Vakaumukseni vaatii sanottavaksi
06.06.2008 Klo 04.36
Poliitiikan puolustusta
Näinä aikoina ei ole kovin suosittua olla poliitikko. Ei varsinkaan, kun itse kuuluu poliitikkojen leimattuun joukkoon ja on lisäksi ehdokkaana tulevissa pormestarivaaleissa Pirkkalassa.
Haluan silti osallistua keskusteluun politiikan tehtävästä ja moraalista, sillä keskustelu on uudistumisen edellytys.
Monet ovat valmiita puhumaan politiikan kriisistä. Viime aikojen kohutapahtumat liittyen Kanerva, Vanhanen ja eduskuntavaalien vaalirahoituksen jälkipuheet ovat luonnollisesti leimanneet koko poliittista järjestelmää.
Kansalaisten oikeustajua on loukattu ja samalla on edelleen murennettu luottamusta politiikan oikeellisuuteen.
Koko maailmanlaajuinen talouskehitys ja kansainvälinen pääomamarkkinoiden kasvanut valta on heikentänyt uskoamme poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin.
Onko politiikan tieltä enää paluuta? Mitä politiikka itse asiassa on tai mitä se ainakin pitäisi olla?
Meillä jokaisella on varmasti oma mielikuvamme politiikan perustehtävästä ja siitä, millainen politiikka on oikeaa.
Oma myönteinen käsitykseni politiikasta on perua lapsuudenkodista. Puoluetyö ei pyrkyryyttä, asemien metsästämistä ja etujen haalimista, vaan se on vastuullisesti ja voimakkaasti aatteellista työtä oikeiksi katsottujen, yhteisten päämäärien hyväksi.
Nämä päämäärät ovat alkiolaisten aatteiden mukaiset. Teen työtä suomalaisen kansanvallan hyväksi, nykyistä yhteiskuntajärjestelmää avostaen. Arvostan terveitä elämäntapoja, luontoa, elinkelpoista maaseutua ja haja-asutusaluetta ja ihmisläheistä yhteiskuntaa.
Haluan pitää huolta vähäosaisista sekä lapsista ja vanhuksista. Haluan kehittää tämän kunnan oloja tasapuolisesti mitään aluetta unohtamatta.
Henkilökohtainen poliittinen vakaumukseni selvisi varsinaisesti vuonna 1966 kun liityin Nuorten Keskustan liittoon. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi kiinnostaa minua jo nuorena, koska näin elämässäni niin paljon köyhyyttä ja puutetta.
Ajattelin, että se on ainoa tapa osallistua politiikkaan ja sitä kautta hoitaa ihmisten asioita.
Politiikka yksinkertaisuudessaan on vastuuta heikoimmista, epäkohtien korjaamista, auttamista ja tukemista.
Nyt on aika palata juurille ja palauttaa politiikka politiikkaan! Jos politiikka ei ole heikomman puolella, oli sitten kyse ihmisistä tai alueista, ei sillä enää ole moraalista oikeutusta.
Tämän päivän puheenaihe on kuitenkin poliitikkojen vaalirahoitus. Haukuttu ja arvosteltu on aina poliitikkoja, mutta nyt lähtökohdat ovat olleet erilaiset. Nyt lainlaatijat eli kansanedustajat ovat laatineet lain, jota eivät pysty kuitenkaan itse noudattamaan.
Poliitikkojen ja puolueiden arvostus kansalaisten keskuudessa heikkenee ja suosio laskee, jos ko. kansanedustajat käyttäytyvät niin kuin tähän asti ovat menetelleet vaalirahoituksessa.
Poliitikkojen moraalista pitäisi ryhtyä vakavasti keskustelemaan. Mistä todella on kysymys? Tuntuu uskomattomalta puheet: että jos vaalirahaa saa siinä ei tarvitse olla kiitollisuuden velassa antajalle.
Kunnallisena päättäjänä olen monta kertaa kysynyt itseltäni, kannattaako minun olla moraalinen eli ottaa toiminnassani huomioon toisten ja kokonaisuuksien etu, vai valita oman etuni kannalta parempi ratkaisu.
Vastaus on usein: Saisin toki parhaan liitoksen itselleni rikkomalla moraalia, mutta vain sillä edellytyksellä, että useimmat muut toimivat moraalisesti. Jos taas muut eivät toimi moraalisesti, tilanteeni olisi huono, ja vielä huonompi, jos ainoana yrittäisin toimia oikein.
Puhtaasti omasta näkökulmasta katsottuna voisin usein parantaa asemaani rikkomalla moraalia toimivatpa toiset sen mukaisesti tai eivät, mutta jos kaikki ajattelisivat ja toimisivat samoin, tulos olisi katastrofi kaikille.
Siksi päätöksenteossa ja elämässä yleensä tarvitaan moraalia, jossa ihmiset sitoutuvat ottamaan valinnoissa toisensa huomioon ja rajoittamaan oman voiton pyydettään ja luottamaan siihen, että toisetkin tekevät samoin.
Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja poliitikkojen, virkamiesten ja puolueiden laitostumisesta. Poliitikot, virkamiehet ja puolueet tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Kansalaiset kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskettavat heidän elämäänsä varsinkin Pirkkalassa täällä haja-asutusalueella.
Tällainen ajattelu on ihmisten mielissä. Mistähän se johtuu? Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliitista keskustelua vaivaa uskottavuus. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttiseen yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin.
Tiedotusvälineet tarjoavat kansalaisille päivittäin näitä tapahtumia. Kansalaismoraali tuomitsee selvästi erilaiset korruptioilmiöt.
Luulisi eduskunnassa olevan muutakin tekemistä kuin vaalirahoituksesta puhuminen. Jos laki laaditaan, miksi sitä ei voi sitten noudattaa. Kysyn toisenkin kerran, että onko lait tehty kansanedustajia varten?
Pitäisiköhän eduskunta lomauttaa ja panna kansanedustajat vähimmäispäivärahalle kolmeksi kuukaudeksi? Alkaisikohan tulla muutoksia?
Nyt tarvitaan syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu hallitusohjelman lupauksista: työpaikkojen syntymisestä, tuotannon säilymisestä Suomessa, tieverkoston kunnon turvaamisesta, ympäristöpolitiikasta, turvallisuudesta ja terveistä elintavoista. Nyt keskustelu on jäänyt kaiken sotkujen jälkeen täysin taka-alalle.
Politiikka on kykyä nähdä paitsi ongelmat myös mahdollisuudet kehityksen muuttamiseksi. Ennen kaikkea politiikan keinoin on pystyttävä luomaan tahtotila, jolla mahdollisuuksiin tartutaan.
Erityisesti meidän naisten suuri haaste on nykyistä näkyvämmin tuoda politiikka ihmisläheisille lähtökohdilleen.
Naiseus ei ole meille itseisarvo, mutta tiedämme ajattelumme, kokemisemme tavan ja arjen tuntemuksen tuovan politiikantekoon rationaalia ajattelua laajempia ulottuvuuksia ja markkinavoimille välttämätöntä vastavoimaa.
Meillä naisilla on vahva itsetunto. Voi kun olisi hauska olla hymyilevä aina ja sulokas ja kirjoitteleva hunajapupu. Mutta kun asiansa puolesta toimii ja puhuu ja taisteleekin, niin hymyt unohtuvat ja lempeät silmäykset.
Luoja on antanut meille paljon järkeä ja viisautta. Toivon, että osaamme sitä käyttää viisaasti ja järkevästi.
Sen vuoksi jos pehmeitten arvojen puolesta joskus taistelen minun on pakko olla toisinaan myös kova.
Ajan muutosten keskellä toivon kuitenkin, että minulla elämänarvot pysyisivät samoina. Niitä ovat Jumalaan turvaaminen, isänmaalisuus, ahkeruus ja lähimmäisten auttaminen. Nyt on lähdettävä auttamaan vanhusta, ennen kuin menen töihin.
Tänään on 6.6.2008. On isäni syntymäpäivä. Jos isäni eläisi täyttäisi hän tänään 102 vuotta.
AAMURUKOUS
KIITOS TYÖSTÄ
Kiitos, Herra, työstäni!
Kiitos ammattitaidosta ja tekemisen ilosta!
Anna työlleni menestys.
Kiitos työn antamasta sisällöstä elämääni!
Täytä minut luottamuksella,
että työlläni saan toteuttaa tahtoasi maaimassa.
Kiitos työn ja levon vaihtelusta.
Näinä aikoina ei ole kovin suosittua olla poliitikko. Ei varsinkaan, kun itse kuuluu poliitikkojen leimattuun joukkoon ja on lisäksi ehdokkaana tulevissa pormestarivaaleissa Pirkkalassa.
Haluan silti osallistua keskusteluun politiikan tehtävästä ja moraalista, sillä keskustelu on uudistumisen edellytys.
Monet ovat valmiita puhumaan politiikan kriisistä. Viime aikojen kohutapahtumat liittyen Kanerva, Vanhanen ja eduskuntavaalien vaalirahoituksen jälkipuheet ovat luonnollisesti leimanneet koko poliittista järjestelmää.
Kansalaisten oikeustajua on loukattu ja samalla on edelleen murennettu luottamusta politiikan oikeellisuuteen.
Koko maailmanlaajuinen talouskehitys ja kansainvälinen pääomamarkkinoiden kasvanut valta on heikentänyt uskoamme poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin.
Onko politiikan tieltä enää paluuta? Mitä politiikka itse asiassa on tai mitä se ainakin pitäisi olla?
Meillä jokaisella on varmasti oma mielikuvamme politiikan perustehtävästä ja siitä, millainen politiikka on oikeaa.
Oma myönteinen käsitykseni politiikasta on perua lapsuudenkodista. Puoluetyö ei pyrkyryyttä, asemien metsästämistä ja etujen haalimista, vaan se on vastuullisesti ja voimakkaasti aatteellista työtä oikeiksi katsottujen, yhteisten päämäärien hyväksi.
Nämä päämäärät ovat alkiolaisten aatteiden mukaiset. Teen työtä suomalaisen kansanvallan hyväksi, nykyistä yhteiskuntajärjestelmää avostaen. Arvostan terveitä elämäntapoja, luontoa, elinkelpoista maaseutua ja haja-asutusaluetta ja ihmisläheistä yhteiskuntaa.
Haluan pitää huolta vähäosaisista sekä lapsista ja vanhuksista. Haluan kehittää tämän kunnan oloja tasapuolisesti mitään aluetta unohtamatta.
Henkilökohtainen poliittinen vakaumukseni selvisi varsinaisesti vuonna 1966 kun liityin Nuorten Keskustan liittoon. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi kiinnostaa minua jo nuorena, koska näin elämässäni niin paljon köyhyyttä ja puutetta.
Ajattelin, että se on ainoa tapa osallistua politiikkaan ja sitä kautta hoitaa ihmisten asioita.
Politiikka yksinkertaisuudessaan on vastuuta heikoimmista, epäkohtien korjaamista, auttamista ja tukemista.
Nyt on aika palata juurille ja palauttaa politiikka politiikkaan! Jos politiikka ei ole heikomman puolella, oli sitten kyse ihmisistä tai alueista, ei sillä enää ole moraalista oikeutusta.
Tämän päivän puheenaihe on kuitenkin poliitikkojen vaalirahoitus. Haukuttu ja arvosteltu on aina poliitikkoja, mutta nyt lähtökohdat ovat olleet erilaiset. Nyt lainlaatijat eli kansanedustajat ovat laatineet lain, jota eivät pysty kuitenkaan itse noudattamaan.
Poliitikkojen ja puolueiden arvostus kansalaisten keskuudessa heikkenee ja suosio laskee, jos ko. kansanedustajat käyttäytyvät niin kuin tähän asti ovat menetelleet vaalirahoituksessa.
Poliitikkojen moraalista pitäisi ryhtyä vakavasti keskustelemaan. Mistä todella on kysymys? Tuntuu uskomattomalta puheet: että jos vaalirahaa saa siinä ei tarvitse olla kiitollisuuden velassa antajalle.
Kunnallisena päättäjänä olen monta kertaa kysynyt itseltäni, kannattaako minun olla moraalinen eli ottaa toiminnassani huomioon toisten ja kokonaisuuksien etu, vai valita oman etuni kannalta parempi ratkaisu.
Vastaus on usein: Saisin toki parhaan liitoksen itselleni rikkomalla moraalia, mutta vain sillä edellytyksellä, että useimmat muut toimivat moraalisesti. Jos taas muut eivät toimi moraalisesti, tilanteeni olisi huono, ja vielä huonompi, jos ainoana yrittäisin toimia oikein.
Puhtaasti omasta näkökulmasta katsottuna voisin usein parantaa asemaani rikkomalla moraalia toimivatpa toiset sen mukaisesti tai eivät, mutta jos kaikki ajattelisivat ja toimisivat samoin, tulos olisi katastrofi kaikille.
Siksi päätöksenteossa ja elämässä yleensä tarvitaan moraalia, jossa ihmiset sitoutuvat ottamaan valinnoissa toisensa huomioon ja rajoittamaan oman voiton pyydettään ja luottamaan siihen, että toisetkin tekevät samoin.
Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja poliitikkojen, virkamiesten ja puolueiden laitostumisesta. Poliitikot, virkamiehet ja puolueet tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Kansalaiset kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskettavat heidän elämäänsä varsinkin Pirkkalassa täällä haja-asutusalueella.
Tällainen ajattelu on ihmisten mielissä. Mistähän se johtuu? Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliitista keskustelua vaivaa uskottavuus. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttiseen yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin.
Tiedotusvälineet tarjoavat kansalaisille päivittäin näitä tapahtumia. Kansalaismoraali tuomitsee selvästi erilaiset korruptioilmiöt.
Luulisi eduskunnassa olevan muutakin tekemistä kuin vaalirahoituksesta puhuminen. Jos laki laaditaan, miksi sitä ei voi sitten noudattaa. Kysyn toisenkin kerran, että onko lait tehty kansanedustajia varten?
Pitäisiköhän eduskunta lomauttaa ja panna kansanedustajat vähimmäispäivärahalle kolmeksi kuukaudeksi? Alkaisikohan tulla muutoksia?
Nyt tarvitaan syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu hallitusohjelman lupauksista: työpaikkojen syntymisestä, tuotannon säilymisestä Suomessa, tieverkoston kunnon turvaamisesta, ympäristöpolitiikasta, turvallisuudesta ja terveistä elintavoista. Nyt keskustelu on jäänyt kaiken sotkujen jälkeen täysin taka-alalle.
Politiikka on kykyä nähdä paitsi ongelmat myös mahdollisuudet kehityksen muuttamiseksi. Ennen kaikkea politiikan keinoin on pystyttävä luomaan tahtotila, jolla mahdollisuuksiin tartutaan.
Erityisesti meidän naisten suuri haaste on nykyistä näkyvämmin tuoda politiikka ihmisläheisille lähtökohdilleen.
Naiseus ei ole meille itseisarvo, mutta tiedämme ajattelumme, kokemisemme tavan ja arjen tuntemuksen tuovan politiikantekoon rationaalia ajattelua laajempia ulottuvuuksia ja markkinavoimille välttämätöntä vastavoimaa.
Meillä naisilla on vahva itsetunto. Voi kun olisi hauska olla hymyilevä aina ja sulokas ja kirjoitteleva hunajapupu. Mutta kun asiansa puolesta toimii ja puhuu ja taisteleekin, niin hymyt unohtuvat ja lempeät silmäykset.
Luoja on antanut meille paljon järkeä ja viisautta. Toivon, että osaamme sitä käyttää viisaasti ja järkevästi.
Sen vuoksi jos pehmeitten arvojen puolesta joskus taistelen minun on pakko olla toisinaan myös kova.
Ajan muutosten keskellä toivon kuitenkin, että minulla elämänarvot pysyisivät samoina. Niitä ovat Jumalaan turvaaminen, isänmaalisuus, ahkeruus ja lähimmäisten auttaminen. Nyt on lähdettävä auttamaan vanhusta, ennen kuin menen töihin.
Tänään on 6.6.2008. On isäni syntymäpäivä. Jos isäni eläisi täyttäisi hän tänään 102 vuotta.
AAMURUKOUS
KIITOS TYÖSTÄ
Kiitos, Herra, työstäni!
Kiitos ammattitaidosta ja tekemisen ilosta!
Anna työlleni menestys.
Kiitos työn antamasta sisällöstä elämääni!
Täytä minut luottamuksella,
että työlläni saan toteuttaa tahtoasi maaimassa.
Kiitos työn ja levon vaihtelusta.