Uskon ja rukouksen sunnuntai
08.03.2009 Klo 09.49
KIITTÄKÄÄ KAIKESTA!
Viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan. Vihamiehemme ovat usein niitä, jotka ovat meille hyvin tärkeitä ja joiden ajatukset ovat lähellä omiamme. Kiroamme ja parjaamme usein niitä,joilla on samat heikkoudet kuin itsellämme.
Kuuntelin tuossa juuri tämän päivän hyvää raamatuntekstiä TV:n jumalanpalveluksesta. Jaakopin kirjeen luvusta 1 jakeet 2-6. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
Aika monet suomalaiset ja monet pirkkalalaiset odottavat ja toivovat tänä päivänä, että kirkko ottaisi rohkeasti kantaa, asettuisi selkeästi vääryyttä vastaan ja puolustaisi oikeudenmukaisuutta.
Tänä sunnuntaina monet pirkkalalaiset ovat kuuntelemassa Pirkkalan kirkossa toista vaalisaarnaa. Viime sunnuntaina kirkko oli ääriään myöten täynnä kirkkokansaa kuuntelemassa ensimäisellä sijalla olevaa ehdokasta.
Itse uskon, että pystyn valitsemaan kirkkoherran Pirkkalaan ilman saarnan kuuntelemistakin. Mutta aoin kyllä mennä kuuntelemaan ensi sunnuntaina, kun Enontekiön seurakunnan kirkkoherra pitää vaalisaarnan.
On mielenkiintoista mennä kuuntelemaan onkohan hänelle tarttunut pohjoisen vahva usko? Usko, joka kantaa läpi harmaan kiven.
Meikäläisellä on usko ollut kovalla koetuksella viime viikkoina. Mutta niinko tämän päivän lukukappale kertoo meitä koetellaan. Uskossa pitää olla vahva.
Olen monta kertaa miettinyt raamatunlauseita ja evankeliumitekstejä. Ketkä vihaavat, kiroavat, parjaavat ja lyövät meitä, ketkä vievät meiltä jotain ja ketkä pyytävät meiltä ja miten heille voisi tehdä hyvää, miten heitä voisi siunata ja mitä heille rukoilla. Mitä jos ryhmän henki ei ole hyvä?
Mt. 7:1 -2: " Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teitä mittaamaan."
Suvaitsevaisuus, lähimmäisen kunnioitus ja rakastaminen tulevat merkitsemään sitä, että ihminen voi elää sisäisesti ehyttä ja turvallista elämää Jumalan yhteydessä.
Tämän päivän lukukappale testi haastaa meidät itsetutkisteluun. Tärkeitä ei ole se, mikä näkyy ja mikä tulee yleiseen tietoisuuteen. Tärkeintä on usein näkymätön, se, mikä tapahtuu sydämmessä. Sieltä nousee herkyys toisten tarpeille ja myös luottamus Jumalan huolenpitoon. Kyse on samasta seikasta kuin monesti muulloinkin. Jeesus puhuu rakkaudesta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen.
Jeesus antaa ohjeensa niille, jotka häntä kuulevat. Heitä hän on hiukan aikaisemmin kutsunut autuaiksi, koska he ovat köyhiä ja nälissään ja itkevät ja koska heitä vihataan ja herjataan hänen tähtensä. Juuri heidän on Jumalan valtakunta. Heidät ravitaan, he saavat nauraa, iloita ja hyppiä riemusta. Sen sijaan rikkaat, kylläiset ja ne jotka nyt nauravat ja joista ihmiset puhuvat hyvää, ovat jo onnensa saaneet. He saavat nähdä nälkää, surra ja itkeä.
Miten Jeesus rakastikaan vihamiehiään? Monet fariseukset ja kirjanoppineet tunsivat ilmeisesti turvallisuutensa uhatuksi kuunnellessaan Jeesuksen epäsovinnaisia puheita ja nähdessään hänen rikkovan tapoja vastaan. Jeesus loukkasi heitä usein suoraankin.
Hän toimi toisin kuin me oletamme rakastavan ihmisen tekevän. Hän ei taipunut toisten toiveiden mukaan eikä hän kaunistellut toisissa näkemiään epäkohtia. Sen sijaan hän ilmoitti ne asianomaisille suoraan, vaikka siitä sitten seurasikin kaikenlaista harmia. Käänsikö Jeesus toisen poskensa tekemällä lisää asioita, joista häntä saattoi syyttää?
Ne, jotka kuulevat Jeesusta, ovat joutuneet kuulemaan häneltä suoria sonojaan itsestäänkin. He ovat joutuneet myöntämään oman osuutensa maailman pahuuteen. Heille ei vain tapahdu pahaa, vaan he tekevät itsekkin pahaa ja tunnustavat sen.
He eivät ole mitään tai ketään, heille ei ole mitään menetettävää ja siksi he voivat olla rehellisä itselleen. He tunnustavat tarvitsevansa armahdusta ja anteeksiantoa. He haluavat vapautua pelosta, vihasta syyllisyydestä ja häpeästä.
Tämänkaltaisia ajatuksia ja kysymyksiä risteilee mielessäni tänä 2.paastonajan jälkeisenä sunnuntaina. Ymmärrän, että asioita on tapahtunut paljon ja tapahtuu edelleen. Taaksepäin katseltuani huomaan, että Jumalan hyvä johdatus on tuonut tähän saakka, vaikka monien mutkien kautta on pitänyt kulkea. Kuitenkin perusluottamus Isän kantavaan käteen on olemassa ja sen varassa voin uskaltaa myös tästä eteenpäin.
PÄIVÄN RUKOUS
Jumala, Isämme.
tue meitä , kun avuttomina hapuilemme
sinua kohti
ja olemme vähällä uupua kiusauksiin
ja koettelemuksiin.
Auta meitä kestämään rukouksessa
ja uskomaan sanasi lupauksiin.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen
meidän Herramme tähden.
Viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan. Vihamiehemme ovat usein niitä, jotka ovat meille hyvin tärkeitä ja joiden ajatukset ovat lähellä omiamme. Kiroamme ja parjaamme usein niitä,joilla on samat heikkoudet kuin itsellämme.
Kuuntelin tuossa juuri tämän päivän hyvää raamatuntekstiä TV:n jumalanpalveluksesta. Jaakopin kirjeen luvusta 1 jakeet 2-6. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
Aika monet suomalaiset ja monet pirkkalalaiset odottavat ja toivovat tänä päivänä, että kirkko ottaisi rohkeasti kantaa, asettuisi selkeästi vääryyttä vastaan ja puolustaisi oikeudenmukaisuutta.
Tänä sunnuntaina monet pirkkalalaiset ovat kuuntelemassa Pirkkalan kirkossa toista vaalisaarnaa. Viime sunnuntaina kirkko oli ääriään myöten täynnä kirkkokansaa kuuntelemassa ensimäisellä sijalla olevaa ehdokasta.
Itse uskon, että pystyn valitsemaan kirkkoherran Pirkkalaan ilman saarnan kuuntelemistakin. Mutta aoin kyllä mennä kuuntelemaan ensi sunnuntaina, kun Enontekiön seurakunnan kirkkoherra pitää vaalisaarnan.
On mielenkiintoista mennä kuuntelemaan onkohan hänelle tarttunut pohjoisen vahva usko? Usko, joka kantaa läpi harmaan kiven.
Meikäläisellä on usko ollut kovalla koetuksella viime viikkoina. Mutta niinko tämän päivän lukukappale kertoo meitä koetellaan. Uskossa pitää olla vahva.
Olen monta kertaa miettinyt raamatunlauseita ja evankeliumitekstejä. Ketkä vihaavat, kiroavat, parjaavat ja lyövät meitä, ketkä vievät meiltä jotain ja ketkä pyytävät meiltä ja miten heille voisi tehdä hyvää, miten heitä voisi siunata ja mitä heille rukoilla. Mitä jos ryhmän henki ei ole hyvä?
Mt. 7:1 -2: " Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teitä mittaamaan."
Suvaitsevaisuus, lähimmäisen kunnioitus ja rakastaminen tulevat merkitsemään sitä, että ihminen voi elää sisäisesti ehyttä ja turvallista elämää Jumalan yhteydessä.
Tämän päivän lukukappale testi haastaa meidät itsetutkisteluun. Tärkeitä ei ole se, mikä näkyy ja mikä tulee yleiseen tietoisuuteen. Tärkeintä on usein näkymätön, se, mikä tapahtuu sydämmessä. Sieltä nousee herkyys toisten tarpeille ja myös luottamus Jumalan huolenpitoon. Kyse on samasta seikasta kuin monesti muulloinkin. Jeesus puhuu rakkaudesta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen.
Jeesus antaa ohjeensa niille, jotka häntä kuulevat. Heitä hän on hiukan aikaisemmin kutsunut autuaiksi, koska he ovat köyhiä ja nälissään ja itkevät ja koska heitä vihataan ja herjataan hänen tähtensä. Juuri heidän on Jumalan valtakunta. Heidät ravitaan, he saavat nauraa, iloita ja hyppiä riemusta. Sen sijaan rikkaat, kylläiset ja ne jotka nyt nauravat ja joista ihmiset puhuvat hyvää, ovat jo onnensa saaneet. He saavat nähdä nälkää, surra ja itkeä.
Miten Jeesus rakastikaan vihamiehiään? Monet fariseukset ja kirjanoppineet tunsivat ilmeisesti turvallisuutensa uhatuksi kuunnellessaan Jeesuksen epäsovinnaisia puheita ja nähdessään hänen rikkovan tapoja vastaan. Jeesus loukkasi heitä usein suoraankin.
Hän toimi toisin kuin me oletamme rakastavan ihmisen tekevän. Hän ei taipunut toisten toiveiden mukaan eikä hän kaunistellut toisissa näkemiään epäkohtia. Sen sijaan hän ilmoitti ne asianomaisille suoraan, vaikka siitä sitten seurasikin kaikenlaista harmia. Käänsikö Jeesus toisen poskensa tekemällä lisää asioita, joista häntä saattoi syyttää?
Ne, jotka kuulevat Jeesusta, ovat joutuneet kuulemaan häneltä suoria sonojaan itsestäänkin. He ovat joutuneet myöntämään oman osuutensa maailman pahuuteen. Heille ei vain tapahdu pahaa, vaan he tekevät itsekkin pahaa ja tunnustavat sen.
He eivät ole mitään tai ketään, heille ei ole mitään menetettävää ja siksi he voivat olla rehellisä itselleen. He tunnustavat tarvitsevansa armahdusta ja anteeksiantoa. He haluavat vapautua pelosta, vihasta syyllisyydestä ja häpeästä.
Tämänkaltaisia ajatuksia ja kysymyksiä risteilee mielessäni tänä 2.paastonajan jälkeisenä sunnuntaina. Ymmärrän, että asioita on tapahtunut paljon ja tapahtuu edelleen. Taaksepäin katseltuani huomaan, että Jumalan hyvä johdatus on tuonut tähän saakka, vaikka monien mutkien kautta on pitänyt kulkea. Kuitenkin perusluottamus Isän kantavaan käteen on olemassa ja sen varassa voin uskaltaa myös tästä eteenpäin.
PÄIVÄN RUKOUS
Jumala, Isämme.
tue meitä , kun avuttomina hapuilemme
sinua kohti
ja olemme vähällä uupua kiusauksiin
ja koettelemuksiin.
Auta meitä kestämään rukouksessa
ja uskomaan sanasi lupauksiin.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen
meidän Herramme tähden.