SYNNYTYSTUSKISSA TAISTELLAAN TOINEN TOISTA VASTAAN
21.04.2010 Klo 19.55
KUNNIOITTAVA KOHTELU
" Ei Luoja meitä johdata, vain lempeästi aivan. Kivut saamme kohdata ja riemut raivokkaina. Kun epätoivon päiviä, koemme elämässä, jää käteen tämä ainoa, Jumala, tässä." Näihin Anna-Mari Kaskisen runon säkeisiin voi yhtyä, kun muistelee viime maanantaista valtuuston kokousta.
Olen kysynyt aikaisemminkin, mihin valtuutetut oikein luottavat luottaessaan päätöksentekoon, kun he eivät kovin paljon luota enää omaan itseensäkään, valtuutettuihin, hallitukseen ja virkamiehiin. Luotammeko me valtutettujen ammattitaitoon ja osaamiseen vai johonkin muuhunkin? Pelkka osaaminen ei kai riitä synnyttämään luottamusta, vaan odotamme valtuutetun välittävän.
Yrittäjän ammattikuntaa voi pitää jonkinlaisena välittämisen ammattikuntana, jotka pitävät loitolla välinpitämättömyyden ja epäluottamuksen maailmaa. Yrittäjä pitää parhaana tekemistä asiakkaan hyväksi ja asiakkaan hyvän asettaminen oman edun edelle.
Pettyneiden valtuutettujen kokemuksissa korostuu epäkunnioittava kohtelu valtuustossa. Ainakin minusta tuntui siltä ja monesta muusta jotka poistuivat valtuustosalista, että meitä valtuutettuja kohdeltiin niin epäkunnioittavasti ja nöyryyttävästi, erään valtuutetun käyttämässä puheenvuorossa viime maanantain valtuuston kokouksessa. En kyllä osannut odottaa tällaista puhetta, koska valtuuston puheenjohtajaksi oli juuri valittu pikäaikainen ansioitunut ja kokenut valtuutettu. Valtuuston käsittelyssä oli viimeinen pykälä valtuustoaloitteet ja hän latasi aivan muuta kun valtuustoaloitetta.
Ihmetellä täytyy, miksi hän esitti tunnepurkauksen vasta nyt valtuustossa, kun asia, josta hän puhui oli keskusteltu jo monet kerrat valtuustossa. Olen tuossa miettinyt hänen pitämäänsä puhetta, jossa hän kertoo mitä sotilaan korkeimpiin hyveisiin kuuluu.
Mikä on sotilaan korkein velvollisuus? Mieheni vanhassa sinisessä sotilaskirjassa sanotaan: "Korkein velvollisuus on on horjumaton uskollisuus isänmaata kohtaa. Tehtävä vaatii uskollisuutta isänmaata kohtaan, ennen kaikkea tunnollisuutta kaikessa palveluksessa."
"Hänen pitää palvella isänmaataan ja kansaansa kokonaisuudessaan puolue- ja luokkarajoihin katsomatta. Sen vuoksi hän ei saa sekaantua valtiolliseen puolue-elämään, liittyä poliittisiin yhdistyksiin eikä ilman esimiehen lupaa ottaa osaa poliittisiin kokouksiin."
" Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omatuntoni mukaan täyttää. - Jumala minua siinä auttakoon."
Nämä oli hyviä hyveitä, joita itsekkin haluaisin noudattaa. Muistan lapsena, kuin veljeni olivat armeijassa ja sain lankata niiden jatsareita ja kiillottaa ne sitten villasukalla kiiltäviksi. Harmi, ettei silloin nuorena naiset päässyt armeijaan olisin ehkä lähtenyt. Mutta kyllä minulle joskus kirkolliskokouksessa sanottiin, että siinä istuu kaksi kernaalia, kun Timo Sahin kanssa istuttiin vierekkäin.
Jos minut asetettaisiin esimiesasemaan, tahtoisin olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitäisin huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkisin tietoja heidän toiveistaan, olisin heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkisin olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Valtuutettuna haluaisin näin olla. Eikö sotilaskin toimi juuri näin?
Näitä sotilaan velvollisuuksia elämä on opettanut, kun on viisitoista vuotiaana lähtenyt maailmalle. Eritoten on noudatettava
säädyllistä ja nuhteettomia elintapoja, sekä vältettävä huonoa elämää ja seuraa. Ei saa juopotella, eikä saa harjoittaa uhkapeliä eikä tehdä keveytmielisiä velkoja. Kiroileminen ja säädytön puhetapa on sotilaalle sopimatonta. Havaittuja puutteita ja rikkomuksia pitää kunnassakin ilmoittaa tunnollisesti ja tarkasti meille valtuutetuille johtavat virkamiehet ja myös me valtuutetut.
Valtuutetun olisi pitänyt pitää tämä puhe jo kaksi kuukautta sitten. Nyt se oli jo liian myöhäistä. Kyllä sotilaalla pitäisi olla nopeampi reaktiokyky. Eikä ryhtyä hyökkäykseen, kun "sota on jo käyty." Ihmetyttää valtuutetun reaktio tässä vaiheessa. Uskon myös, että monet valtuutetut eivät yhdy valtuutetun puheenvuoroon ja niihin hänen ajatuksiinsa. "Pirkkalan nykypolitiikka on hänen mielestään todella julmaa peliä." Minusta politiikka ei ole julmaa vaan tosiasiat on tunnustettava politiikassakin. En pidä siitä, että yhteisiä varoja tuhlataan ja niiden käyttöä ei saisi muka valvoa meidän valtuutettujen.
Jos olisin sotilas sanoisin hänelle: " Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa."
Minun valtuustotyöni kulmakiviä ovat olleet kolmekymmentä vuottaa oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kohtuullisuus ihmisten kesken. Minun kyky ja halu on edelleen toimia ihmisten parhaaksi. Vääryyttä vihaan ja mielistele en ketään. Mottoni on, että peräksi ei pidä antaa jos oikeuden puolesta taistelee. Rohkeus ja uroteot ja sankaruus ovat vääriä sanoja tässä valtuusto työssä, olennaista on uskollisuus loppuun asti ja ehdoton käsky, ettei kaveria milloinkaan jätetä.
Olen tämän kaveruuden kokenut valtuutettuna, olen myös kokenut mahdollisuuden elää toisille, olla olemassa lähimmäisiä, muita ihmisiä vasten. Isänmaa merkitsee minulle paljon. Täällä pienessä kunnassa me voimme jotakin tehdä ja vain täältä käsin me voimme vaikuttaa maailmaan.
Niin se vaan on, että mitä vanhemmaksi elää sitä ilmeisemmäksi käy, miten väkeviä ovat ne tekijät, jotka sitovat meidät, valtuutetut, yhdeksi kokonaisuudeksi. Me olemme jokainen tämän kunnan asukas sidotut lujaan kohtalonyhteyteen. Mikä koskee pirkkalalaisia, koskee meitä kaikkia. Valtuustotyö on merkinnyt yhteistä vastuuta, yhteistä iloitsemista ja yhteistä kärsimistä, yhteistä onnistumista ja yhteistä epäonnistumista.
Pirkkalan valtuusto on tehnyt suuria ja arvokkaita ja joskus ylivoimaisiltakin näyttäviä asioita tämän ensimmäisen valtuustokauden aikana. Toisaalta meidän valtuutettujen on ollut välttämätöntä pohtia yhteistä menneisyyttämme, mitä oppia ja viisautta sekä luottamusta ja toivoa saatamme siitä löytää.
Toisaalta olemme alkaneet nähdä entistä selkeämmin, miten oman tilanteemme oikea ymmärtäminen ja siitä seuraava vastuullinen päätöksenteko edellyttää kuntamme tajuamista osana laajempaa yhteyttä koko Pirkanmaata ja koko Suomea.
Itse uskon ainakin, että kaikki valtuutetut haluavat ajaa Pirkkalan parasta. Valinnnat on nyt tehty - on annettava työrauha - ja pulinat pois.
" Ei Luoja meitä johdata, vain lempeästi aivan. Kivut saamme kohdata ja riemut raivokkaina. Kun epätoivon päiviä, koemme elämässä, jää käteen tämä ainoa, Jumala, tässä." Näihin Anna-Mari Kaskisen runon säkeisiin voi yhtyä, kun muistelee viime maanantaista valtuuston kokousta.
Olen kysynyt aikaisemminkin, mihin valtuutetut oikein luottavat luottaessaan päätöksentekoon, kun he eivät kovin paljon luota enää omaan itseensäkään, valtuutettuihin, hallitukseen ja virkamiehiin. Luotammeko me valtutettujen ammattitaitoon ja osaamiseen vai johonkin muuhunkin? Pelkka osaaminen ei kai riitä synnyttämään luottamusta, vaan odotamme valtuutetun välittävän.
Yrittäjän ammattikuntaa voi pitää jonkinlaisena välittämisen ammattikuntana, jotka pitävät loitolla välinpitämättömyyden ja epäluottamuksen maailmaa. Yrittäjä pitää parhaana tekemistä asiakkaan hyväksi ja asiakkaan hyvän asettaminen oman edun edelle.
Pettyneiden valtuutettujen kokemuksissa korostuu epäkunnioittava kohtelu valtuustossa. Ainakin minusta tuntui siltä ja monesta muusta jotka poistuivat valtuustosalista, että meitä valtuutettuja kohdeltiin niin epäkunnioittavasti ja nöyryyttävästi, erään valtuutetun käyttämässä puheenvuorossa viime maanantain valtuuston kokouksessa. En kyllä osannut odottaa tällaista puhetta, koska valtuuston puheenjohtajaksi oli juuri valittu pikäaikainen ansioitunut ja kokenut valtuutettu. Valtuuston käsittelyssä oli viimeinen pykälä valtuustoaloitteet ja hän latasi aivan muuta kun valtuustoaloitetta.
Ihmetellä täytyy, miksi hän esitti tunnepurkauksen vasta nyt valtuustossa, kun asia, josta hän puhui oli keskusteltu jo monet kerrat valtuustossa. Olen tuossa miettinyt hänen pitämäänsä puhetta, jossa hän kertoo mitä sotilaan korkeimpiin hyveisiin kuuluu.
Mikä on sotilaan korkein velvollisuus? Mieheni vanhassa sinisessä sotilaskirjassa sanotaan: "Korkein velvollisuus on on horjumaton uskollisuus isänmaata kohtaa. Tehtävä vaatii uskollisuutta isänmaata kohtaan, ennen kaikkea tunnollisuutta kaikessa palveluksessa."
"Hänen pitää palvella isänmaataan ja kansaansa kokonaisuudessaan puolue- ja luokkarajoihin katsomatta. Sen vuoksi hän ei saa sekaantua valtiolliseen puolue-elämään, liittyä poliittisiin yhdistyksiin eikä ilman esimiehen lupaa ottaa osaa poliittisiin kokouksiin."
" Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omatuntoni mukaan täyttää. - Jumala minua siinä auttakoon."
Nämä oli hyviä hyveitä, joita itsekkin haluaisin noudattaa. Muistan lapsena, kuin veljeni olivat armeijassa ja sain lankata niiden jatsareita ja kiillottaa ne sitten villasukalla kiiltäviksi. Harmi, ettei silloin nuorena naiset päässyt armeijaan olisin ehkä lähtenyt. Mutta kyllä minulle joskus kirkolliskokouksessa sanottiin, että siinä istuu kaksi kernaalia, kun Timo Sahin kanssa istuttiin vierekkäin.
Jos minut asetettaisiin esimiesasemaan, tahtoisin olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitäisin huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkisin tietoja heidän toiveistaan, olisin heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkisin olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Valtuutettuna haluaisin näin olla. Eikö sotilaskin toimi juuri näin?
Näitä sotilaan velvollisuuksia elämä on opettanut, kun on viisitoista vuotiaana lähtenyt maailmalle. Eritoten on noudatettava
säädyllistä ja nuhteettomia elintapoja, sekä vältettävä huonoa elämää ja seuraa. Ei saa juopotella, eikä saa harjoittaa uhkapeliä eikä tehdä keveytmielisiä velkoja. Kiroileminen ja säädytön puhetapa on sotilaalle sopimatonta. Havaittuja puutteita ja rikkomuksia pitää kunnassakin ilmoittaa tunnollisesti ja tarkasti meille valtuutetuille johtavat virkamiehet ja myös me valtuutetut.
Valtuutetun olisi pitänyt pitää tämä puhe jo kaksi kuukautta sitten. Nyt se oli jo liian myöhäistä. Kyllä sotilaalla pitäisi olla nopeampi reaktiokyky. Eikä ryhtyä hyökkäykseen, kun "sota on jo käyty." Ihmetyttää valtuutetun reaktio tässä vaiheessa. Uskon myös, että monet valtuutetut eivät yhdy valtuutetun puheenvuoroon ja niihin hänen ajatuksiinsa. "Pirkkalan nykypolitiikka on hänen mielestään todella julmaa peliä." Minusta politiikka ei ole julmaa vaan tosiasiat on tunnustettava politiikassakin. En pidä siitä, että yhteisiä varoja tuhlataan ja niiden käyttöä ei saisi muka valvoa meidän valtuutettujen.
Jos olisin sotilas sanoisin hänelle: " Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa."
Minun valtuustotyöni kulmakiviä ovat olleet kolmekymmentä vuottaa oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kohtuullisuus ihmisten kesken. Minun kyky ja halu on edelleen toimia ihmisten parhaaksi. Vääryyttä vihaan ja mielistele en ketään. Mottoni on, että peräksi ei pidä antaa jos oikeuden puolesta taistelee. Rohkeus ja uroteot ja sankaruus ovat vääriä sanoja tässä valtuusto työssä, olennaista on uskollisuus loppuun asti ja ehdoton käsky, ettei kaveria milloinkaan jätetä.
Olen tämän kaveruuden kokenut valtuutettuna, olen myös kokenut mahdollisuuden elää toisille, olla olemassa lähimmäisiä, muita ihmisiä vasten. Isänmaa merkitsee minulle paljon. Täällä pienessä kunnassa me voimme jotakin tehdä ja vain täältä käsin me voimme vaikuttaa maailmaan.
Niin se vaan on, että mitä vanhemmaksi elää sitä ilmeisemmäksi käy, miten väkeviä ovat ne tekijät, jotka sitovat meidät, valtuutetut, yhdeksi kokonaisuudeksi. Me olemme jokainen tämän kunnan asukas sidotut lujaan kohtalonyhteyteen. Mikä koskee pirkkalalaisia, koskee meitä kaikkia. Valtuustotyö on merkinnyt yhteistä vastuuta, yhteistä iloitsemista ja yhteistä kärsimistä, yhteistä onnistumista ja yhteistä epäonnistumista.
Pirkkalan valtuusto on tehnyt suuria ja arvokkaita ja joskus ylivoimaisiltakin näyttäviä asioita tämän ensimmäisen valtuustokauden aikana. Toisaalta meidän valtuutettujen on ollut välttämätöntä pohtia yhteistä menneisyyttämme, mitä oppia ja viisautta sekä luottamusta ja toivoa saatamme siitä löytää.
Toisaalta olemme alkaneet nähdä entistä selkeämmin, miten oman tilanteemme oikea ymmärtäminen ja siitä seuraava vastuullinen päätöksenteko edellyttää kuntamme tajuamista osana laajempaa yhteyttä koko Pirkanmaata ja koko Suomea.
Itse uskon ainakin, että kaikki valtuutetut haluavat ajaa Pirkkalan parasta. Valinnnat on nyt tehty - on annettava työrauha - ja pulinat pois.