskunnassakin ne tekevät, ehkä puheenjohtajakin paremmin sitten huomaisi puheenvuoropyynnöt.

Mikko Kuoppa käytti hyvän puheenvuoron. Hän arvosteli kovin sanoin velkaantuneita suuria kuntia. Minä olen tästä kirjoittanut noin kuukausi sitten. Velkaisin on Kotka yli 10.000 euroa per/asukas, mukana tulevat Helsinki, Vantaa ja Jyväskylä 7000-9000 euroa per/asukas. Miksi pitäisi pienten hyvin toimeentulevien kuntien liittyä näihin velkaisiin kuntiin? Kuntiin, joiden virkamiehet ja päättäjät eivät ole osanneet hoitaa taloutta kuntoon. Miksi hyvintoimeen tulevat kunnat pitäisi liittää niihin?

Pirkkalan kunta teki lausunnon. En tiedä miten se käsitellään, mutta selvää on, että kuntarakenneluonnokseen kirjattujen selvityskriteereiden tarkoituksena on vain velvoittaa koko kuntakenttä liitosselvityksiin. Kuntalakiluonnos on suurkuntien muodostamiseen tähtäävä pakkoselvittämistä, missä hallitus pyrkii käyttämään saneluvaltaa kunnalisen itsehallinnon kustannuksella.

Keskustan mielestä kuntarakennelaki ei ole tarpeen. Se johtaa kuntarakenteisiin, jotka ovat kuntapalveluja ja kuntien taloutta henkentäviä. Se vähentää kunnallisten toimijoiden sitoutumista alueen elinvoiman ja elinkeinojen kehittämiseen. Maan hallituksen olisi luovuttava suurkuntahankkeesta. Sen sijaan pitäisi keskittyä sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisen ja rahoituksen uudistamiseen. Erikoissairaanhoito pitää siirtää valtion kustannettavaksi.

Edelleen olen sitä mieltä, että hallituksen esittämä kuntauudistus on kuntien lukumäärän vähentämiseen keskittyvä valtiovetoinen hanke, jonka päämääränä on keskittää asuminen, palvelut ja päätöksenteko. Tätäko se hallitus hamuaa?

On ollut hieno tunne lukea sähköposteja kuntalaisilta. Ja vielä hienompaa on ollut tuntea, että ihmisiä kuunnellaan esimerkkinä tämä lietteiden kuljetusjärjestelmä. Kuinka moni valtuutettu kuunteli kuntalaisia?

Haluan edelleen olevan valtuutettu, joka on vastuullinen, aikaansaava, tasapuolinen, oikeudenmukainen, rehti ja suoraselkäinen asioiden hoitamisessa. Vapaus sanoa mielipiteensä vapaasti on tarkoittanut mahdollisuuksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Tunnemmeko me valtuutetut oikeutemme, ja tiedämmekö me valtuutetut myös velvollisuutemme? Minusta politiikoilta puuttuu herkkyys kuunnella ja aistia mitä kentällä tapahtuu.

Päätettiin valtuustossa muutakin. Teknisen johtajan virkaan valittiin Jouni Korhonen. Hän on hoitanut tehtävää hyvin sen jälkeen kun entinen Ari Kulmala irtisanoitui tehtävästä. Toivion koulun laajennuksen ja saneerauksen taloudellinen tilanne tuli myös valtuustolle tiedoksi. Kokonaishinnaksi muodostui 7.881.807,00 euroa ilman ALV.

Tähän on hyvä lopettaa. Tulipa tässä pieni saarna Antille ja muillekin jotka ovat kunnan asioista kiinnostuneita. Kirjanpitotyöt ovat pikku hiljaa vähentyneet on aika aloittaa taas blogikirjoittelu. Hyvää aamua kaikille!

TOTUUS TEKEE VAPAAKSI
12.02.2013 Klo 21.31
ONKO TOTTA JOS SILTÄ NÄYTTÄÄ?

Olen monta kertaa miettinyt, mitä varten tällaiseen järjestelmään mentiin Pirkkalassa kuin pormestarijärjestelmä. Tätä järjestelmää ajoi aikoinaan entinen kunnanjohtaja. Meidän keskustan ryhmä vastusti sitä, koska näimme sen, että tällaisessa pienessä kunnassa pormestarijärjestelmä ei ole paras mahdollinen järjestelmä. Olimme määräaikaisen ammatti kunnanjohtajan kannalla.

Muutama viikko sitten täällä valittiin taas uusi pormestari. Johtosäännöissä sanotaan, että pormestarin valitsee valtuusto. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pormestarin valitsi poliittiset ryhmät ei valtuutetut vaikka näin todistettiin. Senpä takia en vieläkään hyväksy koko järjestelmää. Itselleni ja varmasti monelle muulle jäi tällainen pelin poliitikan maku koko pormestarin valinnassa. Kukaan ei uskaltanut katsoa totuutta silmiin vaan kaikki pelasivat jotakin kummallista ja todellisuudelle vierasta peliä.

Pormestarista käytiin kauppaa monella tavalla. Minulle jäi tosi paha olo koko valintatavasta. Pormestarikauppaa käytiin jo talousarvion teossa, joka jatkui sitten poliittisten ryhmien neuvotteluissa. Rohkeutta on vaatinut se, että on ollut oma itsensä luja ja luottavainen. Luottaa siihen, että elämä kantaa vaikka asiat ei mene aina niin kuin odottaa. Mutta niin se on, että minkä taaksensa jättää sen edestään löytää.

Avoimuudesta ja vastuullisuudesta puhutaan paljon politiikassa. Mitenkähän pormestarivalinnassa olisi käynyt jos kaikki valtuutetut olisivat vapaasti saaneet valita kenen haluavat pormestariksi. Uskon, että tulos olisi ollut toinen. Nyt jäi kyllä sellainen pakottamisen maku. Pahasti sanottuna: Lammaslauma, joka totteli johtajaa.

Rohkeutta vaativa tilanne oli pormestarivaali. En todellakaan tunne itseäni sankariksi. Silti olin rohkea. Toimin tilanteen vaatimalla rohkeudella. Todelliset arvot ja tunteet nousivat pintaan, kun kirjoitin nimen lappuun. Selkärankaa pitää olla ja sanoa asiat suoraan. Tätä periaatetta olen noudattanut. Ei se tietenkään aina kaikkia miellytä, mutta luonteenteni on tällainen.

Pitää uskaltaa omassa elämässään haluta ja tavoitella hyvää. Antaa hyvän ja pahan taistella silloinkin kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. On vain parempi venyttää omatuntoaan. Ei parane mennä virran mukana. Pitää itsellä olla oma moraalinen ja eettinen vastuu. Urheilussa olen oppinut sen, että voitto ei ole tärkeintä vaan reilu kilpailu. Kyseistä taitoa tarvitaan. Kilpailuvietti on urheilun perua. Pitää olla unelmia. Arvostan myös sitä, että osaan myös hävitä.

Minua lohduttaa aina entisen Helsingin piispa Eero Huovisen sanat, kun hän lähetti minulle syntymäpäiväkortin, johon oli kirjoitettu: " Silloin kun muut menivät virran mukana, sinä seisoit vahvana ja lujana". Ehkä minä siellä kirkolliskokouksessakin olin oma persoona, joka ei kuvia kumartanut.

Voittamisesta tuli mieleen se, että Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistys nappasi voiton. Ja palkintona meille on, että Suomen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lupaa huristella häkäpönttöautollaan Pirkkalaan. Ajankohta on vielä auki.

Suomen Keskusta julisti ennen kuntavaaleja ehdokashankintakisan, jossa kunnallisjärjestöt ottivat mittaa toisistaan neljässä sarjassa. Pirkkalan Keskusta kunnostautui viime syksyn kunnallisvaaleissa ehdokashankinnassa hankkimalla naisia ehdokkaaksi ennätysmäärän. Naisten osuus nousi korkeimmaksi Pirkkalan ja Porvoon keskustajärjestöissä. Näissä molemmissa kunnissa 70,6 prosenttia keskustan ehdokkaista oli naisia.

Voitosta olemme tosi kiitollisia ja nöyriä. Ehdokashankinta vaati meiltä kovaa työtä, sitkeyttä ja sisua. Jotkut jopa toppuuttelivat, että nyt Raili naisia ei saa enää kysyä. Voitto tuli hyvään ajankohtaan. Pirkkalan Keskusta täyttää 80-vuotta 2.5.2013.

Ilo kantaa ja iloa voi synnyttää. Politiikassa meitä tavallisia valtuutettuja vaivaa usein rohkeuden puute. Olen sen huomannut, että harva meistä haluaa käyttää valtaa toisten parhaaksi. Siviilirohkeutta on se, että uskaltaa irtisanoutua jostakin, johon suuri joukko haluaa sitoutua ja samaistua.

Parasta aikaa kaikki valtuustoryhmät pormestarin johdolla suunnittelevat tulevaa hallitusohjelmaa. Hallitusohjelmaa on käsitelty jo kahdessa kokouksessa. Viime sunnuntaina tehtiin SWVOT analyysi kunnan mahdollisuuksista, haitoista, vahvuuksista ja uhkista. Hyvin yhtenäinen joukko on. Kaikki ovat sitä mieltä, että Pirkkala on itsenäinen kunta vielä vuonna 2016.

Tänään kun katseli televisiosta Kataisen, Soinin ja Sipilän keskustelua niin ei voi kuin ihmetellä sitä pakkoa millä hallitus yrittää viedä kunta- ja soteuudistusta. Keskustan mielestä hallituksen kuntauudistus on palvelujen, työpaikkojen ja asumisen keskittämisen tähtäävä ideologista valtapolitiikkaa.

Suurkuntahankkeessa ei ole lainkaan huomioitu tehtyjä tutkimuksia, tilastoja eikä kunnallisia professoreiden ja muiden asiantuntijoiden yksimielisiä ja vakavia varoituksia suurkuntien riskeistä kuntien taloudelle, lähipalveluille ja kunnalliselle demokratialle. Asiantuntijat ovat hyvin yksimielisesti arvioineet, ettei suurkuntiin tähtäävällä uudistuksella saada aikaan säästöjä, vaikka hallitus ajaa uudistusta juuri säästöihin vedoten.

Maailmanlaajuinen matalasuhdanne aiheuttaa kuitenkin ongelmia valtiontaloudelle ja seuraukset näkyvät jo kunnissakin. Valtiontalouden velka on selvitysten mukaan 10 miljardia euroa ja tämänkin vajeen täyttämiseen kuntia otetaan mukaan. Edessä valtiolla ja kunnilla ovat menojen tarkastelut, mahdolliset leikkaukset ja verojen korotukset.

Leikkaukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksen koko Suomeen ajamat suurkunnat eivät turvaa palveluja, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia eivätkä taloutta.
Helppoa ei tule olemaan uusilla kuntapäättäjillä eikä vanhoilla.

Pirkkalan kunta päätti eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa osallistua seudun tulevaisuuden vaihtoehtoja koskevaan selvitykseen. Selvitys on käynnistynyt vuoden 2013 alusta. Selvitysmiehenä toimii entinen maaherra Rauno Saari. Selvityksen alustava kustannusarvio on 400 000,00 euroa. Ei mikään pikku summa jos se ei johda mihinkään.

Ei ihme, että nyt pitäisi kuntia yhdistää suureksi kokonaisuudeksi. Luin eilen Iltalehteä, jossa kerrottiin velkaisista kunnista. Velkaisin Kotka 10447,00 euroa/per asukas, Vantaa 8551,- euroa/per asukas, Jyväskylä 7228,- euroa/per asukas ja Helsinki 7055,- euroa per/asukas.

Pirkkalassa oli velkaa viime vuonna noin 2500 per/asukas. Minusta sekin on suuri summa. Itse kun on aina tottunut elämään niukasti ja säästäväisesti ja velanottoa karsastaen. En aina kuntapäättäjänä ymmärrä sitä, että velkaa otetaan aina lisää entisten velkojen maksuun. Pirkkalan kunnastakin löytyy paljon säästö kohteita jos vain yhteisesti halutaan. Mutta toisten rahoilla on niin helppo mällästää, kun ei tarvitse kantaa mitään vastuuta. Niin se on valtiossa ja kunnissa.

Kyllä rahaa palaa kun valtion, kuntien ja kuntaliiton virkamiehet juoksevat paikasta toiseen. Jatkuvasti tehdään selvityksiä ja annetaan vastauksia, mikään ei tunnu riittävän. Mielenkiintoista katsoa, kuinka kunnallinen itsehallinto selviää tästäkin painostuksesta.

Ihmetellä täytyy, miten kapea-alaisesti etujärjestö Kuntaliitto ajaa kuntien asiaa. Tuntuu siltä, että yhteiskuntaeettistä keskustelua tarvitaan. Eettisen keskustelun voima on siinä, että kuntauudistuksessa pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Nyt on vain yksi malli peruskunta.

Niin tulipa taas saarnattua. Olen tällainen oman tien kulkija. Yksinäisessä hiljaisuudessa kapinoiva. Olen sisäisesti vapaa reagoimaan toisin kuin mitä yhteisö olettaa ja käskee.
Kaikille Teille hyvää ystävänpäivää 14.2.2013.
Siunatkoon teitä kaikia oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala. Hyvää yötä!




URHOOLLISUUTTA JA OIKEAMIELISYYTTÄ
14.01.2013 Klo 00.09
AHKERUUS JA AHNEUS

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on saanut paljon hyvää palautetta ja arvostelua pitämästään uudenvuodenpuheesta. Presidentti varoitti puheessaan suoranaisen ahneuden noususta Suomessa. "Niukat ajat, joissa elämme vaativat enemmänkin ajattelemaan voiko jostain edustaan luopua"?

Niukat ajat ovat kunnassammekin tai tulevat olemaan. Keskustan valtuustoryhmä ennakoi jo viime vuoden joulukuun alun kunnanvaltuuston viimeisessä kokouksessa mitä tuleman pitää. Keskustan valtuustoryhmä esitti jo silloin, että luottamushenkilöiden palkkioiden ja korvauksien pitämistä entisillään, korotusten sijaan. Esityksemme hävisi äänestyksessä ja niinpä valtuuston, kunnanhallituksen ja tarkastuslautakunnan palkkiot nousevat 110 euroon, siis lähes 20 %:n korotus. Vastaavasti puheenjohtajien palkkiot nousivat 800 euron vuosikorvauksesta 950 euroon per/kuukausi.

Pää tulee ennen pitkää vetäjän käteen myös täällä kunnassa jos mitään ei tehdä. Markkinoiden nimissä tehdään paljon hyvää jos kohta pahaakin. Markkinat ei huolta kanna mistään. Kuka ja koska, joku uskaltaa lähteä kampeamaan markkinoita? Kuka maksaa markkinoiden laskut? Veronmaksaja! Markkinavoimien nimissä itsekäs oman edun ajaminen on entistäkin mahdollisempaa. Demokratia ei toimi eikä toteudu, jos vain tyydymme tekemään sen, mitä markkinat vaativat. Markkinat ovat kuin kasvaton epäjumala, jonka jalkoihin valtuutetut ja päättäjät vuorollaan joko pelokkaina tai toivekkaina lankeavat.

Olemme eläneet jo kauan aikaa barrikadien maailmassa. Kaikki tahot ajavat voimalla omia etujaan. On ajateltava vain ja ainoastaan omien taustojen ja joukkojen asiaa. Tämä näkyi vahvasti kun kunnallisvaalit oli käyty ja luottamuspaikkaneuvotteluja käytiin.

Mistä syntyy kuntalaisten yhteinen etu? Kuka ihmeessä ajaa kuntalaisten asioita barrikadien kunnassa? Onko kysymys vain siitä, kuka kulloinkin voittaa tai millaisia kompromisseja on tehtävä?

Kohtuus kaikessa - tinkimisessäkin olen sanonut asiakkaille jos kovasti tinkivät hinnasta. Kohtuus on uskovan normaalikäyttäytymistä ohjaava hyve. On opeteltava tyytymään määrä osaansa. Yritteliäs ihminen ei välttämättä ole kitsas ihminen. Jumala tarvitsee iloisia antajia joilla on myös annettavaa.

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tämän pitäisi olla pätevä ohje jokaiselle ihmiselle ja yhteiskuntaa koskettavana eettisenä perusarvona. Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän. On myös hyvä ohje.

Niin rahaa pitäs oleman kunnassa. Kuitenkin näin ei ole. Kunta velkaantuu huimaa vauhtia. Pitkään piireissä pyörineenä tiedän, että kunnassa on tällä hetkellä kovat piipussa ja viimeisiä viedään. Jos ei ole meillä helppoa täällä kunnassa, niin eipä ole liikaa herkkuja maan hallituksellakaan. Valtion velkakuorma kasvaa koko ajan. Bruttokansantuote supistuu. Maan kilpailukyky on surkea ja vientituotteet vähissä.

Voi voi ja voi näitä Suomen päättäjiä mihin ne ovat vieneet meidät, kun eduskunta päätti vuonna 1998 Suomen liittymisestä Euroopan talous- ja rahaliittoon. Silloin sinipunahallitus esitteli euron valuuttana, joka vakauttaa talouskehityksen ja tuo alemmat korot. Mutta miten on käynyt? Euro ei ole tuonutkaan alempaa korkoa kuin mikä on esimerkiksi kruunussa pitäyttyneellä Ruotsilla! Euroalue on paljastunut pelkäksi karuksi velkaliitoksi.

Suomessa pitäisi tehdä talouden voimakas rakenneuudistus. Hevoskuuri leikkauksia palkkoihin ja kaikkiin etuuksiin. Suomen pitäisi sopeutua EU:n tuottavuus ja kilpailukykyvaatimuksiin. Valtion olisi myös karsittava menoja. On mietittävä tarvitaanko niin monta ministeri hallintoa ja valtiosihteereitä, kuin tällä hetkellä on?

Samaa hevoskuuria tarvitaan myös kunnissa. Jatkuva kasvu jota yritetään ajaa niin kunnissa kuin valtiossa johtaa maailmanlaajaan kriisiin ja suoranaiseen katastrofiin. Merkkejä on jo olemassa! Nyt vallitseva talousideologia on kestämätön ja virheellinen. Kasvu teollisuusmaissa on nopeasti pysäytettävä ja sen tilalle asetettava pysyvä nollakasvun tila.

Jatkuvan taloudellisen kasvun varaan rakentuva ideologia on taloustieteellisen perustein asetettu kyseenalaiseksi. Onko tarkoituksenmukaista nostaa ihmisten elintasoa velkarahalla? Yhteiskuntamme on turvotuksissa palveluista, mutta hommat ei vaan hoidu.

Oikeudenmukaisuus, rehellisyys, velvollisuudentunto, tehtävien loppuunsaattaminen, huolehtiminen heikommasta, ahneuden ja kohtuuttomuuden karttaminen ja hyvän omantunnon säilyttäminen ovat tyypillisiä talonpoikaisia arvoja, jotka haluaisin, että ne olisivat pysyviä arvoja myös päätöksenteossa.

Oikeudenmukaisuus tai vanhurskaus, jolla sanalla se raamatussa usein esiintyy, merkitsee ihmisen oikeaa suhdetta Jumalaan, ihmisten keskinäisiä suhteita ja suhdettamme luomakuntaan. Oikeudenmukaisuus merkitsisi pitkällä tähtäimellä kokonaisvaltaista yhteistä hyvinvointia parempana vaihtoehtona nykyiselle rahan ja tavaran jumaloinnille.

"Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi." Näin lausui Santeri Alkio jo yli sata vuotta sitten. Asia on edelleen mitä ajankohtaisin politiikan tekemisemme ohjenuora.

Ihmisyys on kuitenkin paljon enemmän kuin taloudellista järkevyyttä ja oman edun tavoittelua. Siihen sisältyy pyyteetöntä tarvetta jakaa omastaan, kantaa vastuuta yhteisistä asioista ja muiden ihmisten elämästä.

Niinpä niin. "Tyhmyydelle nimä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu." Näin Nummisuutarin Esko

POLITIIKAN VALTA
01.01.2013 Klo 16.54
EI KUKAAN TIEDÄ - KUNNE KULKENEMME!

Vuosi vaihtui. Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Vuosi 2012 jää historiaan. Historian pisin ja voimakkain kasvu taittui ja samalla teollisuuden rooli tuotannossa ja työllisyydessä väheni vomakkaasti. Syvä lama toi työttömyyden takaisin Suomeen. Keskustelu ja huoli kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta nousi esiin myös viime syksynä pidetyissä kunnallisvaaleissa tässä kunnassa.

Monet varmasti havahtuivat viime kunnallisvaaleissa, jossa tapahtui yhteiskunnallinen apatia, mikä näkyi alhaisena osallistumisprosenttina vaaleissa. Kuntalaiset ovat kokeneet, etteivät kuntalaisten aloitteet etene toivotulla tavalla ja sen vuoksi jättivät äänestämättä. Samoin huolestuttaa Euroopan Unioni, koska se heikentää koko järjestelmän uskottavuutta kansalaisten keskuudessa.

Euroopan myräkässä Kreikka vajosi yhä syvemmälle rahaliiton rautahäkissä. Talouskriisi jatkuu Suomessakin ja johtaa pian poliittiseen kriisiin. Jos euroalue murenee Saksan ympärille rakentuva vahvan euron liitto voi osoittautua kestämättömäksi Suomelle.

Media muovaa yhteiskunnallista ilmastoa tavalla, joka ei lisää, vaan kaventaa kansalaisten todellista vaikutusvaltaa. Markkinavoimat säätelevät päätöksentekoa ohi päättäjien. Aikakautemme sekasorto tuntuu olevan täydellinen. Olosuhteiden kuvaileminen tuntuu tarpeettomalta, sillä useimmat meistä tiedostavat tilanteen.

Mielenkiinnolla kuuntelin uuden presidentin uuden vuoden puhetta. Puhe oli toisenlainen mihin oli totuttu kahdeksan vuoden aikana. Mutta jotenkin minulle kolahti Nato ja sen eteneminen. Turvallisuus - ja puolustuspolitiikan ratkaisujen pitää rakentua kanslaisten laajan tuen varaan. Presidentti puhui politiikasta, joka huolehtii kansalaistemme perusoikeudesta, oikeudesta elää rauhassa ja itse määrätä kohtalomme.

Poliittinen johtajuus on tietenkin vastuun kantamista, eivätkä oikeat päätökset ole aina suosittuja. Nykyaikaisessa demokratiassa merkittäviä päätöksiä ei kuitenkaan voi tehdä ilman laaja-alaista tukea. On hyvä, että presidentti tarjoaa meille mielipiteitään ja vakaumuksiaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö tarjotut keinot sisältäisi myös totuuden jyväsiä, mutta vastakkaisiakin mielipiteitä on.

Presidentinkään ei ole helppo ratkaista aikamme synkkiä ongelmia, jotka panevat ihmiset kysymään neuvoa poliitikoilta. Kansalaiset eivät tiedä, mistä etsiä totuutta, mihin uskoa tai mitä odottaa tulevaisuudelta.

Niin aloitin tämän kirjoituksen politiikan valta. Käydyt kunnallisvaalit osoittivat politiikan valtasuhteet. Valta on politiikalla. Viime kädessä valta on kunnanvaltuustolla. Kunnanhallituksessa on suuri mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Hallituksen toimikenttänä on koko kunta.

Ajoittain saattaa näyttää siltä kuin valtasuhteissa olisi suuriakin vaihteluja, mutta eivät ne itse asiassa ole kovinkaan paljon vaihdelleet. Kunnanhallituksessa istuvien henkilöiden luonteenlaadusta riippuu, kuinka suurelta kenenkin sanavalta näyttää.

Poliittisista paketeista en ole koskaan pitänyt. Niissä on usein halvan kaupankäynnin maku. Pormestariksi, lautakuntien puheenjohtajaksi,lautakuntiin ja luottamustehtäviin pitäisi valita ne henkilöt joilla on kuntalaisten enemmistön tuki. Yleiset perusteet pitäisi olla kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto. Niiden arviointi on mitä suurimmassa määrin harkintakysymys.

Luottamusta, luotettavuutta pidän erityisen tärkeänä. Poliittisessa toiminnassa on aina ennen kaikkea kysymys luottamuksesta. Silti joka asiaan ei tarvitse rientää ottamaan kantaa. Mutta jos jotakin lupaa, siinä on pysyttävä pormestarikannassakin. Tarpeen vaatiessa voi sanoa myös sen, että on muuttanut kantansa. Sitä on vaikea hyväksyä, että sanoo yhtä ja tekee toista. Sitähän on politiikassa paljon, että sanotaan toista ja tehdään toista.

Viime aikoina olen yhä enemmän miettinyt elämän arvoja. On tullut aika pysähtyä ja miettiä. Ystävät ovat tärkeitä, mutta todellisia ystäviä ei tarvitse olla kovin monta. Yhden kanssa voi puhua muustakin kuin politiikasta. Viihtyminen on sitä, että on hyvä olla. Kaikki hyvä ei riipu ulkonaisista oloista. Ennen kaikkea niin kauan kuin terveys on hyvä, on syytä olla tyytyväinen. Jos se menee, niin kaikki muut asiat käyvät toisarvoiseksi.

Kiitos vuodesta 2012. Päätän blogini Uuudenvuodenpäivän rukokseen.

Jeesus, Vapahtajamme.
Kiitos, että sinun seurassasi meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta. Kiitos, että menneisyytemmekin on sinun hoidossasi. Jätämme käsiisi alkavan vuoden kaikki päivät. Valmista meitä jokaiseen tehtävään, jokaiseen kohtaamiseen, jokaiseen käänteeseen. Kiitos, että elämämme on kokonaisuudessaan kätketty sinuun.



AITOUS JA REHELLISYYS KANNATTAA KUNTAPOLITIIKASSA
21.11.2012 Klo 23.33
SUURI KIITOS ÄÄNESTÄJILLENI!

Kunta on saanut sellaisen valtuuston kuin se on tahtonut. Kuntavaali oli meille naisille rohkaiseva. Osoittihan keskustan hieno kampanja, ettei naisille politiikassa mikään ole mahdotonta. Kuntavaalit osoitti myös sen, että pirkkalalaiset halusivat käyttää vaalin antamaa valtakirjaansa ja kävivät innokkaasti vaaliuurnalla. Ihmiset katsoivat äänestäessään ensi sijassa ehdokasta eikä hänen puoluettaan. Kyvykkäille ja osaaville naisille on nyt tilaa yhteisten asioiden hoitajana.

Keskusta menestyi Pirkkalassa hyvin. Saimme 168 äänen lisäyksen edellisiin vaaleihin. Kolme valtuutettua ja neljäs paikka oli 24 äänen päässä. Harmittavan päähän jäi neljäs paikka. Olisi pitänyt vain kaikkien tehdä enempi töitä. Vaikka kyllä ainakin itse tein. Enempää ei olisi jaksanut eikä aika olisi riittänyt. Senpä takia tämä blogikirjoituskin on jäänyt vaalien jälkeen hyvin vähäiseksi. Ei kertakaikkiaan ole ollut voimia.

Selvää on, että politiikassa on aika katsoa peiliin. On ollut jo kauan. Vanhoilla lääkkeillä emme menossa olevasta murroksesta selviä. Valtuutettujen on pystyttävä esittämään konkreettisia toimia ja selkeitä mielipiteitä Pirkkalan kehittämisestä.

Pirkkalalaiset arvostavat puolueita ja valtuutettuja, jotka uskaltavat tunnustaa tosiasiat, muuttaa toimintatapoja sekä olla rehellisiä ja aitoja. Sellaisella politiikalla on kannatusta.

Olen erittäin kiitollinen niille äänestäjille, jotka minut äänesti valtuustoon. Kaiken kokemani jälkeen olen tyytyväinen. Vaikka monia mietityttää kuitenkin enemmän se, että miksi emme enää välitä demokratiastamme? Monien ehdokkaiden pettymykseksi keskusta ei saanut lisättyä pirkkalalaisten valtuutettujen määrää kolmesta, uskon kuitenkin, että käydyt kunnallisvaalit lupaavat hyvää keskustalle.

Kunnallisvaalit olivat hyvät ja kiinnostavat, koska mukana oli paljon ajattelevia ja toimivia naisia. Pirkkalassa naiset olivat myös hyvin hereillä. Keskustan listalla on 12 naista ja viisi miestä. Vaaleissa suurimmat äänisaalit keräsivät myös naiset. Nyt käydään tosissaan töihin ja pidetään mitä vaaleissa tuli luvattua. Keskusta ei sortunut lupaamaan liikaa. Hyvän valtuutetun uskottavuuteen riittää lupauksien ja tekojen yhtenäisyys.

Keskustan valtuutetut teki myös rohkean päätöksen. Lupasimme yhdessä lähteä tukemaan pormestariksi kokoomuksen Hannu Routamaata. Keskusta kävi neuvotteluja eri ryhmien kanssa luottamuspaikkajaosta. Sunnuntaina oli kovin kokous, mitä koskaan olen käynyt. Alkuillasta olimme koolla vihreiden ja kokoomuksen kanssa. Kokoomus lupasi meille keskustalle ja vihreille hyvin paikkoja.

Kovalla kiiruulla menimme sitten yhteiseen koalitio 28 kokoukseen. Siellä saimme myös lopullisen tarjouksen luottamuspaikoista. Päätös oli tehtävä sinä iltana. Tarjottiinpa meille yloslähtöä jo useamman kerran. Me olimme sitkeäasti mukana. Vaihtoehtoja kun ei ollut. Ota tai jätä. Pyysimme aikalisää, kun emme olleet ryhmässä käsitelleen kokoomuksen tarjousta. Sitä meille ei suotu. Hätäpäissä suostuimme pitkin hampain allekirjoittamaan sopimus, joka sisälsi, että tuemme pormestariksi Rissasta.

Kun lähdimme Elinan kanssa neuvotteluista, kotimatkalla keskustelimme tuliko tehtyä oikea päätös? Pakolla kun en ole tottunut asioita hoitamaan. Yö tuli valvottua ja sydän hakkasi toista sataa. Laitoin yöllä, kun uni ei tullut sähköpostia muille valtuutetuille, varavaltuutetuille ja muille toimijoille. Sain päivän aikaan palautetta, ettei he suostu äänestämään niin kuin me olimme sopineet.

Aika vaikea tilanne. En halua olla jakamassa lautakuntapaikkoja siitä ryhmästä, jota emme kannata pormestariksi. Käytiin neuvotteluja. Välillä kunnanhallituksen kokous, jossa olin tosi poikki. Kokouksesta palattuani mietin miten tässä nyt käy? Uskallanko sanoa sopimuksen irti, kun luottamuspaikat ovat tosi tärkeitä.

Jotain oli pakko tehdä. Sopimus irtisanottiin maanantai-iltana. Ja samana iltana tehtiin kokoomuksen kanssa tekninen vaaliliitto luottamuspaikkojen osalta. Saimme samat paikat, kun koalitio 28 kanssa. Me valtuutetut lupasimme kaikki olla tukemassa pormestariksi Hannu Routamaata.

Uskon, että keskustalla ja kokoomuksella on paljon annettavaa Pirkkalassa. Lupasimme vaaleissa kannattaa itsenäistä kuntaa, tarkkaa taloutta, peruspalveluita ja kestäviä luontoarvoja.

Tietenkin kaikkien mieliksi ei voi olla. Jos haluaa olla kaikkien mieliksi, ei lopulta ole kenenkään mieliksi. Ehkä tässä kuntapolitiikassa niin kuin yksityiselämässäkin tulen siihen johtopäätökseen, että on parasta yrittää tyydyttää yksin omaatuntoaan ja antaa kuntalaisten muodostaa mielipiteensä, hyväksyvän tai hylkäävän. Jokaisen valtuutetun pitäisi pormestari vaaleissa seurata omaa sisäistä ääntänsä. Ei missään tapauksessa pitäisi jäljitellä toisia lampaan tavoin.

Mikä on totuus? Se on ääni meidän sisällämme. Vääryyttä vastaan tulee taistella. Totuuden etsintä ei voi johtaa tulokseen pelkästään tietokyvyn avulla, se on kokonaisvaltainen prosessi, josta tietokykykin on osallisena. Ajatella yhtä asiaa, puhua toista ja tehdä kolmatta on epätotuus. Voisinkin kysyä, onko väline tärkeämpi kuin päämäärä, vai onko päämäärä olennaisempi kuin siihen johtavat keinot?

Ilmeisesti molemmat ovat toisistaan riippuvaisia ja sikäli yhtä välttämättömiä. Jos keinot ovat väärät, ei oikea päämäärä toteudu, tai jos toteutuukin, sen ohessa toteutuu myös jokin epäarvo. Jos keinot ovat oikeat, toteutuu myös oikea päämäärä ilman negatiivisia sivuvaikutuksia. Kuitenkin moraali on avainasemassa sikäli, että se on välttämätön välinen oikean päämäärän saavuttamiseksi. Moraali edistää toisia koskevia tunteita, luo harmoniaa, rauhaa ja onnellisuutta.

Raamatussakin Luukas varoittaa meitä polttavin sanoin: Katsokaa, ettei teitä eksytetä... älkää menkö heidän perässään. Saattaa tuntua pessimistiseltä, mutta kuntapoliitikkojen neuvottelut epäonnistuvat niin kauan kun poliitikot käyvät niissä vain omia etujaan suojelemassa, näennäisratkaisuja tekemässä ja torjumassa myönnytyksiä. Ne epäonnistuvat niin kauan kun poliitikot haluavat enemmän pintapuolisia kuin syvällisiä ratkaisuja.

Elämän tärkein ja halutuin asia on löydyttävä ihmisen ajatusten ja tunteiden kätköistä. Sellainen poliitikko, joka saa toiset poliitikot katsomaan vain ongelmiensa pintaa, voi sanoa mitä haluaa, mutta aineellista utopiaa ei ole koskaan ollut olemassa eikä tule olemaan. Se on kuin kangastus, joka vetää poliitikkoja puoleensa vain johtaakseen heitä harhaan.

Politiikassa toiminnan on oltava oikeaa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Mikään ei voisi olla epänormaalimpaa kuin parhaillaan elämme uusien, nopeasti vaihtuvien olosuhteiden aika. Meistä tuntuu vaikealta antaa menneisyyden tulla liian voimakkaasti mukaan, kun se vastaa niin huonosti uusia ongelmiamme. Meidän on pakko keskittyä enemmän nykyaikaan ja tulevaisuuteen, katsoa mieluummin eteenpäin kuin taakse.

Kuten kaikessa muussakin. Tarvitsemme rohkeutta ja aloitekykyä pysyäksemme erosta pahasta ja loppuun kuluneista asioista. Tarvitsemme viisautta ja tyyneyttä säilyyttääksemme hyvät ja hyödylliset asiat kuntapolitiikassa.

Tässä blogini lopussa haluan toivottaa ja sanoa onnittelut kaikille valtuutetuille ja menestystä teille jokaiselle arvokkaassa työssänne! Käyttäkää saamaanne luottamusta rohkeasti lähiyhteisönne parhaaksi. Uskomalla omaan aatteeseen ja elämänkokemukseen päätöksenteosta tulee linjakasta. Luottamushenkilöt ovat paljon vartijoina.


HYVÄ KUNTA KAIKILLE
24.10.2012 Klo 00.23
YHTEISÖLLISYYS KADOKSISSA

Aamuherätys viideltä. Puuron keitot, kanojen syöttäminen, pyykinpesut, tiskaamiset ja paljon muuta kaikenlaista puuhaa. Kello 9.00 oli riennettävä Pirkkalan yhteislukion kannatusyhdistyksen ja Pirkkalan lukion ja sen oppilaskunnan kanssa yhteiseen palaveriin, jossa keskusteltiin uuden lukion tarpeellisuudesta.

Tilaisuuden avasi Elina Savilahti, joka kertoi Pirkkalan lukion toimintaedellytyksistä. Lukion oppilas kertoi koulusta ja toivoi uutta monerdia lukiota. Lukion rehtori kertoi lukion puutteellisista tiloista ja ahtaudesta. Ahtaus näkyi kyllä käytävällä, kun satapäinen oppilasmäärä seisoi ja keskusteli siellä.

Itseäni mietityttää uuden lukion rakentaminen. Uuden lukion investointimenot ovat lähes 10 miljoonaa euroa. Pirkkalan kunnan investointimenot on kolmen seuraavan vuoden aikana jos kaikki ehdotukset otetaan huomioon lähes 60 tuhatta miljoonaa euroa. Mistä rahat otetetaan? Pelkillä verotuloilla ei pystytä tällaisia investointeja maksamaan. Uutta velkaa ei ole järkevää ottaa.

Monien asioiden sanotaan olevan nyky-yhteiskunnassa suhteellisia ja yksilöllisiä, mutta inhimillisyys ja ihmisarvo eivät kuulu niihin. Inhimillisyys on myös ihmisyyden hyväksymistä ja sitä, ettei vaadita ylisuorituksia itseltä ja muilta.

Turvallinen, tukeva ja arvostava yhteisö syntyy luottamuksellisesta ilmapiiristä, jossa yhteisön jäsenet kokevan riittävän turvalliseksi jakaa ajatuksia omista kokemuksista toistensa kanssa. Jokainen
voi omalta osaltaan vaikuttaa hyvän yhteisön ilmapiiriin.

Lukio keskustelussa kaikki tietenkin haluavat oppilaiden ja opettajien parasta. Mutta onko uusi monerdi koulu paras motivaation lähde. En usko siihen. Vanhakin koulu voi olla hyvä opinahjo. Seinät eivät aina ole se paras oppimisen aihe. Motivaatiota lisää erilaiset kurssimahdollisuudet. Tänä päivänä Tampereen lukiot vievät paljon oppilaita Pirkkalasta sinne, kun siellä on enemmän vaihtoehtoja eri valinnoille.

Tänään iltapäivällä paleltiin Pirkkalan torilla vaalitapahtumassa. Kunnallisvaalit ovat mielenkiintoiset. Poliittisessa toiminnassa mukana olevien on velvollisuus tarjota erilaisia väyliä osallistumiselle ja vaikuttamiselle. Torilla olemme päivystäneet vaalien merkeissä melkein joka tiistai-ilta. Keskustan toimintaan tarvitaan uutta ja ennakkoluulotonta otetta. Tuloksiin päästään uusilla avauksilla ja kovalla järjestötyöllä.

Meidän luottamushenkilöiden ja ehdokkaiden on houkuteltava ja ohjattava pirkkalalaiset äänestämään keskustaa. Paras vaalikortti on me ehdokkaat itse. Meidän täytyy näkyä, kysyä ja kuunnella. Huomenna taas tapaamme Pirkkalan Partolan S-marketin edustalla kuntalaisia.

Niinpä niin. Koulutuksen, työnteon ja yritteliäisyyden arvostuksen lisäksi Pirkkalassa tarvitaan myös aitoa yhteisvastuuta ja kohtuullisuutta taspainoitella viisaasti vaikeissa päätöksissä parhaiden ratkaisujen löytämiseksi, vaikka tässä uuden lukion asiassa.

Politiikassa tarvitaan rohkeutta. Helpompaa olisi olla hiljaa ja myötäillä kuluneita latteuksia, kuin esittää tuoreita mielipiteitä ja asettaa itsensä altiiksi arvostelulle. Näin minä kuitenkin tänään tein uuden lukion keskusteluissa.



MINUN PIRKKALA
21.10.2012 Klo 22.49
NAISIA PÄÄTÖKSENTEKOON

Olen iloinen Keskustan kunnallisvaaliehdokaslistasta. Meitä naisia on siinä kaksitoista. Todella vahvoja ammattinsa osaavia naisia. Olen iloinen, että työmme on vuosi vuodelta mennyt eteenpäin uusia naisia olemme saaneet mukaan toimintaan. Meitä naisia tarvitaan entistä enemmän yhteiskunnan vaikuttajapaikoilla yhteisten asioiden hoitamisessa.

Nainen luo kodin hengen ja kasvattaa uuden sukupolven. Siksi hänen mukanaolonsa tärkeys aletaan vähitellen ymmärtää, vaikka asenteiden muuttaminen on kuitenkin varsin hidasta työtä. Tarvitaan vain uskoa ja luottamusta omiin kykyihin ja taitojen tarpeellisuuteen.

Nainen on parhaiten perillä koti- ja perheyhteisön odotuksista, vaikeuksista ja tarpeista. Hän se on, joka sovittelee, hoitelee kodin ja perheen hankintoja, ostaa ruoat, vaatteet yms. joka päivä. Näin ollen hänen kokemustensa ja näkemystensä saaminen myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon yhdessä miesten kanssa auttaisi meitä kaikkia pääsemään vähitellen käytännölisempään ja ihmisläheisempään yhteiskuntaan.

Kunnallisvaaliehdokkana olo on kunniakas, haastava ja valtuullinen tehtävä. Tehtävä on valtuullinen myös äänestäjille. Jokainen meistä antaa äänensä mukana luottamuksensa ja kannanottonsa siitä, millaisen tulevaisuuden haluaa itselleen ja lapsilleen rakentaa. Ehdokkaita kannattaa tutkiskella tarkkaan ja pintaa syvemmältä.

Kun löytää omia arvoja edustavan ihmisen ehdokkaiden joukosta häntä kannattaa tukea, rohkaista ja auttaa tehtävässään yhteisten asioiden hoitajana. Huipulla on yksinäistä, toimiva yhteys taustaryhmään ja omiin juuriin ovat avut, jotka kannustavat ja auttavat ajamaan asioita, joita itse pitää tärkeänä.

Minun Pirkkala rakentuu tasa-arvolle. Se merkitsee sitä, että jokaiselle pirkkalalaiselle on oltava mahdollisuudet asua ja tehdä työtä , perustaa perhe, kasvattaa ja kouluttaa lapset, harrastaa ja elää kaikin puolin tasapainoista elämää. Tasa-arvo merkitsee myös, että jokainen pirkkalalainen on oikeutettu saamaan laadukkaat peruspalvelut kotikunnastaan.

Minun Pirkkala kunnioittaa maaseutua. Puhdas lähiruoka ja luonto ja elävä maaseutu ovat minun Pirkkala. Arvot ja asenteet eivät ole pysyviä, ne muuttuvat iän ja kokemusken myötä. Poliitikkojen on pystyttävä muuttumaan maailman mukana ja vastaanottamaan uusia haasteita, olemaan ikään kuin esikuvina muille.

Tiedän, että maailma muuttuu kovaa vauhtia, mutta muuttuvatko ihmisen perustarpeet? Eivät. Me tarvitsemme edelleen ruokaa, suojaa, rakkautta, turvaa ja toisiamme. Haluan, että jokaisella on katto päänsä päällä, että Pirkkala pystyy puolustamaan kuntalaisiaan ja ennen kaikkea kannamme itse kukin vastuuta myös yhteisten asioiden hoidosta ja tulevaisuudesta.

Viikko vielä aikaa tehdä vaalityötä. Keskustan ehdokkaat ovat olleet hyvin liikkeellä. Toritapahtumia on pidetty paljon enemmän kuin aikaisemmin. Nyt on viimeinen ponnistus. Meille kaikille on tilaa ja tehtäviä. Toisille on anettu toiset askareet ja toisille toiset. Kaikki ovat yhtä tärkeitä pääasia, että tekemisen riemu säilyy.


YRITTÄJÄ OSAA PÄÄTTÄÄ
14.10.2012 Klo 07.18
VALMIINA HAASTEISIIN!

Eilen Pirkkalassa tapahtui paljon. Kaikki puolueet olivat kokoontuneet yhdessä viettämään kunnallisvaalitapahtumaa Pirkkalan torille. Väkeä oli paljon liikkeellä. Keskustan teltalla kävi mukavasti väkeä ja ehdokkaat jakoivat innokkaasti vaaliesitettä, jonka saimme juuri painosta. Leivoin perjantai-iltana 100 karjalanpiirakkaa ja tein oman kanojen tuotteista munavoita. Kahvia keitin 90 kuppia. Ajattelin, että kyllä se riittää. Ei riittänyt. Pekka lähti keittämään lisää kahvia. Kaikki meni. Oli todella hieno päivä pienestä sadepisaroista huolimatta.

Yhteiskunnallinen toiminta ja yhteisiin rientoihin osallistuminen on ollut mielenkiintoista ja haastavaa tänä syksynä. Politiikka antaa jos se myös ottaa ajasta. Tässä on viime kuussa ja tämän kuukauden aikana touhuttu niin paljon, että yöunet ovat jääneet tosi vähiin. Olen osallistunut Pirkkalan kunnallispolitiikkaan vuodesta 1980 alkaen. Sitä ennen olin terveyslautakunnan jäsen Pirkkalassa.

Keskusta on hyvä puolue. Jos haluaisin kuvata sitä se on: luotettava, aikaansaava ja tasapuolinen. Ne ovat tietenkin itsestäänselviä asioita, mutta pitää sisällään suuria tunteita. Tunteistahan keskustalaisessa aatemaailmassa lopulta on kyse. Tunne oikeudenmukaisuudesta ja suoraselkäisestä asioiden hoitamisesta ja vastuusta.

Oli hieno tunne eilen Pirkkalan torilla tavata tuttuja ja tuntemattomia kuntalaisia ja tavata innostuneita keskustalaisia. Oli hieno tunne olla eilen iltapäivällä juhlimassa Pirkkalan Kristillisdemokraattien 40 vuotis taivalta Pirkkalan kunnan valtuustosalissa.

Keskusta puolueeena nousee Pirkkalassakin, kun ihmisiä kuunnellaan ja puheet konkretisoituvat teoiksi. Muutosta Pirkkalassakin tarvitaan, tarvitaan välittämistä kaikista kuntalaisista.

Pirkkalalaisten hyvinvoinnin lähtökohtana on aina ollut vapaus. Sen puolesta tässäkin taistellaan kunnan itsenäisyyden puolesta. Kunnan itsenäisyys tarkoittaa mahdollisuuksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Tunnemme oikeudemme mutta tiedämmekö velvollisuutemme?

Elämä on yhtä arvokas asia asuinpaikasta riippumatta. Tie jatkuu, vaikka asfaltti päättyisikin Pirkkalassa. Tien päässä asutaan ja tarvitaan palveluja jos ei muuta niin tien aurausta talvisin. On yhteinen velvollisuutemme huolehtia siitä, että tie ihmisen luokse ei kasva umpeen.

Realistinen luontosuhde, yhteisöllisyys, kestävä kehitys, sivistyksen takaaminen kaikille sekä vastuullinen vapaus ovat arvoja, joita tämän päivän ihmisetkin tarvitsevat. Myös kristilliset arvot ovat tärkeä osa keskustan periaatetta.

Pirkkalalaiset tarvitsevat puolueen, joka puolustaa kaikkien ihmisten ja alueiden tasa-arvoista mahdollisuutta kehittyä. Keskustan arvomaailma on vastuullinen vapaus. Kannustetaan yritteliäisyyteen, annetaan vapautta yrittää ja kehittyä, mutta luodaan puitteet ja normitus tasapainoiselle kunnalle.

Pirkkalalaisetkin tarvitsevat keskustapuolueen, joka puolustaa kaikkien ihmisten ja alueiden tasa-arvoista mahdollisuutta kehittyä. Keskustan ihmisyysaatteessa on olennainen sanoma siitä, että politiikassa ihmiset tekevät työtä toisten ihmisten puolesta.

Olen kiitollinen keskustalaisista juurista. Perusarvot koskettavat ihmisiä tänään samalla tavalla asuivat he sitteen taajaan tai harvaan asutulla alueella. Lähimmäisen kunnioitus, puhdas ruoka, energia, osaaminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat menestyvän Pirkkalan perusta. Kaikille on turvattava yhdenvertaiset lähtökohdat elämään.

Pirkkalan näkymät eivät ole samanlaisen sumun peitossa kun Euroopan näkymät. Kataisen hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä. Ihmisten ja alueiden väliset erot ovat kasvaneet. Hallituksen kuntauudistus uhkaa ihmisten palveluja ja mahdollisuuksia oman kotikuntansa kehittämiseen.

Lähipalvelut ja ihmisten mahdollisuus päättää itseään koskevista asioista lähellä tuottavat turvallisuutta. Pakkoliitoksiin tähtäävä kuntauudistus on hallituksen tavoite. Siitä on hyvä esimerkkki, kun kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi sanoi Ylöjärvellä viime syksynä. "Jotenkin tähän malliin, että kun Pirkkala on niin niskuroiva kunta, eikä ote näitä yhteistyömuotoja Pirkkalaan" tarkoitti kai logistiikkakeskusta ja keskuspuhdistamoa. "Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että Pirkkala liitetään Tampereeseen". Jos se näin yksinkertaista on, niin aikamoiselta tuntuu kunnallinen demokratia.

Demokratia on kallis asia. Esivanhempamme taistelivat lujasti sen saavuttamiseksi. Kuntauudistus on politiikan puolustamista. Päätösvalta ei saa karata maan hallituksen selän taakse vaan meidän on kaikin tavoin puolustettava kunnallista demokratiaa. Kunnan päättäjät ja viime kädessä kuntalaiset voivat siihen vaikuttaa antamalla äänensä sille joka parhaiten puolustaa kunnan itsenäisyyttä, lähipalveluja ja tervettä kuntataloutta.

Päätösvalta ei saa karata vallankäytön kohteilta, ihmisiltä. Valtaa näyttävät nyt käyttävän kasvottomat markkinavoimat ja virkamiehet niin kunnissa kuin valtiossakin. Virkamieskoneisto kunnassa käyttää liikaa poliittista valtaa. Kansanvalta kärsii siitä, että poliittiset tavoitteet eivät vaikuta käytännön toimintaan riittävästi, vaan virkamiehet käytännössä pystyvät ohjaamaan päätöksiä, esimerkkinä "Asutuksen ohjeet seudulliset periaatteet".

Olen vakuuttunut, että keskustalaiset kuntavaaliehdokkaat Pirkkalassa pystyvät palauttamaan äänestäjien luottamuksen politiikkaan. Se tapahtuu pirkkalalaisia koskettavalla politiikalla. Itse haluan olla rakentamassa kotiseudustani parempaa paikkaa elää ja asua. Keskustan on kuntapolitiikassa puolustettava tärkeitä peruspalveluja, jotka ovat ihmisiä lähellä. Tärkein palvelu on sellainen, jonka ihminen kokee oman tai perheensä elämäntilanteesta riippuen tärkeimmäksi.

Näillä ajatuksilla tänään. Tänään 14.10.2012 kello 14.00 on Pirkkalan kunnan valtuustosalissa Keskustan kunnallisvaalitentti tilaisuus. Se on avoin kaikille kuntalaisille. Kuntalaiset kysyvät ehdokkaat vastaavat. Korvapuustikahvilla aloitamme. Tervetuloa!