Valkeakoski, Toijala ja Kylmäkoski
20.02.2007 Klo 20.44
Pakkasta 25 astetta ihana ilma!
Tänä aamuna oli pitkästä aikaa taas mukava keli. Pakkasta 25 astetta. Ei se niin kylmältä tuntunut kuin liikkui, mutta paikalla seisten alkoi jo vähän varpaissa tuntua.
Aamulla aikaisin suuntasin matkani Tampereelle. Ja sieltä yhdeksän jälkeen Valkeakoskelle. Valkeakoskella piti olla kello 10. Moottoritietä huristelin ja mietin tulevia mainoksia niin paljon, että huomasin ajaneeni jo Valkeakosken risteyksen ohi. Ei pitäs olla kaasujalka niin raskas, mutta olipa vain.
Kävin kääntämässä Pirkanhovissa ja lähdin ajamaan takaisin Ideaparkin kohdalle, josta tie kääntyi Valkeakoskelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin ajanut Toijalaan päin ja kääntynyt sieltä Valkeakoskelle.
Ei se mitään tulipa vähän autoa lämmitettyä.
Pian saavuin Valkeakoskelle. Valkeakosken tuntee hajusta, mutta nyt ei siellä paljon haissut. Sanotaan, että siellä raha haisee.
Kuvittelin, että tori on siellä vanhassa paikassa. Mutta ei ollut, se oli talvella siinä Koskikaran vieressä. Hyvällä paikalla.
Ajaessani sisään alueelle, siinä oli tuttu torikauppias Esa. Sanoin hänelle, että taas olen täällä. Neljä vuotta sitten olimme tällä samalla torilla. Minä samoilla asioilla.
Kysyin torivahdilta, mihinkä saan laittaa pöydän tarjoan makkaraa ilmaiseksi. Paikka löytyi ja ei muuta ko grilli lämpenemään. Torilla oli paljon väkeä. Kinkkukauppiaalla, viereissä vaunussa oli ostajia jonoon asti.
Sanoin heille, että makkaralle makkaralle. Täällä tarjotaan, ei maksa mitään. Olipa siellä monen suu vähän auki ja ihmetteli, kuka ilmaiseksi tarjoaa? Sanoin heille, että köyhä antaa vähästäänkin, mutta rikas ei anna paljostakaan.
Paras anti oli, kun eräs Sirpa rouva tuli ja tarjosi minulle apua. Hän auttoi numeron teossa käyntikorttiin, jakoi esitettä, irrotti kaasupullon johdon ja paljon muuta. Hänellä oli paljon tuttuja tällä torilla. Haluan lämpimästi kiittää häntä avusta. Varmasti hänenkin jalat palelivat, koska joutui seisomaan tunnin siinä paikallaan. Kiitos myös Teille kaikille, joita sain kohdata torilla.
Ilomielin suuntasin auton nokan kohti Toijalaa. Toijalassa ei paljon näkynyt ihmisiä. Tunnin päivystin siellä ja muutaman kaurapaketin sain jaettua. Täällä oli pakkanen purrut niin, ettei ihmiset uskaltaneet ulos. Varsinkaan torille,jossa kävi kylmä viima. Ei näkynyt kirkkoherra Sariakaan. Olimme Sarin kanssa kirkolliskokousedustajina yhtäaikaa kahdeksan vuotta Turussa.
Toijalasta Kylmäkoskelle ajoin kaunista maisematietä. Kyllä maalla on mukavaa. Talot, pellot ja metsät sopivat kauniisti luontoon. Tietkin oli kohtuullisessa kunnossa. Olin puoli kahdelta Kylmäkoskella. Määräaika tänne oli kello 14.00. Kävin pensa-asemalla kahvilla. Kyllä kahvi maistuikin, kun pakkasessa oli seissyt kolme tuntia.
Kylmäkoskella OP:n edessä sain luvan jakaa kauraryynipussia. Täälläkin oli väkeä ihan kohtuullisesti. Päiväs aikaan ihmiset ovat töissä. Oli kuitenkin monta mielenkiintoista ihmistä joita tapasin. Olipa monta, joka kertoi, että ihan oikeasta puolueesta. Tapasin myös kilpahiihtäjän, kampaajan, yrittäjiä paljon, ja monta monta muuta. Kiitos kaikille oli mukava tavata. Kaikkea hyvää kaikille.
Kun kello tuli kolme suuntasin kohti kotia ja mainosten tekoon. Aluksi katsoin sähköpostin. Sinne oli taas tullut monenlaisia kyselyjä kaikkiin pitää vastata, siksi, että olen tosissani pyrkimässä kansanedustajaksi.
Lähdin vielä illalla katsomaan vanhusta. Hänen teki mieli tuoretta pullaa ja piankos sitä sitten leivotaan. Tulin kotia kello 20.30. Vähän numeroita käyntikortiin, jotta mieheni Pekka saa niitata kortit kun pussittaa kauraryynejä.
Huomenna on syntymäpäivä. En sitä juhli millään lailla. Tarjoan Kuninkaanktu 31:ssä Tampereella liikkeessäni kauraryynejä, jos joku sattuu käymään. Onnea vaan kansanedustaja Kimmo Sasille on syntynyt samana päivänä.
ÄLÄ HAIKAILE SUURIA
Herra, kuulen sinun sanovan:
Älä haikaile suuria,
vaan uskalla jotain pientä.
Ala pienista asioista.
jostakin pienestä ja arkisesta,
joka ei näytä miltään ja
on kuitenkin todellista.
Ole uskollinen vähässä
ja katso, mitä siitä seuraa.
Tänä aamuna oli pitkästä aikaa taas mukava keli. Pakkasta 25 astetta. Ei se niin kylmältä tuntunut kuin liikkui, mutta paikalla seisten alkoi jo vähän varpaissa tuntua.
Aamulla aikaisin suuntasin matkani Tampereelle. Ja sieltä yhdeksän jälkeen Valkeakoskelle. Valkeakoskella piti olla kello 10. Moottoritietä huristelin ja mietin tulevia mainoksia niin paljon, että huomasin ajaneeni jo Valkeakosken risteyksen ohi. Ei pitäs olla kaasujalka niin raskas, mutta olipa vain.
Kävin kääntämässä Pirkanhovissa ja lähdin ajamaan takaisin Ideaparkin kohdalle, josta tie kääntyi Valkeakoskelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin ajanut Toijalaan päin ja kääntynyt sieltä Valkeakoskelle.
Ei se mitään tulipa vähän autoa lämmitettyä.
Pian saavuin Valkeakoskelle. Valkeakosken tuntee hajusta, mutta nyt ei siellä paljon haissut. Sanotaan, että siellä raha haisee.
Kuvittelin, että tori on siellä vanhassa paikassa. Mutta ei ollut, se oli talvella siinä Koskikaran vieressä. Hyvällä paikalla.
Ajaessani sisään alueelle, siinä oli tuttu torikauppias Esa. Sanoin hänelle, että taas olen täällä. Neljä vuotta sitten olimme tällä samalla torilla. Minä samoilla asioilla.
Kysyin torivahdilta, mihinkä saan laittaa pöydän tarjoan makkaraa ilmaiseksi. Paikka löytyi ja ei muuta ko grilli lämpenemään. Torilla oli paljon väkeä. Kinkkukauppiaalla, viereissä vaunussa oli ostajia jonoon asti.
Sanoin heille, että makkaralle makkaralle. Täällä tarjotaan, ei maksa mitään. Olipa siellä monen suu vähän auki ja ihmetteli, kuka ilmaiseksi tarjoaa? Sanoin heille, että köyhä antaa vähästäänkin, mutta rikas ei anna paljostakaan.
Paras anti oli, kun eräs Sirpa rouva tuli ja tarjosi minulle apua. Hän auttoi numeron teossa käyntikorttiin, jakoi esitettä, irrotti kaasupullon johdon ja paljon muuta. Hänellä oli paljon tuttuja tällä torilla. Haluan lämpimästi kiittää häntä avusta. Varmasti hänenkin jalat palelivat, koska joutui seisomaan tunnin siinä paikallaan. Kiitos myös Teille kaikille, joita sain kohdata torilla.
Ilomielin suuntasin auton nokan kohti Toijalaa. Toijalassa ei paljon näkynyt ihmisiä. Tunnin päivystin siellä ja muutaman kaurapaketin sain jaettua. Täällä oli pakkanen purrut niin, ettei ihmiset uskaltaneet ulos. Varsinkaan torille,jossa kävi kylmä viima. Ei näkynyt kirkkoherra Sariakaan. Olimme Sarin kanssa kirkolliskokousedustajina yhtäaikaa kahdeksan vuotta Turussa.
Toijalasta Kylmäkoskelle ajoin kaunista maisematietä. Kyllä maalla on mukavaa. Talot, pellot ja metsät sopivat kauniisti luontoon. Tietkin oli kohtuullisessa kunnossa. Olin puoli kahdelta Kylmäkoskella. Määräaika tänne oli kello 14.00. Kävin pensa-asemalla kahvilla. Kyllä kahvi maistuikin, kun pakkasessa oli seissyt kolme tuntia.
Kylmäkoskella OP:n edessä sain luvan jakaa kauraryynipussia. Täälläkin oli väkeä ihan kohtuullisesti. Päiväs aikaan ihmiset ovat töissä. Oli kuitenkin monta mielenkiintoista ihmistä joita tapasin. Olipa monta, joka kertoi, että ihan oikeasta puolueesta. Tapasin myös kilpahiihtäjän, kampaajan, yrittäjiä paljon, ja monta monta muuta. Kiitos kaikille oli mukava tavata. Kaikkea hyvää kaikille.
Kun kello tuli kolme suuntasin kohti kotia ja mainosten tekoon. Aluksi katsoin sähköpostin. Sinne oli taas tullut monenlaisia kyselyjä kaikkiin pitää vastata, siksi, että olen tosissani pyrkimässä kansanedustajaksi.
Lähdin vielä illalla katsomaan vanhusta. Hänen teki mieli tuoretta pullaa ja piankos sitä sitten leivotaan. Tulin kotia kello 20.30. Vähän numeroita käyntikortiin, jotta mieheni Pekka saa niitata kortit kun pussittaa kauraryynejä.
Huomenna on syntymäpäivä. En sitä juhli millään lailla. Tarjoan Kuninkaanktu 31:ssä Tampereella liikkeessäni kauraryynejä, jos joku sattuu käymään. Onnea vaan kansanedustaja Kimmo Sasille on syntynyt samana päivänä.
ÄLÄ HAIKAILE SUURIA
Herra, kuulen sinun sanovan:
Älä haikaile suuria,
vaan uskalla jotain pientä.
Ala pienista asioista.
jostakin pienestä ja arkisesta,
joka ei näytä miltään ja
on kuitenkin todellista.
Ole uskollinen vähässä
ja katso, mitä siitä seuraa.