Mielikuvien vallassa
10.11.2009 Klo 12.35
Yksin emme työtä tee
Keskustan 90-vuotispäivät veti väkeä yli odotusten. Juhlille osallistui toista sataa juhlijaa. Aamupäivällä oli Keskustan Pirkanmaan piirin syyskokous. Illalla sitten juhlittiin 90 vuotiasta taivalta. Henkilökohtaisesti iloitsin siitä, kun iltajuhlissa sai tutustua uusiin keskustalaisiin aina satakuntaa myöten.
Oli hyvä tavata vertaisiaan ja keskustella avoimesti asioista. Yhteisen juhlan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa keskustaa. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmaa omaan keskustalaisuuteensa.
90-vuotisjuhlissa muisteltiin mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Parhaimmat puheet kuultiin puoluesihteeri Jarmo Korhoselta ja entiseltä kansanedustajalta ja euroedustajalta Mikko Pesälältä. Pesälän mahtava puhe ilman paperia oli tosi mieleenpainuva. Sen puheen sisällöstä taisi monen juhlavieraan silmä kostua. Ei ole ihme jos hän on joskus voittanut puhekilpailun.
Syyskokouksessa oli juhlapuhujana ministeri Paula Lehtomäki. Puheessaan hän otti esille ympäristöasiat, työvoiman pulan lähitulevaisuudessa, energia-asiat, ulkomaankaupan romahtamisen ja keskustan tämän hetkinen tilanne. Yleiskeskustelussa hän sai vastata monenlaisiin kysymyksiin.
Itse ihmetelin hänelle ja salissa kokoontuvalle kokousväelle, että minä en usko työvoimapulaan, koska jatkuvasti ihmisiä irtisanotaan ja kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle en silloinkaan. Työtä on, mutta ei maksajia. Ainoa pelastus on, että lähdetään alentamaan palkkoja ja kansanedustajat näyttävät ensimmäisenä esimerkkiä. Aikamoisen hälinän puheeni aiheutti salissa. Kuka nyt palkkoja lähtisi alentamaan.
Suomi 2009 talouden, työn ja etiikan näkökulmasta katsoen voin kyllä vakuuttaa, että kaikki asiat eivät ole kunnossa Suomessa. Tarvitaan talouden aitoa dynamiikkaa, joka synnyttää uutta työtä ja toimeliaisuutta. Tarvitaan myös sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista niin, että työn tekeminen ja tarjoaminen tulee kannattaviksi.
Tarvitaan uusia keinoja yhteiskunnallisten palvelujen tuottamiseen, ennen muuta julkisen ja yksityisen rakentavaa yhteistyötä. Hyvinvointi edellyttää kaikkien kynnelle kykenevien työpanosta. Ei ole hyväksyttävää eikä kansantaloudellisesti kestävää, jos ihmisillä on mahdollisuus valita, joko sosiaaliturvalla elämisen tai työn tekemisen välillä. Kyse on mielestäni kannustinloukuista, mutta myös yksilön etiikasta.
Mutta niinhän se on, että se joka tuottaa vahvimmat mielikuvat - se voittaa. Nykyaikana yritysmaailmassa ei tarvitse tuottaa tavaroita vaan brändejä. Tavaran tuottajat Suomessakin siirretään alihankkijoiden vastuulle jopa toisiin maanosiin. Otappa tässä tilanteessa sitten kantaa työttömyyteen.
Syyskokousessa kansanedustaja Mikko Alatalo otti esille kauppojen pyhäpäivien aukiolon vapauttamisen puolesta. Tarkastelen nyt kolmannen käskyn merkitystä tämän päivän elämässä. Koen, miten yhteiskuntamme kehitetään koko ajan kiihtyvällä nopeudella siihen suuntaan, että pyhäpäivän pyhittäminen on käytännössä entistä vaikeampaa.
Olen sitä mieltä, että yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Valtioneuvoston päätöksellä on jo nyt sallittu kauppojen aukiolo pyhäpäivisin haja-asutusalueella. Tämä tulee vaikuttamaan monien meidän yrittäjinen pyhän pyhittämiseen.
Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä päättäjäsukupolvi, jolla on vielä ollut taju pyhän pyhittämisestä. Mielestäni pyhän häviämisessä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kieltäviä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Sen on muodostanut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.
Pyhän loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen alueeseen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyvät. Tätäkö ne päättäjät haluavat? Yrittäjäkään ei tarvitse yhtä vapaapäivää viikossa! Vai tarvitseeko? Tarvitsee! Lainlaatijoiden mielestä ei.
Tänä iltana Pirkkalan valtuustosalissa on keskustelutilaisuus keskuspuhdistamohankkeesta Pirkanmaalle. Sitä ollaan työntämässä Pirkkalaan tai Nokialle. Kova kritiikkiä ovat antaneet molempien kuntien asukkaat. Eniten äänessä ovat olleet Kokemäenjoen vesistön puolesta ryhmä, joka on tehnyt valtavan työmäärän asian selvittämiseksi sen eduista ja haitoista.
Me päättäjätkin elämme mielikuvien vallassa. Kuka pystyy sanomaan, että suurpuhdistamo toimii moitteettomasti. Itse kannatan sitä ajatusta, että jokainen kunta hoitakoot oman jätteensä. Tämäkin hanke on yksi suuri muutos ja varmasti meitä päättäjiä valtaa epäusko. Tämän vuoksi tätä päivää on meidän katsottava myös tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tämän päivän ja illan jälkeen voin katsoa tätä päivää uusin silmin.
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta.
Tätä Jumala tahtoo teiltä.
Pysykää erossa kaikesta pahasta.
Keskustan 90-vuotispäivät veti väkeä yli odotusten. Juhlille osallistui toista sataa juhlijaa. Aamupäivällä oli Keskustan Pirkanmaan piirin syyskokous. Illalla sitten juhlittiin 90 vuotiasta taivalta. Henkilökohtaisesti iloitsin siitä, kun iltajuhlissa sai tutustua uusiin keskustalaisiin aina satakuntaa myöten.
Oli hyvä tavata vertaisiaan ja keskustella avoimesti asioista. Yhteisen juhlan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa keskustaa. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmaa omaan keskustalaisuuteensa.
90-vuotisjuhlissa muisteltiin mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Parhaimmat puheet kuultiin puoluesihteeri Jarmo Korhoselta ja entiseltä kansanedustajalta ja euroedustajalta Mikko Pesälältä. Pesälän mahtava puhe ilman paperia oli tosi mieleenpainuva. Sen puheen sisällöstä taisi monen juhlavieraan silmä kostua. Ei ole ihme jos hän on joskus voittanut puhekilpailun.
Syyskokouksessa oli juhlapuhujana ministeri Paula Lehtomäki. Puheessaan hän otti esille ympäristöasiat, työvoiman pulan lähitulevaisuudessa, energia-asiat, ulkomaankaupan romahtamisen ja keskustan tämän hetkinen tilanne. Yleiskeskustelussa hän sai vastata monenlaisiin kysymyksiin.
Itse ihmetelin hänelle ja salissa kokoontuvalle kokousväelle, että minä en usko työvoimapulaan, koska jatkuvasti ihmisiä irtisanotaan ja kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle en silloinkaan. Työtä on, mutta ei maksajia. Ainoa pelastus on, että lähdetään alentamaan palkkoja ja kansanedustajat näyttävät ensimmäisenä esimerkkiä. Aikamoisen hälinän puheeni aiheutti salissa. Kuka nyt palkkoja lähtisi alentamaan.
Suomi 2009 talouden, työn ja etiikan näkökulmasta katsoen voin kyllä vakuuttaa, että kaikki asiat eivät ole kunnossa Suomessa. Tarvitaan talouden aitoa dynamiikkaa, joka synnyttää uutta työtä ja toimeliaisuutta. Tarvitaan myös sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista niin, että työn tekeminen ja tarjoaminen tulee kannattaviksi.
Tarvitaan uusia keinoja yhteiskunnallisten palvelujen tuottamiseen, ennen muuta julkisen ja yksityisen rakentavaa yhteistyötä. Hyvinvointi edellyttää kaikkien kynnelle kykenevien työpanosta. Ei ole hyväksyttävää eikä kansantaloudellisesti kestävää, jos ihmisillä on mahdollisuus valita, joko sosiaaliturvalla elämisen tai työn tekemisen välillä. Kyse on mielestäni kannustinloukuista, mutta myös yksilön etiikasta.
Mutta niinhän se on, että se joka tuottaa vahvimmat mielikuvat - se voittaa. Nykyaikana yritysmaailmassa ei tarvitse tuottaa tavaroita vaan brändejä. Tavaran tuottajat Suomessakin siirretään alihankkijoiden vastuulle jopa toisiin maanosiin. Otappa tässä tilanteessa sitten kantaa työttömyyteen.
Syyskokousessa kansanedustaja Mikko Alatalo otti esille kauppojen pyhäpäivien aukiolon vapauttamisen puolesta. Tarkastelen nyt kolmannen käskyn merkitystä tämän päivän elämässä. Koen, miten yhteiskuntamme kehitetään koko ajan kiihtyvällä nopeudella siihen suuntaan, että pyhäpäivän pyhittäminen on käytännössä entistä vaikeampaa.
Olen sitä mieltä, että yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Valtioneuvoston päätöksellä on jo nyt sallittu kauppojen aukiolo pyhäpäivisin haja-asutusalueella. Tämä tulee vaikuttamaan monien meidän yrittäjinen pyhän pyhittämiseen.
Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä päättäjäsukupolvi, jolla on vielä ollut taju pyhän pyhittämisestä. Mielestäni pyhän häviämisessä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kieltäviä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Sen on muodostanut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.
Pyhän loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen alueeseen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyvät. Tätäkö ne päättäjät haluavat? Yrittäjäkään ei tarvitse yhtä vapaapäivää viikossa! Vai tarvitseeko? Tarvitsee! Lainlaatijoiden mielestä ei.
Tänä iltana Pirkkalan valtuustosalissa on keskustelutilaisuus keskuspuhdistamohankkeesta Pirkanmaalle. Sitä ollaan työntämässä Pirkkalaan tai Nokialle. Kova kritiikkiä ovat antaneet molempien kuntien asukkaat. Eniten äänessä ovat olleet Kokemäenjoen vesistön puolesta ryhmä, joka on tehnyt valtavan työmäärän asian selvittämiseksi sen eduista ja haitoista.
Me päättäjätkin elämme mielikuvien vallassa. Kuka pystyy sanomaan, että suurpuhdistamo toimii moitteettomasti. Itse kannatan sitä ajatusta, että jokainen kunta hoitakoot oman jätteensä. Tämäkin hanke on yksi suuri muutos ja varmasti meitä päättäjiä valtaa epäusko. Tämän vuoksi tätä päivää on meidän katsottava myös tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tämän päivän ja illan jälkeen voin katsoa tätä päivää uusin silmin.
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta.
Tätä Jumala tahtoo teiltä.
Pysykää erossa kaikesta pahasta.