Syntymäpäivät 21.2.2007
21.02.2007 Klo 22.46
Niin paljosta saan olla kiitollinen kun tänne mä syntyä sain!
Tänä aamuna oli pakkasta liki 30 astetta. Päivä alkoi samalla lailla kuten ennenkin. Kaurapuuron ja kahvin keittoon ja sitten Tampereelle. Tämä aamu oli sikäli poikkeus, että puhelin alkoi piristä ja syöttää tekstiviestiä jo kello kuusi aamulla.
Ensimmäinen tekstiviesti tuli aamulla aikaisin veljeltäni Kemistä. Kiitos kummitytöille enkelistä ja korteista.. Kiitos kaikille tekstiviestin lähettäjille. Kiitos onnittelijoille ,jotka muistitte sähköpostilla. Kiitos kaikille, joita sain tavata Tampereella, Kuninkaankatu 31:ssä.
Kiitos kukkasista, onnittelukorteista, sähkeistä ja kiitos kaikille, jotka tavalla tai toisella muistitte minua täyttäessäni vuosia.
Kiitos onnentoivotuksista ja siunauksen sanoista, joita lausuitte tulevia vaaleja ajatellen. Olen nöyrästi kiitollinen.
Päivän hetkistä jäi monta ihmistä mieleen. Tapasin monia sieltä Torniojokilaaksosta syntyneitä. Postipoikakin, joka on syntynyt Pellossa oli käynyt kotisivuillani. Hän oli käynyt jollakin vaalikoneella ja kertoi , että hänelle tuli ensimmäiseksi minun nimi. Onkohan se niin, että pohjoisen ihmiset ajattelevat vähän samalla lailla - mene ja tiedä.
Vaikka pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta ei se tuntunut niin kylmältä. Siinä sitä seistiin Kuninkaankadulla ja jaoin kauraryynipusseja. Moni oli keittänyt jo aikaisemmin ja sanoi, että tulee hyvää puuroa.
Tarjosin myös suklaa karamelliä, johon olin edellis yönä kirjoittanut mietelauseita. Onnittelijoita kävi aina Kuhmalahtea myöten.
Kun miettii elämää taaksepäin. Saan olla monesta kiitollinen. Olen usein ajatellut, mitä merkitsee ihmiselle lähteä juuriltaan tai palata sinne. Mikä on lapsuudenmuistojen vihreä maisema, jonka tuoksut tulvahtavat alati tuoreina sydämmissämme?
Elän yhä kuin lapsuudenkodissani. Vaikka olot olivat kotona toisenlaiset; ruokaa vähemmän ja puutetta enemmän, ei aineellinen niukkuus himmentänyt sitä iloa ja onnellisuuden tunnetta, jota saimme isossa perheessä kasvaneena kokea.
Ei kukaan opi elämään, ellei tunne omia juuriaan, omaa kotiseutua tai kasvuympäristöään. Me ihmiset etsimme usein jotain suurta ja merkittävää, mutta unohdamme kuinka arkipäivän ilomme muodostuvat pienistä asioista.
Kuinka tärkeää onkaan, kun kaukana poissa kotoa saa muistella vaikkapa vain äidin paistamien lihapullien omaa makua. Ei niin hyvää löydy mistään muualta. Tai sitten muistella yhteisiä kirkkomatkoja tai kotoisia pieniä juhlahetkiä, jotka ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen ja muistoihin.
Nämä muistot tuli mieleen, kun tapasin pohjoisen ihmisiä aina Ranualta ja Torniojokilaaksosta saakka tänään Tampereella.
Iltapäivällä oli kunnan kokous, jossa käsiteltiin mahdollista tulevaa pormestarijärjestelmää. Itse en ole pormestari järjestelmän kannattaja. Itse näkisin kunnassa määräaikaisen kunnanjohtajan, vaikka neljävuotiskautisen.
Illalla oli kirkkoneuvoston kokous. Kokous päättyi kello 20.30. Esityslistan asiat keskusteluttivat paljon. Äänestystä ei kuitenkaan tarvittu. Pappilan alueen kehittämiseen valtuusto oli myöntänyt 10 000 euron märärahan jo viime vuonna.
Huomenna suuntaan vaalikiertueen Viialan torille kello 10-12 ja Orivedelle S-marketin parkkialueelle kello 17 ja Hotelli Orivesi kello 18, jossa on mukana ministeri Hannes Manninen.
TUTUSSA JOUKOSSA
Hyvä on lähteä jälleen tuttuun joukkoon.
Yhteinen harrastus on meille tärkeä.
Siinä on elämisen iloa, siinä on ystävyyttä.
Yhdessä me olemme enemmän.
Kiitos elämän lahjoista,
jotka meille näin annat.
Kiitos tästä päivästä!
Tänä aamuna oli pakkasta liki 30 astetta. Päivä alkoi samalla lailla kuten ennenkin. Kaurapuuron ja kahvin keittoon ja sitten Tampereelle. Tämä aamu oli sikäli poikkeus, että puhelin alkoi piristä ja syöttää tekstiviestiä jo kello kuusi aamulla.
Ensimmäinen tekstiviesti tuli aamulla aikaisin veljeltäni Kemistä. Kiitos kummitytöille enkelistä ja korteista.. Kiitos kaikille tekstiviestin lähettäjille. Kiitos onnittelijoille ,jotka muistitte sähköpostilla. Kiitos kaikille, joita sain tavata Tampereella, Kuninkaankatu 31:ssä.
Kiitos kukkasista, onnittelukorteista, sähkeistä ja kiitos kaikille, jotka tavalla tai toisella muistitte minua täyttäessäni vuosia.
Kiitos onnentoivotuksista ja siunauksen sanoista, joita lausuitte tulevia vaaleja ajatellen. Olen nöyrästi kiitollinen.
Päivän hetkistä jäi monta ihmistä mieleen. Tapasin monia sieltä Torniojokilaaksosta syntyneitä. Postipoikakin, joka on syntynyt Pellossa oli käynyt kotisivuillani. Hän oli käynyt jollakin vaalikoneella ja kertoi , että hänelle tuli ensimmäiseksi minun nimi. Onkohan se niin, että pohjoisen ihmiset ajattelevat vähän samalla lailla - mene ja tiedä.
Vaikka pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta ei se tuntunut niin kylmältä. Siinä sitä seistiin Kuninkaankadulla ja jaoin kauraryynipusseja. Moni oli keittänyt jo aikaisemmin ja sanoi, että tulee hyvää puuroa.
Tarjosin myös suklaa karamelliä, johon olin edellis yönä kirjoittanut mietelauseita. Onnittelijoita kävi aina Kuhmalahtea myöten.
Kun miettii elämää taaksepäin. Saan olla monesta kiitollinen. Olen usein ajatellut, mitä merkitsee ihmiselle lähteä juuriltaan tai palata sinne. Mikä on lapsuudenmuistojen vihreä maisema, jonka tuoksut tulvahtavat alati tuoreina sydämmissämme?
Elän yhä kuin lapsuudenkodissani. Vaikka olot olivat kotona toisenlaiset; ruokaa vähemmän ja puutetta enemmän, ei aineellinen niukkuus himmentänyt sitä iloa ja onnellisuuden tunnetta, jota saimme isossa perheessä kasvaneena kokea.
Ei kukaan opi elämään, ellei tunne omia juuriaan, omaa kotiseutua tai kasvuympäristöään. Me ihmiset etsimme usein jotain suurta ja merkittävää, mutta unohdamme kuinka arkipäivän ilomme muodostuvat pienistä asioista.
Kuinka tärkeää onkaan, kun kaukana poissa kotoa saa muistella vaikkapa vain äidin paistamien lihapullien omaa makua. Ei niin hyvää löydy mistään muualta. Tai sitten muistella yhteisiä kirkkomatkoja tai kotoisia pieniä juhlahetkiä, jotka ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen ja muistoihin.
Nämä muistot tuli mieleen, kun tapasin pohjoisen ihmisiä aina Ranualta ja Torniojokilaaksosta saakka tänään Tampereella.
Iltapäivällä oli kunnan kokous, jossa käsiteltiin mahdollista tulevaa pormestarijärjestelmää. Itse en ole pormestari järjestelmän kannattaja. Itse näkisin kunnassa määräaikaisen kunnanjohtajan, vaikka neljävuotiskautisen.
Illalla oli kirkkoneuvoston kokous. Kokous päättyi kello 20.30. Esityslistan asiat keskusteluttivat paljon. Äänestystä ei kuitenkaan tarvittu. Pappilan alueen kehittämiseen valtuusto oli myöntänyt 10 000 euron märärahan jo viime vuonna.
Huomenna suuntaan vaalikiertueen Viialan torille kello 10-12 ja Orivedelle S-marketin parkkialueelle kello 17 ja Hotelli Orivesi kello 18, jossa on mukana ministeri Hannes Manninen.
TUTUSSA JOUKOSSA
Hyvä on lähteä jälleen tuttuun joukkoon.
Yhteinen harrastus on meille tärkeä.
Siinä on elämisen iloa, siinä on ystävyyttä.
Yhdessä me olemme enemmän.
Kiitos elämän lahjoista,
jotka meille näin annat.
Kiitos tästä päivästä!