Tuloksentekijöitä tarvitaan!
17.10.2008 Klo 10.39
Ryhmäkuria ja kabinettipolitiikkaa?
Kunnan valta on nyt Sinun käsissäsi. Tai ainakin sen pitäisi olla. Äänestäjällä on aikaa reilu viikko perehtyä meihin ehdokkaisiin ja niiden aikaansaannoksiin kunnassa.
Yksin emme kuitenkaan pääse määräilemään. Tulevaa uutta valtuustoa odottaa 43 uutta valtuutettua, jotka kuntalaiset valitsevat heidän mielestään parhaimmat asianajajat kuntaan. Kuntahan on kuntalaisia varten niinhän sitä sanotaan.
Valtuustoa odottaa mielenkiintoiset asiat, tärkeät paperit ja ankara vastuu. Vastuu on samanlainen kuin esittävillä virkamiehillä.
Kohta kolmenkymmen vuoden kokemuksella voin sanoa, että valtuustotyö on ollut Pirkkalassa hyvin haastavaa. Olen ehkä ottanut valtuustotyön niin tosissani, että joskus olen unohtanut, että eihän tämä mikään yritys ole. Niin ovat toiset minulle huomauttaneet.
Mutta yritys se on kuntakin. Vähän isompi kuin minun yritys. Mutta samat periaatteet pitää olla. Voittoa pitää tulla jolla pystytään investoimaan. Ei kannata velkarahalla investoida näinkin suuria investointeja kuin Pirkkalan kunnassa on.
Kunta antaa aikamoista "pankkitukea" pankeille. Tänäkin vuonna korkokulut nielevät 1 miljoona euroa ja ensi vuonna lähes 2 miljoonaa euroa. Onko se paha asia - onkin jo toinen juttu?
Uudet tuulet puhaltavat kuntamaailmassa. Byrokratiasta pitää päästä eroon antaahan valtuutetuille siihen mahdollisuuden jo uusi kuntalaki ja valtionosuusuudistus.
On ollut mielenkiintoista vastata kuntalaisten kysymyksiin. Kuka on kysynyt päivähoidosta, kuka vanhustenhoidosta, kuka kaavoituksesta, kuka maanmyynnistä, kuka taloudesta, kuka mistäkin.
Minulle tärkeää on ollut kuunteleminen ja vastaaminen kysymyksiin. Moni myös vähä-ääninenkin on kysynyt, miten autat heikompaa vähäosaista?
On helppo vastata. Itse myös niukan ajan kokeneena osaa antaa arvoa myös nykyiselle sukupolvelle ja puutteessa oleville.
Minun ikäpolveni vanhemmat joutuivat perustamaan kotejaan raunioiden keskelle. Sota huuhtoi mennessään monen miehen ja naisen unelman. Monet leikkitovereistani syntyivät särkyneiden toiveiden teille. Tästä huolimatta vanhempamme ovat kyenneet rakentamaan meille tulevaisuuden sodan murskaamista toiveista.
Edellisen sukupolven elämä on kulunut jälleenrakennustyössä, että kasvava sukupolvi saisi elämän ja tulevaisuuden. Edellisen sukupolven ydinkysymys on ollut hengissä säilymisen ja tulevaisuuden uskon säilyttäminen läpi kansakunnan kriisivaiheitten.
Me saimme vanhemmiltamme elämän ja tulevaisuuden. Me sodan lähettyvillä syntyneet olemme nyt äitiä ja isiä. Olemme rauhan sukupolvi. Lapsemme ovat kasvaneet rauhan lapsiksi. Heidän käsityksensä nälänhädästä ja puutteesta perustuvat uutisvälineiden antamiin kuviin. Nykyajan lapsilla on kaikkea, mitä meillä ei ollut ja mitä meidän lapsuudessamme ei osattu edes uneksiakaan.
Meidän lapsemme ja nuoret eivät ole joutuneet taistelemaan niin paljon leivästä ja yöllä peitteestä, niin kuin sodan jälkeinen sukupolvi 50- 60 luvulla pohjoisessa.
Lapsemme taisteluaiheet ovat muuttuneet ja heidän taisteluhuutonsa on toinen. He huutaisivat, jos osaisivat. Vanhemmat, antakaa meille aikaanne. Rakkaus on ajan antamista ei tavaran.
Myös kuntalaisten vaiheisiin kuuluneet laihat vuodet alkavat himmentyä muistilokeroissamme. Moniin vuosikymmeniin kunnassamme ei ole tarvinnut kamppailla elämästä ja kuolemasta, eikä kovin lujasti edes toimeentulosta.
Olemme saaneet keskittyä elämänlaadun parantamiseen. Aurinkoisena jatkunut lopukesä on kääntymässä syksyksi, joka on aivan toisenlainen, mihin olimme ehtineet tottua useiden vuosien ajan.
Pirkkalakin kulkee kivistä tietään säätelytalouden lintukodosta, markkinatalouden arvaamattomuuteen ja me pirkkalalaiset, niin naiset kuin miehetkin, lapset, nuoret ja vanhukset koemme raskaan mutta välttämättömän murroksen jokapäiväisessä elämässämme.
Tänä syksynä on kunnallisvaalit, ensimmäiset poliittiset vaalit pitkiin aikoihin, jolloin ehdolle asettuneiden ei kannata luvata valitsijoilleen suuria uudistuksia.
Resurssien lisääminen on käsitteenä nuijittu maanrakoon. Poliittiseen, myös paikallispoliittiseen keskusteluun on kotiutunut vaatimus yksituumaisuudesta.
Kaikkialla yhteiskunnassa on säästettävä. Sen ratkaisemiseksi, missä ja miten säästetään, tarvitaan elämänkokemusta, viisautta ja poliittista kaukonäköisyyttä: millaista tulevaisuutta nyt tehtävillä ratkaisuilla rakennetaan?
Poliittisen toiminnan tärkeä moottori on toivo. Optimismi ei saa hävitä meistä, vaikka olemmekin realisteja. "Tärkeintä maailmassa ei ole se, missä olet, vaan se mihin suuntaan olet menossa. Satamaan päästäksesi on Sinun purjehdittava, joskus tuulen mukana ja joskus sitä vastaan. Mutta purjehdittava Sinun on eikä ajelehdittava ei seisottava ankkurissa."
Pitkääkö PORMESTARIKIN olla tarkka "hilkunvenyttäjä ja puutheen kokenut ihminen?" Pitää! Semmonen ei kertakaikkiaan saata pistää ropojansa turhuuteen, vaikka niitä jostakin ilmaantuisi.
Hyvä johtaminen merkitsee sitä, että kunta pystyy tuottamaan kuntalaisten tarpeisiin ja kunnan taloudellisiin mahdollisuuksiin suhteutetun määrän palveluja tarkoituksen mukaisella tavalla.
On osattava tulkija talousanalyysejä ja kehitystä on seurattava koko ajan. Kovat päätökset odottavat pormestaria - oli hän sitten kuka tahansa.
Kuntarakenteet on pantava uusiksi vitkastelematta. Talouskriisistä ei selvitä pelkällä säästämällä tarvitaan järeämpiä otteita. Lainan oton lisäys johtaa vain kasvaviin ongelmiin. Nykyisen lainamäärän ja nykyisen korkotason vallitessa se on turmiollinen tie.
Julkiset menot kansantaloudellisesti ovat ehdottomasti maiden korkeimpia. Mitä kunnassa pitää tehdä? Kuntalaiselle on tärkeämpää palvelujen laatu ja saatavuus kuin se, kuka ne tuottaa.
Pysyviä tuloja syntyy menoja supistamalla ja maksutuloja lisäämällä. Tuloveroprosentin hinnan korotuksen vaikutus jää lyhytaikaiseksi jos menoja ei saada kuriin.
Yleispätevää lääkettä ei ole. Kunta joutuu ne itse omasta tilanteestaan ja oloistaan lähtien etsimään.
Minun reseptini on: käyttömenot tarkkaan syyniin, henkilöstö oikeisiin mittasuhteisiin, velkaantuneisuus aisoihin, täysi hyöty yhteistyöhön kuntien kesken, ei seutuhallintoa väliin, yksityisen yrityksen tapa toimia käyttöön kunnassakin ja talousmittarit käyttöön. Siinä se?
Tässä lopussa en voi olla mainitsematta Timo Toivan kirjoitusta Pirkkalaisessa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt, miksi lautakuntien puheenjohtajaksi valitaan muita kuin valtuutettuja?
Mutta pian saavat taas kuntalaiset päättää jos ei ole jo käyneet äänestämässä. Olen sitä mieltä, että valtuutetun pitää olla oikeamielinen.
Sokea puoluekanta pitää olla vieras kuntapolitiikassa, vaikka tässä Keskustan lipun alla purjehdinkin jo yli neljäkymmentä vuotta. Minulle tärkeämpiä ovat ihmiset ei niinkään puolue. Valtuutetun pitää noudattaa tuomarin valaa. Ainoastaan vilpitön oikeus ja totuus olkoon niissä aina määräävänä.
Uskon itseeni, joskus joudun tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat perheesi, naapurisi, tuttavasi ja Sinulle outojenkin ihmisten elämään. Joku voi epäillä taitojani, oman edun ajajaksi, sukulaiseni suosijaksi ja puolueeni pelinappulaksi.
Moni on kuitenkin luottanut minuun. Siitä olen nöyrästi kiitollinen. Uskon, että olen ollut valtuustossa kunnon ja aikaansaava nainen, joka laittaa asiat kuntoon.
Muista käydä äänestämässä. Keskustan listalla on rohkeita vastuunkantajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita kuntalaisten arjesta, tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Keskustassa ei ole ryhmäkuria eikä kabinettipolitiikkaa. Meillä saa jokainen ajaa asioita omantuntonsa mukaan. Jos sitä on?
Anna Sinäkin äänesi kuulua. Aamulehden tavoin: "nyt ei nukuta!"
Kunnan valta on nyt Sinun käsissäsi. Tai ainakin sen pitäisi olla. Äänestäjällä on aikaa reilu viikko perehtyä meihin ehdokkaisiin ja niiden aikaansaannoksiin kunnassa.
Yksin emme kuitenkaan pääse määräilemään. Tulevaa uutta valtuustoa odottaa 43 uutta valtuutettua, jotka kuntalaiset valitsevat heidän mielestään parhaimmat asianajajat kuntaan. Kuntahan on kuntalaisia varten niinhän sitä sanotaan.
Valtuustoa odottaa mielenkiintoiset asiat, tärkeät paperit ja ankara vastuu. Vastuu on samanlainen kuin esittävillä virkamiehillä.
Kohta kolmenkymmen vuoden kokemuksella voin sanoa, että valtuustotyö on ollut Pirkkalassa hyvin haastavaa. Olen ehkä ottanut valtuustotyön niin tosissani, että joskus olen unohtanut, että eihän tämä mikään yritys ole. Niin ovat toiset minulle huomauttaneet.
Mutta yritys se on kuntakin. Vähän isompi kuin minun yritys. Mutta samat periaatteet pitää olla. Voittoa pitää tulla jolla pystytään investoimaan. Ei kannata velkarahalla investoida näinkin suuria investointeja kuin Pirkkalan kunnassa on.
Kunta antaa aikamoista "pankkitukea" pankeille. Tänäkin vuonna korkokulut nielevät 1 miljoona euroa ja ensi vuonna lähes 2 miljoonaa euroa. Onko se paha asia - onkin jo toinen juttu?
Uudet tuulet puhaltavat kuntamaailmassa. Byrokratiasta pitää päästä eroon antaahan valtuutetuille siihen mahdollisuuden jo uusi kuntalaki ja valtionosuusuudistus.
On ollut mielenkiintoista vastata kuntalaisten kysymyksiin. Kuka on kysynyt päivähoidosta, kuka vanhustenhoidosta, kuka kaavoituksesta, kuka maanmyynnistä, kuka taloudesta, kuka mistäkin.
Minulle tärkeää on ollut kuunteleminen ja vastaaminen kysymyksiin. Moni myös vähä-ääninenkin on kysynyt, miten autat heikompaa vähäosaista?
On helppo vastata. Itse myös niukan ajan kokeneena osaa antaa arvoa myös nykyiselle sukupolvelle ja puutteessa oleville.
Minun ikäpolveni vanhemmat joutuivat perustamaan kotejaan raunioiden keskelle. Sota huuhtoi mennessään monen miehen ja naisen unelman. Monet leikkitovereistani syntyivät särkyneiden toiveiden teille. Tästä huolimatta vanhempamme ovat kyenneet rakentamaan meille tulevaisuuden sodan murskaamista toiveista.
Edellisen sukupolven elämä on kulunut jälleenrakennustyössä, että kasvava sukupolvi saisi elämän ja tulevaisuuden. Edellisen sukupolven ydinkysymys on ollut hengissä säilymisen ja tulevaisuuden uskon säilyttäminen läpi kansakunnan kriisivaiheitten.
Me saimme vanhemmiltamme elämän ja tulevaisuuden. Me sodan lähettyvillä syntyneet olemme nyt äitiä ja isiä. Olemme rauhan sukupolvi. Lapsemme ovat kasvaneet rauhan lapsiksi. Heidän käsityksensä nälänhädästä ja puutteesta perustuvat uutisvälineiden antamiin kuviin. Nykyajan lapsilla on kaikkea, mitä meillä ei ollut ja mitä meidän lapsuudessamme ei osattu edes uneksiakaan.
Meidän lapsemme ja nuoret eivät ole joutuneet taistelemaan niin paljon leivästä ja yöllä peitteestä, niin kuin sodan jälkeinen sukupolvi 50- 60 luvulla pohjoisessa.
Lapsemme taisteluaiheet ovat muuttuneet ja heidän taisteluhuutonsa on toinen. He huutaisivat, jos osaisivat. Vanhemmat, antakaa meille aikaanne. Rakkaus on ajan antamista ei tavaran.
Myös kuntalaisten vaiheisiin kuuluneet laihat vuodet alkavat himmentyä muistilokeroissamme. Moniin vuosikymmeniin kunnassamme ei ole tarvinnut kamppailla elämästä ja kuolemasta, eikä kovin lujasti edes toimeentulosta.
Olemme saaneet keskittyä elämänlaadun parantamiseen. Aurinkoisena jatkunut lopukesä on kääntymässä syksyksi, joka on aivan toisenlainen, mihin olimme ehtineet tottua useiden vuosien ajan.
Pirkkalakin kulkee kivistä tietään säätelytalouden lintukodosta, markkinatalouden arvaamattomuuteen ja me pirkkalalaiset, niin naiset kuin miehetkin, lapset, nuoret ja vanhukset koemme raskaan mutta välttämättömän murroksen jokapäiväisessä elämässämme.
Tänä syksynä on kunnallisvaalit, ensimmäiset poliittiset vaalit pitkiin aikoihin, jolloin ehdolle asettuneiden ei kannata luvata valitsijoilleen suuria uudistuksia.
Resurssien lisääminen on käsitteenä nuijittu maanrakoon. Poliittiseen, myös paikallispoliittiseen keskusteluun on kotiutunut vaatimus yksituumaisuudesta.
Kaikkialla yhteiskunnassa on säästettävä. Sen ratkaisemiseksi, missä ja miten säästetään, tarvitaan elämänkokemusta, viisautta ja poliittista kaukonäköisyyttä: millaista tulevaisuutta nyt tehtävillä ratkaisuilla rakennetaan?
Poliittisen toiminnan tärkeä moottori on toivo. Optimismi ei saa hävitä meistä, vaikka olemmekin realisteja. "Tärkeintä maailmassa ei ole se, missä olet, vaan se mihin suuntaan olet menossa. Satamaan päästäksesi on Sinun purjehdittava, joskus tuulen mukana ja joskus sitä vastaan. Mutta purjehdittava Sinun on eikä ajelehdittava ei seisottava ankkurissa."
Pitkääkö PORMESTARIKIN olla tarkka "hilkunvenyttäjä ja puutheen kokenut ihminen?" Pitää! Semmonen ei kertakaikkiaan saata pistää ropojansa turhuuteen, vaikka niitä jostakin ilmaantuisi.
Hyvä johtaminen merkitsee sitä, että kunta pystyy tuottamaan kuntalaisten tarpeisiin ja kunnan taloudellisiin mahdollisuuksiin suhteutetun määrän palveluja tarkoituksen mukaisella tavalla.
On osattava tulkija talousanalyysejä ja kehitystä on seurattava koko ajan. Kovat päätökset odottavat pormestaria - oli hän sitten kuka tahansa.
Kuntarakenteet on pantava uusiksi vitkastelematta. Talouskriisistä ei selvitä pelkällä säästämällä tarvitaan järeämpiä otteita. Lainan oton lisäys johtaa vain kasvaviin ongelmiin. Nykyisen lainamäärän ja nykyisen korkotason vallitessa se on turmiollinen tie.
Julkiset menot kansantaloudellisesti ovat ehdottomasti maiden korkeimpia. Mitä kunnassa pitää tehdä? Kuntalaiselle on tärkeämpää palvelujen laatu ja saatavuus kuin se, kuka ne tuottaa.
Pysyviä tuloja syntyy menoja supistamalla ja maksutuloja lisäämällä. Tuloveroprosentin hinnan korotuksen vaikutus jää lyhytaikaiseksi jos menoja ei saada kuriin.
Yleispätevää lääkettä ei ole. Kunta joutuu ne itse omasta tilanteestaan ja oloistaan lähtien etsimään.
Minun reseptini on: käyttömenot tarkkaan syyniin, henkilöstö oikeisiin mittasuhteisiin, velkaantuneisuus aisoihin, täysi hyöty yhteistyöhön kuntien kesken, ei seutuhallintoa väliin, yksityisen yrityksen tapa toimia käyttöön kunnassakin ja talousmittarit käyttöön. Siinä se?
Tässä lopussa en voi olla mainitsematta Timo Toivan kirjoitusta Pirkkalaisessa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt, miksi lautakuntien puheenjohtajaksi valitaan muita kuin valtuutettuja?
Mutta pian saavat taas kuntalaiset päättää jos ei ole jo käyneet äänestämässä. Olen sitä mieltä, että valtuutetun pitää olla oikeamielinen.
Sokea puoluekanta pitää olla vieras kuntapolitiikassa, vaikka tässä Keskustan lipun alla purjehdinkin jo yli neljäkymmentä vuotta. Minulle tärkeämpiä ovat ihmiset ei niinkään puolue. Valtuutetun pitää noudattaa tuomarin valaa. Ainoastaan vilpitön oikeus ja totuus olkoon niissä aina määräävänä.
Uskon itseeni, joskus joudun tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat perheesi, naapurisi, tuttavasi ja Sinulle outojenkin ihmisten elämään. Joku voi epäillä taitojani, oman edun ajajaksi, sukulaiseni suosijaksi ja puolueeni pelinappulaksi.
Moni on kuitenkin luottanut minuun. Siitä olen nöyrästi kiitollinen. Uskon, että olen ollut valtuustossa kunnon ja aikaansaava nainen, joka laittaa asiat kuntoon.
Muista käydä äänestämässä. Keskustan listalla on rohkeita vastuunkantajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita kuntalaisten arjesta, tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Keskustassa ei ole ryhmäkuria eikä kabinettipolitiikkaa. Meillä saa jokainen ajaa asioita omantuntonsa mukaan. Jos sitä on?
Anna Sinäkin äänesi kuulua. Aamulehden tavoin: "nyt ei nukuta!"