IHMINEN ON TÄRKEÄMPI
28.03.2010 Klo 12.21
TOTUUS JA OIKEUDENMUKAISUUS
Tänään vietämme palmusunnuntaita. Osallistuin aamulla palmusunnuntain jumalanpalvelukseen Pirkkalan kirkossa. Jumalanpalveluksessa saarnasi herättäjäyhdistyksen pappi Simo Juntunen. Saarna oli vahva ja mieleenpainuva.
Eilen sain osallistua Pirkkalan seurakunnan järjestämään tulevaisuustyöskentely päivään eli strateguan suunnitteluun. Siinä työryhmissä mietimme millainen Pirkkalan seurakunta on vuonna 2015? Työryhmän vetäjänä oli Kauniaisten seurakunnan kirkkoherra Mauri Vihko. Todella tehokas vetäjä, jossa aikaa ei paljon jäänyt turhanpäiväisiin höpötyksiin.
Suuri enemmistö yli 85 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Useimmille kirkkoon kuuluminen on sellainen itsestäänselvyys, jota ei tule edes ajatelleeksi. Jos ei ole kovin innokas kirkossa kävijä, herää veroselvityksen kirkkollisveroeuroja katsoessa kysymys, mitä niiden vastineeksi saa. Seurakunnan työntekijät luettelivat paljon niitä asioita, mitä verorahoilla saa. Kannattaa siis olla seurakunnan jäsen.
Herääpä vaan kysymys, että pitäisikö antaa rahaa vaikkapa hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, kuin pönkittää isoja organisaatioita ja hulpeita rakennuksia. Syrjäytyneiden auttaminen onkin yksi niistä alueista, joihin toivotaan entistä enemmän seurakunnan tukea. Näistä asioista ja paljon muustakin keskusteltiin tulevaisuuspäivässä.
Jokaisella meistä on oma tiemme ja monet asiat ymmärrämme ja uskommekin eri tavoin. Omalta osaltani minulle on Jumala yhä tärkeämpi tulevaisuuden ja toivon tuoja. En kiellä monia vaikeita kohtia, mutta totuuden ja oikeudenmukaisuuden, mutta myös rakkauden Jumala on selvimmin puhuva. Hän etsii ja kantaa, jotka häneen turvaavat.
Tämä sama Jumala tuli myös maailmaan Jesuksessa Kristuksessa, joka on meille uuden elämän antaja ajassa ja ikuisuudessa. Hän opettaa meitä vertauksillaan ja vuorisaarnassa. Laupias samarialainen on minulle myös kertomus yhteiskunnasta, jossa avuton helposti jätetään tien viereen. Itse elän paljon siitä siunauksesta, jonka uskovalta maalaisäidiltä ja lapsuuden kodilta sain.
Hiljaisen viikon raamatuntekstiä, joka sopii hyvin tämän alkavan viikon tapahtumiin:
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni. Kuka voisi minua syyttää! Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö. Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.
Tänään vietämme palmusunnuntaita. Osallistuin aamulla palmusunnuntain jumalanpalvelukseen Pirkkalan kirkossa. Jumalanpalveluksessa saarnasi herättäjäyhdistyksen pappi Simo Juntunen. Saarna oli vahva ja mieleenpainuva.
Eilen sain osallistua Pirkkalan seurakunnan järjestämään tulevaisuustyöskentely päivään eli strateguan suunnitteluun. Siinä työryhmissä mietimme millainen Pirkkalan seurakunta on vuonna 2015? Työryhmän vetäjänä oli Kauniaisten seurakunnan kirkkoherra Mauri Vihko. Todella tehokas vetäjä, jossa aikaa ei paljon jäänyt turhanpäiväisiin höpötyksiin.
Suuri enemmistö yli 85 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Useimmille kirkkoon kuuluminen on sellainen itsestäänselvyys, jota ei tule edes ajatelleeksi. Jos ei ole kovin innokas kirkossa kävijä, herää veroselvityksen kirkkollisveroeuroja katsoessa kysymys, mitä niiden vastineeksi saa. Seurakunnan työntekijät luettelivat paljon niitä asioita, mitä verorahoilla saa. Kannattaa siis olla seurakunnan jäsen.
Herääpä vaan kysymys, että pitäisikö antaa rahaa vaikkapa hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, kuin pönkittää isoja organisaatioita ja hulpeita rakennuksia. Syrjäytyneiden auttaminen onkin yksi niistä alueista, joihin toivotaan entistä enemmän seurakunnan tukea. Näistä asioista ja paljon muustakin keskusteltiin tulevaisuuspäivässä.
Jokaisella meistä on oma tiemme ja monet asiat ymmärrämme ja uskommekin eri tavoin. Omalta osaltani minulle on Jumala yhä tärkeämpi tulevaisuuden ja toivon tuoja. En kiellä monia vaikeita kohtia, mutta totuuden ja oikeudenmukaisuuden, mutta myös rakkauden Jumala on selvimmin puhuva. Hän etsii ja kantaa, jotka häneen turvaavat.
Tämä sama Jumala tuli myös maailmaan Jesuksessa Kristuksessa, joka on meille uuden elämän antaja ajassa ja ikuisuudessa. Hän opettaa meitä vertauksillaan ja vuorisaarnassa. Laupias samarialainen on minulle myös kertomus yhteiskunnasta, jossa avuton helposti jätetään tien viereen. Itse elän paljon siitä siunauksesta, jonka uskovalta maalaisäidiltä ja lapsuuden kodilta sain.
Hiljaisen viikon raamatuntekstiä, joka sopii hyvin tämän alkavan viikon tapahtumiin:
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni. Kuka voisi minua syyttää! Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö. Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.