Luottamushenkilö vallankäyttäjä
16.01.2007 Klo 21.31
Kotikirkkoni Pirkkala
Tänään kokoontui uusi kirkkovaltuusto. Kirkkovaltuutetun tärkein ominaisuus on luottamus. Seurakunnan luottamushenkilön muotokuva on ilmaistu sanoilla "Jumalaapelkäävä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettu".
Luottamushenkilön lähtökohtana tulee aina olla luottamus Jumalaan. Luottamus Jumalaan merkitsee näköalan avautumista seurakunnalliseen luottamustehtävään. Tämä antaa hyvin laajan ja syvän näköalan vastuunkantamiseen.
Luottamushenkilö tarvitsee myös itseluottamusta. Itseluottamus merkitsee sitä, ettei luottamushenkilö ole kokouksissa pelkästään kuuntelija silloin, kun hänellä on sanottavaa esillä olevasta asiasta. Hänen tehtävänsä on kertoa avoimesti omat kokemuksensa ja havaintonsa.
Hänen ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan eikä vähätellä tietämystään, kun hän kertoo omat mielipiteensä. Mutta luottamushenkilöllä tulee olla myös tarvittaessa sekä halua että nöyryyttä ottaa asioista selvyyttä, mikäli hänen tietonsa on puutteellisia.
Kun luottamushenkilöllä on riittävästi itseluottamusta, hänen ei tarvitse oman valtansa ja persoonansa pönkittämiseksi olla itsekeskeinen. Mitä enemmän luottamushenkilöllä on tietämystä ja itseluottamusta, sitä helpompaa hänen on myös taipua omasta kannasta poikkeavaan perusteltuun päätökseen.
Seurakunnan toiminta perustuu yhteisöllisyyteen. Nyky-yhteiskunnassa ovat esillä yksilölliset arvot, kuitenkin yhteisöllisyyttä kaivataan entistä enemmän. Kirkko voisi toiminnallaan edustaa rohkeasti vastakulttuuria, jossa yhteisöllisyys ja toisista välittäminen olisivat keskeisessä roolissa.
Tulevaisuudessa erityisesti vanhat, sairaat ja heikot ovat vaarassa jäädä keskinäisen huolenpidon ulkopuolelle. Tästä näkökulmasta seurakunnan yhteisöllisille arvoille ja elämälle on tulevaisuudessa kysyntää.
Oma innostukseni ja halu osallistua kotiseurakunnan toimintaan toteutui, kun pääsin kirkkovaltuustoon ja neuvostoon. Kirkolliskokousedustajana olen saanut olla vuodet 1996-2004. Työni luottamushenkilönä olen kokenut arvokkaaksi ja vastuulliseksi.
Olen saanut paljon hyviä ystäviä ja tätä kautta elämääni suurta rikkautta ja arvokasta sisältöä. Tärkeintä on, että useasti olen löytänyt itseni Kristuksen ristin juurelta rukoilemasta:
Kotikirkossa
Kaikivaltias Jumala vahvista uskoani ja siunaa sitä työtä, jota tehdään kotiseurakunnassa. Sinun kirkkosi parhaaksi ja kunniaksi ja että mahdollisimman moni löytäsi omakseen ilosanoman Jeesuksessa Kristuksesta.
Tänään kokoontui uusi kirkkovaltuusto. Kirkkovaltuutetun tärkein ominaisuus on luottamus. Seurakunnan luottamushenkilön muotokuva on ilmaistu sanoilla "Jumalaapelkäävä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettu".
Luottamushenkilön lähtökohtana tulee aina olla luottamus Jumalaan. Luottamus Jumalaan merkitsee näköalan avautumista seurakunnalliseen luottamustehtävään. Tämä antaa hyvin laajan ja syvän näköalan vastuunkantamiseen.
Luottamushenkilö tarvitsee myös itseluottamusta. Itseluottamus merkitsee sitä, ettei luottamushenkilö ole kokouksissa pelkästään kuuntelija silloin, kun hänellä on sanottavaa esillä olevasta asiasta. Hänen tehtävänsä on kertoa avoimesti omat kokemuksensa ja havaintonsa.
Hänen ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan eikä vähätellä tietämystään, kun hän kertoo omat mielipiteensä. Mutta luottamushenkilöllä tulee olla myös tarvittaessa sekä halua että nöyryyttä ottaa asioista selvyyttä, mikäli hänen tietonsa on puutteellisia.
Kun luottamushenkilöllä on riittävästi itseluottamusta, hänen ei tarvitse oman valtansa ja persoonansa pönkittämiseksi olla itsekeskeinen. Mitä enemmän luottamushenkilöllä on tietämystä ja itseluottamusta, sitä helpompaa hänen on myös taipua omasta kannasta poikkeavaan perusteltuun päätökseen.
Seurakunnan toiminta perustuu yhteisöllisyyteen. Nyky-yhteiskunnassa ovat esillä yksilölliset arvot, kuitenkin yhteisöllisyyttä kaivataan entistä enemmän. Kirkko voisi toiminnallaan edustaa rohkeasti vastakulttuuria, jossa yhteisöllisyys ja toisista välittäminen olisivat keskeisessä roolissa.
Tulevaisuudessa erityisesti vanhat, sairaat ja heikot ovat vaarassa jäädä keskinäisen huolenpidon ulkopuolelle. Tästä näkökulmasta seurakunnan yhteisöllisille arvoille ja elämälle on tulevaisuudessa kysyntää.
Oma innostukseni ja halu osallistua kotiseurakunnan toimintaan toteutui, kun pääsin kirkkovaltuustoon ja neuvostoon. Kirkolliskokousedustajana olen saanut olla vuodet 1996-2004. Työni luottamushenkilönä olen kokenut arvokkaaksi ja vastuulliseksi.
Olen saanut paljon hyviä ystäviä ja tätä kautta elämääni suurta rikkautta ja arvokasta sisältöä. Tärkeintä on, että useasti olen löytänyt itseni Kristuksen ristin juurelta rukoilemasta:
Kotikirkossa
Kaikivaltias Jumala vahvista uskoani ja siunaa sitä työtä, jota tehdään kotiseurakunnassa. Sinun kirkkosi parhaaksi ja kunniaksi ja että mahdollisimman moni löytäsi omakseen ilosanoman Jeesuksessa Kristuksesta.