KAIKUJA PIRKANMAALTA
05.02.2011 Klo 07.02
VAALI-INTOA RIITTÄÄ JA KENTÄLLÄ TAPAHTUU
Sattuman summa. Viime keväänä eräät pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Perusteluina, että nyt tarvitaan sinunlaisia kansanedustajia. Hetkeäkään en epäröinyt, kun mietin päätöstäni. Unelmani on ollut jo 1960 luvulta se, että joskus pääsisin kansanedustajaksi.
Eduskuntavaaleihin lähteminen on aina kuitenkin iso päätös, joka vaatii kovaa työtä, rahaa, asettaa itsensä toisten tarkastelun kohteeksi, taustajoukkojen tukea, kannustusta, ideoita ja perheen tukea. Ehdokkuus on kuitenkin mielenkiintoinen haaste. Se on upea elämänkokemus tavata monenlaisia ihmisiä maakunnissa.
Monissa vaaleissa mukana olleena tiedän, että eivät ihmiset äänestä jos ei ole nähnyt tai ei tunne ihmistä. Senpä tähden olen aloittanut vaalikampanjani kiertämällä Pirkanmaata. Muutamia kuntia on kierretty ja tavattu ihmisiä. Kampanja vaatii rahaa, joten täytyy tarkkaan laskea minne eurot sijoittaa. Tämä kiertäminen on sittenkin halvempaa kuin mainostaminen lehdissä. Hyvä ehdokas ei kerää ääniä jos kukaan ei tiedä hänestä.
Näiltä nettisivuilta löytyy tavoitteitani ja saavutuksiani. Olen yrittänyt haastaa kaikki ihmiset ja ehdokkaat keskusteluun politiikan ja päätöksenteon arvoista ja etiikasta. Keskustan politiikan ja vaalitavoitteidemme on perustuttava oman Alkion aatteemme kulmakiville. Tämän päivän Suomessa on erittäin suuri sosiaalinen tilaisuus Alkion ajamille köyhän asialle, ihmisten itsensä kehittämiselle, yhteisvastuulle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.
Yhteiskunta ja ihminen ilman arvoja on yhteiskyvytön. Siksi haluan nostaa aatteet ja kestävät arvot takaisin yhteiskunnalliseen päätöksenteon perustaksi. Erityisen vakavana koen ihmisten itsekkyyden ja piittaamattomuuden. Santeri Alkio teki paljon työtä terveiden ja raittiiden elämäntapojen puolesta, koska nuoriso oli turmeltumassa. Alkio korosti ihmisten itsenä kehittämisen tarvetta ja erityisesti sen hyvän jalostamista joka meissä jokaisessa ihmisessä on.
Tämän päivän arvot ovat muuttuneet erittäin koviksi ja itsekkäiksi. Pidetään jopa oikeana ja oikeutettuna sitä, että hyvin toimeentulevat ihmiset ottavat päältä oman etunsa piittaamatta jääkö muille mitään. Itsekkyydestä kertoo lasten pahoinvointi. Vanhemmat katsovat liian usein oikeaksi toteuttaa omia tarpeitaan lasten tarpeet sivuuttaen. Vanhemilta on hukkunut vastuu lapsista ja tärkeästä kasvatustehtävästä. Tehtyjen tutkimusten mukaan lapsilla on erityisen suuri aikuisten ihmisten ajan nälkä. Vanhemilla ei ole riittävästi aikaa lapsille. Nyt on todella arvokeskustelun aika.
Keskustan vaaliteema on ASIAA. Keskusta haluaa puhua ihmisille elintärkeistä asioista, kun ihmiset juuri sitä meiltä ehdokkailta odottavat. Keskustan tärkein tavoite täytyy olla palauttaa usko kansanvaltaan. Keskustan on puututtava oikeistolaisen politiikan ja yltiöpäisen vapaan kilpailun tuomiin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kansan kahtiajakoon ja ihmisten eriarvoisuuden huimaan nousuun. Tämä kapitalistinen politiikka palvelee vain vahvemman etuja.
Politiikan on otettava oikea paikkansa yhteiskunnan kehityksen ohjaajana eikä vain tyydyttävä vahvistamaan etujärjestöjen ja pääomien vaatimuksia. Muuten kansanvallalta putoaa kokonaan pohja pois. Nämä ovat niitä ajatuksia ja kaikuja jota olen saanut kuulla kiertäessäni Pirkanmaata. Maaseudulta palvelut ovat kadonneet. Edes linja-auto ei enää kulje monissakaan paikoissa. Äänestäjät ihmettelevät miten pääsee äänestämään, kun linja-auto ei kulje ja taksilla tulee niin kalliiksi.
Kuitenkin hyvinvoinnin keskeinen taloudellinen lähtökohta on korkeassa työllisyydessä ja siinä, että työn tuottavuuden lisääntyessä syntyy uutta jaettavaa. Hyvinvointivaltio on perustunut jatkuvaan talouskasvuun. Sen pahin uhka on siinä, ettei perinnäistä palkkatyötä enää löydy kaikille ja että julkisen vallan rahahanat ehtyvät.
On tultu vaiheeseen. Vaikka tuotantoa lisätään, työllistettyjen määrä vähenee joka ammattiryhmässä. Kansantuote kasvaa, mutta työpaikkoja on entistä harvemmalla. Pieni- ja keskituloisia verotetaan niin ankarasti, että lapsiperheelle, jonka vanhemmat käyvät työssä, saattaa jäädä vähemmän varoja elämiseen kuin toimeentulotuen ja muiden tulonsiirtojen varassa olevalle perheelle.
Monien mielestä työnteko ei ole riittävän kannustava vaihtoehto sosiaaliturvan varassa elämiseen verrattuna. Arvion mukaan noin 600000-700000 suomalaista joutuu turvautumaan jonkilaiseen sosiaaliseen apuun, ja 300000-400000 kotitaloutta saa toimeentulotukea.
Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa hyvinvointivaltio joutuu kipeiden kysymysten eteen. Voidaanko etuudet ja palvelut jakaa kaikille tarpeeseen tai varallisuuteen katsomatta?
Keskustapuolueen ihmisyys on kuitenkin enemmän kuin taloudellista järkevyyttä ja oman edun tavoittelua. Se toteutuu ensisijaisesti ihmisten luonnollisessa vuorovaikutuksessa, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisessa ja siinä, että voi olla jollekulle avuksi. Siihen sisältyy pyyteetöntä tarvetta jakaa omastaan, kantaa vastuuta yhteisistä asioista ja muiden ihmisten elämästä.
Ihmiset elää mielikuvien maailmassa myös mainonnassa. Mitä hienompi vaaliesite ja lupaukset sitä enemmän ihmiset tuntuvat uskovan niihin. Itse tein oman vaaliesitteen se on tavallinen. En lupaa mitään, mutta parhaani teen ihmisten hyväksi, niin kuin olen tehnyt monet vuodet kunnallispolitiikassa. Minusta puolueita ei tarvitsi ollenkaan vaan ihmisiä, jotka ajavat ihmisten asioita.
Mielikuva koskee myös politiikkaa, jossa ihmisille pyritään myymään mielipiteitä ja näkemyksiä. Jos he eivät halua niitä ostaa, vika ei tietenkään ole järjestelmässä tai ajattelutavassa, pitää vain markkinoida paremmin.
Entäs sitten jos ihmisillä onkin luontainen taju siitä, että kaiken ei tule olla myymistä ja ostamista? Inhimillinen toiminta on myös yhdessä tekemistä, auttamista, vastaanottamista, hoitamista ja oppimista. Ehdokkaana olo on samanlaista. Aina oppii uutta. Ja nyt transitin nokka kohti Kylmäkoskea.
Sattuman summa. Viime keväänä eräät pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Perusteluina, että nyt tarvitaan sinunlaisia kansanedustajia. Hetkeäkään en epäröinyt, kun mietin päätöstäni. Unelmani on ollut jo 1960 luvulta se, että joskus pääsisin kansanedustajaksi.
Eduskuntavaaleihin lähteminen on aina kuitenkin iso päätös, joka vaatii kovaa työtä, rahaa, asettaa itsensä toisten tarkastelun kohteeksi, taustajoukkojen tukea, kannustusta, ideoita ja perheen tukea. Ehdokkuus on kuitenkin mielenkiintoinen haaste. Se on upea elämänkokemus tavata monenlaisia ihmisiä maakunnissa.
Monissa vaaleissa mukana olleena tiedän, että eivät ihmiset äänestä jos ei ole nähnyt tai ei tunne ihmistä. Senpä tähden olen aloittanut vaalikampanjani kiertämällä Pirkanmaata. Muutamia kuntia on kierretty ja tavattu ihmisiä. Kampanja vaatii rahaa, joten täytyy tarkkaan laskea minne eurot sijoittaa. Tämä kiertäminen on sittenkin halvempaa kuin mainostaminen lehdissä. Hyvä ehdokas ei kerää ääniä jos kukaan ei tiedä hänestä.
Näiltä nettisivuilta löytyy tavoitteitani ja saavutuksiani. Olen yrittänyt haastaa kaikki ihmiset ja ehdokkaat keskusteluun politiikan ja päätöksenteon arvoista ja etiikasta. Keskustan politiikan ja vaalitavoitteidemme on perustuttava oman Alkion aatteemme kulmakiville. Tämän päivän Suomessa on erittäin suuri sosiaalinen tilaisuus Alkion ajamille köyhän asialle, ihmisten itsensä kehittämiselle, yhteisvastuulle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.
Yhteiskunta ja ihminen ilman arvoja on yhteiskyvytön. Siksi haluan nostaa aatteet ja kestävät arvot takaisin yhteiskunnalliseen päätöksenteon perustaksi. Erityisen vakavana koen ihmisten itsekkyyden ja piittaamattomuuden. Santeri Alkio teki paljon työtä terveiden ja raittiiden elämäntapojen puolesta, koska nuoriso oli turmeltumassa. Alkio korosti ihmisten itsenä kehittämisen tarvetta ja erityisesti sen hyvän jalostamista joka meissä jokaisessa ihmisessä on.
Tämän päivän arvot ovat muuttuneet erittäin koviksi ja itsekkäiksi. Pidetään jopa oikeana ja oikeutettuna sitä, että hyvin toimeentulevat ihmiset ottavat päältä oman etunsa piittaamatta jääkö muille mitään. Itsekkyydestä kertoo lasten pahoinvointi. Vanhemmat katsovat liian usein oikeaksi toteuttaa omia tarpeitaan lasten tarpeet sivuuttaen. Vanhemilta on hukkunut vastuu lapsista ja tärkeästä kasvatustehtävästä. Tehtyjen tutkimusten mukaan lapsilla on erityisen suuri aikuisten ihmisten ajan nälkä. Vanhemilla ei ole riittävästi aikaa lapsille. Nyt on todella arvokeskustelun aika.
Keskustan vaaliteema on ASIAA. Keskusta haluaa puhua ihmisille elintärkeistä asioista, kun ihmiset juuri sitä meiltä ehdokkailta odottavat. Keskustan tärkein tavoite täytyy olla palauttaa usko kansanvaltaan. Keskustan on puututtava oikeistolaisen politiikan ja yltiöpäisen vapaan kilpailun tuomiin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kansan kahtiajakoon ja ihmisten eriarvoisuuden huimaan nousuun. Tämä kapitalistinen politiikka palvelee vain vahvemman etuja.
Politiikan on otettava oikea paikkansa yhteiskunnan kehityksen ohjaajana eikä vain tyydyttävä vahvistamaan etujärjestöjen ja pääomien vaatimuksia. Muuten kansanvallalta putoaa kokonaan pohja pois. Nämä ovat niitä ajatuksia ja kaikuja jota olen saanut kuulla kiertäessäni Pirkanmaata. Maaseudulta palvelut ovat kadonneet. Edes linja-auto ei enää kulje monissakaan paikoissa. Äänestäjät ihmettelevät miten pääsee äänestämään, kun linja-auto ei kulje ja taksilla tulee niin kalliiksi.
Kuitenkin hyvinvoinnin keskeinen taloudellinen lähtökohta on korkeassa työllisyydessä ja siinä, että työn tuottavuuden lisääntyessä syntyy uutta jaettavaa. Hyvinvointivaltio on perustunut jatkuvaan talouskasvuun. Sen pahin uhka on siinä, ettei perinnäistä palkkatyötä enää löydy kaikille ja että julkisen vallan rahahanat ehtyvät.
On tultu vaiheeseen. Vaikka tuotantoa lisätään, työllistettyjen määrä vähenee joka ammattiryhmässä. Kansantuote kasvaa, mutta työpaikkoja on entistä harvemmalla. Pieni- ja keskituloisia verotetaan niin ankarasti, että lapsiperheelle, jonka vanhemmat käyvät työssä, saattaa jäädä vähemmän varoja elämiseen kuin toimeentulotuen ja muiden tulonsiirtojen varassa olevalle perheelle.
Monien mielestä työnteko ei ole riittävän kannustava vaihtoehto sosiaaliturvan varassa elämiseen verrattuna. Arvion mukaan noin 600000-700000 suomalaista joutuu turvautumaan jonkilaiseen sosiaaliseen apuun, ja 300000-400000 kotitaloutta saa toimeentulotukea.
Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa hyvinvointivaltio joutuu kipeiden kysymysten eteen. Voidaanko etuudet ja palvelut jakaa kaikille tarpeeseen tai varallisuuteen katsomatta?
Keskustapuolueen ihmisyys on kuitenkin enemmän kuin taloudellista järkevyyttä ja oman edun tavoittelua. Se toteutuu ensisijaisesti ihmisten luonnollisessa vuorovaikutuksessa, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisessa ja siinä, että voi olla jollekulle avuksi. Siihen sisältyy pyyteetöntä tarvetta jakaa omastaan, kantaa vastuuta yhteisistä asioista ja muiden ihmisten elämästä.
Ihmiset elää mielikuvien maailmassa myös mainonnassa. Mitä hienompi vaaliesite ja lupaukset sitä enemmän ihmiset tuntuvat uskovan niihin. Itse tein oman vaaliesitteen se on tavallinen. En lupaa mitään, mutta parhaani teen ihmisten hyväksi, niin kuin olen tehnyt monet vuodet kunnallispolitiikassa. Minusta puolueita ei tarvitsi ollenkaan vaan ihmisiä, jotka ajavat ihmisten asioita.
Mielikuva koskee myös politiikkaa, jossa ihmisille pyritään myymään mielipiteitä ja näkemyksiä. Jos he eivät halua niitä ostaa, vika ei tietenkään ole järjestelmässä tai ajattelutavassa, pitää vain markkinoida paremmin.
Entäs sitten jos ihmisillä onkin luontainen taju siitä, että kaiken ei tule olla myymistä ja ostamista? Inhimillinen toiminta on myös yhdessä tekemistä, auttamista, vastaanottamista, hoitamista ja oppimista. Ehdokkaana olo on samanlaista. Aina oppii uutta. Ja nyt transitin nokka kohti Kylmäkoskea.