Ihmisarvoista elämää
03.01.2007 Klo 01.28
Mikä on tärkeää Keskustassa?
Keskustan täyttäessä 100 vuotta viime vuonna voin katsoa hyvillä mielin menneisyyteen. Keskusta on ollut oikea puolue oikeaan aikaan. Kevään eduskuntavaaleissa puolue valmistautuu tulevaisuuteen ja vastuuseen.
Näissä vaaleissa onkin pitkälti kysymys oikeudenmukaisuudesta, sekä alueellisesti, että sosiaalisessa mielessä.
Kuten kaikki tutkimuksetkin osoittavat, on yhteiskunnassa kaksi vahvaa kehityspiirrettä: Muuttoliike ja alueellisten erojen kärjistyminen sekä toisaalta toimeentuloerojen nopea kasvu. Vauraat ihmiset vauraustuvat samaan aikaan kun toimeentulo-ongelmissa elävien määrä on kasvussa.
Keskustan tehtävänä on pyrkiä oikaisemaan epäoikeudenmukaisuudet. Suurtyöttömyys, laajeneva vaiettu köyhyys, perheiden vaikeudet sekä sosiaaliturvan mureneminen uhkaavat sosiaalivaltiota.
Tässä tilanteessa toivon, että Keskustassa tartuttaisiin uudella tavalla talouselämän ja sosiaalipolitiikan kysymyksiin ja vahvistettaisiin Keskustan aatetta.
Nyt jos koskaan Keskustan on aika heittäytyä mukaan yhteiskuntakeskusteluun.
Keskustelu ei riitä pelkästään "työuudistuksista", jonka SDP ja ammattiyhdistysliikkeet ovat taas ottaneet eduskuntavaalien härkäseksi. Työuudistus on tärkeä, mutta se ei yksin riitä tarvitaan paljon muuta.
Politiikan aika ei ole ohi. Sitä tarvitaan kehittämään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Politiikka ei ole faktaa eikä fiktioita vaan arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
Kaikkein tärkeintä olisi, että ihmisille järjestettäisiin työtä. Työ pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Toiseksi tärkein asia olisi se, että kotona tehtävä työ huomioitaisiin paremmin tässä yhteiskunnassa.
Kaikki tietävät, että lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa. Hyvin harvat ovat kuitenkin valmiita syvemmin pohtimaan sitä, miksi lapset jäävät yksin ja voivat pahoin.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää vanhempien vastuun ja ajankäytön korostamista.
On myönnettävä vihdoin, että ratkaisua lasten ja nuorten ongelmiin ei tule pelkästään uusia palveluja ja tukia kehittämällä.
En ymmärrä, miksi perheille ei haluta antaa todellisia valinnanmahdollisuuksia. Perheissä osataan itse päättää, milloin, missä ja kenen toimesta lapset on parasta hoitaa.
On tärkää, että tarjolla on sekä yksityistä että kunnallista päivähoitoa. Mutta myös kodinhoidon tuen pitäisi olla sen tasoinen, että se tekisi taloudellisesti mahdolliseksi, hoitaa lapset itse kotona. Lasten hoitamista arvokkaampaa työtä ei olekaan.
Keskustan täyttäessä 100 vuotta viime vuonna voin katsoa hyvillä mielin menneisyyteen. Keskusta on ollut oikea puolue oikeaan aikaan. Kevään eduskuntavaaleissa puolue valmistautuu tulevaisuuteen ja vastuuseen.
Näissä vaaleissa onkin pitkälti kysymys oikeudenmukaisuudesta, sekä alueellisesti, että sosiaalisessa mielessä.
Kuten kaikki tutkimuksetkin osoittavat, on yhteiskunnassa kaksi vahvaa kehityspiirrettä: Muuttoliike ja alueellisten erojen kärjistyminen sekä toisaalta toimeentuloerojen nopea kasvu. Vauraat ihmiset vauraustuvat samaan aikaan kun toimeentulo-ongelmissa elävien määrä on kasvussa.
Keskustan tehtävänä on pyrkiä oikaisemaan epäoikeudenmukaisuudet. Suurtyöttömyys, laajeneva vaiettu köyhyys, perheiden vaikeudet sekä sosiaaliturvan mureneminen uhkaavat sosiaalivaltiota.
Tässä tilanteessa toivon, että Keskustassa tartuttaisiin uudella tavalla talouselämän ja sosiaalipolitiikan kysymyksiin ja vahvistettaisiin Keskustan aatetta.
Nyt jos koskaan Keskustan on aika heittäytyä mukaan yhteiskuntakeskusteluun.
Keskustelu ei riitä pelkästään "työuudistuksista", jonka SDP ja ammattiyhdistysliikkeet ovat taas ottaneet eduskuntavaalien härkäseksi. Työuudistus on tärkeä, mutta se ei yksin riitä tarvitaan paljon muuta.
Politiikan aika ei ole ohi. Sitä tarvitaan kehittämään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Politiikka ei ole faktaa eikä fiktioita vaan arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
Kaikkein tärkeintä olisi, että ihmisille järjestettäisiin työtä. Työ pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Toiseksi tärkein asia olisi se, että kotona tehtävä työ huomioitaisiin paremmin tässä yhteiskunnassa.
Kaikki tietävät, että lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa. Hyvin harvat ovat kuitenkin valmiita syvemmin pohtimaan sitä, miksi lapset jäävät yksin ja voivat pahoin.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää vanhempien vastuun ja ajankäytön korostamista.
On myönnettävä vihdoin, että ratkaisua lasten ja nuorten ongelmiin ei tule pelkästään uusia palveluja ja tukia kehittämällä.
En ymmärrä, miksi perheille ei haluta antaa todellisia valinnanmahdollisuuksia. Perheissä osataan itse päättää, milloin, missä ja kenen toimesta lapset on parasta hoitaa.
On tärkää, että tarjolla on sekä yksityistä että kunnallista päivähoitoa. Mutta myös kodinhoidon tuen pitäisi olla sen tasoinen, että se tekisi taloudellisesti mahdolliseksi, hoitaa lapset itse kotona. Lasten hoitamista arvokkaampaa työtä ei olekaan.