KYLVÖNSIUNAUS 13.5.2012
13.05.2012 Klo 21.05
KIITTÄKÄÄ KAIKESTA
Kolmisenkymmentä seurakuntalaista oli saapunut yhdessä hiljentymään kylvönsiunaukseen. Emme olleet laajojen peltojen laidalla, vaan vanhan viljamakasiinin maisemissa vanhan kirkon luona olevalla pellon äärellä, jossa mieheni Pekka viljelee kauraa. Siellä pellon laidalla ja makasiinin pihapiirissä luonnon rikkaus ja monimuotoisuus tulivat kuitenkin hyvin esille.
Pappi ja vanha kansa ovat aiemminkin seisoneet pellon pientareella satoa siunaamassa. Vanhan kansan kalenterissa rukoussunnuntain ja helatorstain väliin jäivät ns. käyntipäivät, jolloin seurakunta pappinsa johdolla ja keskiajalla ristiä kantaen meni viljelyksille. Kylvöjen siunaaminen on maamiehen usko parempaan huomiseen.
Ajatus kylvön siunauksesta täällä Pirkkalassa lähti jo kahdeksan vuotta sitten. Olin silloin kirkolliskokousedustaja. Kerroin miehelleni, että mitäs jos Pirkkalassakin aloitettas kylvön siunaus. Siitä paikasta hän otti yhteyttä kirkkoherra Juhani Husaan ja perinne on jatkunut.
Tänäänkin kokoontunut väki seisoi avaran peltoaukeaman reunalla. Taustalla on punainen punamullalla maalattu vanha kunnostettu viljamakasiini, jonka seinään ei parane nojata. Tien toisella puolen kohoaa vanha Pirkkalan kirkko. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta, jonka saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.
Ihmiskunnan historian merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin.
Pirkkalankylän vanhan viljamakasiinin seunustalle vahvojen hirsien katveeseen on kerääntynyt muutama viljelijä Sankilan ja Pirkkalan kyliltä. Tässä joukossa ollaan yhtä mieltä siitä, että maaseutua ahdistaa. Sitä ei aiheuta puolue vaan Bryssel. Sieltä käsketään ja alistetaan ja sitteen valvotaan satelliitista. Viljelijä elää EU:Suomesa Luojan ja luonnon ehdoilla.
Kylvön siunaaminen on enemmän kuin tapa. Ehkä ei niinkään harrasta kristinuskoa kuin uskoa parempaan huomiseen. " Luojan apuun on uskottava, muuten ei seuraavana keväänä kylvettäisi", sanoo mieheni Pekka.
Kylvön siunannut kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth oli valinnut teemansa Raamatun alkulehdiltä. Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan tätä maata. Kirkkoherran puhe kiertyy luontevasti tuttuihin vainioihin ja niiden yllä lepääviin epävarmuuden tunteisiin. Hän rukoili Rakas taivaallinen Isä. Anna meille siunausta ja rohkeutta katsoa eteenpäin ja voimaa kasvaa ihmisinä irti itsekkyydestä ja kovuudesta. Anna meille rohkeutta elää kaikissa toimissamme omantunnon ihmisinä.
Iltapäivällä olin auttavana perheenjäsenenä äestämässä traktorilla viljapeltoa. Märkää oli vielä, mutta kova kiiru tuntuu olevan Pekalla, että pitää ensimmäisenä saada viljat maahan. Aikamoinen näky traktorin hytistä. Lokkeja ja naakkoja lensi satapäin traktorin perässä, kun äestin. Sitten kaksi ruskehtavaa lintua aika suuren kokoisia alkoivat hyökätä yhtä valkosta lokkia kohden. Ne hyökkäsi ja lokki putosi maahan.
Yritin traktorilla mennä niitä kohti ja painoin torvea. Ne päästi lokin irti, lokki yritti lentoon, mutta taas ne hyökkäsivät joka puolelta ja lokki putosi maahan. Maassa molemmat nokkivat sitä, niin, että höyhenet lensivät. Se oli lokin meno. En ollut ennen sellaista nähnyt. Vieläkin tuntuu pahalta.
Niin eläin käyttää viittä aistia. Ihmisen keholla on nämä samat aistit. Mutta monet tärkeät erot nostavat hänet eläimen yläpuolelle: puhekyky, pystyasento ja, että ihminen henkisten toimintojen alalla pystyy suorituksiin, joihin yksikään eläin ei kykene. Ihmisen aivot ovat paljon monimutkaisemmat kuin eläinten. Yksikään eläin ei pysty ymmärtämään sitä mitä ihminen, eikä yhdelläkään eläimellä ole ihmisen tavoin kykya tuntea älyllistä nälkää.
Siellä viljapellon laidalla suomalaisessa sielunmaisemassa näkee monelaista. Maaseutua ajatellen voi tuntea yhtä hyvin tuskaa ja kipua kuin kaipuuta ja rauhaa. Maaseutu voi lemuta lietelannalta tai tuoksua huumaavasti toukomullalta kuten tänään tapahtui.
Onko elämä maalla turvallisempaa? Tuoko maaseutu juurevuutta ja rohkeutta? Hiljaisessa vuoropuhelussa luonnon kanssa ihminen saa yhteyden itseensä. Saamme kiittää aikaisemmista sukupolvista joiden tehtävää saamme jatkaa. Anna meille uskoa ja luottamusta työhömme. Sinuun me katsomme rukoillessamme siunausta alkavalle sadolle. Anna maan kasvulle suotuisat ilmat. Rukoilemme terveyttä varjelusta vaaroilta.
Sinulle Jumalamme ja Isämme, olkoon kiitos ja ylistys kautta kaikkien sukupolvien nyt, aina ja ikuisesti.
Kolmisenkymmentä seurakuntalaista oli saapunut yhdessä hiljentymään kylvönsiunaukseen. Emme olleet laajojen peltojen laidalla, vaan vanhan viljamakasiinin maisemissa vanhan kirkon luona olevalla pellon äärellä, jossa mieheni Pekka viljelee kauraa. Siellä pellon laidalla ja makasiinin pihapiirissä luonnon rikkaus ja monimuotoisuus tulivat kuitenkin hyvin esille.
Pappi ja vanha kansa ovat aiemminkin seisoneet pellon pientareella satoa siunaamassa. Vanhan kansan kalenterissa rukoussunnuntain ja helatorstain väliin jäivät ns. käyntipäivät, jolloin seurakunta pappinsa johdolla ja keskiajalla ristiä kantaen meni viljelyksille. Kylvöjen siunaaminen on maamiehen usko parempaan huomiseen.
Ajatus kylvön siunauksesta täällä Pirkkalassa lähti jo kahdeksan vuotta sitten. Olin silloin kirkolliskokousedustaja. Kerroin miehelleni, että mitäs jos Pirkkalassakin aloitettas kylvön siunaus. Siitä paikasta hän otti yhteyttä kirkkoherra Juhani Husaan ja perinne on jatkunut.
Tänäänkin kokoontunut väki seisoi avaran peltoaukeaman reunalla. Taustalla on punainen punamullalla maalattu vanha kunnostettu viljamakasiini, jonka seinään ei parane nojata. Tien toisella puolen kohoaa vanha Pirkkalan kirkko. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta, jonka saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.
Ihmiskunnan historian merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin.
Pirkkalankylän vanhan viljamakasiinin seunustalle vahvojen hirsien katveeseen on kerääntynyt muutama viljelijä Sankilan ja Pirkkalan kyliltä. Tässä joukossa ollaan yhtä mieltä siitä, että maaseutua ahdistaa. Sitä ei aiheuta puolue vaan Bryssel. Sieltä käsketään ja alistetaan ja sitteen valvotaan satelliitista. Viljelijä elää EU:Suomesa Luojan ja luonnon ehdoilla.
Kylvön siunaaminen on enemmän kuin tapa. Ehkä ei niinkään harrasta kristinuskoa kuin uskoa parempaan huomiseen. " Luojan apuun on uskottava, muuten ei seuraavana keväänä kylvettäisi", sanoo mieheni Pekka.
Kylvön siunannut kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth oli valinnut teemansa Raamatun alkulehdiltä. Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan tätä maata. Kirkkoherran puhe kiertyy luontevasti tuttuihin vainioihin ja niiden yllä lepääviin epävarmuuden tunteisiin. Hän rukoili Rakas taivaallinen Isä. Anna meille siunausta ja rohkeutta katsoa eteenpäin ja voimaa kasvaa ihmisinä irti itsekkyydestä ja kovuudesta. Anna meille rohkeutta elää kaikissa toimissamme omantunnon ihmisinä.
Iltapäivällä olin auttavana perheenjäsenenä äestämässä traktorilla viljapeltoa. Märkää oli vielä, mutta kova kiiru tuntuu olevan Pekalla, että pitää ensimmäisenä saada viljat maahan. Aikamoinen näky traktorin hytistä. Lokkeja ja naakkoja lensi satapäin traktorin perässä, kun äestin. Sitten kaksi ruskehtavaa lintua aika suuren kokoisia alkoivat hyökätä yhtä valkosta lokkia kohden. Ne hyökkäsi ja lokki putosi maahan.
Yritin traktorilla mennä niitä kohti ja painoin torvea. Ne päästi lokin irti, lokki yritti lentoon, mutta taas ne hyökkäsivät joka puolelta ja lokki putosi maahan. Maassa molemmat nokkivat sitä, niin, että höyhenet lensivät. Se oli lokin meno. En ollut ennen sellaista nähnyt. Vieläkin tuntuu pahalta.
Niin eläin käyttää viittä aistia. Ihmisen keholla on nämä samat aistit. Mutta monet tärkeät erot nostavat hänet eläimen yläpuolelle: puhekyky, pystyasento ja, että ihminen henkisten toimintojen alalla pystyy suorituksiin, joihin yksikään eläin ei kykene. Ihmisen aivot ovat paljon monimutkaisemmat kuin eläinten. Yksikään eläin ei pysty ymmärtämään sitä mitä ihminen, eikä yhdelläkään eläimellä ole ihmisen tavoin kykya tuntea älyllistä nälkää.
Siellä viljapellon laidalla suomalaisessa sielunmaisemassa näkee monelaista. Maaseutua ajatellen voi tuntea yhtä hyvin tuskaa ja kipua kuin kaipuuta ja rauhaa. Maaseutu voi lemuta lietelannalta tai tuoksua huumaavasti toukomullalta kuten tänään tapahtui.
Onko elämä maalla turvallisempaa? Tuoko maaseutu juurevuutta ja rohkeutta? Hiljaisessa vuoropuhelussa luonnon kanssa ihminen saa yhteyden itseensä. Saamme kiittää aikaisemmista sukupolvista joiden tehtävää saamme jatkaa. Anna meille uskoa ja luottamusta työhömme. Sinuun me katsomme rukoillessamme siunausta alkavalle sadolle. Anna maan kasvulle suotuisat ilmat. Rukoilemme terveyttä varjelusta vaaroilta.
Sinulle Jumalamme ja Isämme, olkoon kiitos ja ylistys kautta kaikkien sukupolvien nyt, aina ja ikuisesti.