REHELLISYYS JA LAINKUULIAISUUS
01.04.2012 Klo 19.21
ELÄMÄ ON TAISTELUA
Tänään oli Aamulehdessä Armi Kärjen kirjoitus mielipidepalstalla, jossa hän käsitteli aihetta "Linnakallion vahingonkorvaus". Asiaa puitiin kunnanhallituksen kokouksessa muutama viikko sitten. Olin Armin kanssa samaa mieltä asiasta. Taistelu on elämää. Kilvoittelu antaakin elämälle elämisen arvon. Tärkeää kuitenkin on, että taistelemme kunnnanhallituksessa vakaumuksemme puolesta, se on sitä, että taistelemme oikealla tavalla.
Ko. asia ei ole mustavalkoinen niinkuin Armi kirjoittaa. Ihmetellä täytyy, miksi Linnakallion isoa juttua ei uskallettu viedään oikeuteen syytteen hylkäämisen pelosta. Onko todellakin tarkoitus, että kunnan oikeusturvasta huolehtivat yksinomaan syyttäjät? Onko oikeudenmukaista säästää rahaa rikosten uhrien kustannuksella? Entä rikostorjunta? Tottahan on, että tehottomuus ja hidastelu lisäävät rikollisuutta.
Ihmetellä täytyy. Syyttämispäätöksiä tehdään kuin liukuhihnalla. Missä vika? Eivätkö syyttäjät enää osaa nostaa syytteitä? Vai eivätkö he uskalla? Syytekynnys on päässyt nousemaan turhan korkealle ja juttuja jää liikaa syyttämättä. Minne on kadonnyt kuuluisa suomalainen moraali ja oikeudenmukaisuus?
Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Nyt kannattaisi palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.
On ikävä ajatella, että aina ja ihan kaikessa totuus pitää panna vaakalaudalle. Surkuhupaiselta tuntuu, kun julkisen sektorin virkamiehistä ja päättäjistä tehdyt rikosilmoitukset eivät johda mihinkään vaan lausunnoissa on; ettei ole löytynyt riittävää näyttöä.
Tänään oli Aamulehdessä Armi Kärjen kirjoitus mielipidepalstalla, jossa hän käsitteli aihetta "Linnakallion vahingonkorvaus". Asiaa puitiin kunnanhallituksen kokouksessa muutama viikko sitten. Olin Armin kanssa samaa mieltä asiasta. Taistelu on elämää. Kilvoittelu antaakin elämälle elämisen arvon. Tärkeää kuitenkin on, että taistelemme kunnnanhallituksessa vakaumuksemme puolesta, se on sitä, että taistelemme oikealla tavalla.
Ko. asia ei ole mustavalkoinen niinkuin Armi kirjoittaa. Ihmetellä täytyy, miksi Linnakallion isoa juttua ei uskallettu viedään oikeuteen syytteen hylkäämisen pelosta. Onko todellakin tarkoitus, että kunnan oikeusturvasta huolehtivat yksinomaan syyttäjät? Onko oikeudenmukaista säästää rahaa rikosten uhrien kustannuksella? Entä rikostorjunta? Tottahan on, että tehottomuus ja hidastelu lisäävät rikollisuutta.
Ihmetellä täytyy. Syyttämispäätöksiä tehdään kuin liukuhihnalla. Missä vika? Eivätkö syyttäjät enää osaa nostaa syytteitä? Vai eivätkö he uskalla? Syytekynnys on päässyt nousemaan turhan korkealle ja juttuja jää liikaa syyttämättä. Minne on kadonnyt kuuluisa suomalainen moraali ja oikeudenmukaisuus?
Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Nyt kannattaisi palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.
On ikävä ajatella, että aina ja ihan kaikessa totuus pitää panna vaakalaudalle. Surkuhupaiselta tuntuu, kun julkisen sektorin virkamiehistä ja päättäjistä tehdyt rikosilmoitukset eivät johda mihinkään vaan lausunnoissa on; ettei ole löytynyt riittävää näyttöä.