Suomi sosialisoituu
30.05.2008 Klo 04.15
Yhteiskunta laitostuu
Hyvinvointivaltioksi kutsuttu luomus on tullut tiensä päähän. Hyvää tarkoittava aineellisen hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta on johtanut kestämättömään tilanteeseen . Suomi on sosialisoitu.
Yli puolet jokaisesta kansantaloutemme eurosta uppoaa julkisen sektorin kitaan. Pättäjät ovat luoneet järjestelmän, joka on hävittänyt ihmisten oman sosiaalisen vastuun ja kaatanut sen yksipuolisesti yhteiskunnan harteille.
Suomeen on luotu oma-aloitteisuuden tuhoava, holhoava ja tarpeettoman laaja sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei kohta enää toteuta hyviäkään puolia.
Maailma ja Suomi eivät ole enää entisensä. 60-luvulta peräisin olevat ideologiat eivät tarjoa enää vastauksia vuoden 2008 alun saatikka ensi vuosikymmenille.
Maailmanlaajuiset ekologiset uhat, automaatio, Euroopassa tapahtuva työn ja hyvinvoinnin uusjako, kelvoton talouspolitiikka, massatyöttömyys, tuloerojen kasvu ja ikärakenteen vanheneminen pakottavat meidät muuttamaan hyvinvoinnin kasvulle rakennetut sosiaaliturvajärjestelmät vastaamaan uusia tosiasioita.
Viime vuosikymmeninä Suomessa on rakennettu ihmisille kollektiivinen maailmankuva, jonka mukaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten tulee saada lisääntyvässä määrin etuuksia valtion ja kuntien kautta. Kaikille pitäisi olla selvää, että nyt tarvitaanaivan uutta asennetta ja uudenlaista vastuuntuntoa. Vanhoilla ajatustottumuksilla ei pärjää.
Keskustalainen malli on vapauden, omatoimisuuden, yhteisvastuun ja inhimillisyyden yhteiskunta. Joidenkin mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen on mahdollista vain taloudellisen kasvun oloissa. Olen eri mieltä.
Oikeudenmukaisuus ei riipu taloudellisista suhdanteista, vaan yhteiskunnassa vallitsevasta arvostuksista. Hyvinvointia on riittävästi kaikille, jos vain on halua jakaa sitä oikeudenmukaisesti. Nyt tuosta halusta on puutetta. Se on pääsyy siihen, miksi heikompiosaiset voivat huonosti.
Pirkkalassakin sen näkee siinä, että johtavien virkamiesten palkat ovat nouseet päätähuimaaviin lukuihin viime vuosina. Ei ole mielestäni oikein, että virkamiehet esittävät johtaville virkamiehille 100 -1000 euroon korotusta kuukausipalkkoihin, kun taas vastaavasti suorittavalle portaalle he ehdottavat vain muutaman kymmenen sentin tuntikorotusta palkkoihin. Tällaisia päätöksiä tehtiin muutama viikko sitten Sanoisin, että härskiä oman edun tavoittelua.
Mielestäni jokaiselle ihmiselle kuuluu elämiseen tarvittava perusturva. Aineellisen perusturvan ja välttämättöminen terveyspalvelujen takaaminen on yhteiskunnan tehtävä. Välttämmättömään elämiseen tarvittava tulo on saatava ilman nöyryytystä, holhousta, luukulta luukulle juoksemisesta ja tarpeettomasta paperibyrokratiasta. Tukimuotoja on yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä.
Kaikki sosiaaliturva ei kuitenkaan ole perusturvaa eivätkä kaikki peruspalveluita. Suomalainen sosialismi on vetänyt kaikki kanslaiset, myös hyväosaiset, tukiensa piiriin. Monet sellaiset kansalaiset, jotka eivät apua tarvitse saavat sitä.
Työelämän ja työttömyysturvan kaavamaiset rakenteet omalta osaltaan estävät tervettä työllistämistä ja osa-aikatyön lisääntymistä. Suomen työttömyysturvajärjestelmä on periaatteiltaan läpimätä, sillä se estää aktiivisuuden ja pakottaa passiivisuuteen.
Kaikki työttömyyskorvauksen päälle tehtävä työ ja tienasti ovat syntiä, näin on lainlaatija ajatellut. Näihän sen juuri ei pidä olla. Työttömyyskorvauksen on kannustettava aktiivisuutta, työllistämistä ja lisäansion hankkimista vapailta markkinoilta. Nyt ainoa vaihtoehto rahojen loppuessa on sosiaalitoimiston luukku.
Suomessa ovat eräiden ihanteen mukaisesti laitostaneet ja tasapäästäneet ihmisen kehdosta hautaan: kunnallinen laitosuolto, kaavamainen koululaitos ja työelämä sekä vanhuus vanhainkodissa. Siinäpä on hyvinvointia kerrakseen.
Mihin on unohtunut inhimillisyys ja yksilöllisyys? Inhimillisyys ja sosiaalisuus ovat nostettava uuteen arvoon. Ihmiset ovat vastuussa toisistaan. Toisten luomaa inhimillisyyttä ja sosiaalisia suhteita ei viranomaistoimin koskaan voi korvata. Toisaalta, enää ei ole taloudellistakaan varaa laitosmaiseen hoitojärjestelmään, ellei kehitetä itsepalvelulaitoksia.
Tulevat eläkeläiset eivät ole enää yhteiskuntamme köyhälistöä. joten ainakin osalle heistä on mahdollisuus ostaa hyvin arvokkaita ja laadukkaita yksityisiä palvleuita, vanhuutensa turvaksi. Se ei silti riitä. Tarvitsemme aivan uudenlaisia ratkaisuja hoitaa lapsia, sairaita, vammaisia ja vanhuksia.
Vaihtoehtoina eivät ole vain nykyinen laitosmalli tai naiset kotiin viahtoehto. On mahdollista luoda aivan uudenlaisia hoitomalleja, esimerkiksi hoito-osuuskuntia ja hoitorengas tyyppisiä ratkaisuja. Yhteiskunnan laitoshoidon tulisi olla apu vasta äärimmäisessä hädässä.
Perhettä perustavat nuoret ovat usein kaikista vaikeimmassa taloudellisessa asemassa, kun samaan elämänvaiheeseen ajoittuvat opinto- ja asuntovelkojen maksu, perheen perustaminen, lasten hoidosta aiheutuvine kustannuksineen ja pienimmät ansiot ilman ikälisiä, on käyhyysloukku valmis.
On harhaluulo kuvitella, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus nykyisessä maailmassa toteutuisi vain ja ainoastaan tuloveroasteikkoa säätelemällä. Ensinnäkään tuloerojen tasaaminen ei ole itsetarkoitus, mutta heikompiosaisista huolehtiminen on. Toiseksi verotuksen rakenne on vääristynyt.
Ihmistyö ja ympäristöystävälliset tuotteet ovat kalliita. luonnonvarojen tuhlaus ja pääomilla pelaaminen sen sijaan on edelleen halpaa ja kannattavaa. Verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituksen painopisteiden muuttaminen vaatii mykyisessä rajattomassa maailmassa kansainvälisiä ja ylikansallisia ratkaisuja.
Viime viikkoina on ollut kritiikkiä kansanedustajien vaalirahoituksesta. On merkillistä, kun lait pitäisi laatia vaan kansanedustajia varten. Mitä vikaa on nykyisessä vaalirahoituksessa - ei mitään. Sitä vaan pitää noudattaa.
Ihmettelen puheita, etteivät kansanedustajat ole kiitollisuuden velassa ? Pötypuhetta! Aikamoinen täytyy olla ihmisen jos ei tunne antajaa kohtaan kiitollisuuden velkaa.
Kuntalaisten valtuuttamana edustajana yhteiskunnassa, minun pitäisi olla esikuva nousevalle sukupolvelle. Kuinka toivoisinkaan, että suomalaiset osoittaisivat esimerkillään, teoillaan ja sanoillaan esimerkkiä nuorisolle. Nuoret hakevat mallia, esikuvaa meistä aikuisista.
Politiikassa saa hakea esikuvaa: Olisiko entinen presidentimme Kyösti Kallio. Hän sanoi: "Tuottakoon jokaiselle kansalaiselle tässä maassa iloa ja tyydytystä tietoisuus siitä, että jokaisen meistä rehellisin ja vilpittömin mielin suorittama elämäntyö muodostuu siunaukseksi ja menestykseksi isänmaalle".
Rukoilemme
Jumalan kaikkea ohjaava käsi johtakoon
meitä keskuudessamme noudattamaan oikeutta,
totuutta, lähimmäisen rakkautta ja todellista
rakentajan mieltä.
Hyvinvointivaltioksi kutsuttu luomus on tullut tiensä päähän. Hyvää tarkoittava aineellisen hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta on johtanut kestämättömään tilanteeseen . Suomi on sosialisoitu.
Yli puolet jokaisesta kansantaloutemme eurosta uppoaa julkisen sektorin kitaan. Pättäjät ovat luoneet järjestelmän, joka on hävittänyt ihmisten oman sosiaalisen vastuun ja kaatanut sen yksipuolisesti yhteiskunnan harteille.
Suomeen on luotu oma-aloitteisuuden tuhoava, holhoava ja tarpeettoman laaja sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei kohta enää toteuta hyviäkään puolia.
Maailma ja Suomi eivät ole enää entisensä. 60-luvulta peräisin olevat ideologiat eivät tarjoa enää vastauksia vuoden 2008 alun saatikka ensi vuosikymmenille.
Maailmanlaajuiset ekologiset uhat, automaatio, Euroopassa tapahtuva työn ja hyvinvoinnin uusjako, kelvoton talouspolitiikka, massatyöttömyys, tuloerojen kasvu ja ikärakenteen vanheneminen pakottavat meidät muuttamaan hyvinvoinnin kasvulle rakennetut sosiaaliturvajärjestelmät vastaamaan uusia tosiasioita.
Viime vuosikymmeninä Suomessa on rakennettu ihmisille kollektiivinen maailmankuva, jonka mukaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten tulee saada lisääntyvässä määrin etuuksia valtion ja kuntien kautta. Kaikille pitäisi olla selvää, että nyt tarvitaanaivan uutta asennetta ja uudenlaista vastuuntuntoa. Vanhoilla ajatustottumuksilla ei pärjää.
Keskustalainen malli on vapauden, omatoimisuuden, yhteisvastuun ja inhimillisyyden yhteiskunta. Joidenkin mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen on mahdollista vain taloudellisen kasvun oloissa. Olen eri mieltä.
Oikeudenmukaisuus ei riipu taloudellisista suhdanteista, vaan yhteiskunnassa vallitsevasta arvostuksista. Hyvinvointia on riittävästi kaikille, jos vain on halua jakaa sitä oikeudenmukaisesti. Nyt tuosta halusta on puutetta. Se on pääsyy siihen, miksi heikompiosaiset voivat huonosti.
Pirkkalassakin sen näkee siinä, että johtavien virkamiesten palkat ovat nouseet päätähuimaaviin lukuihin viime vuosina. Ei ole mielestäni oikein, että virkamiehet esittävät johtaville virkamiehille 100 -1000 euroon korotusta kuukausipalkkoihin, kun taas vastaavasti suorittavalle portaalle he ehdottavat vain muutaman kymmenen sentin tuntikorotusta palkkoihin. Tällaisia päätöksiä tehtiin muutama viikko sitten Sanoisin, että härskiä oman edun tavoittelua.
Mielestäni jokaiselle ihmiselle kuuluu elämiseen tarvittava perusturva. Aineellisen perusturvan ja välttämättöminen terveyspalvelujen takaaminen on yhteiskunnan tehtävä. Välttämmättömään elämiseen tarvittava tulo on saatava ilman nöyryytystä, holhousta, luukulta luukulle juoksemisesta ja tarpeettomasta paperibyrokratiasta. Tukimuotoja on yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä.
Kaikki sosiaaliturva ei kuitenkaan ole perusturvaa eivätkä kaikki peruspalveluita. Suomalainen sosialismi on vetänyt kaikki kanslaiset, myös hyväosaiset, tukiensa piiriin. Monet sellaiset kansalaiset, jotka eivät apua tarvitse saavat sitä.
Työelämän ja työttömyysturvan kaavamaiset rakenteet omalta osaltaan estävät tervettä työllistämistä ja osa-aikatyön lisääntymistä. Suomen työttömyysturvajärjestelmä on periaatteiltaan läpimätä, sillä se estää aktiivisuuden ja pakottaa passiivisuuteen.
Kaikki työttömyyskorvauksen päälle tehtävä työ ja tienasti ovat syntiä, näin on lainlaatija ajatellut. Näihän sen juuri ei pidä olla. Työttömyyskorvauksen on kannustettava aktiivisuutta, työllistämistä ja lisäansion hankkimista vapailta markkinoilta. Nyt ainoa vaihtoehto rahojen loppuessa on sosiaalitoimiston luukku.
Suomessa ovat eräiden ihanteen mukaisesti laitostaneet ja tasapäästäneet ihmisen kehdosta hautaan: kunnallinen laitosuolto, kaavamainen koululaitos ja työelämä sekä vanhuus vanhainkodissa. Siinäpä on hyvinvointia kerrakseen.
Mihin on unohtunut inhimillisyys ja yksilöllisyys? Inhimillisyys ja sosiaalisuus ovat nostettava uuteen arvoon. Ihmiset ovat vastuussa toisistaan. Toisten luomaa inhimillisyyttä ja sosiaalisia suhteita ei viranomaistoimin koskaan voi korvata. Toisaalta, enää ei ole taloudellistakaan varaa laitosmaiseen hoitojärjestelmään, ellei kehitetä itsepalvelulaitoksia.
Tulevat eläkeläiset eivät ole enää yhteiskuntamme köyhälistöä. joten ainakin osalle heistä on mahdollisuus ostaa hyvin arvokkaita ja laadukkaita yksityisiä palvleuita, vanhuutensa turvaksi. Se ei silti riitä. Tarvitsemme aivan uudenlaisia ratkaisuja hoitaa lapsia, sairaita, vammaisia ja vanhuksia.
Vaihtoehtoina eivät ole vain nykyinen laitosmalli tai naiset kotiin viahtoehto. On mahdollista luoda aivan uudenlaisia hoitomalleja, esimerkiksi hoito-osuuskuntia ja hoitorengas tyyppisiä ratkaisuja. Yhteiskunnan laitoshoidon tulisi olla apu vasta äärimmäisessä hädässä.
Perhettä perustavat nuoret ovat usein kaikista vaikeimmassa taloudellisessa asemassa, kun samaan elämänvaiheeseen ajoittuvat opinto- ja asuntovelkojen maksu, perheen perustaminen, lasten hoidosta aiheutuvine kustannuksineen ja pienimmät ansiot ilman ikälisiä, on käyhyysloukku valmis.
On harhaluulo kuvitella, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus nykyisessä maailmassa toteutuisi vain ja ainoastaan tuloveroasteikkoa säätelemällä. Ensinnäkään tuloerojen tasaaminen ei ole itsetarkoitus, mutta heikompiosaisista huolehtiminen on. Toiseksi verotuksen rakenne on vääristynyt.
Ihmistyö ja ympäristöystävälliset tuotteet ovat kalliita. luonnonvarojen tuhlaus ja pääomilla pelaaminen sen sijaan on edelleen halpaa ja kannattavaa. Verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituksen painopisteiden muuttaminen vaatii mykyisessä rajattomassa maailmassa kansainvälisiä ja ylikansallisia ratkaisuja.
Viime viikkoina on ollut kritiikkiä kansanedustajien vaalirahoituksesta. On merkillistä, kun lait pitäisi laatia vaan kansanedustajia varten. Mitä vikaa on nykyisessä vaalirahoituksessa - ei mitään. Sitä vaan pitää noudattaa.
Ihmettelen puheita, etteivät kansanedustajat ole kiitollisuuden velassa ? Pötypuhetta! Aikamoinen täytyy olla ihmisen jos ei tunne antajaa kohtaan kiitollisuuden velkaa.
Kuntalaisten valtuuttamana edustajana yhteiskunnassa, minun pitäisi olla esikuva nousevalle sukupolvelle. Kuinka toivoisinkaan, että suomalaiset osoittaisivat esimerkillään, teoillaan ja sanoillaan esimerkkiä nuorisolle. Nuoret hakevat mallia, esikuvaa meistä aikuisista.
Politiikassa saa hakea esikuvaa: Olisiko entinen presidentimme Kyösti Kallio. Hän sanoi: "Tuottakoon jokaiselle kansalaiselle tässä maassa iloa ja tyydytystä tietoisuus siitä, että jokaisen meistä rehellisin ja vilpittömin mielin suorittama elämäntyö muodostuu siunaukseksi ja menestykseksi isänmaalle".
Rukoilemme
Jumalan kaikkea ohjaava käsi johtakoon
meitä keskuudessamme noudattamaan oikeutta,
totuutta, lähimmäisen rakkautta ja todellista
rakentajan mieltä.