HERKÄT AJAT JATKUVAT
05.03.2011 Klo 19.01
TERVE MAASEUTU
Voi voi mihin Suomi parka meni, kun EU:n liityttiin. Suomea jahdataan päivästä päivään. Nyt ei täällä kannata kohta tuottaa mitään ei maitoa eikä viljaa. Euroopasta kuulemma saa kaiken valmiina. Suomen maatalous on ajettu alas. Sen huomaa kun on kierrelyt Pirkanmaata ristiin rastiin 7500 kilometriä on tullut ajettua kohta kahden kuukauden aikana.
Maataloustuotanto on rapistunut. Talot ammottavat tyhjillään. Esi-isät ovat raivanneet pellot ja rakentaneet, itse olemme rakentaneet lisää asuin- ja tuotantorakennuk. Kovat rahat on sijoitettu koneisiin, että työ sujuisi ja ihminen saisi leivän perheelleen.
Harvalla tavallisella työntekijällä on näin suuret panokset pelissä. Suomessa vaaditaan hyvää laatua ja siihen me suomalaiset olemme pyrkineet. Maaseudulla on aina pidetty huolta
ympäristöstä. Nyt senkin turmeleminen pannaan maatalouden niskoille. Euroopan tiheään asutusta taajamissako ympäristöoppi muka oikeaa olisi?
Suomessa on harrastettu lyhytnokkaista hommaa. Sitä se tämä EU:n maatalouspolitiikkakin on. Eikö nyt sentään ruoka pitäisi jokaisen maan tuottaa itse? Lähellä on esimerkkejä niistäkin, jotka eivät sitä tee.
Eilen olin tapaamassa ihmisiä Valkeakoskella Koskikarassa. Meitä kävi tervittämässä moni maaseudun asukas. Moni oli sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikkaa ei ole hoidettu hyvin. Suomen ei saisi kulkea ajopuuna, vaan meidän tulee pyrkiä itse määräämään mahdollisimman pitkälle oman yhteiskuntamme suunta.
Pienimmillä tiloilla ei elä, koska maataloustuotteiden tuottajahinnat on pitänyt laskea eurotasolle. Murheellinen totuus on, että Suomen maatalouspolitiikassa on nyt tultu kuilun reunalle. Maatalous ei voi enää elättää yhtä paljon viljelijäperheitä kuin tähän asti. Olisi tietenkin helppoa ja houkuttelevaa kieltää mainittu väite, varsinkin näin vaalien alla, ja vaatia kaikille perheviljelijöille oikeutta jatkaa tuotantoa omilla tiloillaan ja valtiolta takuut heidän tulotasostaan.
Nyt on tietenkin tärkein tehtävä miettiä, miten turvataan niiden ihmisten elämä ja ihmisarvoinen tulevaisuus, jotka joutuvat vasten tahtoaan maataloustuotannosta luopumaan.
Ihmisillä pitää olla asunto, perustarpeet kattava toimeentulo ja mahdollisuus tehdä työtä, jos hän itse niin haluaa. Asunto Suomessa lähes kaikilla onkin, varsinkin maaseudulla. Kuiten mahdollisuus tehdä työtä puuttuu kovin monelta.
Mutta asiasta toiseen. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että Suomen talouden herkät ajat jatkuvat. Sekin on käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään.
Toistaiseksi tuntuva velkakierre kuitenkin jatkuu. Valtion velka kasvanee. Vauhti on huima. Eduskunnassa virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikeaa on myös uudenlaiseen tilanteeseen sopeutuminen.
Tänään iltapäivällä osallistuin Lempäälän Ideaparkissa "Tanssii Reinojen kanssa" leikkimieliseen tanssikilpailuun. Meitä kansanedustajaehdokkaita osallistui yksitoista paria kilpailuun, joista jokaisessa parissa oli ainakin yksi tai molemmat
kansanedustajaehdokkaita. Keskustastakin osallistui 5 ehdokasta itse mukaan lukien. Minä sain parikseni Pispalan jalkapalloilijan, joka harrastaa tanssia.
Hän vei hienosti, mutta minä yritin viedä myös. Kyllä otti koville vaikka oli leikkimielinen kilpailu. Selvisimme jatkoon. Sitten kilpailtiin neljässä parissa. Tuomari Jone Nikulalta saimme hyvät pisteet ja arvostelut. Hän kehui meidän suoritusta ja sanoi, että kaksi tasavahvaa ei kumpikaan antanut periksi. Antoipa hän myös vahvaa tukea ja innostusta minun vaalityöhöni. Kiitos neuvoista.
Palkinnoksi me neljä paria saimme Reino ja Aino Rakkaustarina levyn. Tanssimista en ole harrastanut, vaikka se onkin hieno harrastus. Yli neljäkymmentä vuotta on siitä, kun viimeksi kierreltiin Linnasalia, Reuharia ja Hepokattia. Nykyään mennään niin monella tyylillä - ei ennen. Muistan aina kun äitini kielsi, että tansiin ei saa mennä. Täällä etelässä menin sitten kielloista huolimatta. Kirjoitin äidille kirjeen, että ei tanssi syntiä ole.
Muistoksi tästä hienosta ilimuistoisesta tanssimisesta sain pienellä osallistumismaksulla Aino aamutossut ja komean vihreän t-paidan. Loput tuotosta menee Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n toimintaan.
Kiitos myös Armille olit minua tukemassa. Annoit myös hyviä vinkkejä, kun lähdimme kotimatkalle. Niin se on, sitä periaatetta noudattaen, että jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistellen sitä kohti, mikä on edessä? Kuinka tämä onnistuu? Kuinka teen sen vielä paremmin? Usko on vahvin ihmiskunnassa vaikuttava voima, ja kun olen sisäistänyt sen, mikään ei nujerra sitä. Siihen uskoen lähden nyt saunomaan.
Voi voi mihin Suomi parka meni, kun EU:n liityttiin. Suomea jahdataan päivästä päivään. Nyt ei täällä kannata kohta tuottaa mitään ei maitoa eikä viljaa. Euroopasta kuulemma saa kaiken valmiina. Suomen maatalous on ajettu alas. Sen huomaa kun on kierrelyt Pirkanmaata ristiin rastiin 7500 kilometriä on tullut ajettua kohta kahden kuukauden aikana.
Maataloustuotanto on rapistunut. Talot ammottavat tyhjillään. Esi-isät ovat raivanneet pellot ja rakentaneet, itse olemme rakentaneet lisää asuin- ja tuotantorakennuk. Kovat rahat on sijoitettu koneisiin, että työ sujuisi ja ihminen saisi leivän perheelleen.
Harvalla tavallisella työntekijällä on näin suuret panokset pelissä. Suomessa vaaditaan hyvää laatua ja siihen me suomalaiset olemme pyrkineet. Maaseudulla on aina pidetty huolta
ympäristöstä. Nyt senkin turmeleminen pannaan maatalouden niskoille. Euroopan tiheään asutusta taajamissako ympäristöoppi muka oikeaa olisi?
Suomessa on harrastettu lyhytnokkaista hommaa. Sitä se tämä EU:n maatalouspolitiikkakin on. Eikö nyt sentään ruoka pitäisi jokaisen maan tuottaa itse? Lähellä on esimerkkejä niistäkin, jotka eivät sitä tee.
Eilen olin tapaamassa ihmisiä Valkeakoskella Koskikarassa. Meitä kävi tervittämässä moni maaseudun asukas. Moni oli sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikkaa ei ole hoidettu hyvin. Suomen ei saisi kulkea ajopuuna, vaan meidän tulee pyrkiä itse määräämään mahdollisimman pitkälle oman yhteiskuntamme suunta.
Pienimmillä tiloilla ei elä, koska maataloustuotteiden tuottajahinnat on pitänyt laskea eurotasolle. Murheellinen totuus on, että Suomen maatalouspolitiikassa on nyt tultu kuilun reunalle. Maatalous ei voi enää elättää yhtä paljon viljelijäperheitä kuin tähän asti. Olisi tietenkin helppoa ja houkuttelevaa kieltää mainittu väite, varsinkin näin vaalien alla, ja vaatia kaikille perheviljelijöille oikeutta jatkaa tuotantoa omilla tiloillaan ja valtiolta takuut heidän tulotasostaan.
Nyt on tietenkin tärkein tehtävä miettiä, miten turvataan niiden ihmisten elämä ja ihmisarvoinen tulevaisuus, jotka joutuvat vasten tahtoaan maataloustuotannosta luopumaan.
Ihmisillä pitää olla asunto, perustarpeet kattava toimeentulo ja mahdollisuus tehdä työtä, jos hän itse niin haluaa. Asunto Suomessa lähes kaikilla onkin, varsinkin maaseudulla. Kuiten mahdollisuus tehdä työtä puuttuu kovin monelta.
Mutta asiasta toiseen. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että Suomen talouden herkät ajat jatkuvat. Sekin on käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään.
Toistaiseksi tuntuva velkakierre kuitenkin jatkuu. Valtion velka kasvanee. Vauhti on huima. Eduskunnassa virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikeaa on myös uudenlaiseen tilanteeseen sopeutuminen.
Tänään iltapäivällä osallistuin Lempäälän Ideaparkissa "Tanssii Reinojen kanssa" leikkimieliseen tanssikilpailuun. Meitä kansanedustajaehdokkaita osallistui yksitoista paria kilpailuun, joista jokaisessa parissa oli ainakin yksi tai molemmat
kansanedustajaehdokkaita. Keskustastakin osallistui 5 ehdokasta itse mukaan lukien. Minä sain parikseni Pispalan jalkapalloilijan, joka harrastaa tanssia.
Hän vei hienosti, mutta minä yritin viedä myös. Kyllä otti koville vaikka oli leikkimielinen kilpailu. Selvisimme jatkoon. Sitten kilpailtiin neljässä parissa. Tuomari Jone Nikulalta saimme hyvät pisteet ja arvostelut. Hän kehui meidän suoritusta ja sanoi, että kaksi tasavahvaa ei kumpikaan antanut periksi. Antoipa hän myös vahvaa tukea ja innostusta minun vaalityöhöni. Kiitos neuvoista.
Palkinnoksi me neljä paria saimme Reino ja Aino Rakkaustarina levyn. Tanssimista en ole harrastanut, vaikka se onkin hieno harrastus. Yli neljäkymmentä vuotta on siitä, kun viimeksi kierreltiin Linnasalia, Reuharia ja Hepokattia. Nykyään mennään niin monella tyylillä - ei ennen. Muistan aina kun äitini kielsi, että tansiin ei saa mennä. Täällä etelässä menin sitten kielloista huolimatta. Kirjoitin äidille kirjeen, että ei tanssi syntiä ole.
Muistoksi tästä hienosta ilimuistoisesta tanssimisesta sain pienellä osallistumismaksulla Aino aamutossut ja komean vihreän t-paidan. Loput tuotosta menee Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n toimintaan.
Kiitos myös Armille olit minua tukemassa. Annoit myös hyviä vinkkejä, kun lähdimme kotimatkalle. Niin se on, sitä periaatetta noudattaen, että jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistellen sitä kohti, mikä on edessä? Kuinka tämä onnistuu? Kuinka teen sen vielä paremmin? Usko on vahvin ihmiskunnassa vaikuttava voima, ja kun olen sisäistänyt sen, mikään ei nujerra sitä. Siihen uskoen lähden nyt saunomaan.