MUSIIKISSA ON VOIMAA
21.04.2012 Klo 20.51
TUTUSTUMINEN MUSIIKKITALOON
Eilen meitä valtuustonaisia oli tutustumassa Helsingissä sijaitsevaan musiikkitaloon. Olimme varanneet parikymmentä lippua Figaron häihin. Perjantai-illan musiikillinen ilta uudessa Musiikkitalossa oli monella tavalla elämys mukana olleille. Taisipa Pulkkisen Helena tulomatkalla sanoa, että meille kuusikymppisille se oli aika yllätys. Orkesterissa soittaneet, näyttelijöiden ja laulajien tulkinnat Figaron häissä, saivat monet varsinkin vanhemman sukupolven edustajat vähän ihmettelemään tätä mykymenoa.
Matkamme oli siis kulttuurimatka Helsinkiin. Mitä opimme? Voin puhua vain omasta puolestani. Minua on aina kiinnostanut musiikki ja laulaminen. Kaikesta siitä myönteisestä huolimatta, mitä kulttuurimatkalla opin musiikista sen monine liikkeineen, voin sanoa, että musiikissa on voimaa.
Henkilökohtaisesti iloitsin kulttuurimatkalla siitä, että oli hyvä tavata toisia naisia ja keskustella avoimesti asioista. Etupäässä tuli päivitettyä tuttujen kuulumisia eikä niinkään tullut puhuttua politiikkaa. Yhteinen ajan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa mieltä monistakin asioista. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmia omaan elämäänsä.
Kuuntelin aamulla kuntaministeri Virkkusen haastattelua kuntauudistuksesta TV:stä. Toimittaja oli hyvä sanoi: "ette vastanneet kysymykseen." Eipä uskaltanut vastata. Tarvitaanko valtion taholta selvitysmiestä? Pannaanko kunnat yhteen pakolla?
Elämme tällä hetkellä jatkuvan epävarmuuden ja suurten muutosten yhteiskunnassa. Ihmetyttää, että tästä huolimatta kiistellään kaiken aikaa vain siitä, saako kunnat olla itsenäisiä vai ei. Mitä hyötyä siitä on, että monet kunnat laitetaan yhteen ja henkilökunnalle taataan viiden vuoden siirtymäkausi. Vai onko tarkoitus, että vain keskustalaisten valtuutetettujen lukumäärä saadaan pudotettua alas?
Pahalta näyttää valtion velka oli muistini mukaan viime vuoden tilinpäätöksessä noin 89 miljardia euroa. Suomella on velkaa 45.000-70.000 euroa jokaista työssä käyvää ihmistä kohti. Näin ei voi jatkua. Tasavallan talousongelmista näyttävä julkinen keskustelu ruotii valtion taloutta. Valtion velkaantumisen jatkuminen onkin kansakunnan kohtalon kannalta politiikan tantereiden suurin taistelu. Valtion kannattaisi nyt kiireesti alkaa miettimän, mistä valtio on valmis tinkimään.
Kansankuntamme elää nyt todella suuressa murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta. Nyt pitäisi ajatella mistä raha tulee. Suomi nousee vain tuottavalla työllä, ei millään muulla.
Kaikessa päätöksenteossa on kysymys ihmisestä. Ihmisestä huolehtiminen merkitsee sosiaalista ja arkielämän ymmärtämistä. Keskustalainen aatteellinen kehitystyö ja arvopohja ovat Suomen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Siihen kuuluu huolehtiminen maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvnvoinnista, ympäristöstä. Siihen kuuluu vastuu Suomesta ja suomalaisuudesta.
Eilen meitä valtuustonaisia oli tutustumassa Helsingissä sijaitsevaan musiikkitaloon. Olimme varanneet parikymmentä lippua Figaron häihin. Perjantai-illan musiikillinen ilta uudessa Musiikkitalossa oli monella tavalla elämys mukana olleille. Taisipa Pulkkisen Helena tulomatkalla sanoa, että meille kuusikymppisille se oli aika yllätys. Orkesterissa soittaneet, näyttelijöiden ja laulajien tulkinnat Figaron häissä, saivat monet varsinkin vanhemman sukupolven edustajat vähän ihmettelemään tätä mykymenoa.
Matkamme oli siis kulttuurimatka Helsinkiin. Mitä opimme? Voin puhua vain omasta puolestani. Minua on aina kiinnostanut musiikki ja laulaminen. Kaikesta siitä myönteisestä huolimatta, mitä kulttuurimatkalla opin musiikista sen monine liikkeineen, voin sanoa, että musiikissa on voimaa.
Henkilökohtaisesti iloitsin kulttuurimatkalla siitä, että oli hyvä tavata toisia naisia ja keskustella avoimesti asioista. Etupäässä tuli päivitettyä tuttujen kuulumisia eikä niinkään tullut puhuttua politiikkaa. Yhteinen ajan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa mieltä monistakin asioista. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmia omaan elämäänsä.
Kuuntelin aamulla kuntaministeri Virkkusen haastattelua kuntauudistuksesta TV:stä. Toimittaja oli hyvä sanoi: "ette vastanneet kysymykseen." Eipä uskaltanut vastata. Tarvitaanko valtion taholta selvitysmiestä? Pannaanko kunnat yhteen pakolla?
Elämme tällä hetkellä jatkuvan epävarmuuden ja suurten muutosten yhteiskunnassa. Ihmetyttää, että tästä huolimatta kiistellään kaiken aikaa vain siitä, saako kunnat olla itsenäisiä vai ei. Mitä hyötyä siitä on, että monet kunnat laitetaan yhteen ja henkilökunnalle taataan viiden vuoden siirtymäkausi. Vai onko tarkoitus, että vain keskustalaisten valtuutetettujen lukumäärä saadaan pudotettua alas?
Pahalta näyttää valtion velka oli muistini mukaan viime vuoden tilinpäätöksessä noin 89 miljardia euroa. Suomella on velkaa 45.000-70.000 euroa jokaista työssä käyvää ihmistä kohti. Näin ei voi jatkua. Tasavallan talousongelmista näyttävä julkinen keskustelu ruotii valtion taloutta. Valtion velkaantumisen jatkuminen onkin kansakunnan kohtalon kannalta politiikan tantereiden suurin taistelu. Valtion kannattaisi nyt kiireesti alkaa miettimän, mistä valtio on valmis tinkimään.
Kansankuntamme elää nyt todella suuressa murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta. Nyt pitäisi ajatella mistä raha tulee. Suomi nousee vain tuottavalla työllä, ei millään muulla.
Kaikessa päätöksenteossa on kysymys ihmisestä. Ihmisestä huolehtiminen merkitsee sosiaalista ja arkielämän ymmärtämistä. Keskustalainen aatteellinen kehitystyö ja arvopohja ovat Suomen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Siihen kuuluu huolehtiminen maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvnvoinnista, ympäristöstä. Siihen kuuluu vastuu Suomesta ja suomalaisuudesta.