Kunta vai kaupunki?
30.01.2007 Klo 14.12
Juhlakokous valtuustossa 27.1.2007

Olen ollut Pirkkalan kunnan luottamushenkilönä kohta 30 vuotta, valtuutettuna 26 vuotta. Pirkkalan kunnan kehitykseen neljännesvuosisadan aikan olen enemmän kuin tyytyväinen.

Kun tulin Pirkkalaan vuonna 1969 täällä oli vain yksi kerrostalo ja asukkaita 5000 - 6000 tuhatta.

Pirkkalan kunta on tänä aikana ikään kuin syntynyt uudestaan, kun Pirkkala on muuttunut uuden kehityksen keskuspaikaksi. En halua puhua Pirkkalan kunnan visioista enkä imagosta vaan mieluimmin näkemyksestä ja näköaloista, jotka Pirkkalasta puheen ollen ovat voittopuolisesti valoisat.

Pirkkalan kunnasta on kehittynyt merkittävä paikka, joka vetää puoleensa kehityskykyistä nuorta väkeä niin Pohjois-Suomesta kuin muualtakin maasta. Kunnan voimakkaalla leimautumisella yrittäjyyteen ja palveluiden parantamiseen tulee olemaan merkitystä myös kansainvälisessä kilpailussa.

Kunnan elinkeinopolitiikkamme ja yrittäjyytemme perustuu jo nyt, ja tulee jatkossa perustumaan, entistä korostetummin osaamiseen, esim. elektroniikka-, muovi- ja metallialan osaaminen. Myös päivähoito- ja tonttikysymykset sekä kunnalliset yrityspalvelut ovat niin hyvällä tolalla, että ryhmämme mainitsee ne itsestäänselvyyksinä.

Vesihuoltoa on jatkossa parannettava kunnassa, sillä ruokaveden laatu kaipaa korjausta myös haja-asutusalueella. Tiestön ja katujen parantamiseen tarvitaan lisää rahaa koko kunnan alueella. Työllisyys on kunnassamme hyvä. Ammattimiehistä etenkin rakennusalalla on jopa pulaa.

Eräänä epäkohtana edellisiin liittyen totean, että Pirkkala on jäänyt lapsipuolen asemaan matkailuelinkeinon kehittämisessä. Tulevaisuus tekee huolestuttavaksi kunnan suuri lainamäärä, joka jatkossa nousee koko ajan.

Pelkäästään korkokulut nielevät tänä vuonna 1,2 miljoonaa euroa (7,2 miljoonaa markkaa), joka on pöyristyttävä summa. Tämä, jos mikä on se, joka vie kunnalta itsenäisyyden. Jos ei pystytä huolehtimaan takaisinmaksusta. Ei se - onko kunta vai kaupunki!

Veroprosenttia ja muita tulopuolen maksuja on tarkasteltava kriittisesti ja yhtä kriittisesti on tarkasteltava toisaalta menoja, jotta tilikauden tulos pysyy plussalla. Tiedämme valtion vyöryttävän maksuja kunnille yhä enemmän oman taloutensa kuntoon saattamiseksi, joten ei Pirkkala jatkossa helpolla pääse.

Tulevaisuuteen on kuitenkin syytä uskoa kuntana. Työllisyys paranee koko ajan, siitä seuraa verotulojen kasvu parin vuoden viiveellä. Kuntien välinen yhteistyö tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi ja menojen kasvun pitää olla hallittua. Pirkkalan kunta edustaa osaamista ja jokaisen siihen panostavan yrityksen kannattaa perustaa yritys Pirkkalaan.

Näillä eväin uskon Pirkkalan kunnan näistä synkistä uhkakuvista huolimatta, mitä kuntien palvelurakenneuudistus tuo mukakanaan selviytyvän itsenäisenä kuntana.

Pirkkalan imago ei ole kiinni kaupungista vaan päinvastoin. Pirkkalan vetovoima on Pyhäjärvi, jota reunustaa puhdas ja vaihteleva luonto,joka vetää asukkaita tänne. Lisäksi kuntamme sijainti seutukunnan liikenteen keskuksena vetää kaupan ja teollisuuden osaamista kuntaamme, siitä riippumatta onko Pirkkala kunta vai kaupunki.

Valtuustoterveisin Raili
Uusi suunta hyvinvointiin
30.01.2007 Klo 01.47
Hyvinvointivaltion muutospaineet

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on ollut suuri saavutus, josta voi olla ylpeä. Kilpailun koveneminen ja taloudellinen taantuma ovat nyt saattaneet maan kuitenkin tienhaaraan .

Yritämmekö säilyttää nykyisen hyvinvointijärjestelmän, joka ylläpitää ihmisten avuttomuutta ja tulee erittäin kalliiksi, vai valitsemmeko suunnan, jossa hyvinvointi perustuu enemmän kansalaisten omaan aktiivisuuteen ja vastuuseen.

Suomi ei ole varakkaiden, menestyjien ja kilpailukykyisten yhteiskunta, vaan myös köyhien, avuttomien ja puutteessa olevien ja sairaiden kotimaa. Jokaisella meistä on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen elämä kuljettavanaan.

Yhteiskunnan tuloerot kasvavat. Palkkaerot ovat suuria. Kilpailukyvyn kannalta tärkeillä toimialoilla ja tehtävissä maksetaan suuria palkkoja. Kansalaiset eristäytyvät yksilöllisiin kulutusmaailmoihinsa ja syrjäytyminen voimistuu. Yritysten kilpailukyky tuo vaurautta Suomeen.

Maata hallitsevat etujärjestöt, puoluekoneistot ja järjestöbyrokraatit. Ammattiyhdistykset säätelevät työvoiman hintaa ja käyttöä. Työnantajajärjestöt eivät aja tuottajien etuja yhteiskunnassa. Julkinen hallinto kunnat mukaanlukien on korporaatioiden maailmaa ja sitä ohjaavat poliittiset ja ammatilliset järjestöt.

Korporaatioiden Suomi on väistymässä mutta etujärjestöt voivat aiheuttaa vielä suuria ongelmia, jos ne rupeavat vastustamaan välttämättömiä uudistuksia työelämässä.

Hyvinvointivaltiossa kansalaiset on totutettu siihen, että julkishallinto järjestää palveluja ja huolehtii heidän tulevaisuudestaan. Vastuu ja päätösvalta on siirretty etujärjestöille ja instituutioille. Järjestelmä kokonaisuudessaan heikentää ihmisten oma-aloitteisuutta.

Tämä kostautuu sitten yrittäjyyden väheksymisenä ja passiivisena työpaikan odotteluna. Ihmisten pakottaminen passiivisuuteen tai vastaanottamaan tukiaisia tuhoaa myös itsetunnon: hänestä tehdään avuton lapsi, joka ei kykene itse huolehtimaan itsestään.

Nykyinen valtiokeskeinen hyvinvointijärjestelmä merkitsee ihmisten alistamista. Se on holhoamisen ja sääntelyn järjestelmä. Julkinen palvelu synnyttää suunnittelu- ja valvontabyrokratiaa. Mitä suurempi on julkinen talous ja mitä enemmän sääntelyä esiintyy, sitä enemmän politiikot ja virkamiehet tekevät päätöksiä kansalaisten puolesta.

Hyvinvointi on tulevaisuudessa mahdollinen vain jos kansalaisten itsetunto kohenee ja itsemääräämisoikeudet voimistuu. Minun ja monen muun hyvinvointiyhteiskunta on sellainen, jossa ihmisillä on kyky toimia itsenäisesti ja vastuullisesti.

Uudessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihminen vastaa ensisijaisesti itse hyvinvoinnistaan. Jokainen ihminen on vastuussa perheestään ja sukulaisistaan. Kannamme vastuuta lähiyhteisöstämme ja autamme erilaisia ihmisiä. Valtio ja kunta kantavat vastuun perusturvasta.

Nykyinen avuttomuutta ylläpitävä sosiaaliturva on korjattava kannustavalla perusturvajärjestelmällä. Merkittävä uutta hyvinvointimallia tukeva muutos on parhaillaan käynissä. Olemme siirtymässä, yksilölliseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan.

Suomi elää keskellä vaikeaa muutosprosessia. Olemme siirtyneet suljetusta taloudesta avoimeen talouteen, jossa kilpailukykyämme mitataan joka hetki. Keskeisiä ongelmia on edelleen korkea työttömyys ja kuntatalouden ongelmat. Ihmiset ovat laajalti ymmärtäneet "vihdoinkin", että me suomalaiset olemme eläneet yli varojemme.

Muutoksia on saatava aikaan ja vakaaseen kehitykseen on voitava palata. Totuus kuitenkin on se, että työttömyyttä ja kunnallistalouden tasapainoa voidaan hoitaa ainoastaan palauttamalla kilpailukykymme ja luomalla aitoja uusia työpaikkoja avoimen sektorin piiriin.