VAALITYÖHÖN!
12.09.2012 Klo 21.40
VAIHTOEHTOJA ON!
Kuntavaaleihin on enää reilu kuukausi. Pirkkalan vaalistartti oli eilen Pirkkalan torilla. Vaaleja vauhditti kansanedustaja Tuomo Puumala. Paikalla oli useampi keskustalainen kuntavaaliehdokas. Yleisöä oli mukavasti paikalla varsinkin vanhuksia ja lapsiperheitä. Hienoa, että meillä on monipuolinen ehdokasasetelma nuoria ja keski-ikäisiä. Olemme, ehkä hyvin naisvaltainen ehdokasjoukko. Toisaalta ehdokkaat ovat hyvin aktiivisia ja näkyviä naisia.
Näistä vaaleisa uskoisin, että kuntalaiset hakevat turvallisuutta. Työttömyys ja ylivelkaantuminen johtavat ihmisten ja perheiden turvallisuuden järkkymiseen. Siksi keskustan yhtenä vaaliteemana on turvallisuus. Meistä ehdokkaista itsestämme riippuu se, kykenemmekö kertomaan uskottavasti äänestäjille sen, että Pirkkala nousee paremmin ja oikeudenmukaisemmin keskustan ehdokkaiden toimesta.
Tulevan nelivuotiskauden kipeät päätökset kaivelevat aivan ymmärrettävästi ihmisten mieliä. Kuntavaalisyksyn kuumia puheenaiheita Pirkkalassakin ovat olleet kuntauudistus ja vanhuspalvelulaki. Pirkkalassa tässä suhteessa saadaan olla huolissaan. Halutaankö, että kunta on itsenäinen vai halutaanko Suur-Tampereeseen.
Olen tavannut viime viikkoina paljon pirkkalalaisia torilla. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että he eivät halua Tampereeseen. Moni on muuttanut tänne Tampereelta ja he sanovat, että täällä palvelut pelaavat paljon paremmin kuin Tampereella.
Mielenkiintoista kuulla, että kaikki näin kuntavaalien alla tuntuvat olevan syrjäseutujen ja niiden palvelujen puolella. Mutta, kun vaalit on käyty niin kaikki unohtuu.
Mielenkiintoista eilen oli kuunnella Pirkkalan torilla, kun eräs keski-ikäinen mies tuli ja kertoi, että hänen äitinsä on sotaveteraani ja saa sinun toimesta kunnan kustantamana ruoan kotiin. Huonokuntoisena kun ei pysty menemään syömään esimerkiksi terveyskeskuskeen, jossa kunta tarjoaa ilmaisen ruoan sotaveteraaneille.
Hyvä mieli siitä jäi, että on jotain saanut aikaiseksi ja ihmiset muistaa. Vaikka ei sitä yksin ole saanut, mutta meidän keskustan aloitteesta kuitenkin.
Täällä maaseudulla ollaan hämmentyneitä suurista muutoksista, esimekiksi, mitä maapoliittisen ohjelma on saanut aikaan täällä maaseudulla. Toivottavasti saadaan vielä sellainen enemmistö valtuustoon, joka kaataisi tällaisen ohjelman.
Luottamustoimiin ryhtyminen vaatii tietyn kypsymisen, koska aina ei ole ollut helppoa olla keskustalaisena. Minulla kuitenkin on tunne, että minulla on voimaa puolustaa näitä tavallisen talonpojan arvoja. Olen arvostanut luottamusta, mikä minulle on osoitettu. On tosin tunnustettava, että toiminta on vaatinut aikaa, voimia ja rahaa.
Jos ottaa hoitaakseen toisten asioita, ne on hoidettava ainakin yhtä hyvin kuin omat asiat. Tätä oppia olen yrittänyt noudattaa. Eilen aamulla nousin viideltä. Leivon 80 voipullaa, keitin sadalle kahvit, teet, mehut, toripuut, pöydät, katokset yms. jotka vein torille. Kyllä monta kertaa miettii, että kuinka sitä jaksaa. Mutta kun kaikki onnistuu niin taas jaksaa.
Vaikka kyllä tässä haaveriakin on ollut viime aikoina. Perjantai-iltana lähdin ulkoiluttamaan Musti koiraa. Heitin Saarenmaan tossut jalkaan ja ajattelin, että oikaisen tuosta nurkan takaa koiran kanssa lenkille. En päässyt kuin kymmenen metriä niin liukaistuin pienessä mäessä. Jalat nousivat taivasta kohden. Yritin suojella päätä, samassa keikuin ympäri ja tuntui kuin nilkka olisi vääntynyt toisin päin. Sattui kovasti ja taisin huutaa niin, että koirakin pelästyi ja luikki pakoon, mutta onneksi hän tuli katsomaan mitä huudan ja sain sen kiinni.
Kuului kova rusahdus ajattelin, että nilkka meni poikki. Siinä vähän aikaa vaikersin ja yritin ryömimällä mennä sisälle. Onneksi sain puutarhatuolista kiinni ja pääsin jotenkin sisälle. Pakkasesta kylmägeelipussi ja sitä nilkkaan. Nilkka TURPOSI. Mietin pitäisikö mennä lääkäriin. En mene onhan ilta ja ei sinne päivystykseen pidä mennä turhan takia.
Tässä sitä ollaan itse hoidettu itteä. Välillä salvaa ja käärettä ja välillä kylmää. Turvotus vähenee yöllä, mutta päivän kun linkuttaa niin mahtava on nilkka illalla. "Niin se on, että urheilija ei tervettä päivää näe" sanoi: Mikko Kuoppa, kun nilkutin valtuuston kokoukseen. Pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi perunat saimme nostettua viikolla. Tällä jalalla ei paljon perunamaalle olisi asiaa.
No niin mitä tässä valittelemaan. Haastanpa tässä kaikki ehdokkaat reippaaseen ja rohkeaan vaalityöhön. Me voitamme, jos me niin tahdomme ja päätämme! Uskoa ja itseluottamusta teille kaikille ja tukiryhmille!
Kuntavaaleihin on enää reilu kuukausi. Pirkkalan vaalistartti oli eilen Pirkkalan torilla. Vaaleja vauhditti kansanedustaja Tuomo Puumala. Paikalla oli useampi keskustalainen kuntavaaliehdokas. Yleisöä oli mukavasti paikalla varsinkin vanhuksia ja lapsiperheitä. Hienoa, että meillä on monipuolinen ehdokasasetelma nuoria ja keski-ikäisiä. Olemme, ehkä hyvin naisvaltainen ehdokasjoukko. Toisaalta ehdokkaat ovat hyvin aktiivisia ja näkyviä naisia.
Näistä vaaleisa uskoisin, että kuntalaiset hakevat turvallisuutta. Työttömyys ja ylivelkaantuminen johtavat ihmisten ja perheiden turvallisuuden järkkymiseen. Siksi keskustan yhtenä vaaliteemana on turvallisuus. Meistä ehdokkaista itsestämme riippuu se, kykenemmekö kertomaan uskottavasti äänestäjille sen, että Pirkkala nousee paremmin ja oikeudenmukaisemmin keskustan ehdokkaiden toimesta.
Tulevan nelivuotiskauden kipeät päätökset kaivelevat aivan ymmärrettävästi ihmisten mieliä. Kuntavaalisyksyn kuumia puheenaiheita Pirkkalassakin ovat olleet kuntauudistus ja vanhuspalvelulaki. Pirkkalassa tässä suhteessa saadaan olla huolissaan. Halutaankö, että kunta on itsenäinen vai halutaanko Suur-Tampereeseen.
Olen tavannut viime viikkoina paljon pirkkalalaisia torilla. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että he eivät halua Tampereeseen. Moni on muuttanut tänne Tampereelta ja he sanovat, että täällä palvelut pelaavat paljon paremmin kuin Tampereella.
Mielenkiintoista kuulla, että kaikki näin kuntavaalien alla tuntuvat olevan syrjäseutujen ja niiden palvelujen puolella. Mutta, kun vaalit on käyty niin kaikki unohtuu.
Mielenkiintoista eilen oli kuunnella Pirkkalan torilla, kun eräs keski-ikäinen mies tuli ja kertoi, että hänen äitinsä on sotaveteraani ja saa sinun toimesta kunnan kustantamana ruoan kotiin. Huonokuntoisena kun ei pysty menemään syömään esimerkiksi terveyskeskuskeen, jossa kunta tarjoaa ilmaisen ruoan sotaveteraaneille.
Hyvä mieli siitä jäi, että on jotain saanut aikaiseksi ja ihmiset muistaa. Vaikka ei sitä yksin ole saanut, mutta meidän keskustan aloitteesta kuitenkin.
Täällä maaseudulla ollaan hämmentyneitä suurista muutoksista, esimekiksi, mitä maapoliittisen ohjelma on saanut aikaan täällä maaseudulla. Toivottavasti saadaan vielä sellainen enemmistö valtuustoon, joka kaataisi tällaisen ohjelman.
Luottamustoimiin ryhtyminen vaatii tietyn kypsymisen, koska aina ei ole ollut helppoa olla keskustalaisena. Minulla kuitenkin on tunne, että minulla on voimaa puolustaa näitä tavallisen talonpojan arvoja. Olen arvostanut luottamusta, mikä minulle on osoitettu. On tosin tunnustettava, että toiminta on vaatinut aikaa, voimia ja rahaa.
Jos ottaa hoitaakseen toisten asioita, ne on hoidettava ainakin yhtä hyvin kuin omat asiat. Tätä oppia olen yrittänyt noudattaa. Eilen aamulla nousin viideltä. Leivon 80 voipullaa, keitin sadalle kahvit, teet, mehut, toripuut, pöydät, katokset yms. jotka vein torille. Kyllä monta kertaa miettii, että kuinka sitä jaksaa. Mutta kun kaikki onnistuu niin taas jaksaa.
Vaikka kyllä tässä haaveriakin on ollut viime aikoina. Perjantai-iltana lähdin ulkoiluttamaan Musti koiraa. Heitin Saarenmaan tossut jalkaan ja ajattelin, että oikaisen tuosta nurkan takaa koiran kanssa lenkille. En päässyt kuin kymmenen metriä niin liukaistuin pienessä mäessä. Jalat nousivat taivasta kohden. Yritin suojella päätä, samassa keikuin ympäri ja tuntui kuin nilkka olisi vääntynyt toisin päin. Sattui kovasti ja taisin huutaa niin, että koirakin pelästyi ja luikki pakoon, mutta onneksi hän tuli katsomaan mitä huudan ja sain sen kiinni.
Kuului kova rusahdus ajattelin, että nilkka meni poikki. Siinä vähän aikaa vaikersin ja yritin ryömimällä mennä sisälle. Onneksi sain puutarhatuolista kiinni ja pääsin jotenkin sisälle. Pakkasesta kylmägeelipussi ja sitä nilkkaan. Nilkka TURPOSI. Mietin pitäisikö mennä lääkäriin. En mene onhan ilta ja ei sinne päivystykseen pidä mennä turhan takia.
Tässä sitä ollaan itse hoidettu itteä. Välillä salvaa ja käärettä ja välillä kylmää. Turvotus vähenee yöllä, mutta päivän kun linkuttaa niin mahtava on nilkka illalla. "Niin se on, että urheilija ei tervettä päivää näe" sanoi: Mikko Kuoppa, kun nilkutin valtuuston kokoukseen. Pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi perunat saimme nostettua viikolla. Tällä jalalla ei paljon perunamaalle olisi asiaa.
No niin mitä tässä valittelemaan. Haastanpa tässä kaikki ehdokkaat reippaaseen ja rohkeaan vaalityöhön. Me voitamme, jos me niin tahdomme ja päätämme! Uskoa ja itseluottamusta teille kaikille ja tukiryhmille!