LOPETETAAN RUIKUTTELU
28.03.2012 Klo 04.24
DEMOKRATIA EI TOIMI
Viisas runonlaulaja on avannut salaisen arkkunsa ja sanellut tällä tavalla: " Nyt tämä nykyinen kansa sekä kansa kasvavainen maaten maitansa pitävät, penkit päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, ihroina isonsa pellon."
Jo esi-isämme tunsivat mässäilyn - ja paheksuivat sitä. Itselleni tämä runo jäi hyvin mieliin koulukirjassani 60-luvulla, kun opiskelin kansantaloutta. Hyvänä mottona se on minulla vieläkin.
Saamattomia, kansalaiset eivät olleet 1960-luvulla. Itsekin lähdin 15-vuotiaana työn perässä 700 kilometrin päähän töihin tänne etelään. Nuo ajat ovat muuttuneet, onhan siitä aikaa tasan viisikymentä vuotta sitten. Työn perässä oli lähdettävä. Suuressa perheessä kasvaneena, työtä ei riittänyt kaikille -pienestä maalaistalosta oli pakko lähteä. Tätä pakkoa ei ole nyky-yhteiskunnassa. Olemme saaneet elää hyvinvoinnin vuosia velkarahalla yli neljä vuosikymmentä.
Yleinen asenne työhön on mielestäni muuttunut vahingolliseen suuntaan. Rahaa tulee jostakin, vaikkei sen eteen mitään tekisikään. Tässä ei mielestäni voi syyttää kansalaisia vaan poliittisia puolueita, työmarkkinoita, työnantajia ja työntekijäjärjestöjä.
Kanslaiset eivät ole keksineet velkaan perustunutta hyvinvointia. Kansalaiset eivät myöskään ole paisuttaneet sosialiturvaa. Sen on tehnyt eduskunta. Työ Suomessa ei ole loppunut vaan maksajat. Verotus on Suomessa niin korkea, ettei kenenkään kannata olla ahkera. Ruotsalaisella sananlaskulla voi sanoa, että I sukupolvi tienaa, II sukupolvi perii ja III sukupolvi tuhoaa.
Eiköhän päättäjien olisi aika havahtua ja pysähtyä miettimään mihin tämä kaikki johtaa. Demokratia ei tässä maassa toimi. Demokratian toimimattomuudesta Kreikka pelastettiin veronmaksajien varoilla. 2011-hallitsijat tuhlaavat. Maaseudun tyhjentymistä ei yksikään hallitus kykene estämään. Päinvastoin 2000-luvun hallitukset ja eduskunta ovat pistäneet maataomistavan ja maalle asumaan suunnittelman ihmisen kahleisiin.
Nyt olisi aika ryhtyä nykyisessä hallituksessa saarnaamaan vanhoista luterilaisista hyveistä, ahkeruudesta, säästäväisyydestä, rehellisyydestä, jokaisen velvollisuudesta elättää itsensä ja huolehtia myös lähmmäisen hyvästä. Se olisi mielestäni moraalin palauttamista alkulähteille.
Mitäpä sanoisi eduskunta ja maan hallitus jos hylkäisitte kaikki lakipykälät ja siirtyisitte noudattamaan vain kymmentä käskyä. Ajan henki olisi varmasti toinen.
Toinen asia, mikä itseäni on vaivannyt pitkään, on ihmisten uupuminen työssä. Melkein joka päivä eri lehdistä on saanut lukea, kuinka uupuneita työssäkäyvät ovat. Olen itse ollut yrittäjänä kolmekymmentäkolme vuotta ja työelämässä viisikymentä vuotta. Ei ole ollut kesä-, eikä talvilomia, ei pekkaspäiviä, ei lomakorvauksia, ei lomaltapaluurahoja, ei sairauslomia. Listaa riittäsi loputtomiin. On ollut työtä, työtä ja työtä.
En ole ollut loppuun palanut, vaikka työtä on tehty 24 tuntia vuorokaudessa ja loppu on ollut vapaa-aikaa. Se on sitä, että perheyrityksessä aherretaan tuntia laskematta.
Olen sitä mieltä, että kaikki työ on arvokasta, kun sitä tekee sydämmellä. Työssä saatava palaute auttaa ihmisiä tekemään entistä innokkaammin työtä, sitä jaksaa paljon paremmin, kun saa joskus kiitosta työstä. Ainakin itse jaksan paremmin, kun asiakkaat antavat hyvää palautetta. Kielteinenkin palaute on hyvää. Sitä oppii ainakin tehdyistä virheistä - jos oppii.
No lopetetaan tämä ruikuttelu ja ryhdytään työhön. Nyt on lähdettävä töihin. Vielä neljä päivää. Sitten lopetan liikkeen Kuninkaankadulta. Yritystä en lopeta. Toinen työ vain kutsuu. En jää vielä eläkkeelle. Työ on osa ihmiskuntaa. Työllä on psyykkinen ja sosiaalinen merkitys. Työ on siihen kykeneville sekä oikeus ja velvollisuus. Suomessa ei ole puute työstä vaan tekijöistä ja maksajista. Näinhän se on!
Viisas runonlaulaja on avannut salaisen arkkunsa ja sanellut tällä tavalla: " Nyt tämä nykyinen kansa sekä kansa kasvavainen maaten maitansa pitävät, penkit päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, ihroina isonsa pellon."
Jo esi-isämme tunsivat mässäilyn - ja paheksuivat sitä. Itselleni tämä runo jäi hyvin mieliin koulukirjassani 60-luvulla, kun opiskelin kansantaloutta. Hyvänä mottona se on minulla vieläkin.
Saamattomia, kansalaiset eivät olleet 1960-luvulla. Itsekin lähdin 15-vuotiaana työn perässä 700 kilometrin päähän töihin tänne etelään. Nuo ajat ovat muuttuneet, onhan siitä aikaa tasan viisikymentä vuotta sitten. Työn perässä oli lähdettävä. Suuressa perheessä kasvaneena, työtä ei riittänyt kaikille -pienestä maalaistalosta oli pakko lähteä. Tätä pakkoa ei ole nyky-yhteiskunnassa. Olemme saaneet elää hyvinvoinnin vuosia velkarahalla yli neljä vuosikymmentä.
Yleinen asenne työhön on mielestäni muuttunut vahingolliseen suuntaan. Rahaa tulee jostakin, vaikkei sen eteen mitään tekisikään. Tässä ei mielestäni voi syyttää kansalaisia vaan poliittisia puolueita, työmarkkinoita, työnantajia ja työntekijäjärjestöjä.
Kanslaiset eivät ole keksineet velkaan perustunutta hyvinvointia. Kansalaiset eivät myöskään ole paisuttaneet sosialiturvaa. Sen on tehnyt eduskunta. Työ Suomessa ei ole loppunut vaan maksajat. Verotus on Suomessa niin korkea, ettei kenenkään kannata olla ahkera. Ruotsalaisella sananlaskulla voi sanoa, että I sukupolvi tienaa, II sukupolvi perii ja III sukupolvi tuhoaa.
Eiköhän päättäjien olisi aika havahtua ja pysähtyä miettimään mihin tämä kaikki johtaa. Demokratia ei tässä maassa toimi. Demokratian toimimattomuudesta Kreikka pelastettiin veronmaksajien varoilla. 2011-hallitsijat tuhlaavat. Maaseudun tyhjentymistä ei yksikään hallitus kykene estämään. Päinvastoin 2000-luvun hallitukset ja eduskunta ovat pistäneet maataomistavan ja maalle asumaan suunnittelman ihmisen kahleisiin.
Nyt olisi aika ryhtyä nykyisessä hallituksessa saarnaamaan vanhoista luterilaisista hyveistä, ahkeruudesta, säästäväisyydestä, rehellisyydestä, jokaisen velvollisuudesta elättää itsensä ja huolehtia myös lähmmäisen hyvästä. Se olisi mielestäni moraalin palauttamista alkulähteille.
Mitäpä sanoisi eduskunta ja maan hallitus jos hylkäisitte kaikki lakipykälät ja siirtyisitte noudattamaan vain kymmentä käskyä. Ajan henki olisi varmasti toinen.
Toinen asia, mikä itseäni on vaivannyt pitkään, on ihmisten uupuminen työssä. Melkein joka päivä eri lehdistä on saanut lukea, kuinka uupuneita työssäkäyvät ovat. Olen itse ollut yrittäjänä kolmekymmentäkolme vuotta ja työelämässä viisikymentä vuotta. Ei ole ollut kesä-, eikä talvilomia, ei pekkaspäiviä, ei lomakorvauksia, ei lomaltapaluurahoja, ei sairauslomia. Listaa riittäsi loputtomiin. On ollut työtä, työtä ja työtä.
En ole ollut loppuun palanut, vaikka työtä on tehty 24 tuntia vuorokaudessa ja loppu on ollut vapaa-aikaa. Se on sitä, että perheyrityksessä aherretaan tuntia laskematta.
Olen sitä mieltä, että kaikki työ on arvokasta, kun sitä tekee sydämmellä. Työssä saatava palaute auttaa ihmisiä tekemään entistä innokkaammin työtä, sitä jaksaa paljon paremmin, kun saa joskus kiitosta työstä. Ainakin itse jaksan paremmin, kun asiakkaat antavat hyvää palautetta. Kielteinenkin palaute on hyvää. Sitä oppii ainakin tehdyistä virheistä - jos oppii.
No lopetetaan tämä ruikuttelu ja ryhdytään työhön. Nyt on lähdettävä töihin. Vielä neljä päivää. Sitten lopetan liikkeen Kuninkaankadulta. Yritystä en lopeta. Toinen työ vain kutsuu. En jää vielä eläkkeelle. Työ on osa ihmiskuntaa. Työllä on psyykkinen ja sosiaalinen merkitys. Työ on siihen kykeneville sekä oikeus ja velvollisuus. Suomessa ei ole puute työstä vaan tekijöistä ja maksajista. Näinhän se on!