VIHREÄÄ VOIMAA PIRKANMAALTA
05.04.2011 Klo 04.35
ELÄMÄNARVOT LÖYDETTÄVÄ ITSE!
Suomen maaseudun suuressa murroksessa on muistettava, missä ovat meidän omat juuremme. Minun huoltani lisää se, että maaseudun tilasta huolestuneet ja uusia toimia ehdottavat eivät tunne tosiasioita. Ilman syvällisempää tutkimusta rohkenen kuitenkin olettaa, että sama kaiku on askelten koko isiemme maasa ja jopa kaikkialla siellä, missä valta on annettu markkinavoimille ja globalisaatiolle.
Maaseutu ja sen kulttuuri ovat antaneet meille jokapäiväisen leivän lisäksi monet aineettomat arvot, joiden avulla on pystytty kestämään vaikeat vaiheet. Tämän totuuden kirkastaminen ja perinteen edelleen kehittäminen on nyt ajankohtainen, suorastaan kiireellinen asia.
Kuitenkin elämänarvot on jokaisen sukupolven löydettävä itse. Usein käy niin, että edellisen sukupolven työ ja arvostukset näyttävät kerta kaikkiaan hylättäviltä. Onko maaseudulla Suomessa tulevaisuutta? Onko kukaan kiinnostunut maanviljelijöiden ja maaseudulla elävien toimeentulosta? Kuka jatkaa tilanhoitoa minun jälkeeni? Kuinka käy maaseudun palvelujen? Kuinka suomalaisen maatalouden tulee käymään jatkossa EU:ssa?
Tutkimukset kertovat karua totuutta, että karkeasti ottaen kolmannes tiloista voi suhteellisen hyvin ja voi laajentaakin toimintaansa. Toinen kolmannes pysyy hengissä sivutulojen avulla ja kolmannes joutuu lopettamaan. Kaikilla tiloilla toimintaympäristö on täynnä epävarmuustekijöitä ja huolenaiheita. Maaseudulla on eletty ja eletään epävarmuuden aikaa. Tämän kysymyksen äärelle on palannut monta kertaa Pirkanmaata kiertäessäni.
Yksi asia on myös puhuttanut ydinvoima. Olen ollut aina ydinvoiman vastustaja. Ydinvoima on ongelmallinen, koska normaalikäytännössä riski on pieni, mutta jokaisella on varmasti Tshernobylin ja Japanin jälkeen on mielessä tilanne, joka ei olekaan normaali. Eri energiamuotojen terveysriskiä tulisi tarkastella koko tuotannon ketjun osalta. On päästävä siihen, että energiapäätöksiä tehdään myös terveydellisistä eikä ainoastaan taloudellisista näkökannoista käsin.
Onneksi meillä on uusiutuva luonnonvara, joka kestää yli nykyisen humpuukiajan. Onneksi meillä on puu, joka malttaa odottaa viisaita päätöksiä. Se toisi työtä ja toimeentuloa. Tarvitaan vain sähköä tuottavat puuvoimalat.
Näyttää siltä, että ydinvoimassa ei auta järkeen vetoaminen. Lisääntynyt tieto ei ole saanut ihmisiä liikkeelle. Mitä kautta vaikutetaan? Vai pitääkö uskoa, että ihmiset eivät enää välitä, ja se on meidän suurin uhkamme. Ehkä ihmiset eivät enää välitä. Se on varmaan totta. Mutta taatusti on totta myös se, että ihmiset ajattelevat, kuinka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa selviävät. Tämä on minulle tärkeää ja uskon, että se on jokaiselle yhtä tärkeä asia.
Ehkä me tarvitsemme kansankiihottajan, joka pystyy avaamaan näköaloja ja saa meidät ryhmänä liikkeelle. Kansankiihottajat ovat saaneet paljon vahinkoa aikaan, mutta ehkä meiltä puuttuu uskottava henkilö, jolla on kyky nähdä ja toimia tämän päivän yli. Nyt Valkeakosken Koskikaraan Sirpa soitti.
Suomen maaseudun suuressa murroksessa on muistettava, missä ovat meidän omat juuremme. Minun huoltani lisää se, että maaseudun tilasta huolestuneet ja uusia toimia ehdottavat eivät tunne tosiasioita. Ilman syvällisempää tutkimusta rohkenen kuitenkin olettaa, että sama kaiku on askelten koko isiemme maasa ja jopa kaikkialla siellä, missä valta on annettu markkinavoimille ja globalisaatiolle.
Maaseutu ja sen kulttuuri ovat antaneet meille jokapäiväisen leivän lisäksi monet aineettomat arvot, joiden avulla on pystytty kestämään vaikeat vaiheet. Tämän totuuden kirkastaminen ja perinteen edelleen kehittäminen on nyt ajankohtainen, suorastaan kiireellinen asia.
Kuitenkin elämänarvot on jokaisen sukupolven löydettävä itse. Usein käy niin, että edellisen sukupolven työ ja arvostukset näyttävät kerta kaikkiaan hylättäviltä. Onko maaseudulla Suomessa tulevaisuutta? Onko kukaan kiinnostunut maanviljelijöiden ja maaseudulla elävien toimeentulosta? Kuka jatkaa tilanhoitoa minun jälkeeni? Kuinka käy maaseudun palvelujen? Kuinka suomalaisen maatalouden tulee käymään jatkossa EU:ssa?
Tutkimukset kertovat karua totuutta, että karkeasti ottaen kolmannes tiloista voi suhteellisen hyvin ja voi laajentaakin toimintaansa. Toinen kolmannes pysyy hengissä sivutulojen avulla ja kolmannes joutuu lopettamaan. Kaikilla tiloilla toimintaympäristö on täynnä epävarmuustekijöitä ja huolenaiheita. Maaseudulla on eletty ja eletään epävarmuuden aikaa. Tämän kysymyksen äärelle on palannut monta kertaa Pirkanmaata kiertäessäni.
Yksi asia on myös puhuttanut ydinvoima. Olen ollut aina ydinvoiman vastustaja. Ydinvoima on ongelmallinen, koska normaalikäytännössä riski on pieni, mutta jokaisella on varmasti Tshernobylin ja Japanin jälkeen on mielessä tilanne, joka ei olekaan normaali. Eri energiamuotojen terveysriskiä tulisi tarkastella koko tuotannon ketjun osalta. On päästävä siihen, että energiapäätöksiä tehdään myös terveydellisistä eikä ainoastaan taloudellisista näkökannoista käsin.
Onneksi meillä on uusiutuva luonnonvara, joka kestää yli nykyisen humpuukiajan. Onneksi meillä on puu, joka malttaa odottaa viisaita päätöksiä. Se toisi työtä ja toimeentuloa. Tarvitaan vain sähköä tuottavat puuvoimalat.
Näyttää siltä, että ydinvoimassa ei auta järkeen vetoaminen. Lisääntynyt tieto ei ole saanut ihmisiä liikkeelle. Mitä kautta vaikutetaan? Vai pitääkö uskoa, että ihmiset eivät enää välitä, ja se on meidän suurin uhkamme. Ehkä ihmiset eivät enää välitä. Se on varmaan totta. Mutta taatusti on totta myös se, että ihmiset ajattelevat, kuinka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa selviävät. Tämä on minulle tärkeää ja uskon, että se on jokaiselle yhtä tärkeä asia.
Ehkä me tarvitsemme kansankiihottajan, joka pystyy avaamaan näköaloja ja saa meidät ryhmänä liikkeelle. Kansankiihottajat ovat saaneet paljon vahinkoa aikaan, mutta ehkä meiltä puuttuu uskottava henkilö, jolla on kyky nähdä ja toimia tämän päivän yli. Nyt Valkeakosken Koskikaraan Sirpa soitti.