HERKÄT AJAT PRESIDENTINVAALEISSA
10.01.2012 Klo 21.39
TÄTÄ MIELTÄ!
EU:sta käytävä keskustelu herättää kansalaisissa varsin sekavia tunteita. Erityisesti maata kiertävien presidenttiehdokkaiden suhtautuminen EU:hun näyttää kovin erilaiselta. Näyttää siltä, että Väyrynen ja Soini suhtautuvat kielteisimmin EU:hun. Väyrynen perustelee sanomisiaan itsenäisyyden menetyksellä ja maaseudun kasvavilla ongelmilla. Väyrynen suhtautuu EU:hun selvästi aikaisempaa kriittisemmin. Pirkkalassa Soini vastaili kysyjälle,kun kysyjä kysyi: pääseekö EU:sta eroon,hän vastasi, että pääsee.
Vaalitenteissä presidenttiehdokkailta näyttää haastatteluissa niin lehti- kuin TV haastatteluissakin jäävän ulko- ja turvallisuuspolitiikka liian pinnalliseksi. Vain Väyrynen on uskaltanut tuoda esille Suomen perinteisen puoluettomuutensa niin, että EU:n liiton jäsenet todella tietävät Suomen haluavan olla puolueeton. Sotilaallisesti liittoutumaton maa EU:n jäsenyydessä.
Presidenttiehdokkaiden tulisikin vakavasti pohtia, mikä on paras tapa saattaa äänestäjille riittävää tietoa eri asioista. Kun äänestyksessä kuitenkin on ratkaisevaa se, mitä ehdokas sanoo, tietää, tuntee ja haluaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat Suomen kannalta kuitenkin erittäin keskeisiä kysymyksiä.
Eilen illalla oli kunnanhallituksen kokous. Yhdessä siellä ympäristölautakunnan kanssa pohdittiin Pirkkalan Maapoliittista ohjelmaa vuosille 2012-2020. "Maapoliittinen ohjelma tähtää erityisesti raakamaareservin lisähankintaan asuntorakentamiselle"." Maanhankinnassa pyritään aina ensisijaisesti vapaaehtoiseen kauppaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikäli vapaaehtoisiin kauppoihin neuvotteluista huolimatta ei päästä kunta on valmis käyttämään keskeisillä alueilla kunnan kehityksen ja edun mukaisesti tarvittaessa kaikkia lainsäädännön ja säädösten tuomia mahdollisuuksia maahankinnan turvaamiseksi."
Kovaa tekstiä. Minua ainakin ihmetytti. "Uusien rakennuspaikkojen poikkeusluvat". Tulevaisuudessa suunnittelutarvealueeksi määritellään koko kunta. Suunnittelutarvealueilla tehdään aina kantatilatarkastelu yhtenäisin mitoitusperustein, millä turvataan maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Mitoitusperusteena , jonka mukaan kantatila voi saada rakennuspaikkoja enintään 1 rakennuspaikka /7ha. Kantatilatarkastelun leikkauajankohtana käytetään vuotta 1959."
Tekstiä lukiessa tuli kyllä mieleen Seutukuntien hajarakentamisen hallintaohjeet. Mistä luku 1959. Eikö se voisi olla vaikka 2000. Viisikymmentäkolme vuotta sitten ajat olivat erilaiset. Sen jälkeen on monilla tiloilla tehty sukupolvenvaihdoksia. Nykyiset omistajat eivät saisi rakennuslupia lapsilleen ollenkaan jos tällainen ehdotus menee läpi valtuustossa.
Taitaa olla sama käytäntö kun 1960- ja 1970 luvulla. Silloin siirtyivät syrjäseutujen pienet, metsätöiden koneellistumisen jälkeen elinkelvottomat pientilat huolestuttavassa määrin metsäteollisuuden käsiin. Vuosien ponnistelujen tuloksena saatiin vihdoin 1970-luvun lopulla aikaan maanhankintalaki. Se toi pelisääntöjä maatilojen kauppoihin. Laki on kyllä muutettu sen jälkeen. Kunnille on lailla turvattu etuosto-oikeus, luovuttamis-,vaihto- ja lunastamismenettelyjä.
Maaseudun ihmsille metsä on tänä päivänä aikaisempaa tärkeämpi toimeentulolähde, sillä maataloudesta saadut tulot ovat huolestuttavatsi ehtymässä. Maapoliittisella ohjelmalla keskitetään maanomistus kunnalle. Tulevina vuosikymmeninä suuret peltoalueet tulevat olemaan tuiki tarpeellisia viljanviljelyyn myös täällä Pirkkalassa. Muutamassa vuodessa ihmisiä tulee lisää maapallolle. Aavikoituminen leviää yli Suomen alan vuosittain. Kavihuoneilmiö nostaa mahdollisesti veden pintaa.
Poliittisesti näyttää, että poliittiset intohimot syrjäytetään tyystin, on vain virkamisten näkemys. Paikallisten maanomistajien mielipiteet leimataan heti tietyn puolueen ideologiaksi. Tämä keskustelu jatkuu meillä joka suunnittelutarveratkaisun käsittelyn yhteydessä, kun arvioidaan mitä maanomistus alueittain vaikuttaa. Niin se on, että maanomistajien eväät ovat aika hajallaan.
Vastuussa olevien kuntien ja valtionjohto näyttää edelleenkin tekevän määrätietoista työtä velan kasvattamiseksi. Valtion ja kuntien talouden herkät ajat jatkuvat. On käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantuminen on saatava pysähtymään niin valtiossa kuin kunnissa. Toistaiseksi näyttää siltä, että velkaantuminen kuitenkin jatkuu niin valtiossa kuin kunnissa.
Velkaantuminen tulee Pirkkalassakin jatkumaan tällä menolla. Tosi surkeaa kuultavaa virkamiehiltä. Vanha kunnantalo joka puoli vuotta sitten korjattiin, korjattiin vain päällisinpuolin. Jälikäteen on tutkittu ettei perustuksia korjattukkaan ja kohta taitaa taas olla edessä saneeraus. Muutama vuosi sitteen korjattiin valtuustosali sekin on kuulemma kohta pois käytöstä (mikrobien?) johdosta.
Alkaa kohta kyllä kärsivälisyys loppua luottamushenkilönä. Rahaa palaa miljoonia ja aina vain tehdään sutta. Kuka tässä on vastuussa? Ei ainakaan luottamushenkilät. Kuka valvoo, kuka rakentaa ja kuka valvoo rakentajia? Joku vastuu ja velvollisuus pitäisi olla mutta kellä? Olen jo pitkään seurannut kunnan omaisuutta ja valiitanut virkamiehille. Ovet ja ikkunat ovat auki, kukaan ei sulje, vettä valuu ikkunoista sisälle ja ovet ovat sepposen selollaan. Terveyskeskuksen uuden rakennuksen katto vuosi heti rakentamisen jälkeen. Onkohan sitäkään korjattu? Ei ole ihme jos hometta on. Jokaisen käyttäjän pitäisi kyllä hoitaa hommat niin kuin omaa hoitaisi.
Kunnassa tehdään aika paljon tyhjänpäiväistä työtä. Plarataan vanhoja tilastoja, kootaan mittavia aineistoja esimerkiksi kulttuuripoliittinen ohjelma, joka myös oli käsittelyssä kunnanhallituksessa ja ajetaan kaikenmoisia hienoksia tietokoneille. Nyt pitäisi arvioida mitä näillä eri ohjelmilla on saatu aikaan ja kannattaako nykyisellä linjalla jatkaa vai onko pyrittävä uusille ulottovuuksille.
Niinpä niin, eli virkamiehiltä pitäisi edellyttää avarampaa ajattelua, älyä ja arviointikykyä, mitä kannattaa missäkin yhteiskunnallisessa tilanteessa tehdä ja mitä ei. Virkamiehen on uskallettava astua ulos kunnantoimistolta ja tehdä käytännön elämää palvelevaa työtä. Esimerkkinä rakennukset. Katsoa muualtakin kuin kirjoituspöydän äärestä.
Nyt ammutaan kovilla, mutta uskallan vastata käsityksistäni. Viisikymmentävuotta työelämässä ja erilaisessa luottamustehtävissä on antanut kanttia sanoa.
EU:sta käytävä keskustelu herättää kansalaisissa varsin sekavia tunteita. Erityisesti maata kiertävien presidenttiehdokkaiden suhtautuminen EU:hun näyttää kovin erilaiselta. Näyttää siltä, että Väyrynen ja Soini suhtautuvat kielteisimmin EU:hun. Väyrynen perustelee sanomisiaan itsenäisyyden menetyksellä ja maaseudun kasvavilla ongelmilla. Väyrynen suhtautuu EU:hun selvästi aikaisempaa kriittisemmin. Pirkkalassa Soini vastaili kysyjälle,kun kysyjä kysyi: pääseekö EU:sta eroon,hän vastasi, että pääsee.
Vaalitenteissä presidenttiehdokkailta näyttää haastatteluissa niin lehti- kuin TV haastatteluissakin jäävän ulko- ja turvallisuuspolitiikka liian pinnalliseksi. Vain Väyrynen on uskaltanut tuoda esille Suomen perinteisen puoluettomuutensa niin, että EU:n liiton jäsenet todella tietävät Suomen haluavan olla puolueeton. Sotilaallisesti liittoutumaton maa EU:n jäsenyydessä.
Presidenttiehdokkaiden tulisikin vakavasti pohtia, mikä on paras tapa saattaa äänestäjille riittävää tietoa eri asioista. Kun äänestyksessä kuitenkin on ratkaisevaa se, mitä ehdokas sanoo, tietää, tuntee ja haluaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat Suomen kannalta kuitenkin erittäin keskeisiä kysymyksiä.
Eilen illalla oli kunnanhallituksen kokous. Yhdessä siellä ympäristölautakunnan kanssa pohdittiin Pirkkalan Maapoliittista ohjelmaa vuosille 2012-2020. "Maapoliittinen ohjelma tähtää erityisesti raakamaareservin lisähankintaan asuntorakentamiselle"." Maanhankinnassa pyritään aina ensisijaisesti vapaaehtoiseen kauppaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikäli vapaaehtoisiin kauppoihin neuvotteluista huolimatta ei päästä kunta on valmis käyttämään keskeisillä alueilla kunnan kehityksen ja edun mukaisesti tarvittaessa kaikkia lainsäädännön ja säädösten tuomia mahdollisuuksia maahankinnan turvaamiseksi."
Kovaa tekstiä. Minua ainakin ihmetytti. "Uusien rakennuspaikkojen poikkeusluvat". Tulevaisuudessa suunnittelutarvealueeksi määritellään koko kunta. Suunnittelutarvealueilla tehdään aina kantatilatarkastelu yhtenäisin mitoitusperustein, millä turvataan maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Mitoitusperusteena , jonka mukaan kantatila voi saada rakennuspaikkoja enintään 1 rakennuspaikka /7ha. Kantatilatarkastelun leikkauajankohtana käytetään vuotta 1959."
Tekstiä lukiessa tuli kyllä mieleen Seutukuntien hajarakentamisen hallintaohjeet. Mistä luku 1959. Eikö se voisi olla vaikka 2000. Viisikymmentäkolme vuotta sitten ajat olivat erilaiset. Sen jälkeen on monilla tiloilla tehty sukupolvenvaihdoksia. Nykyiset omistajat eivät saisi rakennuslupia lapsilleen ollenkaan jos tällainen ehdotus menee läpi valtuustossa.
Taitaa olla sama käytäntö kun 1960- ja 1970 luvulla. Silloin siirtyivät syrjäseutujen pienet, metsätöiden koneellistumisen jälkeen elinkelvottomat pientilat huolestuttavassa määrin metsäteollisuuden käsiin. Vuosien ponnistelujen tuloksena saatiin vihdoin 1970-luvun lopulla aikaan maanhankintalaki. Se toi pelisääntöjä maatilojen kauppoihin. Laki on kyllä muutettu sen jälkeen. Kunnille on lailla turvattu etuosto-oikeus, luovuttamis-,vaihto- ja lunastamismenettelyjä.
Maaseudun ihmsille metsä on tänä päivänä aikaisempaa tärkeämpi toimeentulolähde, sillä maataloudesta saadut tulot ovat huolestuttavatsi ehtymässä. Maapoliittisella ohjelmalla keskitetään maanomistus kunnalle. Tulevina vuosikymmeninä suuret peltoalueet tulevat olemaan tuiki tarpeellisia viljanviljelyyn myös täällä Pirkkalassa. Muutamassa vuodessa ihmisiä tulee lisää maapallolle. Aavikoituminen leviää yli Suomen alan vuosittain. Kavihuoneilmiö nostaa mahdollisesti veden pintaa.
Poliittisesti näyttää, että poliittiset intohimot syrjäytetään tyystin, on vain virkamisten näkemys. Paikallisten maanomistajien mielipiteet leimataan heti tietyn puolueen ideologiaksi. Tämä keskustelu jatkuu meillä joka suunnittelutarveratkaisun käsittelyn yhteydessä, kun arvioidaan mitä maanomistus alueittain vaikuttaa. Niin se on, että maanomistajien eväät ovat aika hajallaan.
Vastuussa olevien kuntien ja valtionjohto näyttää edelleenkin tekevän määrätietoista työtä velan kasvattamiseksi. Valtion ja kuntien talouden herkät ajat jatkuvat. On käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantuminen on saatava pysähtymään niin valtiossa kuin kunnissa. Toistaiseksi näyttää siltä, että velkaantuminen kuitenkin jatkuu niin valtiossa kuin kunnissa.
Velkaantuminen tulee Pirkkalassakin jatkumaan tällä menolla. Tosi surkeaa kuultavaa virkamiehiltä. Vanha kunnantalo joka puoli vuotta sitten korjattiin, korjattiin vain päällisinpuolin. Jälikäteen on tutkittu ettei perustuksia korjattukkaan ja kohta taitaa taas olla edessä saneeraus. Muutama vuosi sitteen korjattiin valtuustosali sekin on kuulemma kohta pois käytöstä (mikrobien?) johdosta.
Alkaa kohta kyllä kärsivälisyys loppua luottamushenkilönä. Rahaa palaa miljoonia ja aina vain tehdään sutta. Kuka tässä on vastuussa? Ei ainakaan luottamushenkilät. Kuka valvoo, kuka rakentaa ja kuka valvoo rakentajia? Joku vastuu ja velvollisuus pitäisi olla mutta kellä? Olen jo pitkään seurannut kunnan omaisuutta ja valiitanut virkamiehille. Ovet ja ikkunat ovat auki, kukaan ei sulje, vettä valuu ikkunoista sisälle ja ovet ovat sepposen selollaan. Terveyskeskuksen uuden rakennuksen katto vuosi heti rakentamisen jälkeen. Onkohan sitäkään korjattu? Ei ole ihme jos hometta on. Jokaisen käyttäjän pitäisi kyllä hoitaa hommat niin kuin omaa hoitaisi.
Kunnassa tehdään aika paljon tyhjänpäiväistä työtä. Plarataan vanhoja tilastoja, kootaan mittavia aineistoja esimerkiksi kulttuuripoliittinen ohjelma, joka myös oli käsittelyssä kunnanhallituksessa ja ajetaan kaikenmoisia hienoksia tietokoneille. Nyt pitäisi arvioida mitä näillä eri ohjelmilla on saatu aikaan ja kannattaako nykyisellä linjalla jatkaa vai onko pyrittävä uusille ulottovuuksille.
Niinpä niin, eli virkamiehiltä pitäisi edellyttää avarampaa ajattelua, älyä ja arviointikykyä, mitä kannattaa missäkin yhteiskunnallisessa tilanteessa tehdä ja mitä ei. Virkamiehen on uskallettava astua ulos kunnantoimistolta ja tehdä käytännön elämää palvelevaa työtä. Esimerkkinä rakennukset. Katsoa muualtakin kuin kirjoituspöydän äärestä.
Nyt ammutaan kovilla, mutta uskallan vastata käsityksistäni. Viisikymmentävuotta työelämässä ja erilaisessa luottamustehtävissä on antanut kanttia sanoa.