Virpi Kuitunen voitti kultaa 30 km hiihdossa.
03.03.2007 Klo 22.38
Työttömyydestä työllisyyteen
Aamulla oli mahtava ja liikuttava tunnelma. Kuuntelin autoradiota vähän ennen kahdeksaa aamulla matkalla Tampereelle. Radiosta tuli juuri sillä hetkellä selostus Sapporon MM-hiihdoista. Virpi Kuitunen oli loppusuoralla 30 km hiihdossa. Kuitunen voitti kultaa. Upeaa! Onnea!
Urheilu on osa elämää. Tosissaan kaikki hiihtäjät ovat varmasti mitaleita hakemassa. Naiset ovat menestyneet hyvin ja onpa Rovaniemen poika Hannu Manninenkin menestynyt pohjoisen sisulla. Onnea pohjoisen pohjalle! Täältä entiseltä Torniojokilaakson hiihtäjältä.
On hienoa, että meillä Suomessa on urheilijoita ja varsinkin hiihtäjiä. Itsekin olen ollut nuorena kilpahiihtäjä. Viimeiset hiihtokilpailut olivat iltahiihdot Pirkkalassa 1972.
Ehkä mullekin tämä kilpailu on veressä. Samalla lailla kilpaillaan kansanedustajan paikasta, kuin urheilukilpailun kultamitallista. Molemmissa kilpaillaan intohimoisesti menestystä janoen. Aseet ovat vain erilaiset.
Kansanedustajaksi ei aina pääse samoilla arvoilla kuin urheilijaksi. Urheilija tarvitsee sisua, tahtoa, unelmia, tavoitteita peräänantamattomuutta, kunnianhimoa, voimaa ja kestävyyttä. Niitä suomalaisia perusarvoja. Arvot ovat tärkeitä. Ne antavat pohjan elämälle.
Yksi sama ajatus yhdistää näitä molempia harrastuksia . LIPSUA ei saa. Pitää olla tarpeeksi pitoa.
Olin tänään Virroilla vaalikiertueella, Kun saavuin Virroille siellä oli hiljaista. Ihan kun kaupunki olisi tyhjentynyt kokonaan ihmisistä. Olin valinnut huonon päivän. Kaikki tietenkin katsoivat TV:tä koska kisat tulivat juuri samaan aikaan Sapporosta.
Ehdokas Immosen auto näkyi pääkadulla. Kävelipä hän torille moikkaamaan. Torilla, jossa minun piti olla oli aivan tyhjä. Muutama auto oli parkkeerannut torin reunalle. Torialueella sijaitseva kioski, joka neljä vuotta sitten näytti hyvin vilkkaalta ammotti tyhjyyttään. Kato on käynyt. Missä ovat yritykset. Liikehuoneistoja oli tyhjillään.
Lähdin kävelemään torilta tarkoitus mennä katsomaan, missä ihmiset ovat. Torille saapui entinen naisyrittäjä, joka kertoi minkälaista on yrittäjän asema tämän päivän Virroilla ja Suomessa. Olin hänen kanssaan samaa mieltä.
Politiikot puhuvat, että yrityksiä pitää saada lisää. Mutta kukaan ei kerro miten niitä saadaan lisää. Ei se, että työvoimakustannuksia alennetaan pelkästään lisää yrittäjyyttä.
Pienyrittäjille on luotava samanlainen sosiaaliturva, kuin palkansaajille. Valtion on osallistuttava myös eläketurvan kustannuksiin samalla lailla kuin maatalousyrittäjien eläketurvaan. Jos yrittäjä sairastuu, kuka maksaa? Yrittäjä itse. Sairauspäivärahakorvaus on erilainen yrittäjällä kuin palkansajalla.
Pitkään keskustelimme yrittäjyydestä. Kerroin hänelle, että taidan kirjoittaa illalla tästä asiasta nettisivuilleni. Päätimme kuitenkin, etten kerro hänen nimeään. Edellä vain osa siitä mitä keskustelimme.
Kerroin hänelle, että kylä on hiljainen. Hän kertoi, että täältä asukkaat muuttavat työn perässä muualle. Asukkaita Virroilla oli muutama vuosi sitten lähes kymmenen tuhatta nyt alle kahdeksan tuhatta. Ei ole ihme, että kuntien yhdistämisestä puhutaan.
Puhuimme myös työttömyydestä. Sehän on luvattu poistaa ja puolittaa ja kaikenlaisia muita lupauksia kursittaa ja kouluttaa. Kuitenkin iso osa ihmisistä on passivoitunut työnhakuun. Työttömyysturvajärjestelmä on hyvä asia, mutta se passivoittaa työnhakijat.
Nyt tarvittaisiin tehtävien päivitystä, niin että valvontavirastot alkaisi järjestää todellisia töitä työttömille.
Työvoimaviranomaiset tulisi valmentaa etsimään keinoja ihmisille alkaa yrittäjiksi. Varoja tähän löytyisi. Jakamattomia työllisyysrahoja on monia kymmeniä miljoonia euroja.
On katsottava alat, missä yrittäjiä tarvitaan. Työ ja tekijät pitäisi saada kohtaamaan toisensa. Tärkeintä olisi se, että pienyrittäjien sosiaali-, lomitus- ja eläkejärjestelmää kehitettäisiin samalla lailla kuin muillakin aloilla. Silloin Suomeenkin syntyisi yrittäjien yhteiskunta.
Kerroin hänelle, että täällä neljä vuotta sitten kävi entinen kansanedustaja Matti Maijala, joka kannusti minua kovaan vaalityöhön. Nyt tori tuntui jotenkin tyhjältä.
Kerroin myös hänelle, että täällä kävi silloin myös eräs kuljetusalan yrittäjä. Eipä häntä nyt näy. Tuossa tulee samannäköinen sanoin hänelle. En voi muuta kun ihmetellä, hän se oli. Hän kertoi, että tuli katsomaan onko täällä vielä se sama henkilö, joka jakoi kauraryynejä neljä vuotta sitten. Olipa vain.
Vielä meillä riitti entisen naisyrittäjän kanssa puhuttavaa. Siinä välillä jaoin ohikulkijoille kauraruunejä. Sitten hän lähti. Toivoteltiin molemmille onnea. Hänelle ennen kaikkea toivotin, että saa uuden työpaikan jostakin.
Torin toisella puolen katua. Oli pieniä yrityksiä. Ensimmäiseksi menin valokuvausliikkeeseen. Tervehdin ja esitin asiani. Hän kertoi, että olin tutun näköinen. Olihan meillä sitten yhteisiä tuttuja Pirkkalassa. Hän kertoi, että oli toisen puolueen jäsen. Kerroin, että sinustahan olisi ainesta vaikka kansanedustajaksi. Oli ehkä pyydettykin.
Matka jatkui Ylöjärvelle. Hyvät tiet oli ajella. Päätiet ovat hyvässä kunnossa.
Ylöjärvelle saavuin muutaman minuutin myöhässä. Heti tuttu ihminen tuli tapaamaan. Olen monta kertaa häntä muistanut. Siitä on varmaan kahdeksan vuotta kun viimeksi tavattiin.
Muuten hiljaiselo jatkui myös täällä. Vaalitatapahtuma oli ollut aamupäivällä tässä samassa paikassa, joten kaikki olivat menneet jo kotiinsa. Niin minäkin.
Kiitos tästä päivästä.
Aamulla oli mahtava ja liikuttava tunnelma. Kuuntelin autoradiota vähän ennen kahdeksaa aamulla matkalla Tampereelle. Radiosta tuli juuri sillä hetkellä selostus Sapporon MM-hiihdoista. Virpi Kuitunen oli loppusuoralla 30 km hiihdossa. Kuitunen voitti kultaa. Upeaa! Onnea!
Urheilu on osa elämää. Tosissaan kaikki hiihtäjät ovat varmasti mitaleita hakemassa. Naiset ovat menestyneet hyvin ja onpa Rovaniemen poika Hannu Manninenkin menestynyt pohjoisen sisulla. Onnea pohjoisen pohjalle! Täältä entiseltä Torniojokilaakson hiihtäjältä.
On hienoa, että meillä Suomessa on urheilijoita ja varsinkin hiihtäjiä. Itsekin olen ollut nuorena kilpahiihtäjä. Viimeiset hiihtokilpailut olivat iltahiihdot Pirkkalassa 1972.
Ehkä mullekin tämä kilpailu on veressä. Samalla lailla kilpaillaan kansanedustajan paikasta, kuin urheilukilpailun kultamitallista. Molemmissa kilpaillaan intohimoisesti menestystä janoen. Aseet ovat vain erilaiset.
Kansanedustajaksi ei aina pääse samoilla arvoilla kuin urheilijaksi. Urheilija tarvitsee sisua, tahtoa, unelmia, tavoitteita peräänantamattomuutta, kunnianhimoa, voimaa ja kestävyyttä. Niitä suomalaisia perusarvoja. Arvot ovat tärkeitä. Ne antavat pohjan elämälle.
Yksi sama ajatus yhdistää näitä molempia harrastuksia . LIPSUA ei saa. Pitää olla tarpeeksi pitoa.
Olin tänään Virroilla vaalikiertueella, Kun saavuin Virroille siellä oli hiljaista. Ihan kun kaupunki olisi tyhjentynyt kokonaan ihmisistä. Olin valinnut huonon päivän. Kaikki tietenkin katsoivat TV:tä koska kisat tulivat juuri samaan aikaan Sapporosta.
Ehdokas Immosen auto näkyi pääkadulla. Kävelipä hän torille moikkaamaan. Torilla, jossa minun piti olla oli aivan tyhjä. Muutama auto oli parkkeerannut torin reunalle. Torialueella sijaitseva kioski, joka neljä vuotta sitten näytti hyvin vilkkaalta ammotti tyhjyyttään. Kato on käynyt. Missä ovat yritykset. Liikehuoneistoja oli tyhjillään.
Lähdin kävelemään torilta tarkoitus mennä katsomaan, missä ihmiset ovat. Torille saapui entinen naisyrittäjä, joka kertoi minkälaista on yrittäjän asema tämän päivän Virroilla ja Suomessa. Olin hänen kanssaan samaa mieltä.
Politiikot puhuvat, että yrityksiä pitää saada lisää. Mutta kukaan ei kerro miten niitä saadaan lisää. Ei se, että työvoimakustannuksia alennetaan pelkästään lisää yrittäjyyttä.
Pienyrittäjille on luotava samanlainen sosiaaliturva, kuin palkansaajille. Valtion on osallistuttava myös eläketurvan kustannuksiin samalla lailla kuin maatalousyrittäjien eläketurvaan. Jos yrittäjä sairastuu, kuka maksaa? Yrittäjä itse. Sairauspäivärahakorvaus on erilainen yrittäjällä kuin palkansajalla.
Pitkään keskustelimme yrittäjyydestä. Kerroin hänelle, että taidan kirjoittaa illalla tästä asiasta nettisivuilleni. Päätimme kuitenkin, etten kerro hänen nimeään. Edellä vain osa siitä mitä keskustelimme.
Kerroin hänelle, että kylä on hiljainen. Hän kertoi, että täältä asukkaat muuttavat työn perässä muualle. Asukkaita Virroilla oli muutama vuosi sitten lähes kymmenen tuhatta nyt alle kahdeksan tuhatta. Ei ole ihme, että kuntien yhdistämisestä puhutaan.
Puhuimme myös työttömyydestä. Sehän on luvattu poistaa ja puolittaa ja kaikenlaisia muita lupauksia kursittaa ja kouluttaa. Kuitenkin iso osa ihmisistä on passivoitunut työnhakuun. Työttömyysturvajärjestelmä on hyvä asia, mutta se passivoittaa työnhakijat.
Nyt tarvittaisiin tehtävien päivitystä, niin että valvontavirastot alkaisi järjestää todellisia töitä työttömille.
Työvoimaviranomaiset tulisi valmentaa etsimään keinoja ihmisille alkaa yrittäjiksi. Varoja tähän löytyisi. Jakamattomia työllisyysrahoja on monia kymmeniä miljoonia euroja.
On katsottava alat, missä yrittäjiä tarvitaan. Työ ja tekijät pitäisi saada kohtaamaan toisensa. Tärkeintä olisi se, että pienyrittäjien sosiaali-, lomitus- ja eläkejärjestelmää kehitettäisiin samalla lailla kuin muillakin aloilla. Silloin Suomeenkin syntyisi yrittäjien yhteiskunta.
Kerroin hänelle, että täällä neljä vuotta sitten kävi entinen kansanedustaja Matti Maijala, joka kannusti minua kovaan vaalityöhön. Nyt tori tuntui jotenkin tyhjältä.
Kerroin myös hänelle, että täällä kävi silloin myös eräs kuljetusalan yrittäjä. Eipä häntä nyt näy. Tuossa tulee samannäköinen sanoin hänelle. En voi muuta kun ihmetellä, hän se oli. Hän kertoi, että tuli katsomaan onko täällä vielä se sama henkilö, joka jakoi kauraryynejä neljä vuotta sitten. Olipa vain.
Vielä meillä riitti entisen naisyrittäjän kanssa puhuttavaa. Siinä välillä jaoin ohikulkijoille kauraruunejä. Sitten hän lähti. Toivoteltiin molemmille onnea. Hänelle ennen kaikkea toivotin, että saa uuden työpaikan jostakin.
Torin toisella puolen katua. Oli pieniä yrityksiä. Ensimmäiseksi menin valokuvausliikkeeseen. Tervehdin ja esitin asiani. Hän kertoi, että olin tutun näköinen. Olihan meillä sitten yhteisiä tuttuja Pirkkalassa. Hän kertoi, että oli toisen puolueen jäsen. Kerroin, että sinustahan olisi ainesta vaikka kansanedustajaksi. Oli ehkä pyydettykin.
Matka jatkui Ylöjärvelle. Hyvät tiet oli ajella. Päätiet ovat hyvässä kunnossa.
Ylöjärvelle saavuin muutaman minuutin myöhässä. Heti tuttu ihminen tuli tapaamaan. Olen monta kertaa häntä muistanut. Siitä on varmaan kahdeksan vuotta kun viimeksi tavattiin.
Muuten hiljaiselo jatkui myös täällä. Vaalitatapahtuma oli ollut aamupäivällä tässä samassa paikassa, joten kaikki olivat menneet jo kotiinsa. Niin minäkin.
Kiitos tästä päivästä.