POLIITTINEN VAPAUS
29.01.2012 Klo 22.27
MAAHENKISIÄ MAALAISIA
Tällä hetkellä Suomessa presidentinvaalien toisella kierroksella käydään enenevässä määrin lähimenneisyyden pyykinpesua, jossa keskustalla katsotaan olevan osaltaan merkittävä rooli kun presidenttiä valitaan.
Osallistuin illalla Keskustan paikallisyhdistyksen ja valtuustoryhmän kokoukseen. Kokouksen alussa kävimme laajaa keskustelua kahdesta peresidenttiehdokkaasta. Kannatusta saivat molemmat toinen enemmän toinen vähemmän. Valinta ei ole varmasti helppo. Keskustan arvot, aate ja poliittiset tavoitteet ovat erilaiset kuin kummallakaan ehdokkaalla.
Keskusta arvostaa ihmisen vapautta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, kekseliäisyyttä sekä yritteliäisyyttä. Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan. Keskusta tahtoo edistää ihmisten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta sekä vastuuta lähiyhteisöstä ja heikommassa asemassa olevista.
Julkisen vallan tehtävä ja velvollisuus on turvata kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet elämänsä rakentamiseen. Tämä on edellytys ihmisarvoiselle elämälle. Keskusta korostaa ihmisen vastuuta itsestään sekä tukee mahdollisuutta omalla työllä vaurastumiseen. Apua tarvitsevia, heikommassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä kannustetaan ja tuetaan yhteisin varoin ja ponnistuksin pysymään elämässä kiinni.
Tärkeä voimanlähde on kristillinen usko ja siitä kumpuava käsitys jokaisen ehdottomasta ihmisarvosta, pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauden korostaminen vihan ja itsekkyyden vastapainona. Poliittinen toiminta on siis arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se on myös toimimista ja vaikuttamista valitsemiemme asioiden puolesta.
Tässä suhteessa ehdokkaat ovat aika kaukana arvoistani. Tämän hetken uskontokin taitaa olla markkinatalous ja uusliberalistinen maailmankuva. Presidenttiehdokkaat taitavat olla sisäisiä sankareita, jotka raivaavat tiensä läpi harmaan kiven. Maan hallituksessa, yksilön vaikeuksien todellista syytä, työpaikkojen puutetta tai ikärasismia, ei tahdota nähdä, vaan ihmisestä itsestä tehdään syyllinen.
Kuka presidentti ehdokkaista olisi uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, joka kieltäytyisi pyörittämästä tätä velkamaata ja tekisi töitä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ilon eteen. Joka ei käyttäisi kaikkia omaansa syömiseen ja juomiseen, vaan olisi valmis jakamaan omastaan myös heille, joille on vain lusikalla annettu. Niin Herra, anna meille kerrankin hyvä maallinen presidentti ja siunaa myös heitä, jotka tätä maata rehellisellä työllä rakentavat.
Laitoin tämän blogin otsikoksi poliittinen vapaus. On hienoa, että meillä on vapaus valita ketä äänestämme presidentiksi. En ole katsonut enkä kuunnellut yhtäkään toisen kierroksen presidentti ehdokkaiden vaalitenttejä. Sen sijaan ihmiset tutut ja tuntemattomat ovat ottaneet yhteyttä ketä äänestää. Joskus on tuntunut siltä, että liikkeessä on käynyt enemmän presidentin tekijöitä kuin asiakkaita.
Asiahan on niin, että yksilön pitää olla vapaa tekemään sitä, mitä itse pitää parhaana itsensä toteuttamisen takia. Jokainen ihminen on vapaa äänestämään tai olemaan äänestämättä, jos hän tekee sen omasta vapaasta valinnastaan. Niin se taitaa olla, että jos uskomme on riittävä ja hyvin perusteltu, se mitä me uskomme, tulee todeksi. Vaikka presidentiksi.
Lopuksi kaipaisin kyllä maanhenkisiä presidenttiehdokkaita. Suomessa talouskehitys ajaa ihmisiä entistä enemmän asutuskeskuksiin. Nyt kysytään, millaiselta suomalainen maaseutu näyttää kuuden vuoden päästä. Rakennemuutokseen liittyvät tulevaisuudenkysymykset ovat heijastuneet erityisesti maaseudun asukkaisiin ja heidän mielialaansa.
Tämä edellyttää sitä, että presidenttiehdokkaiden tulee selväsanaisesti ja aktiivisesti osoittaa kaikkien tavoiteltavia arvoja ja ihanteita. Tällaisia arvoja ovat nöyryys ja huolenpito suhteessa luontoon, kohtuullisuuteen, yhteisen hyvän edistäminen ja oikeudenmukaisuus. Etiikan periaatteet korostuvat, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tietää, mikä lähimmäiselle on parhaaksi ja mikä edistää kaikkien yhteistä hyvää. Aika vaikea tehtävä presidentiltä.
Tällä hetkellä Suomessa presidentinvaalien toisella kierroksella käydään enenevässä määrin lähimenneisyyden pyykinpesua, jossa keskustalla katsotaan olevan osaltaan merkittävä rooli kun presidenttiä valitaan.
Osallistuin illalla Keskustan paikallisyhdistyksen ja valtuustoryhmän kokoukseen. Kokouksen alussa kävimme laajaa keskustelua kahdesta peresidenttiehdokkaasta. Kannatusta saivat molemmat toinen enemmän toinen vähemmän. Valinta ei ole varmasti helppo. Keskustan arvot, aate ja poliittiset tavoitteet ovat erilaiset kuin kummallakaan ehdokkaalla.
Keskusta arvostaa ihmisen vapautta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, kekseliäisyyttä sekä yritteliäisyyttä. Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan. Keskusta tahtoo edistää ihmisten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta sekä vastuuta lähiyhteisöstä ja heikommassa asemassa olevista.
Julkisen vallan tehtävä ja velvollisuus on turvata kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet elämänsä rakentamiseen. Tämä on edellytys ihmisarvoiselle elämälle. Keskusta korostaa ihmisen vastuuta itsestään sekä tukee mahdollisuutta omalla työllä vaurastumiseen. Apua tarvitsevia, heikommassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä kannustetaan ja tuetaan yhteisin varoin ja ponnistuksin pysymään elämässä kiinni.
Tärkeä voimanlähde on kristillinen usko ja siitä kumpuava käsitys jokaisen ehdottomasta ihmisarvosta, pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauden korostaminen vihan ja itsekkyyden vastapainona. Poliittinen toiminta on siis arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se on myös toimimista ja vaikuttamista valitsemiemme asioiden puolesta.
Tässä suhteessa ehdokkaat ovat aika kaukana arvoistani. Tämän hetken uskontokin taitaa olla markkinatalous ja uusliberalistinen maailmankuva. Presidenttiehdokkaat taitavat olla sisäisiä sankareita, jotka raivaavat tiensä läpi harmaan kiven. Maan hallituksessa, yksilön vaikeuksien todellista syytä, työpaikkojen puutetta tai ikärasismia, ei tahdota nähdä, vaan ihmisestä itsestä tehdään syyllinen.
Kuka presidentti ehdokkaista olisi uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, joka kieltäytyisi pyörittämästä tätä velkamaata ja tekisi töitä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ilon eteen. Joka ei käyttäisi kaikkia omaansa syömiseen ja juomiseen, vaan olisi valmis jakamaan omastaan myös heille, joille on vain lusikalla annettu. Niin Herra, anna meille kerrankin hyvä maallinen presidentti ja siunaa myös heitä, jotka tätä maata rehellisellä työllä rakentavat.
Laitoin tämän blogin otsikoksi poliittinen vapaus. On hienoa, että meillä on vapaus valita ketä äänestämme presidentiksi. En ole katsonut enkä kuunnellut yhtäkään toisen kierroksen presidentti ehdokkaiden vaalitenttejä. Sen sijaan ihmiset tutut ja tuntemattomat ovat ottaneet yhteyttä ketä äänestää. Joskus on tuntunut siltä, että liikkeessä on käynyt enemmän presidentin tekijöitä kuin asiakkaita.
Asiahan on niin, että yksilön pitää olla vapaa tekemään sitä, mitä itse pitää parhaana itsensä toteuttamisen takia. Jokainen ihminen on vapaa äänestämään tai olemaan äänestämättä, jos hän tekee sen omasta vapaasta valinnastaan. Niin se taitaa olla, että jos uskomme on riittävä ja hyvin perusteltu, se mitä me uskomme, tulee todeksi. Vaikka presidentiksi.
Lopuksi kaipaisin kyllä maanhenkisiä presidenttiehdokkaita. Suomessa talouskehitys ajaa ihmisiä entistä enemmän asutuskeskuksiin. Nyt kysytään, millaiselta suomalainen maaseutu näyttää kuuden vuoden päästä. Rakennemuutokseen liittyvät tulevaisuudenkysymykset ovat heijastuneet erityisesti maaseudun asukkaisiin ja heidän mielialaansa.
Tämä edellyttää sitä, että presidenttiehdokkaiden tulee selväsanaisesti ja aktiivisesti osoittaa kaikkien tavoiteltavia arvoja ja ihanteita. Tällaisia arvoja ovat nöyryys ja huolenpito suhteessa luontoon, kohtuullisuuteen, yhteisen hyvän edistäminen ja oikeudenmukaisuus. Etiikan periaatteet korostuvat, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tietää, mikä lähimmäiselle on parhaaksi ja mikä edistää kaikkien yhteistä hyvää. Aika vaikea tehtävä presidentiltä.