ONKO ARVOT KOHDALLAAN?
18.01.2012 Klo 22.21
MUUTOS LÄHTEE MEISTÄ
Presidentinvaalit on ensi sunnuntaina. Vaalien tulos voi yllättää monet. Taitaa olla niin, että meitä varsinaisessa poliittisessa työssä mukana olevia on aivan liian vähän täällä Pirkanmaalla, sillä näyttää siltä, että viestintävälineet pystyvät muokkaamaan mielipiteet haluamallaan tavalla. Myönteinen asia mediassa on kuitenkin se, että presidenttiehdokas Väyrynen on pystynyt nostamaan kannatustaan. Ilahduttava havainto on, että lisäkannatusta tulee koko ajan.
Aikamme muotisanoja ovat muutos, velkaantuminen, markkinavoimat, EUROOPAN UNIONI ja tehokkuus. Poliittisen keskustelun painopiste on keskittynyt kuntauudistukseen. Tavoitteena on seitsemänkymmentä kuntaa. Taloustietäjiemme taloudellisen kasvun ennusteet valuvat kuukausi kuukaudelta yhä pienemmille prosenttiluvuille, nollakasvun tilanne on myös ennustettu.
Kansallisesti lupaukset EU:n tuomista eduista ovat suuria ja mittavia. Tuloksia, etenkään myönteisiä, ei ole vieläkään havaittavissa. Suurin osa suomalaisista tuskin vieläkään tietää EU:n liittymisen todellisista vaikutuksista, eipä taida tietää kaikki päättäjätkään tai edes presidenttiehdokkaat.
Ei siis ihme, että monet äänestäjät ovat hämmentyneitä, jopa ahdistuneita tilanteessa ketä äänestää ja kenen presidenttiehdokkaaseen voi luottaa. Suomessakin vakava työttömyysongelma, maatalouden raju alasajo sekä sosiaaliturvan heikennykset lisäävät ihmisten pelkoja. Nyt olisi ollut korkea aika presidenttiehdokkaiden keskustella ja arvioida miten EU Suomessa huolehditaan kansalaisten eduista.
Hallituksen tavoittelema kuntauudistus kouraisee syvästi maaseutua. Kaikista uhkakuvista huolimatta Suomen maaseutu kokonaisuudessaan on kansakuntamme voimavara. Kysymys ei ole siitä, mitä ammattia harjoitamme, asummeko maalla vai kaupungissa. Maaseudun asuttuna pitäminen tulisi olla suomalaisten arvostama ja yleisesti hyväksymä tavoite.
Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntarakenteen eheyttämisen periaatteet on luotu ympäristömnisteriössä ja valtioneuvostossa ja ne virkamiehet uskovat siellä, että samat ongelmat, jotka koskettavat pääkaupunkiseudun ongelmia voivat ratkaista myös maaseudun ja hajarakentamisen ongelmia. Tätä samaa käytäntöä täällä seutuhallituksessa yritetään kovalla paineella vielä läpi.
Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudullisia periaatteita yritetään väkisin painaa läpi. Erillinen seutukuntasopimus on täysin tarpeeton, sillä se veisi vain kuntien itsemääräämisoikeuden alueensa kaavoitukseen. On perin outoa, että omalle maalle ei saisi tulevaisuudessa rakentaa se mielestäni sotii Perustuslain perusrakentamisoikeutta vastaan. Kuinkahan moni seutukunnan päättäjistä on viitsinyt tutustua ko. periaatteisiin.
Olen tuonut esille maailman uhkakuvia. En haluaisi kuitenkaan ärsyttää ketään, vaan herättää kysymyksiä. Ovatko arvomme ja arvomaailmamme oikeassa kurssissa? Mitä voimme muuttaa ja miten? Presidenttiehdokkailla on mahdollisuus tämän päivän Suomessa ja tämänpäivän maailmassa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.
Presidenttiehdokkaat voivat vaikuttaa myös arvoihin, jotka yhteiskunnassa vallitsevat. Presidenttiehdokkaat voivat muuttaa tämän ajan kovin itsekästä, lähes pelkästään taloudellisiin näkökohtiin perustuvaa arvomaailmaamme enemmän humanismin ja ihmisyyden edustamalle linjalle, jos haluavat.
Presidenttiehdokas Paavo Väyrysen elämänpiiriin liittyvä kokemus edustaa mielestäni sivistystä, todellista hyvinvointia, arkielämän tuntemusta, elämänlaatua ja suvaitsevaisuutta. Itsetunto kuuluukin kiinteästi suvaitsevaisuuteen. Ihminen, jolla on vahva itsetunto, kokee elämänsä myönteisenä ja luottaa itseensä sekä mahdollisuuksiinsa. Hän sietää omia erehdyksiään, hyväksyy myös puutteensa ja pyrkii jatkuvasti kasvamaan ihmisenä.
Suomen tavallinen kansa on se, jonka varassa Väyrynen menestyy presidentinvaaleissa. Mietin, valitseeko ihmiset presidentin vai media? Onko suuri raha se joka ratkaisee, kun kuitenkin presidentti pitäisi hoitaa pienenkin ihmisen asiaa.
Presidentinvaalit on ensi sunnuntaina. Vaalien tulos voi yllättää monet. Taitaa olla niin, että meitä varsinaisessa poliittisessa työssä mukana olevia on aivan liian vähän täällä Pirkanmaalla, sillä näyttää siltä, että viestintävälineet pystyvät muokkaamaan mielipiteet haluamallaan tavalla. Myönteinen asia mediassa on kuitenkin se, että presidenttiehdokas Väyrynen on pystynyt nostamaan kannatustaan. Ilahduttava havainto on, että lisäkannatusta tulee koko ajan.
Aikamme muotisanoja ovat muutos, velkaantuminen, markkinavoimat, EUROOPAN UNIONI ja tehokkuus. Poliittisen keskustelun painopiste on keskittynyt kuntauudistukseen. Tavoitteena on seitsemänkymmentä kuntaa. Taloustietäjiemme taloudellisen kasvun ennusteet valuvat kuukausi kuukaudelta yhä pienemmille prosenttiluvuille, nollakasvun tilanne on myös ennustettu.
Kansallisesti lupaukset EU:n tuomista eduista ovat suuria ja mittavia. Tuloksia, etenkään myönteisiä, ei ole vieläkään havaittavissa. Suurin osa suomalaisista tuskin vieläkään tietää EU:n liittymisen todellisista vaikutuksista, eipä taida tietää kaikki päättäjätkään tai edes presidenttiehdokkaat.
Ei siis ihme, että monet äänestäjät ovat hämmentyneitä, jopa ahdistuneita tilanteessa ketä äänestää ja kenen presidenttiehdokkaaseen voi luottaa. Suomessakin vakava työttömyysongelma, maatalouden raju alasajo sekä sosiaaliturvan heikennykset lisäävät ihmisten pelkoja. Nyt olisi ollut korkea aika presidenttiehdokkaiden keskustella ja arvioida miten EU Suomessa huolehditaan kansalaisten eduista.
Hallituksen tavoittelema kuntauudistus kouraisee syvästi maaseutua. Kaikista uhkakuvista huolimatta Suomen maaseutu kokonaisuudessaan on kansakuntamme voimavara. Kysymys ei ole siitä, mitä ammattia harjoitamme, asummeko maalla vai kaupungissa. Maaseudun asuttuna pitäminen tulisi olla suomalaisten arvostama ja yleisesti hyväksymä tavoite.
Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntarakenteen eheyttämisen periaatteet on luotu ympäristömnisteriössä ja valtioneuvostossa ja ne virkamiehet uskovat siellä, että samat ongelmat, jotka koskettavat pääkaupunkiseudun ongelmia voivat ratkaista myös maaseudun ja hajarakentamisen ongelmia. Tätä samaa käytäntöä täällä seutuhallituksessa yritetään kovalla paineella vielä läpi.
Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudullisia periaatteita yritetään väkisin painaa läpi. Erillinen seutukuntasopimus on täysin tarpeeton, sillä se veisi vain kuntien itsemääräämisoikeuden alueensa kaavoitukseen. On perin outoa, että omalle maalle ei saisi tulevaisuudessa rakentaa se mielestäni sotii Perustuslain perusrakentamisoikeutta vastaan. Kuinkahan moni seutukunnan päättäjistä on viitsinyt tutustua ko. periaatteisiin.
Olen tuonut esille maailman uhkakuvia. En haluaisi kuitenkaan ärsyttää ketään, vaan herättää kysymyksiä. Ovatko arvomme ja arvomaailmamme oikeassa kurssissa? Mitä voimme muuttaa ja miten? Presidenttiehdokkailla on mahdollisuus tämän päivän Suomessa ja tämänpäivän maailmassa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.
Presidenttiehdokkaat voivat vaikuttaa myös arvoihin, jotka yhteiskunnassa vallitsevat. Presidenttiehdokkaat voivat muuttaa tämän ajan kovin itsekästä, lähes pelkästään taloudellisiin näkökohtiin perustuvaa arvomaailmaamme enemmän humanismin ja ihmisyyden edustamalle linjalle, jos haluavat.
Presidenttiehdokas Paavo Väyrysen elämänpiiriin liittyvä kokemus edustaa mielestäni sivistystä, todellista hyvinvointia, arkielämän tuntemusta, elämänlaatua ja suvaitsevaisuutta. Itsetunto kuuluukin kiinteästi suvaitsevaisuuteen. Ihminen, jolla on vahva itsetunto, kokee elämänsä myönteisenä ja luottaa itseensä sekä mahdollisuuksiinsa. Hän sietää omia erehdyksiään, hyväksyy myös puutteensa ja pyrkii jatkuvasti kasvamaan ihmisenä.
Suomen tavallinen kansa on se, jonka varassa Väyrynen menestyy presidentinvaaleissa. Mietin, valitseeko ihmiset presidentin vai media? Onko suuri raha se joka ratkaisee, kun kuitenkin presidentti pitäisi hoitaa pienenkin ihmisen asiaa.