Mahtava vappujuhla ja Keskustan 75-vuotisjuhlat Pirkkalassa!
01.05.2008 Klo 20.33
[b]Kansanedustaja Antti Kaikkonen veti torin täyteen väkeä![/b
Viikko on uurastettu ja tehty töitä melkein yötä päivää mieheni Pekan kanssa. Tilaisuuksien järjestäminen on hauskaa puuhaa, mutta joskus töiden organisointi epäonnistuu.
Niin nytkin. Minun piti leipoa pullapitkot. Niitä teinkin parikymmentä isoja ja leveitä pitkoja niinkuin leipojakin. Sitten sain viestin, että kakkujen tekijä oli tullut kipeäksi. Mistäs kakkujen paistaja?
Mitä muuta kun teet itse päätin. Kakkupohjien paistaminen ei ollut mitään herkkua. Leivoin 12, 8, ja 6 munan kakkupohjia. Niitä tuli tehtyä toistakymmentä. Kunnes lopulta sain Marja-Liisalta hyvän kakkupohjareseptin "Britankakku". Kiitos Marja-Liisa hyvästä ohjeesta.
Siihen tarvittiin tehdä vain kaksi uunipellillistä pohjia, joissa molemmissa oli marenkikuorrutus. Pohjat laitettiin päällekkäin väliin kermaa, hilloa, banaania ja ananasta. Kakku oli valmis ei tarvinnut koristaa.
Suurin työ oli kakkujen koristaminen ja säilyttäminen, pakkaaminen ja vieminen torille. Hyvin kuitenkin kaikki sujui.
Onneksi Pirkkalaisen päätoimittaja viestitti, että varaudu siihen, että torille voi tulla paljon väkeä. Olin varautunut noin 400 sadalle hengelle kuppeja, mutta kaikki loppu: kupit, kakut, nisut, Pekan ja minun tekemät simat. Kahvia jäi, mutta ei ollut kuppeja mistä tarjota.
Kiitos neuvoista - kiitos tapahtumasta. Tuli tosi hyvä mieli. Tilaisuus onnistui kaikin puolin. Torilla ei ole ennen nähty näin paljon ihmisiä oli monen läsnäolijan kommentti. Ainakin Antti Kaikkojen veti torin täyteen väkeä, jokainen halusi nähdä hänet ilmielävänä.
Täytyy sanoa, että on vähän väsynyt mutta onnellinen. Viikkoon ei ole paljon nukkunut.
Viime yönäkin ehdin torkahtaa noin tunnin. Nousin aamulla aikaisin tämän päivän vappupuhe oli vielä kirjoittamatta.
Pekka nousi keittämään kaurapuuroa ja kahvia ja minä vain näpyttelin tekstiä. Sanoin hänelle, että olen aamukuudelta valmis lähtemään torille.
Kymmenen yli kuusi tarttasimme torille laittamaan torikatoksia. Traktorilla vietiin suuremmat esineet, pöydät, tuolit ja katokset.
Esiintymislavaksi laitomme traktorin peräkärryn.
Torille oli matkaa vain kolmekilometriä. Hitaasti kuitenkin oli edettävä, ettei tavarat putoa kyydistä.
Torilla odotti mukava yllätys. Sähkökaapin avain ei toiminut. Soitin aamuvarhaiselle kunnan palvelusihteerille, että antamasi avain ei toimi. Käski mennä toiseen tolppaan. Ei se toiminut sielläkään, mutta onneksi kaappi oli auki. Siitä päästiin pelkällä säikähdyksellä.
Kun saimme katokset ja pöydät pystytettyä kello oli jo puoli kahdeksan. Sanoin, että nyt menen keittämään puuroa vanhukselle Tampereelle. Sieltä nopeasti takaisin Pirkkalaan ja kotia.
Kello puoli yhdeksän olin kotona. Keitin kymmenen litraa kahvia ja pakkasin täytekakut autoon ja taas menoksi torille. Siellä olin puoli kymmenen.
Tapahtuma alkoi kello 11.00. Kiirettä piti taas alkoi auton purku. Äänentoistolaitteet, puhujapöntöt, kukat, liput, radiot. Vielä jossakin välissä kahvipöytä valmiiksi. Äänentoistolaitteiden asentaminen tuntui takkuavan. Mutta viimein kaikki oli valmista.
Pekkakin oli jossakin vaiheessa vaihtanut työvaatteet pyhävaateisiin. Pirkko-Liisa ja Markkukin saapui puutarhapöytineen loput valmistelut teimme yhdessä. Kaikki oli valmista juhlat voi alkaa.
Sieltä saapuivat Hilkka, Vuokko, Sirkka-Liisa ja Anja, jotka pitivät "kahvituksesta" huolen.
Väkeä ja tervehdyksen tuojia alkoi valua solkenaan. Aikataulu meni pipariksi. Mutta onneksi kirkkoherra tervehdyspuheessaaan sai ajan kirittyä kiinni. Neuvoi myös valtuuston puheenjohtajaa jatkamaan samaan tahtiin.
Juhlapuheen piti maa- ja metsätalousministeri Anttila. Anttila on käynyt monet kerrat puhujamatkalla Pirkkalassa.
Sitten oli ansiomerkkien jako. Esko Prihdille ja minulle myönnettiin Keskustan kultainen ansiomerkki pitkäaikaisesta työstä Keskustan järjestötyössä ja kunnan luottamushenkilönä.
Keskustan sihteeri Pirkko-Liisa Jokela esitti historiikin Pirkkalan Keskustan historiasta 75 vuoden ajalta. Sen jälkeen piti puheen piirin puheenjohtaja Arto Pirttilahti.
Siinä välissä piti puheen myös Pirkanmaalainen kansanedustaja Klaus Pentti, joka on monet kerrat käynyt meillä Pirkkalassa pitämässä puheita. Piirin toiminnanjohtaja ja keskustanuorten puheenjohtaja piti myös puheen.
Nuorten puheenjohtajalle annoin neuvon, koetappa saada näitä nuoria täällä torilta mukaan keskustanuorten toimintaan. Meillä on täällä Pirkkalassa keskustanuorten osasto, mutta ei toimintaa. Saa nähdä onnistuuko hän!
Kello oli melkein 12.30. Vielä oli aikaa kansanedustaja Antti Kaikkosen tuloon tunti. Tori oli täynnä ihmisiä ja lisää virtasi. Mahtava tunne. Ilmassa oli sähköinen tunnelma kaikki odottivat jotakin ihmettä tapahtuman. Mistä hän tulee?
Siinä odotellessa esitin Kylväjän runon ja pidin poliittisen katsauksen - missä ollaan minne mennään Pirkkalassa.
Kyselin puheessani, mikä kumma siinä on, että perusturva, lasten ja vanhojen ja sairaiden hoito, ei poliitikkoja kiinnosta?
Suomessa ei kuolla nälkään tai viluun, olemme terveempiä ja koulutetuimpia kuin koskaan, Se on maksettu yhdessä. Nyt rahat on käytetty, nytkö niitä ei enää riitä köyhille ja kipeille, yksinäisille ja vanhoille? Emmekö jouda kuuntelemaan vanhusta, eikö meillä ole varaa maksaa palkkoja hoitajille, eikö varaa avustaa maalaismummoa tai pappaa, joka haluaa asua kotona, kylillä kaukana keskuksista?
Valmistautuminen ensi syksyllä pidettäviin kunnallisvaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt masentavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan pormestarivaaliin liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot.
Politiikan tilaa ei ole kuitenkaan menetetty. Puolueilla ja yksittäsillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
Kysyin välillä kelloa ja sitä, että jatkanko saarnaamista. Sain nyökytyksiä, että jatka.
Seuraavaksi kerroin suomalaisen demokratian toimimisesta. Minua mietityttää se, miksi emme enää välitä demokratiasta?
Olemme välinpitämättömiä kansanvaltaiseen vaikuttamiseen. Esivanhempamme taistelivat lujasti sen saavuttamiseksi. Nyt joka toinen suomalainen ei anna sille arvoa jättäessään äänestämättä vuodesta toiseen.
Olen saanut jonkin verran kuulla Pirkkalassakin ihmisten tyytymättömyyttä kunnalliseen demokratiaan siksi, että he kokevat voimattomuutta virkamiesten asiantuntemuksen rinnalla. Väitetään jopa sitä, että virkamiehet jyräävät. Myös lautakuntien yhdistämistä on arvosteltu. Sen on koettu kaventaneen kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Käsittelin myös samaa asiaa, mitä ministeri Anttila. Aihe oli naisten näkemystä päätöksenteossa.
Naiset, jotka valittavat vallan keskittymistä miesten klubeihin ja klikkeihin, joihin naisilla ei ole pääsyä, sanon: Valtaa ei tulla antamaan kahvikupilla. Naiset ottakaa valta, älkää odottako armopaloja ja lojaalisuuspalkintoja. Luokaa omaverkostonne, joissa naiset tukevat toisiaan. Lähtekää vaaleihin päättäen tulla valituiksi.
Paljon muutakin mahtui puolituntiseen puheeseeni. Nyt oli aika lopettaa. Väkeä tuntui tulevan lisää koko ajan. Hoo hetkeä odotellaan.
Sieltä saapui Nordic tangon kaksinkertainen maailmanmestari Johanna Kärki aplodien saattelemana. Jokohan Antti Kaikkonen pian saapuisi. Otanpa häneen puhelinyhteyden. Hän kertoi olevansa neljän kilometrin päässä. Siis viisi minuuttia ja "Tanssi tähtiin" sankari on ilmielävänä edessämme.
Kansa kohahti - sieltä hän saapui. Väki alkoi tungeksia häntä kohden. Lupasin, että Antti Kaikkonen tanssii torilla ja niin vihdoin viimein pienen alkuharjoituksen jälkeen vei Johanna Antin tanssiin.
Antti Kaikkonen piti poliittisen puheen ja kiiruhti nimikirjoitusten jakoon, jota riitti melkein puoli tuntia. Hän on suosittu. Jonossa odottivat niin nuoret, naiset kuin miehetkin. Monet tulivat kehumaan häntä. Minäkin ennustin, että hänestä tulee vielä puheenjohtaja. Ensin kuitenkin varapuheenjohtaja.
Nimikirjoitusten jälkeen lupasin viedä Antin Satumaa tangolle. Antti ehdotti valssia. Siitä minäkin tykkään, vaikka en osaa tanssia ainakaan oikeita askelia. Levy alkoi soimaan ja molemmat kumarsimme toisillemme ja valssi soi.
Hyvin tuntui Antti vievän ainakin askeleet sopivat hyvin yhteen. Antti pyysi muitakin tanssimaan. Joku pari uskalsi mukaan tanssimaan.
Meidän tanssi oli ympäripyörimistä. Ei olisi tullut pisteitä jos "Tanssi tähtien tuomaristo olisi ollut paikalla". Hiki ja hengästyminen minulle tuli. Pitää alkaa treenaamaan.
Antti kertoi, että kymmenen tuntia he harjoittelivat TV varten. Mistähän minä sen ajan otan?
Hauskaa oli ei tarvinnut jännittää kun tuttu mies vei. Enkä vikissyt.
Aamulla kello yhdeltätoista alkanut tilaisuus kesti kolmeen. Vappukansaa oli liikkeellä ennätysmäärä. Tuskin Pirkkalankaan torilla, ei ole ennen nähty näin suurta ja mukavaa yleisöä.
Kaiken toiminnan niin poliittisen kuin muidenkin toiminnon tärkeä moottori on toivo.
Optimismi ei saa hävitä meistä, vaikka olemmekin realisteja. Tilaisuudet, joissa ihmiset tapaavat toisiaan ja saavat nauttia virkistävästä ohjelmasta, antavat uskoa huomiseen.
Vaivannäkö muiden mielihyvän vuoksi on aina merkki siitä, että toivoa ei ole hukattu. Sen osoittaa ne lukemattomat sähköpostiviestit, joita olen saanut tämän illan aikana tilaisuuden järjestämisestä.
Monet ovat kertoneet, että oli hyvä, että Pirkkalassakin järjestettin tällainen tapahtuma ei tarvinnut mennä Tampereelle asti. Kiitos niistä viesteistä ne ovat voimanlähteeni.
Kaikki sujui hienosti. Kiitos kaikille esiintyjille, kiitos toriyleisölle, kiitos talkooväelle ja kiitos kaikille yhdistystä muistaneille. Te teitte tilaisuudesta varmasti monelle torilla kävijälle mieleenpainuvan muiston tapahtumasta. Kun tässä pistää silmät kiinni näkee monisatapäisen ihmisjoukon silmissä.
Kiitos kaikille tästä tapahtumasta. Kiitos Pirkko-Liisalle ja Markulle katosten ja tavaroiden purkamisesta ja pakkaamisesta takaisin traktoriin ja pakettiautoon.
Täytyy sanoa, "kuin Puuhapete" ! Onnistuuko?
Se onnistui 100 prosenttisesti!
Kesä
Kesä kukkii ympärilläni
kertoen sinun ehtymättömästä luomisvoimastasi. Anna minun elää luottamuksen virrassa.
Kun voimani ehtyvät, anna minun ammentaa sinun ikuisista lähteistäsi.
Kiitos, että missään tilanteessa
en ole oman voimani varassa.
Anna minulle lapsen rohkeutta
heittäytyä leikkiin
ja ottaa vastaan sinun ilosi.
Viikko on uurastettu ja tehty töitä melkein yötä päivää mieheni Pekan kanssa. Tilaisuuksien järjestäminen on hauskaa puuhaa, mutta joskus töiden organisointi epäonnistuu.
Niin nytkin. Minun piti leipoa pullapitkot. Niitä teinkin parikymmentä isoja ja leveitä pitkoja niinkuin leipojakin. Sitten sain viestin, että kakkujen tekijä oli tullut kipeäksi. Mistäs kakkujen paistaja?
Mitä muuta kun teet itse päätin. Kakkupohjien paistaminen ei ollut mitään herkkua. Leivoin 12, 8, ja 6 munan kakkupohjia. Niitä tuli tehtyä toistakymmentä. Kunnes lopulta sain Marja-Liisalta hyvän kakkupohjareseptin "Britankakku". Kiitos Marja-Liisa hyvästä ohjeesta.
Siihen tarvittiin tehdä vain kaksi uunipellillistä pohjia, joissa molemmissa oli marenkikuorrutus. Pohjat laitettiin päällekkäin väliin kermaa, hilloa, banaania ja ananasta. Kakku oli valmis ei tarvinnut koristaa.
Suurin työ oli kakkujen koristaminen ja säilyttäminen, pakkaaminen ja vieminen torille. Hyvin kuitenkin kaikki sujui.
Onneksi Pirkkalaisen päätoimittaja viestitti, että varaudu siihen, että torille voi tulla paljon väkeä. Olin varautunut noin 400 sadalle hengelle kuppeja, mutta kaikki loppu: kupit, kakut, nisut, Pekan ja minun tekemät simat. Kahvia jäi, mutta ei ollut kuppeja mistä tarjota.
Kiitos neuvoista - kiitos tapahtumasta. Tuli tosi hyvä mieli. Tilaisuus onnistui kaikin puolin. Torilla ei ole ennen nähty näin paljon ihmisiä oli monen läsnäolijan kommentti. Ainakin Antti Kaikkojen veti torin täyteen väkeä, jokainen halusi nähdä hänet ilmielävänä.
Täytyy sanoa, että on vähän väsynyt mutta onnellinen. Viikkoon ei ole paljon nukkunut.
Viime yönäkin ehdin torkahtaa noin tunnin. Nousin aamulla aikaisin tämän päivän vappupuhe oli vielä kirjoittamatta.
Pekka nousi keittämään kaurapuuroa ja kahvia ja minä vain näpyttelin tekstiä. Sanoin hänelle, että olen aamukuudelta valmis lähtemään torille.
Kymmenen yli kuusi tarttasimme torille laittamaan torikatoksia. Traktorilla vietiin suuremmat esineet, pöydät, tuolit ja katokset.
Esiintymislavaksi laitomme traktorin peräkärryn.
Torille oli matkaa vain kolmekilometriä. Hitaasti kuitenkin oli edettävä, ettei tavarat putoa kyydistä.
Torilla odotti mukava yllätys. Sähkökaapin avain ei toiminut. Soitin aamuvarhaiselle kunnan palvelusihteerille, että antamasi avain ei toimi. Käski mennä toiseen tolppaan. Ei se toiminut sielläkään, mutta onneksi kaappi oli auki. Siitä päästiin pelkällä säikähdyksellä.
Kun saimme katokset ja pöydät pystytettyä kello oli jo puoli kahdeksan. Sanoin, että nyt menen keittämään puuroa vanhukselle Tampereelle. Sieltä nopeasti takaisin Pirkkalaan ja kotia.
Kello puoli yhdeksän olin kotona. Keitin kymmenen litraa kahvia ja pakkasin täytekakut autoon ja taas menoksi torille. Siellä olin puoli kymmenen.
Tapahtuma alkoi kello 11.00. Kiirettä piti taas alkoi auton purku. Äänentoistolaitteet, puhujapöntöt, kukat, liput, radiot. Vielä jossakin välissä kahvipöytä valmiiksi. Äänentoistolaitteiden asentaminen tuntui takkuavan. Mutta viimein kaikki oli valmista.
Pekkakin oli jossakin vaiheessa vaihtanut työvaatteet pyhävaateisiin. Pirkko-Liisa ja Markkukin saapui puutarhapöytineen loput valmistelut teimme yhdessä. Kaikki oli valmista juhlat voi alkaa.
Sieltä saapuivat Hilkka, Vuokko, Sirkka-Liisa ja Anja, jotka pitivät "kahvituksesta" huolen.
Väkeä ja tervehdyksen tuojia alkoi valua solkenaan. Aikataulu meni pipariksi. Mutta onneksi kirkkoherra tervehdyspuheessaaan sai ajan kirittyä kiinni. Neuvoi myös valtuuston puheenjohtajaa jatkamaan samaan tahtiin.
Juhlapuheen piti maa- ja metsätalousministeri Anttila. Anttila on käynyt monet kerrat puhujamatkalla Pirkkalassa.
Sitten oli ansiomerkkien jako. Esko Prihdille ja minulle myönnettiin Keskustan kultainen ansiomerkki pitkäaikaisesta työstä Keskustan järjestötyössä ja kunnan luottamushenkilönä.
Keskustan sihteeri Pirkko-Liisa Jokela esitti historiikin Pirkkalan Keskustan historiasta 75 vuoden ajalta. Sen jälkeen piti puheen piirin puheenjohtaja Arto Pirttilahti.
Siinä välissä piti puheen myös Pirkanmaalainen kansanedustaja Klaus Pentti, joka on monet kerrat käynyt meillä Pirkkalassa pitämässä puheita. Piirin toiminnanjohtaja ja keskustanuorten puheenjohtaja piti myös puheen.
Nuorten puheenjohtajalle annoin neuvon, koetappa saada näitä nuoria täällä torilta mukaan keskustanuorten toimintaan. Meillä on täällä Pirkkalassa keskustanuorten osasto, mutta ei toimintaa. Saa nähdä onnistuuko hän!
Kello oli melkein 12.30. Vielä oli aikaa kansanedustaja Antti Kaikkosen tuloon tunti. Tori oli täynnä ihmisiä ja lisää virtasi. Mahtava tunne. Ilmassa oli sähköinen tunnelma kaikki odottivat jotakin ihmettä tapahtuman. Mistä hän tulee?
Siinä odotellessa esitin Kylväjän runon ja pidin poliittisen katsauksen - missä ollaan minne mennään Pirkkalassa.
Kyselin puheessani, mikä kumma siinä on, että perusturva, lasten ja vanhojen ja sairaiden hoito, ei poliitikkoja kiinnosta?
Suomessa ei kuolla nälkään tai viluun, olemme terveempiä ja koulutetuimpia kuin koskaan, Se on maksettu yhdessä. Nyt rahat on käytetty, nytkö niitä ei enää riitä köyhille ja kipeille, yksinäisille ja vanhoille? Emmekö jouda kuuntelemaan vanhusta, eikö meillä ole varaa maksaa palkkoja hoitajille, eikö varaa avustaa maalaismummoa tai pappaa, joka haluaa asua kotona, kylillä kaukana keskuksista?
Valmistautuminen ensi syksyllä pidettäviin kunnallisvaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt masentavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan pormestarivaaliin liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot.
Politiikan tilaa ei ole kuitenkaan menetetty. Puolueilla ja yksittäsillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
Kysyin välillä kelloa ja sitä, että jatkanko saarnaamista. Sain nyökytyksiä, että jatka.
Seuraavaksi kerroin suomalaisen demokratian toimimisesta. Minua mietityttää se, miksi emme enää välitä demokratiasta?
Olemme välinpitämättömiä kansanvaltaiseen vaikuttamiseen. Esivanhempamme taistelivat lujasti sen saavuttamiseksi. Nyt joka toinen suomalainen ei anna sille arvoa jättäessään äänestämättä vuodesta toiseen.
Olen saanut jonkin verran kuulla Pirkkalassakin ihmisten tyytymättömyyttä kunnalliseen demokratiaan siksi, että he kokevat voimattomuutta virkamiesten asiantuntemuksen rinnalla. Väitetään jopa sitä, että virkamiehet jyräävät. Myös lautakuntien yhdistämistä on arvosteltu. Sen on koettu kaventaneen kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Käsittelin myös samaa asiaa, mitä ministeri Anttila. Aihe oli naisten näkemystä päätöksenteossa.
Naiset, jotka valittavat vallan keskittymistä miesten klubeihin ja klikkeihin, joihin naisilla ei ole pääsyä, sanon: Valtaa ei tulla antamaan kahvikupilla. Naiset ottakaa valta, älkää odottako armopaloja ja lojaalisuuspalkintoja. Luokaa omaverkostonne, joissa naiset tukevat toisiaan. Lähtekää vaaleihin päättäen tulla valituiksi.
Paljon muutakin mahtui puolituntiseen puheeseeni. Nyt oli aika lopettaa. Väkeä tuntui tulevan lisää koko ajan. Hoo hetkeä odotellaan.
Sieltä saapui Nordic tangon kaksinkertainen maailmanmestari Johanna Kärki aplodien saattelemana. Jokohan Antti Kaikkonen pian saapuisi. Otanpa häneen puhelinyhteyden. Hän kertoi olevansa neljän kilometrin päässä. Siis viisi minuuttia ja "Tanssi tähtiin" sankari on ilmielävänä edessämme.
Kansa kohahti - sieltä hän saapui. Väki alkoi tungeksia häntä kohden. Lupasin, että Antti Kaikkonen tanssii torilla ja niin vihdoin viimein pienen alkuharjoituksen jälkeen vei Johanna Antin tanssiin.
Antti Kaikkonen piti poliittisen puheen ja kiiruhti nimikirjoitusten jakoon, jota riitti melkein puoli tuntia. Hän on suosittu. Jonossa odottivat niin nuoret, naiset kuin miehetkin. Monet tulivat kehumaan häntä. Minäkin ennustin, että hänestä tulee vielä puheenjohtaja. Ensin kuitenkin varapuheenjohtaja.
Nimikirjoitusten jälkeen lupasin viedä Antin Satumaa tangolle. Antti ehdotti valssia. Siitä minäkin tykkään, vaikka en osaa tanssia ainakaan oikeita askelia. Levy alkoi soimaan ja molemmat kumarsimme toisillemme ja valssi soi.
Hyvin tuntui Antti vievän ainakin askeleet sopivat hyvin yhteen. Antti pyysi muitakin tanssimaan. Joku pari uskalsi mukaan tanssimaan.
Meidän tanssi oli ympäripyörimistä. Ei olisi tullut pisteitä jos "Tanssi tähtien tuomaristo olisi ollut paikalla". Hiki ja hengästyminen minulle tuli. Pitää alkaa treenaamaan.
Antti kertoi, että kymmenen tuntia he harjoittelivat TV varten. Mistähän minä sen ajan otan?
Hauskaa oli ei tarvinnut jännittää kun tuttu mies vei. Enkä vikissyt.
Aamulla kello yhdeltätoista alkanut tilaisuus kesti kolmeen. Vappukansaa oli liikkeellä ennätysmäärä. Tuskin Pirkkalankaan torilla, ei ole ennen nähty näin suurta ja mukavaa yleisöä.
Kaiken toiminnan niin poliittisen kuin muidenkin toiminnon tärkeä moottori on toivo.
Optimismi ei saa hävitä meistä, vaikka olemmekin realisteja. Tilaisuudet, joissa ihmiset tapaavat toisiaan ja saavat nauttia virkistävästä ohjelmasta, antavat uskoa huomiseen.
Vaivannäkö muiden mielihyvän vuoksi on aina merkki siitä, että toivoa ei ole hukattu. Sen osoittaa ne lukemattomat sähköpostiviestit, joita olen saanut tämän illan aikana tilaisuuden järjestämisestä.
Monet ovat kertoneet, että oli hyvä, että Pirkkalassakin järjestettin tällainen tapahtuma ei tarvinnut mennä Tampereelle asti. Kiitos niistä viesteistä ne ovat voimanlähteeni.
Kaikki sujui hienosti. Kiitos kaikille esiintyjille, kiitos toriyleisölle, kiitos talkooväelle ja kiitos kaikille yhdistystä muistaneille. Te teitte tilaisuudesta varmasti monelle torilla kävijälle mieleenpainuvan muiston tapahtumasta. Kun tässä pistää silmät kiinni näkee monisatapäisen ihmisjoukon silmissä.
Kiitos kaikille tästä tapahtumasta. Kiitos Pirkko-Liisalle ja Markulle katosten ja tavaroiden purkamisesta ja pakkaamisesta takaisin traktoriin ja pakettiautoon.
Täytyy sanoa, "kuin Puuhapete" ! Onnistuuko?
Se onnistui 100 prosenttisesti!
Kesä
Kesä kukkii ympärilläni
kertoen sinun ehtymättömästä luomisvoimastasi. Anna minun elää luottamuksen virrassa.
Kun voimani ehtyvät, anna minun ammentaa sinun ikuisista lähteistäsi.
Kiitos, että missään tilanteessa
en ole oman voimani varassa.
Anna minulle lapsen rohkeutta
heittäytyä leikkiin
ja ottaa vastaan sinun ilosi.