Joulurauhaa
21.12.2006 Klo 23.10
Joulurauhaa odotellessa
Tänä aamuna sain silmäni auki nopeasti. Aamulehdessä oli Tuki-Einarin vastaus kirjoitukseeni maatalouspolitiikasta.
Tuki-Einari oli tietoisesti lukenut kirjoitukseni väärin tai halusi tahallaan vääristää tietojani.
Kirjoitukseni tarkoitus oli saada muutos maatalouspolitiikkaan.
Olen pettynyt maatalouspoliittiseen keskusteluun Suomessa. Keskustelun voima pitää olla siinä, että jonkun esittämä idea jalostuu toteuttamiskelpoisuuden asteelle. Meillä maatalouspoliittinen keskustelu näyttää kuitenkin kilpistyvän siihen, että uusien asioiden esittäjät otetaan vastaan vaikenevalla vihamielisyydellä.
Nyt jos koskaan tarvittaisiin keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Tarvittaisiin keskustelua sen pohjaksi, millaisen maatalouden me tässä Suomen maassa haluamme. Ja mitä kukin on siitä valmis maksamaan.
Minusta ainoa asia joka nykytilanteessa on varma, on se, että menneeseen aikaan ei ole paluuta. Maatalous on meillä muutospakon edessä riippumatta siitä mitä EU:n maatalouspolitiikka sanoo.
Minusta tuntuu, että muutoksen välttämättömyys tajutaan paremmin maaseudulla kuin sitä palvelevissa virkamieskunnissa. Maatalouskeskustelun aloitteen ovatkin ottaneet maatalousyhteisön ulkopuoliset tahot. Tämän seurauksena maataloutta koskevat päätökset tehdään entistä enemmän maatalouyhteisön ulkopuolella, kohta edes asianomaisilta kysymättä.
Maaseudun ihmisten kannalta kehityssuunta pahenee, elleivät maatalouden mielipidevaikuttajat osaa kääntyä menneisyyden tuijottamisesta tulevaisuuteen, ja samalla opi itse vapaata mielipiteiden vaihtoa.
Suomen liittyminen EU:n oli todella vakava asia. Olisi suuri asia, jos kotimainen ruuan kulutus pystyttäisiin nykyisessä määrin tyydyttämään oman maan tuotteilla.
Tämä tulisi nyt kertakaikkiaan saada menemään läpi, että tuotanto olisi kysyntälähtöistä. Viljelijöiden olisi tuotettava entistä paremmin sitä, mitä kuluttajat haluavat.
Tätä halusin viestittää kirjoituksellani.
Tänä aamuna sain silmäni auki nopeasti. Aamulehdessä oli Tuki-Einarin vastaus kirjoitukseeni maatalouspolitiikasta.
Tuki-Einari oli tietoisesti lukenut kirjoitukseni väärin tai halusi tahallaan vääristää tietojani.
Kirjoitukseni tarkoitus oli saada muutos maatalouspolitiikkaan.
Olen pettynyt maatalouspoliittiseen keskusteluun Suomessa. Keskustelun voima pitää olla siinä, että jonkun esittämä idea jalostuu toteuttamiskelpoisuuden asteelle. Meillä maatalouspoliittinen keskustelu näyttää kuitenkin kilpistyvän siihen, että uusien asioiden esittäjät otetaan vastaan vaikenevalla vihamielisyydellä.
Nyt jos koskaan tarvittaisiin keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Tarvittaisiin keskustelua sen pohjaksi, millaisen maatalouden me tässä Suomen maassa haluamme. Ja mitä kukin on siitä valmis maksamaan.
Minusta ainoa asia joka nykytilanteessa on varma, on se, että menneeseen aikaan ei ole paluuta. Maatalous on meillä muutospakon edessä riippumatta siitä mitä EU:n maatalouspolitiikka sanoo.
Minusta tuntuu, että muutoksen välttämättömyys tajutaan paremmin maaseudulla kuin sitä palvelevissa virkamieskunnissa. Maatalouskeskustelun aloitteen ovatkin ottaneet maatalousyhteisön ulkopuoliset tahot. Tämän seurauksena maataloutta koskevat päätökset tehdään entistä enemmän maatalouyhteisön ulkopuolella, kohta edes asianomaisilta kysymättä.
Maaseudun ihmisten kannalta kehityssuunta pahenee, elleivät maatalouden mielipidevaikuttajat osaa kääntyä menneisyyden tuijottamisesta tulevaisuuteen, ja samalla opi itse vapaata mielipiteiden vaihtoa.
Suomen liittyminen EU:n oli todella vakava asia. Olisi suuri asia, jos kotimainen ruuan kulutus pystyttäisiin nykyisessä määrin tyydyttämään oman maan tuotteilla.
Tämä tulisi nyt kertakaikkiaan saada menemään läpi, että tuotanto olisi kysyntälähtöistä. Viljelijöiden olisi tuotettava entistä paremmin sitä, mitä kuluttajat haluavat.
Tätä halusin viestittää kirjoituksellani.