Kunnallispolitiikan kiemurat
21.03.2007 Klo 19.45
Tahdon uskoa avoimuuteen politiikassa
Vaalit tuli ja meni. Nyt on alettava ajamaan tosissaan kuntalaisten asioita. Tätä työtähän olen tehnyt lähes kolmekymmentä (30) vuotta. On se vain ihmeellistä, että vaikka on pitkä kokemus kunnallispolitiikassa ja työelämässä sitä tarvetta ei tarvita ainakaan jos aiot eduskuntaan.
Kunnallipolitiikka on mielipuuhaani. Siinä saa ajaa ihmisten asioita. Haluan olla nöyrä, mutta en nöyristelevä. Yrittäjänä olen oppinut tekemään päätöksiä nopeassa tempossa. Politiikassa on pakko heittää toinen vaihde päälle, muuten asioiden hitaaseen etenemiseen tuskastuu.
Poliittisen päättäjän rooli käy itselle raskaaksi, ellei pysty sopeutumaan hitaisiin liikkeisiin ja laajoihin kaariin.
Teemme tiivistä yhteistyötä kunnanhallituksessa vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa, joka on koettu erittäin hyväksi.
Viime maanantaina kunnanhallituksessa keskusteltiin, miten Paras-Hankeen valmistelu etenee. Seutuhallituksen rinnalla on aloittanut työnsä kunta- ja palvelurakennehanketta toimeenpaneva Paras-ohjausryhmä. Paras suunnitelmat valmistellaan toimeenpanevina ohjelmina valtuustojen hyväksyttäväksi kesään mennessä.
Seututyöryhmien hyvinvointipalvelut jakautuvat neljään alatyöryhmään: sivistyspalvelut, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut ja päivähoitopalvelut.
Seututyöryhmässä on myös maanhankinta ja kaavoitus, tekniset palvelut, tietohallinto, elinkeino ja osaaminen.
Työryhmät ovat kokoontuneet jo useamman kerran. Työryhmät koostuvat virkamiehistä. Luottamushenkilöitä ei ole työryhmissä - tuntuu vähän oudolta! Kuntien pohdittavaksi tulee: Millä kriteereillä yhteistyötä tulisi arvioida? - palveluiden saatavuus kuntalaisen näkökulmasta, taloudelliset hyödyt veronmaksajan näkökulmasta ja henkilöstön riittävyys.
Keskusteltiin myös yhteistyöstä Nokian kanssa perusterveydenhuollossa. Itse en niinkään usko siihen, että seutuyhteistyö olisi tehokasta. Kuka sanoisi ja näyttäisi esimerkin siitä, missä julkisella sektorilla asiat hoidetaan tehokkaasti. Hyvä esimerkki meillä on sairaanhoitopiiri, jossa kustannukset koko ajan nousee ja karkaavat käsistä.
Vaikka en ole uudistusten vastustaja, silti tehokkuuden kilpajuoksu tuntuu liian hurjalta ainakin tässä Paras-hanke ajattelussa.
Voi tietysti olla, että me suuret ikäluokat olemme jo sitä täti-sukupolvea, ellei peräti mummo-polvea, jonka ei uskotakaan ymmärtävän maailman muutoksien tärkeyttä.
Muutoksia tai ei, mutta työelämässä meidän lasketaan jatkavan ainakin 68-vuotiaaksi, eikä yrittäjiä eläkkeelle lasketa ennen 85-vuotispäiviä, jos silloinkaan.
Mutta olipa siellä kunnanhallituksessa asiaakin. Suunnittelutarveratkaisu, josta Hämeenlinnan Hallinto-oikeus pyytää lisäselvitystä. Selvä asia ainakin meille vihreiden, vasemmiston ja keskustan kunnanhallituksen jäsenille, jotka äänestimme asiasta.
Eräs hakija hakee rakennuslupaa tontille, jossa kaikki rakennusjärjestyksen ehdot täyttyvät. Mutta ympäristölautakunnan luottamusmiehet eivät anna rakentaa. Talonpojan järki on kadonnut - vai onko sitä ollutkaan. Väärien tietojen antaminen lautakunnassa. Ja sitä ei suostuta korjaamaan. Tuntuu uskomattomalta. Eikö laki Suomessa ole kaikille sama? Ei näköjään!
Kävin tuossa äsken tiputtamassa kyläyhdistyksen vuosikokous kutsulappuja postilaatikkoihin. Soratiet ovat tosi surkeassa kunnossa. Määrärahoja tarvittaisiin yksityisteiden hoitoon myös kunnan kukkarosta. Maksavathan yksityisteiden varsilla olevat asukkaat veronsa kuntaan samalla lailla kuin kaava-alueella asuvat asukkaat.
Yksityisteiden tiestön ylläpitokustannus on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen paikallisen vestön kustannettavaksi, kun teitä käyttävät muutkin kun asukkaat.
Mitenkä tähän saataisiin parannusta kunnassa? Vastaus löytyy heti: Täytyy odottaa, kunnes enemmän ilma lämmittää. Ole, veikkonen, kärsivällinen! Uskon kevään helisevään voimaan aurongon silmäniskuihin uhkuvaan oloon ja hersyviin uusiin tuuliin. Tuuli kuivaa tiet! Sitten ei rapa roisku! Pääsee vaikka pikkukengillä!
Vaalit tuli ja meni. Nyt on alettava ajamaan tosissaan kuntalaisten asioita. Tätä työtähän olen tehnyt lähes kolmekymmentä (30) vuotta. On se vain ihmeellistä, että vaikka on pitkä kokemus kunnallispolitiikassa ja työelämässä sitä tarvetta ei tarvita ainakaan jos aiot eduskuntaan.
Kunnallipolitiikka on mielipuuhaani. Siinä saa ajaa ihmisten asioita. Haluan olla nöyrä, mutta en nöyristelevä. Yrittäjänä olen oppinut tekemään päätöksiä nopeassa tempossa. Politiikassa on pakko heittää toinen vaihde päälle, muuten asioiden hitaaseen etenemiseen tuskastuu.
Poliittisen päättäjän rooli käy itselle raskaaksi, ellei pysty sopeutumaan hitaisiin liikkeisiin ja laajoihin kaariin.
Teemme tiivistä yhteistyötä kunnanhallituksessa vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa, joka on koettu erittäin hyväksi.
Viime maanantaina kunnanhallituksessa keskusteltiin, miten Paras-Hankeen valmistelu etenee. Seutuhallituksen rinnalla on aloittanut työnsä kunta- ja palvelurakennehanketta toimeenpaneva Paras-ohjausryhmä. Paras suunnitelmat valmistellaan toimeenpanevina ohjelmina valtuustojen hyväksyttäväksi kesään mennessä.
Seututyöryhmien hyvinvointipalvelut jakautuvat neljään alatyöryhmään: sivistyspalvelut, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut ja päivähoitopalvelut.
Seututyöryhmässä on myös maanhankinta ja kaavoitus, tekniset palvelut, tietohallinto, elinkeino ja osaaminen.
Työryhmät ovat kokoontuneet jo useamman kerran. Työryhmät koostuvat virkamiehistä. Luottamushenkilöitä ei ole työryhmissä - tuntuu vähän oudolta! Kuntien pohdittavaksi tulee: Millä kriteereillä yhteistyötä tulisi arvioida? - palveluiden saatavuus kuntalaisen näkökulmasta, taloudelliset hyödyt veronmaksajan näkökulmasta ja henkilöstön riittävyys.
Keskusteltiin myös yhteistyöstä Nokian kanssa perusterveydenhuollossa. Itse en niinkään usko siihen, että seutuyhteistyö olisi tehokasta. Kuka sanoisi ja näyttäisi esimerkin siitä, missä julkisella sektorilla asiat hoidetaan tehokkaasti. Hyvä esimerkki meillä on sairaanhoitopiiri, jossa kustannukset koko ajan nousee ja karkaavat käsistä.
Vaikka en ole uudistusten vastustaja, silti tehokkuuden kilpajuoksu tuntuu liian hurjalta ainakin tässä Paras-hanke ajattelussa.
Voi tietysti olla, että me suuret ikäluokat olemme jo sitä täti-sukupolvea, ellei peräti mummo-polvea, jonka ei uskotakaan ymmärtävän maailman muutoksien tärkeyttä.
Muutoksia tai ei, mutta työelämässä meidän lasketaan jatkavan ainakin 68-vuotiaaksi, eikä yrittäjiä eläkkeelle lasketa ennen 85-vuotispäiviä, jos silloinkaan.
Mutta olipa siellä kunnanhallituksessa asiaakin. Suunnittelutarveratkaisu, josta Hämeenlinnan Hallinto-oikeus pyytää lisäselvitystä. Selvä asia ainakin meille vihreiden, vasemmiston ja keskustan kunnanhallituksen jäsenille, jotka äänestimme asiasta.
Eräs hakija hakee rakennuslupaa tontille, jossa kaikki rakennusjärjestyksen ehdot täyttyvät. Mutta ympäristölautakunnan luottamusmiehet eivät anna rakentaa. Talonpojan järki on kadonnut - vai onko sitä ollutkaan. Väärien tietojen antaminen lautakunnassa. Ja sitä ei suostuta korjaamaan. Tuntuu uskomattomalta. Eikö laki Suomessa ole kaikille sama? Ei näköjään!
Kävin tuossa äsken tiputtamassa kyläyhdistyksen vuosikokous kutsulappuja postilaatikkoihin. Soratiet ovat tosi surkeassa kunnossa. Määrärahoja tarvittaisiin yksityisteiden hoitoon myös kunnan kukkarosta. Maksavathan yksityisteiden varsilla olevat asukkaat veronsa kuntaan samalla lailla kuin kaava-alueella asuvat asukkaat.
Yksityisteiden tiestön ylläpitokustannus on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen paikallisen vestön kustannettavaksi, kun teitä käyttävät muutkin kun asukkaat.
Mitenkä tähän saataisiin parannusta kunnassa? Vastaus löytyy heti: Täytyy odottaa, kunnes enemmän ilma lämmittää. Ole, veikkonen, kärsivällinen! Uskon kevään helisevään voimaan aurongon silmäniskuihin uhkuvaan oloon ja hersyviin uusiin tuuliin. Tuuli kuivaa tiet! Sitten ei rapa roisku! Pääsee vaikka pikkukengillä!