T:re, Valkeakoksi,Pälkäne, Sahalahti, Kangasala ja Tre
06.03.2007 Klo 18.59
Valkeakoski kuhisi ehdokkaista ja äänestäjistä Koskikarassa
Tänään nousin uunin lämmitykseen vähän ennen viittä. Seitsemän jälkeen Tampereelle. Sanoin miehelleni, että laita pellit kiinni kestää vielä tunnin. Eipä ollut kuullut sanomaani ja pellit olivat auki koko päivän. Lämmitys meni harakoille.
Tampereen käynnin jälkeen suuntasin matkani kohti Valkeakoskea. Mikäs on ajellessa kun on hyvät tiet. Olin hyvissä ajoin ennen kymmentä perillä. Autoin siinä erästä torikauppiasta teltan seinien rakentamisessa. Samassa Sirpa jo tuli ja sanoi, että siellä on kohta tilaisuus alkamassa. Äkkiä kauraryynit sisään ja esitteet.
Vähän ennen yhtätoista sain kutsun haastatteluun. Valkeakosken sanomien toimittaja teki haastattelun. Hän oli tutustunut nettisivuihini ja sanoi, että mitä tarkoittaa nettisivuilla "Peräpohjalainen pärjää missä vain".
Sanoin, että olen peräpohjolasta Torniojokilaaksosta Karungista kotoisin. Lähdin jo 15 vuotiaana työn perässä Sahalahteen töihin. Kotiseudulla opittiin työnteko. Ei sellaista työtä ole ollut mitä en osaa tehdä jos haluaa.
Toimittaja kehui kotisivujani. Sanoi, että harvalla on niin monipuolinen nettisivut NATO kantoja myöten. Kävinpä häntä sitten erikseen kiittämässä.
Ehdokkaita oli monesta puolueesta ja kaikki saivat esitellä itsensä. Jokainen sai myös pöytätilaa josta voi jakaa vaalimainostavaraa. Niinpä meilläkin oli kaurahiutaleita ja hyvin meni jakoon.
Hieno yllätys oli kun entinen Ylöjärveläinen tuli tapaamaan. Siinä muisteltiin vanhoja Hilkka Antilan aikoja. Hauskaa oli ja Hilkka piti meitä hyvässä opissa.
Eron hetki on kallis siitä muistoni on...näin laulu jatkuu. Mutta minun on mentävä. Taas kello riensi ja oli lähdettävä toiseen paikkaan. Jatkoimme Sirpan kanssa matkaa Pälkäneelle. On hyvä, että matkaoppaana on Sirpa hän tuntee paljon ihmisiä ja se autaa tekemään tuttavuutta myös täällä Pälkäneellä.
Täällä vasta oli ystävällisiä ihmisiä. Jokainen ihmetteli, kun sai kaurahiutaleita ilmaiseksi. Tuttu kuva on ollut lehdessä ja tässä livenä he sanoivat.
Kiitos miesoppaalle, joka neuvoi paremman tien Kuhmalahdelle. Olisin itse ajanut huonomman tien kautta. Pälkäneellä olisi viipynyt pitempäänkin. Mutta nyt on mentävä sanoi Sirpa. Itse hän lähti jakamaan minun vaalimainoksia postilaatikkoihin. Hän sain vihiä eräältä mieheltä. Kiitos neuvoista hänelle. Kalastusmatkalle emme nyt valitettavasti ehti. Pitää kiertää vielä kaksi viikkoa. Kiitos Sirpa avusta! Toivottavasti pääsit onnellisesti kotiin?
Minä jatkoin matkaa Sahalahden kautta Kuhmalahdelle. Kuhmalahti oli hiljainen. Oliko ketään uskaltanut ulos? Ei! Takaisin Sahalahdelle,jossa ainakin yksi mies jo odotti.
Kävipä siellä vilske. Tapasin siellä monta syntyperäistä Sahalahtelaista. Sanoin, että tulin vuonna 1962 Jokisen kauppaan töihin. Siellä kirkon vieressä talo oli vielä. Kerrattiin monia nimiä ja monet elivät vielä, vaikka aikaa on kulunut 45 vuotta.
Sahalahdella keskustelimme perintöverosta, arvonlisäverosta, omaishoitajien tuesta, lapsilisistä, autoverosta, eläkkeistä ja verotuksesta yleensä. Eräskin mieshenkilö sanoi, että työttömät saavat parempaa korvausta kuin kotiäidit , jotka hoitavat lapsensa kotona.
Sahalahdelta suuntasin Kangasalle, jossa olin suunnitelmien mukaan kello 16.00. Aika piti hyvin paikkansa. Terttu siellä vielä piti kioskia. Monia tuttuja kävi etenkin yrittäjiä ja olipa siellä sukulaiseni työkaverikin ja jos ei aito keskustalainen Ikävalko näy niin on aika kummaa. Tulipa vain käymään ennen kuin lähdin. Hänellä oli kiire kokoukseen. Kiitos kun kävitte!
Kyllä tämä kiertäminen on mukavaa. Varsinkin kun auto pelaa ja aikataulu pitää kutinsa. Kangasalta matkasin Tampereelle puuron keittoon ja kotona olin kello 19.30. Pitkä päivä mutta antoisa. Nyt voin lähteä saunaan ja aamulla Toijalan torille kello 10 ja iltapäiväksi Tampereelle, Koskikeskukseen ja Tullintorille. Siinähän sitä on.
"Älä murehdi siitä,mihin
yksinäinen askel johtaa sinut:
Vain se joka katsoo kauas,
löytää oikeaa."
Tänään nousin uunin lämmitykseen vähän ennen viittä. Seitsemän jälkeen Tampereelle. Sanoin miehelleni, että laita pellit kiinni kestää vielä tunnin. Eipä ollut kuullut sanomaani ja pellit olivat auki koko päivän. Lämmitys meni harakoille.
Tampereen käynnin jälkeen suuntasin matkani kohti Valkeakoskea. Mikäs on ajellessa kun on hyvät tiet. Olin hyvissä ajoin ennen kymmentä perillä. Autoin siinä erästä torikauppiasta teltan seinien rakentamisessa. Samassa Sirpa jo tuli ja sanoi, että siellä on kohta tilaisuus alkamassa. Äkkiä kauraryynit sisään ja esitteet.
Vähän ennen yhtätoista sain kutsun haastatteluun. Valkeakosken sanomien toimittaja teki haastattelun. Hän oli tutustunut nettisivuihini ja sanoi, että mitä tarkoittaa nettisivuilla "Peräpohjalainen pärjää missä vain".
Sanoin, että olen peräpohjolasta Torniojokilaaksosta Karungista kotoisin. Lähdin jo 15 vuotiaana työn perässä Sahalahteen töihin. Kotiseudulla opittiin työnteko. Ei sellaista työtä ole ollut mitä en osaa tehdä jos haluaa.
Toimittaja kehui kotisivujani. Sanoi, että harvalla on niin monipuolinen nettisivut NATO kantoja myöten. Kävinpä häntä sitten erikseen kiittämässä.
Ehdokkaita oli monesta puolueesta ja kaikki saivat esitellä itsensä. Jokainen sai myös pöytätilaa josta voi jakaa vaalimainostavaraa. Niinpä meilläkin oli kaurahiutaleita ja hyvin meni jakoon.
Hieno yllätys oli kun entinen Ylöjärveläinen tuli tapaamaan. Siinä muisteltiin vanhoja Hilkka Antilan aikoja. Hauskaa oli ja Hilkka piti meitä hyvässä opissa.
Eron hetki on kallis siitä muistoni on...näin laulu jatkuu. Mutta minun on mentävä. Taas kello riensi ja oli lähdettävä toiseen paikkaan. Jatkoimme Sirpan kanssa matkaa Pälkäneelle. On hyvä, että matkaoppaana on Sirpa hän tuntee paljon ihmisiä ja se autaa tekemään tuttavuutta myös täällä Pälkäneellä.
Täällä vasta oli ystävällisiä ihmisiä. Jokainen ihmetteli, kun sai kaurahiutaleita ilmaiseksi. Tuttu kuva on ollut lehdessä ja tässä livenä he sanoivat.
Kiitos miesoppaalle, joka neuvoi paremman tien Kuhmalahdelle. Olisin itse ajanut huonomman tien kautta. Pälkäneellä olisi viipynyt pitempäänkin. Mutta nyt on mentävä sanoi Sirpa. Itse hän lähti jakamaan minun vaalimainoksia postilaatikkoihin. Hän sain vihiä eräältä mieheltä. Kiitos neuvoista hänelle. Kalastusmatkalle emme nyt valitettavasti ehti. Pitää kiertää vielä kaksi viikkoa. Kiitos Sirpa avusta! Toivottavasti pääsit onnellisesti kotiin?
Minä jatkoin matkaa Sahalahden kautta Kuhmalahdelle. Kuhmalahti oli hiljainen. Oliko ketään uskaltanut ulos? Ei! Takaisin Sahalahdelle,jossa ainakin yksi mies jo odotti.
Kävipä siellä vilske. Tapasin siellä monta syntyperäistä Sahalahtelaista. Sanoin, että tulin vuonna 1962 Jokisen kauppaan töihin. Siellä kirkon vieressä talo oli vielä. Kerrattiin monia nimiä ja monet elivät vielä, vaikka aikaa on kulunut 45 vuotta.
Sahalahdella keskustelimme perintöverosta, arvonlisäverosta, omaishoitajien tuesta, lapsilisistä, autoverosta, eläkkeistä ja verotuksesta yleensä. Eräskin mieshenkilö sanoi, että työttömät saavat parempaa korvausta kuin kotiäidit , jotka hoitavat lapsensa kotona.
Sahalahdelta suuntasin Kangasalle, jossa olin suunnitelmien mukaan kello 16.00. Aika piti hyvin paikkansa. Terttu siellä vielä piti kioskia. Monia tuttuja kävi etenkin yrittäjiä ja olipa siellä sukulaiseni työkaverikin ja jos ei aito keskustalainen Ikävalko näy niin on aika kummaa. Tulipa vain käymään ennen kuin lähdin. Hänellä oli kiire kokoukseen. Kiitos kun kävitte!
Kyllä tämä kiertäminen on mukavaa. Varsinkin kun auto pelaa ja aikataulu pitää kutinsa. Kangasalta matkasin Tampereelle puuron keittoon ja kotona olin kello 19.30. Pitkä päivä mutta antoisa. Nyt voin lähteä saunaan ja aamulla Toijalan torille kello 10 ja iltapäiväksi Tampereelle, Koskikeskukseen ja Tullintorille. Siinähän sitä on.
"Älä murehdi siitä,mihin
yksinäinen askel johtaa sinut:
Vain se joka katsoo kauas,
löytää oikeaa."