Minä kaipaan maahenkisiä maalaisia päätöksentekoon
15.01.2007 Klo 23.51
Säädyllistä elämää kaivataan

On tuskin liioiteltua sanoa, että kunnissa eletään tällä hetkellä sekä taloudellisessa että poliittisessa mielessä suurten muutosten aikaa. Myös Pirkkala mukaan lukien, on parhaillaan historiansa muurroskohdassa, josta heijastuu muutoksia kunnan kaikille tasoille.

Pirkkalan hyvinvointikunnan malli on parhaillaan suurten haasteiden, sekä uhkien että uusien mahdollisuuksien kohteena.

Olemme tulleet hyvinvointiyhteiskunnan laidalle. Se malli, minkä nimiin me päättäjät vannoimme, on taakse jäänyttä elämää. Hyvinvointiyhteiskunnasta emme enää puhu ja koko hyvinvointihöpinä kaatuu kuntien palvelutuotannon työntekijöiden niskaan.

Yhteiskuntamme on turvoksissa palveluista, mutta homma ei vaan toimi. Vallanpitomme on täynnä puhetta poliittisesta vastuusta, mutta onko meillä uskollisuutta ja viisautta yhteisten asioiden hoidossa?

Jos me päättäjät, emme tiedosta todellista vastuutamme ihmisten edessä, jos emme tajua, ettei meillä ole mitään muuta valtaa kuin se, minkä ihmiset ovat meille käyttöluotoksi lainanneet, niin me paimenet olemme eksyksissä kuin lampaat tai vielä pahemmin meitä viedään kuin pässiä narussa.

Emme taida aina tiedostaa kunnassa, minkä firman tai etupiirin poliittisina sihteerinä me milloinkin toimimme. Kuntarakenne vaan muuttuu sietämättömäksi ja likavesiä nyt pääsee vesistöön. Kukaan ei tee mitään väärin, mutta kaikki menee vaan pieleen.

Pitänee vaan muistaa, että myös vaalien välissä on vastuullista ja jopa älyllistä elämää.

Pirkkalan kunnanhallitus kokoontui maanantai-iltana kolmen viikon tauon jälkeen. Esityslistalla oli 46 asiaa. Ennen kokouksen alkua kunnanhallitus sai kuulla esityksen Pirkkalan uuden kirjaston rakennushankkeesta.
Siihen palataan vielä tämän kevään aikana.

Hallitus päätti myös kunnanjohtajan ehdotuksen pohjalta, että Pirkkalan kunta ottaa käyttöön nimityksen Pirkkalan kaupunki vuoden 2008 alusta. Ehdotusta kannatti 5, kolme oli sitä mieltä, että Pirkkala pysyisi edelleen kuntana ja yksi äänesti tyhjää. Valtuusto päättää lopullisesti asiasta juhlakokouksessa 27.01.2007 tuleeko Pirkkalasta kaupunki.

Pormestarijärjestelmä luultavasti otetaan käyttöön seuraavan valtuuskauden alussa eli vuonna 2009. Asiaa valmistelemaan asetettiin tilapäinen valiokunta. Itse olen ollut sitä mieltä, että pitäisi valita määräaikainen kunnanjohtaja.

Kolmas tärkeä asia oli lausunnon antaminen kauppa- ja teollisuusministeriölle koskien Erkki Kreivin kaivopiirioikeutta. Ympäristölautakunta oli antanut lausunnon, jota täydennettiin vielä kunnnahallituksessa.

Tein oman lausunnon, jossa ehdotin mm., että hakijalta tulee vaatia vahva näyttö hankkeen järkevyydestä. Selvityksessä tulee vaatia Tampereen ympäristökeskuksen kanta hankkeeseen. Esitin myös, että kauppa- ja teollisuusministeriö ei hyväksyisi kaivospiirihakemusta, koska alueen asukkaat ja maanomistajat vastustavat hanketta. Ehdotustani kannatti vihreiden Harri Aalto.

Usein sitä miettii kunnanhallituksen kokouksen jälkeen, että miten pystyn sietämään sen, että voi vaikuttaa niin vähän asioihin, jotka eivät kuitenkaan ole luonnonlakeja, vaan joiden takana on ihmistahtoa? Kun kipuilu turhautumisen kanssa laantuu, elämää auttaa se, että tekee sen vähän, minkä joko tietää oikeksi tai mikä on siinä suunnasssa, minkä tietää oikeaksi.

Monimutkaisten asioiden vaikutussuhteistahan on vaikea nähdä. Vanha vastaus parhaansa yrittämisestä ei ole käsien pesemistä. Se on toisaalta realististä oman voimattomuutensa myöntämistä ja toisalta uskollisuutta itselleen.

Ihmisen eheydelle on hyväksi kunnioittaa sitä, minkä on totuukseen löytänyt. Siihen kuuluu asioiden toistuva uudelleen tarkastelu ja yksilöllinen arviointi.

Näin se oli eilisiltaisen kunnanhallituksen kokouksen jälkipuintia.



Energiaparatiisissa tulee kylmä
15.01.2007 Klo 12.34
Sähkökatkoksia

Viikonloppu meni mukavasti ahersin viime vuoden kirjanpidon kanssa. ALV joulukuulta tuli laskettua ja muutenkin viime vuoden tilinpäätös tuli tehtyä. Siinä yrittäjä näki työnsä ja palkkansa tuloksen.

Hienoa maa sai lumipeitteen vihdoinkin. Toivottavsti pysyvän. Lumipeitteen pelkistämä maisema näyttää äkkiseltään vain valkoisen ja harmaan eri sävyiltä. Mutta katsopas, miten lumihangelle syntyy lukemattomien kirjojen väri ja sävyt, kun talvinen aurinko paistaa matalalta.

Eilen illalla ja tänä aamuna energialaitos taisi säästää sähköä. Aamulla sähkökatkos oli pidempi, kesti noin tunnin. Oli mukava nousta ilman sähköä. Onneksi kynttilät oli joulun jälkeen aika lähellä pöydällä, niihin sai nopeasti valon.

On hyvä, että talossa on uuni ja puuhella. Kumpikin ovat tarpeellisia ainakin jos sähkökatkokset alkavat toistua. Sähköparatiisissa voi tulla kylmä, jos ei ole muuta energianlähdettä.

Tuosta aamullisesta sähkökatkoksesta tuli mieleen lapsuus. Silloin meillä ei ollut sähkövaloja tuolla Lapissa. Sähköt tulivat joskus viisikymmentä luvun puolessa välin.

Silloinkin pärjättiin. Oli iso "kaasari", josta tuli valoa. Kaasari oli aika erikoinen. Varsinkin sen käynnistäminen. Se toimi lamppuöljyllä. Sivussa oli sellainen pumppu, jota pumpattiin ja lampun sisällä oli "sukka", joka sitten valaisi kirkkaasti. Kirkas se oli, kun se valaisi ison pirtin. Silloin ei ollut sähköhellaa, kahvinkeitintä, pesukoneista puhumattakaan. Lämmittimenä toimi uunit ja ruuantekopaikkana puuhella.

Yksi mielenkiintoinen asia tuli myös mieleen sähkösta. Kun kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1990. Valitsin englannin kielen ylioppilas kirjoituksissa aineen "Elämä ilman sähköä". Siitä oli helppo kirjoittaa, kun oli omakohtaisia kokemuksia. Muistan, kun englannin kielen opettaja sanoi: että valitsit hyvän aiheen.

Energiakeskustelu on taas herännyt toivottavasti kansalaisetkin osallistuvat energiaa koskevaan sanasotaan. Kantaa ottamattomien kastia ei energia-asiasta voi olla. Jos kuudes ydinvoimala päätetään rakentaa, sen antamaan energiaparatiisiin viedään meitä kaikkia.

Keskusta sai ilmoitutetuksi olevansa energiapolitiikasta monta mieltä. Suomen teollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lisää sähköä. Sillä laitetaan teollisuus, vienti ja koko maa kuntoon. Sähköpulako tätä maata vaivaa?

Entä jos ydinvoimalla on nimenomaan negatiivisia talousvaikutuksia?

Metsäteollisuudesta voisi lisätä, että sen tulevaisuus ei tunnu olevan ydinenergian varassa. Moni näkee suunnan vievän sellunkeittoon ja silloin puhutaan tehtaasta, joka tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa.

Maailman suurteollisuudesta vain yksi pystyy vastaamaan luonnon, energian ja talouden haasteisiin? Ja se yksi on sellua tekevä teollisuus.

Nykytuotanto syö paljon sähköä, jota ei ole, ja vähän puuta, jota on. Mitäs järkeä tässä on? Kun sitä ei ole, kehitystä pitää suunnata toisin.