Kuntavaalit lähellä!
20.10.2008 Klo 04.05
Ei se mene tehä niin!
Matka kuntavaalin varsinaiseen vaalipäivään lähestyy. Varsinainen vaalipäivä on ensi sunnuntaina 26.10.2008. Silloin valitaan 43 valtuutettua johtamaan Pirkkalan kuntaa. Pormestari valitaan kolmesta suurimmasta puolueesta tai valitsijaryhmästä.
Nyt pitää panna hihat heilumaan. Ensi lauantaina keskustan ehdokkat ovat Pirkkalan torilla esittelelemässä viimeistä kertaa itseään ja tavoitteitaan seuraavaksi vaalikaudeksi.
On siis aika soluttautua kunnanväestöön. Tai ainakin opetella ymmärtämään, mitä he sanovat. Tehtävä ei ole mahdoton. Joskus on joku väittänyt, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Todistaako kuntalaisen kohtaaminen väitteen todeksi?
Kuntavaaliehdokkaana kuntalaisen kohtaaminen on viihdyttävää. Kysymysten tulva on loputon. Koskapa muulloin voisi tuntea itsensä niin fiksuksi ja kaikkitietäväksi. Äänestäjä on aina äänestäjä - oli titteli mikä tahansa.
Pirkkalalaiset osaavat ottaa ehdokkaista ilon irti. Ja miksi eivät ottaisi. Antavathan ehdokkaat samalla mitalla takaisin. Jos meidän oletetaan tietävän kuntataloudesta jotakin, niin kai niiden äänestäjinkin on tiedettävä itse.
Ehdokkaan vinkeistä on, ettei epätietoisuutta myönnetä. Ei koskaan. Jos tietoa ei ole arvataan. Mitäpä sitä turhaan kertomaan tylsää totuutta. Tilastot, tuloslaskelmat ja taseet piiloon. Mallia voi ottaa vaikka toisten puolueiden vaaliohjelmista, joissa äänestäjiä vedetään höplästä.
Jep. Parempi olla rehellisesti sitä mitä on ja mieluusti vähän enemmän. Laitetaan hoot peliin ja katsotaan mitä kaikkea äänestäjä on valmis uskomaan. Sitä hauskempaa on, mitä suuremmat ylilyönnit saa menemään läpi.
Nurkan takana vaikka Pirkkalan torilla, kun kuunteli ehdokkaiden kauhistuneita puheita. Siellä "asunnottomien yössä" kuultiin monenlaisia tarinoita ja lupauksia asunnottomille viime perjai-iltana.
"Siis miten täällä Pirkkalassa voi kukaan olla asunnoton. Näin ei voi olla."
Omassa puheenvuorossani kysyin. Montako täällä torilla on asunnotonta. Yksi käsi nousi ja hänkin sanoi, että hän on asunnoton omasta syystä. Rehellinen vastaus meille politiikoille.
Onneksi Pirkkalassa ei ole kuin 11 asunnotonta - virkamiesten mielestä ei sitäkään. Kaikki on tietenkin liikaa. Kunnan asuntojonossa on kuitenkin 200 ihmistä. Asuntoja on, mutta ei ole ostajia. Kaikki eivät halua asua omistusasunnoissa. Molempia siis tarvitaan vuokra- ja omistusasuntoja.
Paljon ei ihmisiä ollut "asunnottomien yössä" torilla. Taisi olla ehdokkaita suurin osa tukijoukkoineen kahvittelemassa ja makkaraa syömässä. Pirkkalan seurakunnan tarjoamat makkarat menivät kuin kuumille kiville.
Epäilemättä ehdokkaiden lupauksiin äänestäjille kyllästyy jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa lupauksiin pitää osata vastata, ettei jatkokysymyksiä tule.
Ensin huokaistaan pitkään ja syvään. Katsotaan lupaajaa kuin kysymysmerkkiä ja jupistaan jotain sellaista, joka antaa ymmärtää lupauksen typeryyden.
Eiköhän ne luphaajat tätäkhän tiiä - kyllähän tämä on selvä juttu- maalaisjärjeläki.
Toivottavasti ihmisyys vihdoinkin ratkaisee Pirkkalassa kuntavaaleissa eivätkä turhat lupaukset. Jos ihmisyys ei kestä, mikään lupausten määrä, mitkään työryhmät, projektit ja uudistukset eivät kykene meitä pelastamaan talousahdingosta.
Onko niin, että me ehdokkaat, virkamiehet ja äänestäjät emme uskalla nähdä totuutta, me ostamme valheen. Vaaleissakin aina se, joka esittelee parhaan vaalijulistuksen ja lupaa eniten pärjää.
Tärkeämpää on se, miltä joku näyttää. Ei se, mitä hän on. Mitä hän ajattelee ja tuntee. Mielestäni nyt tarvitaan niitä, jotka käsittävät elämää. Jotka uskaltavat paitsi tuntea. Myös tietävät, että visuaalinen ylivoima johtaa meitä harhaan.
Kunta on olemassa asukkaita varten. Julkisen sektorin on tehostettava ja kehitettävä toimintaansa edelleen ja jatkuvasti. Yksityisten palvelujen entistä laajempi hyödyntäminen ja sitä kautta myös yrittäjyyden kannustaminen tarjoavat kunnalle kasvavia vaihtoehtoisia yhteistyömuotoja.
Keskustalaisena valtuutettuna olen ainoana valtuutettuna ajanut koko kunnan ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi: rakennuslupien myöntämisessä, kaivoshankkeen vastustajana, vesi- ja viemäriasioissa, tieasioissa, valoasioissa yms.
Puolustin alusta asti ponnekkaasti terveys- ja sosiaalipalvelujen pitämistä Pirkkalan hallinnassa ja seutukuntayhtymän perustamista vastustin, koska se on turhaa virkamiesvalmistelua, jonka työn voisi tehdä jokainen kunta itse.
Keskustalainen kuntapolitiikka perustuu vahvoihin arvoihin, joita ovat kasvu ihmisenä ja sivistys, työnteko ja yritteliäisyys sekä yhteisvastuu ja kohtuullisuus.
Olen monta kertaa miettinyt, mikä tässä maailmassa on mennyt vialle. Elintaso on noussut, tekniikka on kehittynyt, lääketiede edistynyt, koulutustaso kohonnut. Eikö kaikkinen pitäisi olla hyvin? Vai onko tässä vauhdissa IHMINEN unohtunut?
Tätä tässä jään miettimään ja lähden hoitamaan vanhusta, joka odottaa. Ei riitä, että yhteiskunta pitää huolen vanhuksista. Mielestäni omaisten pitää pitää huolta vanhuksista ja lapsista. Nykyään kaikki työnnetään yhteiskunnan huollettavaksi. Se ei ole mielestäni oikeansuuntaista.
Matka kuntavaalin varsinaiseen vaalipäivään lähestyy. Varsinainen vaalipäivä on ensi sunnuntaina 26.10.2008. Silloin valitaan 43 valtuutettua johtamaan Pirkkalan kuntaa. Pormestari valitaan kolmesta suurimmasta puolueesta tai valitsijaryhmästä.
Nyt pitää panna hihat heilumaan. Ensi lauantaina keskustan ehdokkat ovat Pirkkalan torilla esittelelemässä viimeistä kertaa itseään ja tavoitteitaan seuraavaksi vaalikaudeksi.
On siis aika soluttautua kunnanväestöön. Tai ainakin opetella ymmärtämään, mitä he sanovat. Tehtävä ei ole mahdoton. Joskus on joku väittänyt, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Todistaako kuntalaisen kohtaaminen väitteen todeksi?
Kuntavaaliehdokkaana kuntalaisen kohtaaminen on viihdyttävää. Kysymysten tulva on loputon. Koskapa muulloin voisi tuntea itsensä niin fiksuksi ja kaikkitietäväksi. Äänestäjä on aina äänestäjä - oli titteli mikä tahansa.
Pirkkalalaiset osaavat ottaa ehdokkaista ilon irti. Ja miksi eivät ottaisi. Antavathan ehdokkaat samalla mitalla takaisin. Jos meidän oletetaan tietävän kuntataloudesta jotakin, niin kai niiden äänestäjinkin on tiedettävä itse.
Ehdokkaan vinkeistä on, ettei epätietoisuutta myönnetä. Ei koskaan. Jos tietoa ei ole arvataan. Mitäpä sitä turhaan kertomaan tylsää totuutta. Tilastot, tuloslaskelmat ja taseet piiloon. Mallia voi ottaa vaikka toisten puolueiden vaaliohjelmista, joissa äänestäjiä vedetään höplästä.
Jep. Parempi olla rehellisesti sitä mitä on ja mieluusti vähän enemmän. Laitetaan hoot peliin ja katsotaan mitä kaikkea äänestäjä on valmis uskomaan. Sitä hauskempaa on, mitä suuremmat ylilyönnit saa menemään läpi.
Nurkan takana vaikka Pirkkalan torilla, kun kuunteli ehdokkaiden kauhistuneita puheita. Siellä "asunnottomien yössä" kuultiin monenlaisia tarinoita ja lupauksia asunnottomille viime perjai-iltana.
"Siis miten täällä Pirkkalassa voi kukaan olla asunnoton. Näin ei voi olla."
Omassa puheenvuorossani kysyin. Montako täällä torilla on asunnotonta. Yksi käsi nousi ja hänkin sanoi, että hän on asunnoton omasta syystä. Rehellinen vastaus meille politiikoille.
Onneksi Pirkkalassa ei ole kuin 11 asunnotonta - virkamiesten mielestä ei sitäkään. Kaikki on tietenkin liikaa. Kunnan asuntojonossa on kuitenkin 200 ihmistä. Asuntoja on, mutta ei ole ostajia. Kaikki eivät halua asua omistusasunnoissa. Molempia siis tarvitaan vuokra- ja omistusasuntoja.
Paljon ei ihmisiä ollut "asunnottomien yössä" torilla. Taisi olla ehdokkaita suurin osa tukijoukkoineen kahvittelemassa ja makkaraa syömässä. Pirkkalan seurakunnan tarjoamat makkarat menivät kuin kuumille kiville.
Epäilemättä ehdokkaiden lupauksiin äänestäjille kyllästyy jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa lupauksiin pitää osata vastata, ettei jatkokysymyksiä tule.
Ensin huokaistaan pitkään ja syvään. Katsotaan lupaajaa kuin kysymysmerkkiä ja jupistaan jotain sellaista, joka antaa ymmärtää lupauksen typeryyden.
Eiköhän ne luphaajat tätäkhän tiiä - kyllähän tämä on selvä juttu- maalaisjärjeläki.
Toivottavasti ihmisyys vihdoinkin ratkaisee Pirkkalassa kuntavaaleissa eivätkä turhat lupaukset. Jos ihmisyys ei kestä, mikään lupausten määrä, mitkään työryhmät, projektit ja uudistukset eivät kykene meitä pelastamaan talousahdingosta.
Onko niin, että me ehdokkaat, virkamiehet ja äänestäjät emme uskalla nähdä totuutta, me ostamme valheen. Vaaleissakin aina se, joka esittelee parhaan vaalijulistuksen ja lupaa eniten pärjää.
Tärkeämpää on se, miltä joku näyttää. Ei se, mitä hän on. Mitä hän ajattelee ja tuntee. Mielestäni nyt tarvitaan niitä, jotka käsittävät elämää. Jotka uskaltavat paitsi tuntea. Myös tietävät, että visuaalinen ylivoima johtaa meitä harhaan.
Kunta on olemassa asukkaita varten. Julkisen sektorin on tehostettava ja kehitettävä toimintaansa edelleen ja jatkuvasti. Yksityisten palvelujen entistä laajempi hyödyntäminen ja sitä kautta myös yrittäjyyden kannustaminen tarjoavat kunnalle kasvavia vaihtoehtoisia yhteistyömuotoja.
Keskustalaisena valtuutettuna olen ainoana valtuutettuna ajanut koko kunnan ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi: rakennuslupien myöntämisessä, kaivoshankkeen vastustajana, vesi- ja viemäriasioissa, tieasioissa, valoasioissa yms.
Puolustin alusta asti ponnekkaasti terveys- ja sosiaalipalvelujen pitämistä Pirkkalan hallinnassa ja seutukuntayhtymän perustamista vastustin, koska se on turhaa virkamiesvalmistelua, jonka työn voisi tehdä jokainen kunta itse.
Keskustalainen kuntapolitiikka perustuu vahvoihin arvoihin, joita ovat kasvu ihmisenä ja sivistys, työnteko ja yritteliäisyys sekä yhteisvastuu ja kohtuullisuus.
Olen monta kertaa miettinyt, mikä tässä maailmassa on mennyt vialle. Elintaso on noussut, tekniikka on kehittynyt, lääketiede edistynyt, koulutustaso kohonnut. Eikö kaikkinen pitäisi olla hyvin? Vai onko tässä vauhdissa IHMINEN unohtunut?
Tätä tässä jään miettimään ja lähden hoitamaan vanhusta, joka odottaa. Ei riitä, että yhteiskunta pitää huolen vanhuksista. Mielestäni omaisten pitää pitää huolta vanhuksista ja lapsista. Nykyään kaikki työnnetään yhteiskunnan huollettavaksi. Se ei ole mielestäni oikeansuuntaista.