VELVOLLISUUTEMME ÄÄNESTÄÄ?
04.02.2012 Klo 20.21
TOSIASIOIDEN TUTKIMISTA
Vuotta 2012-Suomea ja Eurooppaa ravisuttavat monet muutkin muutokset kuin presidentinvaalit. Vakavin näistä on työttömyys. Laaja syrjäytyminen työllisyydestä horjuttaa eurooppalaisten yhteiskuntien keskeisten oikeuksien toteutumista. Suomessa työttömyys merkitsee suurta shokkia tulevaisuudessa. Se synnyttää tiettyä valmiutta myös radikaaleihin ratkaisuihin.
Toivottavasti Suomen uusi tuleva presidentti paneutuu toden teolla työyhteiskunnan kriisiin. Työttömyysyhteiskunta kuluttaa sekä taloudellisia voimavaroja että legitimiteettiä ja luottamuspääomaansa. Täystyöllisyyden palauttamisessa monet uskovat taloudelliseen kasvuun ja viisaaseen taloupolitiikkaan. Kasvuun nojaava työllisyyden tavoittelu on kuitenkin hidasta, josta maksetaan koko ajan kova hinta.
Olisi korkea aika alkaa maan hallituksen puhua hyvinvointivaltiosta, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin jakaminen ja tasaaminen. Talouskasvun hidastuminen,julkiset velat, valtion ja kuntien budjettien alijäämät, sosiaali-, terveys- ja hallinnon menojen kustannukset ovat ylittäneet niiden tulokertymät. Talouden kriisillä on vakavia seurauksia hyvonvointivaltiolle. Miten julkisen sektorin palvelut rahoitetaan, kun työttömyys rasittaa taloutta? Siinä olisi ollut presidenttiehdokkaille hyvä kysymys.
Leikkauksia on pakko tehdä, jotta valtion ja kuntien taloudet saadaan kuriin. Sitä ei vain ole uskallettu sanoa ennen presidentinvaaleja. On pelätty kannatuksen hiipyvän.
Oliskohan vihdoinin koittanut aika meidän itse kukin tietoisesti ymmärtää syyn ja seurauksen lakia. Me ihmiset pidämme elämänpolitiikkamme pohjana itsekkäitä etuja, laskelmoivaa viekkautta ja toimetonta ajelehtimista olosuhteiden virrassa. Se saattaa olla meille hetkellinen hyöty, muttei pysyvä. Jos pystymme puoluettomasti katsomaan omaa nykyistä elämäämme, vaivat ja taakat saavat uuden asun.
Jatkuva onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Miten kukaan voi olla nykyään onnellinen, kysytään? Mikä sitten on onni ja mistä sitä voi etsiä? Kaikkea meille tapahtuvaa voidaan tarkastella kahdella eri tavalla. Ihmisen elämässä ei ole sellaista tapahtumaa tai vaikeaa asiaa, jota ei voisi katsoa kahdesta eri näkökulmasta ja joiden luonne tai tärkeys ei muuttuisi juuri nökökulmasta riippuen. Kummankin tulos voi olla oikea, mutta ei sinällään täydellinen.
Kaikesta huolimatta tosiasiana pysyy, että hyvin harvat ihmiset todella pystyvät tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kohtaloaan aidolla objektiivisuudella, jota fyysinen asenne edellyttää. Luonnollinen ja inhimillinen näkemyksemme perustuu rajallisiin reaktioihin, rajoitettuihin asteihin ja lähihavaintoihin.
Kaikki riippuu tilanteestamme. Jos elämä joillekin on jatkuva taakka, se on toisille valoisan linnoituksen taival. Tosiasiahan on, että sama vaiva joka toista heikentää, lisää toisen voimaa, sama pettymys joka tekee toisesta itsekkäämmän, tekee toisen paremmaksi, sama vaikeus joka tylsyttää toisen hengenlaadun, lisää toisen älykkyyttä, sama ympäristö joka alentaa toisen henkilän arvoa, saa toisen suoriutumaan voittajana ja siten kehittymään.
Vastoinkäyminen tai petymys, joka kovettaa ja katkeroittaa ihmisen toisia vastaan, voi pehmentää ja kypsyttää toista ihmistä. Oikeudenmukainen asenne kuitenkin vaatii, että saatamme nämä harmistumisen tunteet tasapainoon sen iloisen kiitollisuuden kanssa, jolla tervehdimme miellyttäviä kokemuksia.
Presidentti ehdokas Väyrysen putoaminen presidentinvaaleissa kolmanneksi aiheutti sen, että kärsimyksen keskellä emme pysty näkemään sen hyötyä tai kohtuutta, mutta tyynesti pitkällä tähtäimellä ajatellen saatamme havaita sen osaksi johdatusta kohti oikeaa päämäärää.
Niinhän se on, että henkilökohtainen onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Jos haluat toiselle hyvää, paras mitä voit hänelle toivoa on viisauden lisääntyminen onnen sijaan, sillä viisauden ja tietoisuuden avulla ihminen voi saada onnen ja terveyden.
Onni ja rikkaus, mielihyvä ja tuska vaihtelevat kaikkien ihmisten kohdalla. Meidän on luotava sisimpäämme mielentila, joka itsestään antaa meille sen rauhan ja onnen, jonka maailma loppujen lopuksi hyvin usein jättää antamatta.
Tämä vuosi on yhtä tärkeä kuin edellinen vuosi. Sillä miljoonien suomalaisten onni tai kurjuus riippuu poliitikkojen, johtajien ja johdatettujen tekemien tehtäväratkaisujen viisaudesta tai tyhmyydestä, hengellisestä rohkeudesta tai pelkuruudesta.
Ensimmäinen askel nykyisten kriisien parantamiseksi on henkilökohtaisten ja kansallisen ajattelutapamme muuttaminen. Säälimättömästä itsekyydestä luopuminen ja keskinäisen yhteistyön aloittaminen kaikkien eduskuntaryhmien ja politiikassa mukana olevien kanssa.
Niin usein kun historia onkin toistanut itseään menneisyydessä, se ei ole sitä nyt. Sillä nykyinen tilanne on ainutlaatuinen. Kyseessä on maailman kriisi, ei vain yhtä mannerta tai kansaa koskeva. Se koskettaa koko ihmiskuntaa, ei vain sen osaa. Tällainen tilanne on syntynyt nyt ensimmäistä kertaa. Nykypäivän sekamelskan ja vaarojen keskellä on tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää maailmankaikkeuteen luonnostaan kuuluva luomakunnan tarkoitus ja toimia sen mukaisesti.
Nyt käydyissä presidentinvaaleissakin olisi pitänyt keskustella enemmän arvoista. Perheen ja suvun merkityksestä identiteetin lähteenä, ympäristön merkitystä korostavat arvot, henkinen hyvinvointi, uskonnolliset ja henkiset arvot. Niistä ehdokkaat keskustelivat aika vähän.
Poliittisessa päätöksenteossa ollaan huomenna vakavan asetelman äärellä. Asetelma osoittaa sen elämässä usein, että puhumalla ulkonaisesti totta voi esittää suurimman valheen. Ongelmatonta vaihtoehtoa ei ole, kaikissa vaihtoehdoissa, kumpi tahansa valitaankin, ongelmat jäävät päällimmäisiksi. Eniten niitä syntyy, jos ei valintaa tehdä eikä äänestetä. Velvollisuus ja vastuu on kuitenkin myös etu, se antaa mahdollisuuden kokea kaikki ne näkäkohdat ja ongelmat, jotka ratkaisun tekemiseen liittyvät.
Juuri tällaisissa asioissa tarvitaan uskoa Jumalaan, joka on olemassaolon ja tapahtumisen alkulähde. Se usko antaa pohjan elämälle silloinkin, kun tilanne näyttää toivottomalta. Suuret asiat ovat lopulta Jumalan kädessä. Meidän ei auta murehtia sitä, kuka on seuraava presidentti. Rasitamme sillä vain mieltämme, emmekä pysty hoitamaan niitä tehtäviä, jotka meille kuuluvat.
Meillä kullakin on oma, pieni vastuualueemme, josta meidän on huolehdittava. Jumala ohjaa kehityksen suuria linjoja presidentinvaaleissakin. Joka päivä on lahja Häneltä. Tähän uskoon minun täytyy nykytilanteessa pitäytyä. Tärkeätä on se, että olen löytänyt sopusoinnun, sen että Jumala on mukana kaikessa, mitä tapahtuu, ja se on minulle ollut rauhoittava ja uskoa vahvistava kokemus.
Vuotta 2012-Suomea ja Eurooppaa ravisuttavat monet muutkin muutokset kuin presidentinvaalit. Vakavin näistä on työttömyys. Laaja syrjäytyminen työllisyydestä horjuttaa eurooppalaisten yhteiskuntien keskeisten oikeuksien toteutumista. Suomessa työttömyys merkitsee suurta shokkia tulevaisuudessa. Se synnyttää tiettyä valmiutta myös radikaaleihin ratkaisuihin.
Toivottavasti Suomen uusi tuleva presidentti paneutuu toden teolla työyhteiskunnan kriisiin. Työttömyysyhteiskunta kuluttaa sekä taloudellisia voimavaroja että legitimiteettiä ja luottamuspääomaansa. Täystyöllisyyden palauttamisessa monet uskovat taloudelliseen kasvuun ja viisaaseen taloupolitiikkaan. Kasvuun nojaava työllisyyden tavoittelu on kuitenkin hidasta, josta maksetaan koko ajan kova hinta.
Olisi korkea aika alkaa maan hallituksen puhua hyvinvointivaltiosta, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin jakaminen ja tasaaminen. Talouskasvun hidastuminen,julkiset velat, valtion ja kuntien budjettien alijäämät, sosiaali-, terveys- ja hallinnon menojen kustannukset ovat ylittäneet niiden tulokertymät. Talouden kriisillä on vakavia seurauksia hyvonvointivaltiolle. Miten julkisen sektorin palvelut rahoitetaan, kun työttömyys rasittaa taloutta? Siinä olisi ollut presidenttiehdokkaille hyvä kysymys.
Leikkauksia on pakko tehdä, jotta valtion ja kuntien taloudet saadaan kuriin. Sitä ei vain ole uskallettu sanoa ennen presidentinvaaleja. On pelätty kannatuksen hiipyvän.
Oliskohan vihdoinin koittanut aika meidän itse kukin tietoisesti ymmärtää syyn ja seurauksen lakia. Me ihmiset pidämme elämänpolitiikkamme pohjana itsekkäitä etuja, laskelmoivaa viekkautta ja toimetonta ajelehtimista olosuhteiden virrassa. Se saattaa olla meille hetkellinen hyöty, muttei pysyvä. Jos pystymme puoluettomasti katsomaan omaa nykyistä elämäämme, vaivat ja taakat saavat uuden asun.
Jatkuva onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Miten kukaan voi olla nykyään onnellinen, kysytään? Mikä sitten on onni ja mistä sitä voi etsiä? Kaikkea meille tapahtuvaa voidaan tarkastella kahdella eri tavalla. Ihmisen elämässä ei ole sellaista tapahtumaa tai vaikeaa asiaa, jota ei voisi katsoa kahdesta eri näkökulmasta ja joiden luonne tai tärkeys ei muuttuisi juuri nökökulmasta riippuen. Kummankin tulos voi olla oikea, mutta ei sinällään täydellinen.
Kaikesta huolimatta tosiasiana pysyy, että hyvin harvat ihmiset todella pystyvät tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kohtaloaan aidolla objektiivisuudella, jota fyysinen asenne edellyttää. Luonnollinen ja inhimillinen näkemyksemme perustuu rajallisiin reaktioihin, rajoitettuihin asteihin ja lähihavaintoihin.
Kaikki riippuu tilanteestamme. Jos elämä joillekin on jatkuva taakka, se on toisille valoisan linnoituksen taival. Tosiasiahan on, että sama vaiva joka toista heikentää, lisää toisen voimaa, sama pettymys joka tekee toisesta itsekkäämmän, tekee toisen paremmaksi, sama vaikeus joka tylsyttää toisen hengenlaadun, lisää toisen älykkyyttä, sama ympäristö joka alentaa toisen henkilän arvoa, saa toisen suoriutumaan voittajana ja siten kehittymään.
Vastoinkäyminen tai petymys, joka kovettaa ja katkeroittaa ihmisen toisia vastaan, voi pehmentää ja kypsyttää toista ihmistä. Oikeudenmukainen asenne kuitenkin vaatii, että saatamme nämä harmistumisen tunteet tasapainoon sen iloisen kiitollisuuden kanssa, jolla tervehdimme miellyttäviä kokemuksia.
Presidentti ehdokas Väyrysen putoaminen presidentinvaaleissa kolmanneksi aiheutti sen, että kärsimyksen keskellä emme pysty näkemään sen hyötyä tai kohtuutta, mutta tyynesti pitkällä tähtäimellä ajatellen saatamme havaita sen osaksi johdatusta kohti oikeaa päämäärää.
Niinhän se on, että henkilökohtainen onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Jos haluat toiselle hyvää, paras mitä voit hänelle toivoa on viisauden lisääntyminen onnen sijaan, sillä viisauden ja tietoisuuden avulla ihminen voi saada onnen ja terveyden.
Onni ja rikkaus, mielihyvä ja tuska vaihtelevat kaikkien ihmisten kohdalla. Meidän on luotava sisimpäämme mielentila, joka itsestään antaa meille sen rauhan ja onnen, jonka maailma loppujen lopuksi hyvin usein jättää antamatta.
Tämä vuosi on yhtä tärkeä kuin edellinen vuosi. Sillä miljoonien suomalaisten onni tai kurjuus riippuu poliitikkojen, johtajien ja johdatettujen tekemien tehtäväratkaisujen viisaudesta tai tyhmyydestä, hengellisestä rohkeudesta tai pelkuruudesta.
Ensimmäinen askel nykyisten kriisien parantamiseksi on henkilökohtaisten ja kansallisen ajattelutapamme muuttaminen. Säälimättömästä itsekyydestä luopuminen ja keskinäisen yhteistyön aloittaminen kaikkien eduskuntaryhmien ja politiikassa mukana olevien kanssa.
Niin usein kun historia onkin toistanut itseään menneisyydessä, se ei ole sitä nyt. Sillä nykyinen tilanne on ainutlaatuinen. Kyseessä on maailman kriisi, ei vain yhtä mannerta tai kansaa koskeva. Se koskettaa koko ihmiskuntaa, ei vain sen osaa. Tällainen tilanne on syntynyt nyt ensimmäistä kertaa. Nykypäivän sekamelskan ja vaarojen keskellä on tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää maailmankaikkeuteen luonnostaan kuuluva luomakunnan tarkoitus ja toimia sen mukaisesti.
Nyt käydyissä presidentinvaaleissakin olisi pitänyt keskustella enemmän arvoista. Perheen ja suvun merkityksestä identiteetin lähteenä, ympäristön merkitystä korostavat arvot, henkinen hyvinvointi, uskonnolliset ja henkiset arvot. Niistä ehdokkaat keskustelivat aika vähän.
Poliittisessa päätöksenteossa ollaan huomenna vakavan asetelman äärellä. Asetelma osoittaa sen elämässä usein, että puhumalla ulkonaisesti totta voi esittää suurimman valheen. Ongelmatonta vaihtoehtoa ei ole, kaikissa vaihtoehdoissa, kumpi tahansa valitaankin, ongelmat jäävät päällimmäisiksi. Eniten niitä syntyy, jos ei valintaa tehdä eikä äänestetä. Velvollisuus ja vastuu on kuitenkin myös etu, se antaa mahdollisuuden kokea kaikki ne näkäkohdat ja ongelmat, jotka ratkaisun tekemiseen liittyvät.
Juuri tällaisissa asioissa tarvitaan uskoa Jumalaan, joka on olemassaolon ja tapahtumisen alkulähde. Se usko antaa pohjan elämälle silloinkin, kun tilanne näyttää toivottomalta. Suuret asiat ovat lopulta Jumalan kädessä. Meidän ei auta murehtia sitä, kuka on seuraava presidentti. Rasitamme sillä vain mieltämme, emmekä pysty hoitamaan niitä tehtäviä, jotka meille kuuluvat.
Meillä kullakin on oma, pieni vastuualueemme, josta meidän on huolehdittava. Jumala ohjaa kehityksen suuria linjoja presidentinvaaleissakin. Joka päivä on lahja Häneltä. Tähän uskoon minun täytyy nykytilanteessa pitäytyä. Tärkeätä on se, että olen löytänyt sopusoinnun, sen että Jumala on mukana kaikessa, mitä tapahtuu, ja se on minulle ollut rauhoittava ja uskoa vahvistava kokemus.