IHMINEN HILJENTYY YKSIN
19.04.2010 Klo 07.34
Yhteys erilaisten ihmisten välillä.
Ympäri Pirkanmaata Pirkkalan kirkoon saapuneet ihmiset kokoontuivat yhteiseen Karjalaiseen Messuun eilen illalla. Tärkeä osa messussa olivat Tapani Nuutisen karjalaisen kansan messun laulun sanat. Minulle on tuttu mies tämä laulun tekijä olemme olleet kirkolliskokousedustajina Turussa. Hän on kirkkoherrana muistaakseni Kontiolahdella. Kiitosta saa myös meidän oma kanttori Pirkko Leponiemi-Pirhonen hänen työnsä on ollut mittava tässä ja se kyllä huomattiin.
Ne Nuutisen Tapanin laulun sanat olivat pelkistettyjä, usein vain yhden yksinkertaisen lauseen toistamista. Samaa laulua laulettiin pitkään, monta kertaa peräkkäin. Monet kirkossa olevat ihmiset oppi helposti lauletun laulun sanat. Minullakin on soinut koko ajan sellainen teksti kun, " kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie Herra, armahda...
Messumusiikin yli vyöryvä laulu puhkesi yhteiseksi rukoukseksi. Laulujen myötä karjalaisuudesta on tullut käsite, joka ei ole sidottu paikkaan, vaan elämäntapaan ja arvoihin.
Karjalainen messu oli mieleenpainuva, varsinkin Kraak-kuoron ja kirkkokuoron esittämät laulut ja Tuija-Tiitta Ylipään esittämät laulusoolot Eikä pidä unohtaa Sami Varvion harmonikkaa ja Eeva Oksalan viulua. Mieli rauhoittuu kun kuuntelee musiikkia. Siellä kirkossa valamolaisen iltateen merkeissä pohjoisen ihminen näki ja kuuli ongelmansa uusin silmin, kun kuunteli karjalaisten idän ja etelän ihmisen kohtaloita.
Sykähdyttävin kokemus karjalaisessa messussa oli musikki. Jumalanpalvelus kirkossa ne korkeat seinät antoivat hyvän ponnahduslaudan virsille, teksteille ja rukouksille ja ajatuksille kohota korkeuksiin sinne, missä sadat ja tuhannet saavat avun ja helpotuksen ahdistuksiinsa.
Kuinkahan moni vuosikymmenien saatossa Pirkkalankin kirkossa uudessa ja vanhassa on hiljentynyt miettimään ja panemaan elämänsä uuteen arvojärjestykseen. Ehkäpä monen etelän, pohjoisen ja idän ja lännen alta tulleen kirkkovieraan sydämessä kohosi eilis iltana hiljaisuus, kiitos ylöspäin. Uusi kirkomme antoi ainakin hyvät puitteet tallaisille ajatuksille. Tavallisena kirkkopyhänä ei niinkään helpolla pääse sisälle sellaiseen tunnelmaan.
Tämän saarnan voi lopettaa hyvin Tapani Nuutisen tekstin sanoin "Karjalan kansan sydämessä soipi rinnatusten itku ja nauru. Karjalan kansan sielusta voipi nousta kivun kiitoslaulu."
Ympäri Pirkanmaata Pirkkalan kirkoon saapuneet ihmiset kokoontuivat yhteiseen Karjalaiseen Messuun eilen illalla. Tärkeä osa messussa olivat Tapani Nuutisen karjalaisen kansan messun laulun sanat. Minulle on tuttu mies tämä laulun tekijä olemme olleet kirkolliskokousedustajina Turussa. Hän on kirkkoherrana muistaakseni Kontiolahdella. Kiitosta saa myös meidän oma kanttori Pirkko Leponiemi-Pirhonen hänen työnsä on ollut mittava tässä ja se kyllä huomattiin.
Ne Nuutisen Tapanin laulun sanat olivat pelkistettyjä, usein vain yhden yksinkertaisen lauseen toistamista. Samaa laulua laulettiin pitkään, monta kertaa peräkkäin. Monet kirkossa olevat ihmiset oppi helposti lauletun laulun sanat. Minullakin on soinut koko ajan sellainen teksti kun, " kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie Herra, armahda...
Messumusiikin yli vyöryvä laulu puhkesi yhteiseksi rukoukseksi. Laulujen myötä karjalaisuudesta on tullut käsite, joka ei ole sidottu paikkaan, vaan elämäntapaan ja arvoihin.
Karjalainen messu oli mieleenpainuva, varsinkin Kraak-kuoron ja kirkkokuoron esittämät laulut ja Tuija-Tiitta Ylipään esittämät laulusoolot Eikä pidä unohtaa Sami Varvion harmonikkaa ja Eeva Oksalan viulua. Mieli rauhoittuu kun kuuntelee musiikkia. Siellä kirkossa valamolaisen iltateen merkeissä pohjoisen ihminen näki ja kuuli ongelmansa uusin silmin, kun kuunteli karjalaisten idän ja etelän ihmisen kohtaloita.
Sykähdyttävin kokemus karjalaisessa messussa oli musikki. Jumalanpalvelus kirkossa ne korkeat seinät antoivat hyvän ponnahduslaudan virsille, teksteille ja rukouksille ja ajatuksille kohota korkeuksiin sinne, missä sadat ja tuhannet saavat avun ja helpotuksen ahdistuksiinsa.
Kuinkahan moni vuosikymmenien saatossa Pirkkalankin kirkossa uudessa ja vanhassa on hiljentynyt miettimään ja panemaan elämänsä uuteen arvojärjestykseen. Ehkäpä monen etelän, pohjoisen ja idän ja lännen alta tulleen kirkkovieraan sydämessä kohosi eilis iltana hiljaisuus, kiitos ylöspäin. Uusi kirkomme antoi ainakin hyvät puitteet tallaisille ajatuksille. Tavallisena kirkkopyhänä ei niinkään helpolla pääse sisälle sellaiseen tunnelmaan.
Tämän saarnan voi lopettaa hyvin Tapani Nuutisen tekstin sanoin "Karjalan kansan sydämessä soipi rinnatusten itku ja nauru. Karjalan kansan sielusta voipi nousta kivun kiitoslaulu."