VOIKO POLITIIKKA TERVEHTYÄ?
18.08.2010 Klo 21.30
MIELIPITEITÄ JA NÄKEMYKSIÄ
Reilut kaksi kuukautta tässä on paastottu ei ruoasta ja juomisesta vaan tämän blogin kirjoittamisesta. Paastottu on kuten Mooses neljäkymmentä päivää. Se on ollut tarpeen oman elämän kannalta, sillä kaksi kuukautta on ollut niin työntäyteisiä päiviä ettei ole ehtinyt paljon nukkumaan saati sitten keskittyä kirjoittamaan. Mutta jokaisella paastolla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa. Sitä tarvitaan valmistautuessa taas uusiin koitoksiin.
Paasto on hyvä palvelija ihmisille, koska me luonnostamme olemme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Vaivannäkö ja itsensäkieltäminen eivät ole suosittuja arvoja tänä päivänäkään. Ne terästävät tahtoamme ja kasvattavat pyrkimystämme hyvään. Paaston avulla meille kirkastetaan elämämme tärkeimpiä arvoja.
Elämme aikaa, joka on täynnä sellaista likaa ja saastaa, joka tekee sielun turraksi ja mielemme sokeaksi. Me helposti totumme laittomuuteen. Vaalirahasotkut puolueissa kertovat sen, että politikkoihin ei luoteta. Tuntuu uskomattomalta, että miksi ei kerrota totuutta niin kuin se on vaan niin kuin sen toivoisi olevan. Jumala kutsuu meidät taistelemaan jumalattomuutta ja luopumusta vastaan. Pyhä Henki auttaa meitä varomaan mieltymästä tähän maailmanaikaan. Paasto Jumalan tahdon mukaisena tekee meidät näkeväksi ja nöyräksi, se johtaa myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden totetuttamiseen toivottavasti.
"Herra, elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden,velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna palvelijallesi sielun puhtauden,
nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki."
Meidän kaikkien pitäisi miettiä, miten elämä kodissa, työyhteisössä ja politiikassa muuttuu, kun paastoamme rukouksessa mainituissa asioissa. Jumalan sana varoittaa meitä myös väärästä paastosta. Sellaisessa paastossa sydän ei murru eikä voi uudistua. Jos paastoon ei sisälly sydämen murtumista ja yhteiskunnallisen vääryyden oikaisemista, se ei saa osakseen Jumalan mielisuosiota.
Laitoin otsikoksi politiikan tervehdyttämisen. Elämässä on asioita, joiden kanssa tuntee oman neuvottomuutensa. On myös aikoja, jolloin kaipaa selvyyttä oman itsensä ymmärtämiseen. Kaksi kuukautta sitten väreili ilmassa usko politiikan tervedyttämiseen. Arvelin, että pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen aikana esille nousee uusi poliittinen kulttuuri, joka saa vihdoinkin uutta jalansijaa politiikassa.
Puoluekokouksessa uuden puheenjohtaja pitämästä puheesta sai sellaisen käsityksen jostakin uudesta politiikan tervehdyttämisestä. Mutta ei taida olla yhtään sen helpompaa uudella puheenjohtajalla jos ei ollut Matti Vanhasellakaan.
Raha näyttää olevan useamman kansanedustajan kaiken pahan alku. Meitä muistutetaan rahan himosta ja sen pahuudesta; siitä ajattelusta, että rahaa pitäisi olla aina vähän enemmän. Kenties tästä voi vanhan sanonnan mukaisesti päätellä, että rahalle kuuluu rengin osa. Jos se saa isännän paikan, järjestys hämärtyy. Sillä raha juoksuttaa ihmistä eikä ihminen rahaa.
Valmistautuminen ensi keväänä pidettäviin eduskuntavaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt sekavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan hallituskoalitioon liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot. Vaalien alla sitten taas haastatellaan valtakunnan päivystäviä dosentteja ja ihmetellään, miksi politiikka ei kiinnosta kansalaisia.
Mistä tämä politiikan sisältöjen karttelu johtuu? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Onko haikailu sisältöpolitiikan perään ylipäätään naiivia ja vanhanaikaista? Uskon, että politiikan tilaa ei ole kuitenkaan lopullisesti menetetty. Puolueilla ja yksittäisillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
Tärkeää on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys visioiden eteenpäin ajamisessa sekä oikeiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja toimijaverkostojen mukaan ottaminen. Uskon, että äänestäjät ovat kaikesta huolimatta halukkaampia sitoutumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen projektiin, joilla on selkeä päämäärä ja tavoitteet, kuin nykyisenlaiseen poliittiseen egotrippailuun, joka rakentuu yksittäisten politikkojen sekavista lausunnoista, hätäpäissään annetuista vaalivalheista tai vallan viettelyksestä. Ilmassa on tilaus visionääriselle politiikalle - nähtäväksi jää, kuka tämän tilauksen ottaa vastaan!
Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa hyvinvointivaltio joutuu kipeiden kysymysten eteen. Voidaanko etuudet ja palvelut jakaa kaikille tarpeeseen tai varallisuuteen katsomatta? Onko apua tarvitsevalla oikeus saada yhteiskunnan rahaa vastikkeettomasti, ilman velvollisuutta tehdä tai olla jollakin muulla tavalla hyödyksi? Miten päästään ulos siitä köyhyyden ja ulkopuolisuuden kehästä, joka syntyy, kun osa kansalaisista kuuluu työelämän eliittiin ja osa joutuu työskentelemään pienellä palkalla tilapäisissä työsuhteissa?
Useat ongelmat, kuten ilmastomuutos, rahamarkkinoiden epävakaus ja valtion ja kuntien velkakierre, johtuvat pääosin virkamiesten ja päättäjien huonosta talouspolitiikasta. Kansa elää yli varojen. Kansanedustajat purki tällä viikolla puhehalujaan kesäkokouksissa. Ensi vuoden valtion talousarviota evästettiin toiveiden tynnyrillä, jos kohta talouden tosiasioillekin annettiin sijaa.
Buhjettiesityksen tulopuoli rakentuu edelleen velanotolle. Ihmetellä täytyy velanlisäyshaluja? Veronkevennykset lapsiperheille ja pieni- ja keskituloisille olisi oikeudenmukaista. Suomen ongelmat ovat edelleen korkea työttömyys ja koko kansantalouden valtaisa velkaantuminen.
Menneinä vuosina oli suuri herkkyys etuujen lisäämiseen. Ei ihme, jos ankeiden aikojen todellisuus virittää itsekritiikkiä myös tulevaisuuttaan ajattelevissa poliitikoissa ja puolueiden toimintatavoissa. Puolueet eivät ole kyenneet riittävästi sopeutumaan muuttuneeseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa jaettavan sijasta on vain leikattavaa. Puolueiden puheenjohtajien elvytysiskusanan hokeminen ei tässä murroksessa nyt auta.
Tarvitsemme työtä, toimentuloa ja turvallisuutta. Hyvinvoinnin keskeinen taloudellinen lähtökohta on korkeassa työllisyydessä ja siinä, että tuottavuuden lisääntyessä syntyy uutta jaettavaa. Pahin uhka on siinä, ettei palkktyötä enää löydy kaikille ja että julkisen vallan rahahanat ehtyvät.
Työn liikkuvuuden kasvu maasta toiseen rapauttaa hyvinvointivaltion toimintamahdollisuutta. Hyvinvointivaltio merkitsee anteliasta perustoimeentulon turvaamisjärjestelmää, jota ravistellaan progressiivisen verojärjestelmän avulla. Suurituloisten muutto, joka rapauttaa veropohjan ja pienituloisten maahan tuloon sosiaalietuja nauttimaan joka lisää menopaineita. Tulevaisuudessa joudutaan hyvinvointivaltion etuuksista tinkimään. Onko se sitten subjektiivinen päivähoito, puoluetuet, kehitysapu, tutkimusrahat vai mikä?
Aika näyttää, mutta jotain on tehtävä!
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Jumala taivallinen isämme.
Opeta meitä näkemään
jokaisen päivän tarkoitus,
omassa tehtävässämme
omalla paikallamme
sinun läsnäoloosi luottaen.
Anna meille tavoitteita
jotka panevat meidät liikkeelle
anna voimaa ja kykyä toteuttaa niitä.
Ota Sinä käyttöösi elämämme
ja tee meistä rakkautesi kanavia,
että olisimme vapaita palvelemaan
ja näyttämään suuntaa sovinnon ja
armahtavaisuuden tielle.
Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä.
Reilut kaksi kuukautta tässä on paastottu ei ruoasta ja juomisesta vaan tämän blogin kirjoittamisesta. Paastottu on kuten Mooses neljäkymmentä päivää. Se on ollut tarpeen oman elämän kannalta, sillä kaksi kuukautta on ollut niin työntäyteisiä päiviä ettei ole ehtinyt paljon nukkumaan saati sitten keskittyä kirjoittamaan. Mutta jokaisella paastolla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa. Sitä tarvitaan valmistautuessa taas uusiin koitoksiin.
Paasto on hyvä palvelija ihmisille, koska me luonnostamme olemme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Vaivannäkö ja itsensäkieltäminen eivät ole suosittuja arvoja tänä päivänäkään. Ne terästävät tahtoamme ja kasvattavat pyrkimystämme hyvään. Paaston avulla meille kirkastetaan elämämme tärkeimpiä arvoja.
Elämme aikaa, joka on täynnä sellaista likaa ja saastaa, joka tekee sielun turraksi ja mielemme sokeaksi. Me helposti totumme laittomuuteen. Vaalirahasotkut puolueissa kertovat sen, että politikkoihin ei luoteta. Tuntuu uskomattomalta, että miksi ei kerrota totuutta niin kuin se on vaan niin kuin sen toivoisi olevan. Jumala kutsuu meidät taistelemaan jumalattomuutta ja luopumusta vastaan. Pyhä Henki auttaa meitä varomaan mieltymästä tähän maailmanaikaan. Paasto Jumalan tahdon mukaisena tekee meidät näkeväksi ja nöyräksi, se johtaa myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden totetuttamiseen toivottavasti.
"Herra, elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden,velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna palvelijallesi sielun puhtauden,
nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki."
Meidän kaikkien pitäisi miettiä, miten elämä kodissa, työyhteisössä ja politiikassa muuttuu, kun paastoamme rukouksessa mainituissa asioissa. Jumalan sana varoittaa meitä myös väärästä paastosta. Sellaisessa paastossa sydän ei murru eikä voi uudistua. Jos paastoon ei sisälly sydämen murtumista ja yhteiskunnallisen vääryyden oikaisemista, se ei saa osakseen Jumalan mielisuosiota.
Laitoin otsikoksi politiikan tervehdyttämisen. Elämässä on asioita, joiden kanssa tuntee oman neuvottomuutensa. On myös aikoja, jolloin kaipaa selvyyttä oman itsensä ymmärtämiseen. Kaksi kuukautta sitten väreili ilmassa usko politiikan tervedyttämiseen. Arvelin, että pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen aikana esille nousee uusi poliittinen kulttuuri, joka saa vihdoinkin uutta jalansijaa politiikassa.
Puoluekokouksessa uuden puheenjohtaja pitämästä puheesta sai sellaisen käsityksen jostakin uudesta politiikan tervehdyttämisestä. Mutta ei taida olla yhtään sen helpompaa uudella puheenjohtajalla jos ei ollut Matti Vanhasellakaan.
Raha näyttää olevan useamman kansanedustajan kaiken pahan alku. Meitä muistutetaan rahan himosta ja sen pahuudesta; siitä ajattelusta, että rahaa pitäisi olla aina vähän enemmän. Kenties tästä voi vanhan sanonnan mukaisesti päätellä, että rahalle kuuluu rengin osa. Jos se saa isännän paikan, järjestys hämärtyy. Sillä raha juoksuttaa ihmistä eikä ihminen rahaa.
Valmistautuminen ensi keväänä pidettäviin eduskuntavaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt sekavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan hallituskoalitioon liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot. Vaalien alla sitten taas haastatellaan valtakunnan päivystäviä dosentteja ja ihmetellään, miksi politiikka ei kiinnosta kansalaisia.
Mistä tämä politiikan sisältöjen karttelu johtuu? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Onko haikailu sisältöpolitiikan perään ylipäätään naiivia ja vanhanaikaista? Uskon, että politiikan tilaa ei ole kuitenkaan lopullisesti menetetty. Puolueilla ja yksittäisillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
Tärkeää on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys visioiden eteenpäin ajamisessa sekä oikeiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja toimijaverkostojen mukaan ottaminen. Uskon, että äänestäjät ovat kaikesta huolimatta halukkaampia sitoutumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen projektiin, joilla on selkeä päämäärä ja tavoitteet, kuin nykyisenlaiseen poliittiseen egotrippailuun, joka rakentuu yksittäisten politikkojen sekavista lausunnoista, hätäpäissään annetuista vaalivalheista tai vallan viettelyksestä. Ilmassa on tilaus visionääriselle politiikalle - nähtäväksi jää, kuka tämän tilauksen ottaa vastaan!
Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa hyvinvointivaltio joutuu kipeiden kysymysten eteen. Voidaanko etuudet ja palvelut jakaa kaikille tarpeeseen tai varallisuuteen katsomatta? Onko apua tarvitsevalla oikeus saada yhteiskunnan rahaa vastikkeettomasti, ilman velvollisuutta tehdä tai olla jollakin muulla tavalla hyödyksi? Miten päästään ulos siitä köyhyyden ja ulkopuolisuuden kehästä, joka syntyy, kun osa kansalaisista kuuluu työelämän eliittiin ja osa joutuu työskentelemään pienellä palkalla tilapäisissä työsuhteissa?
Useat ongelmat, kuten ilmastomuutos, rahamarkkinoiden epävakaus ja valtion ja kuntien velkakierre, johtuvat pääosin virkamiesten ja päättäjien huonosta talouspolitiikasta. Kansa elää yli varojen. Kansanedustajat purki tällä viikolla puhehalujaan kesäkokouksissa. Ensi vuoden valtion talousarviota evästettiin toiveiden tynnyrillä, jos kohta talouden tosiasioillekin annettiin sijaa.
Buhjettiesityksen tulopuoli rakentuu edelleen velanotolle. Ihmetellä täytyy velanlisäyshaluja? Veronkevennykset lapsiperheille ja pieni- ja keskituloisille olisi oikeudenmukaista. Suomen ongelmat ovat edelleen korkea työttömyys ja koko kansantalouden valtaisa velkaantuminen.
Menneinä vuosina oli suuri herkkyys etuujen lisäämiseen. Ei ihme, jos ankeiden aikojen todellisuus virittää itsekritiikkiä myös tulevaisuuttaan ajattelevissa poliitikoissa ja puolueiden toimintatavoissa. Puolueet eivät ole kyenneet riittävästi sopeutumaan muuttuneeseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa jaettavan sijasta on vain leikattavaa. Puolueiden puheenjohtajien elvytysiskusanan hokeminen ei tässä murroksessa nyt auta.
Tarvitsemme työtä, toimentuloa ja turvallisuutta. Hyvinvoinnin keskeinen taloudellinen lähtökohta on korkeassa työllisyydessä ja siinä, että tuottavuuden lisääntyessä syntyy uutta jaettavaa. Pahin uhka on siinä, ettei palkktyötä enää löydy kaikille ja että julkisen vallan rahahanat ehtyvät.
Työn liikkuvuuden kasvu maasta toiseen rapauttaa hyvinvointivaltion toimintamahdollisuutta. Hyvinvointivaltio merkitsee anteliasta perustoimeentulon turvaamisjärjestelmää, jota ravistellaan progressiivisen verojärjestelmän avulla. Suurituloisten muutto, joka rapauttaa veropohjan ja pienituloisten maahan tuloon sosiaalietuja nauttimaan joka lisää menopaineita. Tulevaisuudessa joudutaan hyvinvointivaltion etuuksista tinkimään. Onko se sitten subjektiivinen päivähoito, puoluetuet, kehitysapu, tutkimusrahat vai mikä?
Aika näyttää, mutta jotain on tehtävä!
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Jumala taivallinen isämme.
Opeta meitä näkemään
jokaisen päivän tarkoitus,
omassa tehtävässämme
omalla paikallamme
sinun läsnäoloosi luottaen.
Anna meille tavoitteita
jotka panevat meidät liikkeelle
anna voimaa ja kykyä toteuttaa niitä.
Ota Sinä käyttöösi elämämme
ja tee meistä rakkautesi kanavia,
että olisimme vapaita palvelemaan
ja näyttämään suuntaa sovinnon ja
armahtavaisuuden tielle.
Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä.