Talouspolitiikkaa
26.03.2011 Klo 05.27
Markkinavoimat valloillaan
Suomen ja koko EU:n vaikeudet jatkuvat. Emme ole laman piristyksestä huolimatta kilpailukykyisiä kansanvälisillä markkinoilla. Kun yritysten tulorahoitus on heikko, ei ole saatu aikaan uusia investointeja. Työttömyys on kasvanut huolestuttavan suureksi. Myös julkinen talous on kohta velkakriisissä. Siitä vain ei uskalleta nyt vaalien alla puhua mitään. Suomen ei pidä antaa vetää itseään enää syvemmälle velanottoon ei edes takausten muodossa. Takaukset nostavat meidän omia rahoituskustannuksiamme ja vähentävät liikkumavaraamme. Se on tosiasia.
Tästä asiasta puhuttiin eilen kiertäessäni euroopan parlamentin jäsenen Anneli Jäätteenmäkeä mukana pitkin Pirkanmaata. Keskustan Sentterissä, Hallituskadulla kysyin: Onko tukipaketit hyväksyttävä poliittisten realiteettien nimissä? Minun mielestä ei. Sain tyrmäävän vastaanoton.
Voin kuitenkin kysyä, miksei pankkitukea rahoiteta kansallisesti? Monien talousasiantuntijoiden mukaan Kreikka ei pysty maksamaan uusia lainoja. Suomen hallituksen linja näyttää olevan se, että pönkitetetään EURO maita. Mielestäni ei ole oikeaa talouspolitiikka se, että tuetaan maita, jotka eivät osaa hoitaa raha-asioita. Tässä tuetaan Ranskan ja Saksan pankkeja. Tuntuu siltä, että Suomenkin tilanne on kohta yhtä huono ja sen vuoksi pitää tukea.
Iltapäivällä kuulin uutisista, että puhemies Niinistökin oli ollut samaa mieltä. Harmi etten itse kuulluut uutisia ne jäivät vain toisten huhupuheisiin. Tiedotusvälineet eivät sitä myöskään enää illalla julkaisseet. Ehkä se oli kokoomuksen johdolle paha viesti, jonka vuoksi sitä ei enää puhuttu - vaiettiin.
Lyhyesti todeten EU:n velkakriisin tilanne muistuttaa balkanilaista rauhaa, jossa vedotaan yhteiseen hyvään, ajetaan omaa etua ja ammutaan kovilla. Kauko- ja lähiohjatut poliitikot vahtivat hallituksen toimia ja haukkuvat kuin rakkikoirat. Tämäkin räksytys, viimeistään vaalien jälkeen jyrähtää.
Velkakriisin ohella pirkanmaalaisia puhutti aluepolitiikka, eläkkeet ja ydinvoima.
Suomen suurteollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lisää sähköä. Sillä laitetaan teollisuus, vienti ja koko maa kuntoon. Jaa vai sähköpulallako se tätä maata vaivaa? Energian loppuminenko se on vienyt tehtaita ulkomaille? Tuotanto tarvitsee sähköä, mutta epäselväksi on jäänyt, miksi tuotantoa siirretään jatkuvasti muihin maihin.
Nyt puhutaan, että ydinvoiman rakentaminen on suuri työmaa, jolla on positiiviset vaikutukset talouteen. Ydinvoima on kahdentuhannen ihmisen työmaa noin kuuden vuoden ajan, sitten työ on tehty ja työmaa on ohi. Sen hinta on monia miljardia euroja. Positiiviset talousvaikutukset taas ovat asia, johon voi poliitikot vedota milloin vain erittelemättä sen kummemmin. Mutta mitäs jos ydinvoimalla on nimenomaan negatiivisia talousvaikutuksia?
Suomen talouden herkät ajat siis jatkuvat. Sekin on selvä, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään. Toistaiseksi tuntuva velkaantuminen kuitenkin jatkuuuu. Eduskunnan virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikea on uudenlaiseen tilanteeseen sopeuttaminen. Tämä näkyy selvästi vaalikentillä kulkiessani.
Parasta päivässä oli, kun sain kyydittää Annelia Ylöjärveltä - Hämeenkyröön. Transitin kyydissä matka jatkui mukavasti. Kysyin Annelilta: oletko ennen matkustanut pakettiautossa? Anneli vastasi monet kerrat. Matka jatkui Hämeenkyröstä Parkanoon. Parkanossa oli kymmenkunta ihmistä paikalla. Siellä eräs kysyi, miten nuoret saadaan töihin?
Niin monen nuoren mielestä sosiaaliturva meillä on liian hyvä. Se ei innosta töihin, kun rahaa saa muutenkin tekemättä mitään. Verotus pitää saada kohtuulliseksi ja työtä on otettava vastaan mitä tarjotaan. Pitää myös uskaltaa yrittäjiksi. Tähän maahan tarvitaan lisää pienyrittäjiä, jotka työllistää.
Mutta mikä minua ihmetyttää on aluepolitiikka. Aluepolitiikkaa tehdään räikeällä tavalla koko valtakunnan asioista vastaavan asuntoministerin tuolilta. On huolestuttavaa, että yhteiskuntamme kehittämisen kannalta tämä ympäristöministeriön ajama kaavaohjaus on tehokas tapa säädellä alueiden ja paikkakunnan kehitystä.
Lakimuutoksen on junaillut läpi pieni porukka eikä laaja kansalaisjärjestö. Maakunnan kansanedustajat tuskin edes ymmärtävät kuinka ratkaisevan tärkeästä asiasta oli kysymys. Nyt ne ovat heränneet kun kirjoitin aiheesta tammikuussa Maaseudun tulevaisuuteen ja Aamulehteen. Nyt se on liian myöhäistä herätä. Tampereen seutukuntayhtymässäkin päätökset ovat jo tehty miten Pirkanmaan ympäristökunnissa maankäyttö tulevaisuudessa sujuu.
Maaseudulla pitäisi tontin minimikoon olla 5.000 m2, taajamien omakotialueila 1.000 m2. Liian tiukkaan ahdettu asuminen ei sovi ainakaan suomalaiselle ja meillähän on onneksi toistaiseksi tilaa. Miksi emme käyttäsi sitä ihmisten hyväksi? Haja-asutushan on muuten kunnalle taloudellisestikin edullisempaa.
Valinnanvapaus, joka on ollut olemassa perustuslain mukaan ei olisi enää voimassa. Suomen kansalainen tulee saada valita itse asuinpaikkansa. Nyt tämä oikeus tulee rajoittumaan ratkaisevasti. Omistamaansa maata ei saisikaan käyttää enää omiin tarpeisiinsa, vaan yhteiskunta määrittelisi yleiskaavalla maan käyttötarkoituksen. Samalla määriteltäisiin myös maan hinta todellisen käytön mukaan ja kaavan tuoma mahdollinen arvonlisä leikattaisiin yhteiskunnalle,
Tunnen taas ampuvani kovilla, mutta tosiasiat ovat sanottava niinko ne ovat! En halua ketään mielistellä vaikka vaalit ovatkin. Tosiasiat ovat tunnustettava niin kuin ne ovat eikä niinko haluaisit niiden olevan.
Suomen ja koko EU:n vaikeudet jatkuvat. Emme ole laman piristyksestä huolimatta kilpailukykyisiä kansanvälisillä markkinoilla. Kun yritysten tulorahoitus on heikko, ei ole saatu aikaan uusia investointeja. Työttömyys on kasvanut huolestuttavan suureksi. Myös julkinen talous on kohta velkakriisissä. Siitä vain ei uskalleta nyt vaalien alla puhua mitään. Suomen ei pidä antaa vetää itseään enää syvemmälle velanottoon ei edes takausten muodossa. Takaukset nostavat meidän omia rahoituskustannuksiamme ja vähentävät liikkumavaraamme. Se on tosiasia.
Tästä asiasta puhuttiin eilen kiertäessäni euroopan parlamentin jäsenen Anneli Jäätteenmäkeä mukana pitkin Pirkanmaata. Keskustan Sentterissä, Hallituskadulla kysyin: Onko tukipaketit hyväksyttävä poliittisten realiteettien nimissä? Minun mielestä ei. Sain tyrmäävän vastaanoton.
Voin kuitenkin kysyä, miksei pankkitukea rahoiteta kansallisesti? Monien talousasiantuntijoiden mukaan Kreikka ei pysty maksamaan uusia lainoja. Suomen hallituksen linja näyttää olevan se, että pönkitetetään EURO maita. Mielestäni ei ole oikeaa talouspolitiikka se, että tuetaan maita, jotka eivät osaa hoitaa raha-asioita. Tässä tuetaan Ranskan ja Saksan pankkeja. Tuntuu siltä, että Suomenkin tilanne on kohta yhtä huono ja sen vuoksi pitää tukea.
Iltapäivällä kuulin uutisista, että puhemies Niinistökin oli ollut samaa mieltä. Harmi etten itse kuulluut uutisia ne jäivät vain toisten huhupuheisiin. Tiedotusvälineet eivät sitä myöskään enää illalla julkaisseet. Ehkä se oli kokoomuksen johdolle paha viesti, jonka vuoksi sitä ei enää puhuttu - vaiettiin.
Lyhyesti todeten EU:n velkakriisin tilanne muistuttaa balkanilaista rauhaa, jossa vedotaan yhteiseen hyvään, ajetaan omaa etua ja ammutaan kovilla. Kauko- ja lähiohjatut poliitikot vahtivat hallituksen toimia ja haukkuvat kuin rakkikoirat. Tämäkin räksytys, viimeistään vaalien jälkeen jyrähtää.
Velkakriisin ohella pirkanmaalaisia puhutti aluepolitiikka, eläkkeet ja ydinvoima.
Suomen suurteollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lisää sähköä. Sillä laitetaan teollisuus, vienti ja koko maa kuntoon. Jaa vai sähköpulallako se tätä maata vaivaa? Energian loppuminenko se on vienyt tehtaita ulkomaille? Tuotanto tarvitsee sähköä, mutta epäselväksi on jäänyt, miksi tuotantoa siirretään jatkuvasti muihin maihin.
Nyt puhutaan, että ydinvoiman rakentaminen on suuri työmaa, jolla on positiiviset vaikutukset talouteen. Ydinvoima on kahdentuhannen ihmisen työmaa noin kuuden vuoden ajan, sitten työ on tehty ja työmaa on ohi. Sen hinta on monia miljardia euroja. Positiiviset talousvaikutukset taas ovat asia, johon voi poliitikot vedota milloin vain erittelemättä sen kummemmin. Mutta mitäs jos ydinvoimalla on nimenomaan negatiivisia talousvaikutuksia?
Suomen talouden herkät ajat siis jatkuvat. Sekin on selvä, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään. Toistaiseksi tuntuva velkaantuminen kuitenkin jatkuuuu. Eduskunnan virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikea on uudenlaiseen tilanteeseen sopeuttaminen. Tämä näkyy selvästi vaalikentillä kulkiessani.
Parasta päivässä oli, kun sain kyydittää Annelia Ylöjärveltä - Hämeenkyröön. Transitin kyydissä matka jatkui mukavasti. Kysyin Annelilta: oletko ennen matkustanut pakettiautossa? Anneli vastasi monet kerrat. Matka jatkui Hämeenkyröstä Parkanoon. Parkanossa oli kymmenkunta ihmistä paikalla. Siellä eräs kysyi, miten nuoret saadaan töihin?
Niin monen nuoren mielestä sosiaaliturva meillä on liian hyvä. Se ei innosta töihin, kun rahaa saa muutenkin tekemättä mitään. Verotus pitää saada kohtuulliseksi ja työtä on otettava vastaan mitä tarjotaan. Pitää myös uskaltaa yrittäjiksi. Tähän maahan tarvitaan lisää pienyrittäjiä, jotka työllistää.
Mutta mikä minua ihmetyttää on aluepolitiikka. Aluepolitiikkaa tehdään räikeällä tavalla koko valtakunnan asioista vastaavan asuntoministerin tuolilta. On huolestuttavaa, että yhteiskuntamme kehittämisen kannalta tämä ympäristöministeriön ajama kaavaohjaus on tehokas tapa säädellä alueiden ja paikkakunnan kehitystä.
Lakimuutoksen on junaillut läpi pieni porukka eikä laaja kansalaisjärjestö. Maakunnan kansanedustajat tuskin edes ymmärtävät kuinka ratkaisevan tärkeästä asiasta oli kysymys. Nyt ne ovat heränneet kun kirjoitin aiheesta tammikuussa Maaseudun tulevaisuuteen ja Aamulehteen. Nyt se on liian myöhäistä herätä. Tampereen seutukuntayhtymässäkin päätökset ovat jo tehty miten Pirkanmaan ympäristökunnissa maankäyttö tulevaisuudessa sujuu.
Maaseudulla pitäisi tontin minimikoon olla 5.000 m2, taajamien omakotialueila 1.000 m2. Liian tiukkaan ahdettu asuminen ei sovi ainakaan suomalaiselle ja meillähän on onneksi toistaiseksi tilaa. Miksi emme käyttäsi sitä ihmisten hyväksi? Haja-asutushan on muuten kunnalle taloudellisestikin edullisempaa.
Valinnanvapaus, joka on ollut olemassa perustuslain mukaan ei olisi enää voimassa. Suomen kansalainen tulee saada valita itse asuinpaikkansa. Nyt tämä oikeus tulee rajoittumaan ratkaisevasti. Omistamaansa maata ei saisikaan käyttää enää omiin tarpeisiinsa, vaan yhteiskunta määrittelisi yleiskaavalla maan käyttötarkoituksen. Samalla määriteltäisiin myös maan hinta todellisen käytön mukaan ja kaavan tuoma mahdollinen arvonlisä leikattaisiin yhteiskunnalle,
Tunnen taas ampuvani kovilla, mutta tosiasiat ovat sanottava niinko ne ovat! En halua ketään mielistellä vaikka vaalit ovatkin. Tosiasiat ovat tunnustettava niin kuin ne ovat eikä niinko haluaisit niiden olevan.