Politiikassa pitäisi uskoa politiikkaan.
01.02.2007 Klo 00.52
POLITIIKAN ARVIOINTIA
Keskiviikko iltana kokoontui Pirkkalan seurakunnan uusi kirkkoneuvosto. Esityslistalla oli paljon asioita. Uudet kirkkoneuvoston jäsenet olivat hyvin innokkaita keskustelemaan. Kiinnostusta herätti se, mikä on kirkkoneuvoston tehtävä.
Viikko sitten kokoontui myös seurakunnan palvelujohtokunta, joka käsitteli viime vuoden toimintakertomusta. Siellä diakonian asiakkaiden vaikeudet kertovat karua kieltä suomalaisten hyvinvointivaltion todellisuudesta.
"Seurakunnan, niin myös sen jokaisen jäsenen tulee harjoittaa diakoniatyötä. Seurakunnan diakoniatyön tarkoituksena on kristillisestä rakkaudesta johtuva hengellisen, ruumillisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille, ja sen tulee erityisesti kohdistua niihin, joiden hätä on suurin tai joita ei muulla tavalla auteta." Näin sanoo kirkkolaki.
Eettisen toiminnan,lähimmäisen auttamisen ja rakastamisen ohjenuora on toisen ihmisen avun tarve. Ihmisyyttä kunnioittavan ja varjelevan yhteiskunnan on pidettävä huoli kaikista jänenistään - erityisesti kaikkein heikommassa asemassa olevista. Näin pitäisi olla meidän yhteiskunnassa, mutta onko sitä?
Suomalaisesta köyhyydestä ja syrjäytymisestä on paljon tietoa, tilastoja, tutkimustuloksia, omakohtaisia kertomuksia ja kansalaisten tekemiä havaintoja. Pelkkä tieto ei kuitenkaan johda valitsemaan oikein, vaan sydämen tahto ratkaisee.
Meissä jokaisessa on jännite oikean tietämisen ja itsekkään tekemisen välillä. Ilman eettistä julistusta, kasvatusta ja puhetta ihmisen luonnollinen moraalitaju heikkenee ja käpertyy. Moraaliset vaatimukset eivät nouse ulkopuoleltamme. Moraali on meissä.
Suomi tarvitsee ihmisiä - päättäjiä, jotka pistävät ja uskaltavat laittaa itsensä likoon yhteisten asioiden ajamiseksi. Köyhyys ei ole hyvinvointi-Suomesta minnekään kadonnut. Pitkässä linjassa pitää pystyä hoitamaan kuntoon pienet eläkkeet ja vähimmäisturva.
Vanhuksille tulee turvata mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.
Työttömän vähimmäistoimeentuloturvan varassa elävät ihmiset ovat jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa. Ikääntyneiden ja sairaiden työttömien pääsyä työkyvyttömyys- tai sairauseläkkeelle ei näytä saavan ns. kuntouttavan työllistämisen kautta ratkaisua.
Mielenterveysongelmista kärsivien avohoitopalveluja ei ole tarjolla riittävästi. Tästä aiheutuu vakavia ongelmia, kuten ihmissuhde -, päihde- ja asumisongelmia.
Viimeistään nyt 2007 alussa alkaisi siis olla aihetta kriittisemmin tarkastella 2000-luvun alkupuolella harjoitettua politiikkaa, joka näyttää johtavan huolestuttavaan suuntaan.
Autuaita ovat köyhät: eivät ne, joilla ei ole rahaa, vaan ne, joiden sydän on vapaa ottamaan vastaan. Voimme rukouksessa liittyä niihin hyvyyden voimiin, jotka ovat suurempia kuin me, suurempia kuin ne pahuuden voimat, jotka uhkaavat maailmaa.
Keskiviikko iltana kokoontui Pirkkalan seurakunnan uusi kirkkoneuvosto. Esityslistalla oli paljon asioita. Uudet kirkkoneuvoston jäsenet olivat hyvin innokkaita keskustelemaan. Kiinnostusta herätti se, mikä on kirkkoneuvoston tehtävä.
Viikko sitten kokoontui myös seurakunnan palvelujohtokunta, joka käsitteli viime vuoden toimintakertomusta. Siellä diakonian asiakkaiden vaikeudet kertovat karua kieltä suomalaisten hyvinvointivaltion todellisuudesta.
"Seurakunnan, niin myös sen jokaisen jäsenen tulee harjoittaa diakoniatyötä. Seurakunnan diakoniatyön tarkoituksena on kristillisestä rakkaudesta johtuva hengellisen, ruumillisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille, ja sen tulee erityisesti kohdistua niihin, joiden hätä on suurin tai joita ei muulla tavalla auteta." Näin sanoo kirkkolaki.
Eettisen toiminnan,lähimmäisen auttamisen ja rakastamisen ohjenuora on toisen ihmisen avun tarve. Ihmisyyttä kunnioittavan ja varjelevan yhteiskunnan on pidettävä huoli kaikista jänenistään - erityisesti kaikkein heikommassa asemassa olevista. Näin pitäisi olla meidän yhteiskunnassa, mutta onko sitä?
Suomalaisesta köyhyydestä ja syrjäytymisestä on paljon tietoa, tilastoja, tutkimustuloksia, omakohtaisia kertomuksia ja kansalaisten tekemiä havaintoja. Pelkkä tieto ei kuitenkaan johda valitsemaan oikein, vaan sydämen tahto ratkaisee.
Meissä jokaisessa on jännite oikean tietämisen ja itsekkään tekemisen välillä. Ilman eettistä julistusta, kasvatusta ja puhetta ihmisen luonnollinen moraalitaju heikkenee ja käpertyy. Moraaliset vaatimukset eivät nouse ulkopuoleltamme. Moraali on meissä.
Suomi tarvitsee ihmisiä - päättäjiä, jotka pistävät ja uskaltavat laittaa itsensä likoon yhteisten asioiden ajamiseksi. Köyhyys ei ole hyvinvointi-Suomesta minnekään kadonnut. Pitkässä linjassa pitää pystyä hoitamaan kuntoon pienet eläkkeet ja vähimmäisturva.
Vanhuksille tulee turvata mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.
Työttömän vähimmäistoimeentuloturvan varassa elävät ihmiset ovat jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa. Ikääntyneiden ja sairaiden työttömien pääsyä työkyvyttömyys- tai sairauseläkkeelle ei näytä saavan ns. kuntouttavan työllistämisen kautta ratkaisua.
Mielenterveysongelmista kärsivien avohoitopalveluja ei ole tarjolla riittävästi. Tästä aiheutuu vakavia ongelmia, kuten ihmissuhde -, päihde- ja asumisongelmia.
Viimeistään nyt 2007 alussa alkaisi siis olla aihetta kriittisemmin tarkastella 2000-luvun alkupuolella harjoitettua politiikkaa, joka näyttää johtavan huolestuttavaan suuntaan.
Autuaita ovat köyhät: eivät ne, joilla ei ole rahaa, vaan ne, joiden sydän on vapaa ottamaan vastaan. Voimme rukouksessa liittyä niihin hyvyyden voimiin, jotka ovat suurempia kuin me, suurempia kuin ne pahuuden voimat, jotka uhkaavat maailmaa.