EI MITÄÄN JÄRKEÄ
09.03.2012 Klo 19.08
KESTÄVÄ KEHITYS
Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudulliset periaatteet on viemässä voimat maaseudulta, kun rakennuslupia ei tulevaisuudessa saa haja-asutusalueelle eikä omalle maalle voi rakentaa. Ihmiset pakotetetaan kerrostaloihin, joita Tampere-Pirkkalan rajalle on pytätty jo aikamoinen kasa.
En halua levittää pelkoa ja epäuskoa ihmisiin. Sitähän tekee jo maan hallitus riittävästi. Maaseudun ihmiset tarvitsevat tukea ja kannustusta sekä rohkeutta yrittämiseen ja omien asioittensa ajamiseen.
Suomalainen yhteiskunta on rakentanut maaseudun tyhjentymistä jo monta kymmentä vuotta. On aivan sama kuka kulloinkin on hallituksessa sama maaseudun tyhjentyminen on jatkunut. Nykyisen hallituksen pitäisi puuttua maaseudun tyhjentymiseen rajummin, mutta tuntuu siltä, että nyt sitä vasta maaseutua ajetaankin alas kuntauudistuksen myötä. Maaseutu halutaan näivettyä ja taajamat paisuvat ylilihaviksi. Taaja-asutus tulee kunnille paljon hankalammaksi ja kalliimmaksi.
Bruttokansantuote mittaa hyvinvointiamme. Hyvinvointimme pitää kasvaa ainakin 3 prosentin vuosivauhdilla. Mutta tekeekö hyvinvointi meidät autuaaksi? Miten hyvinvointi näkyy ja kertoo? Se näkyy ja kertoo, että maassamme
on toimittu rajusti. Mitä suuremmaksi hyvinvointimme nostetetaan sen rumempaa jälkea syntyy Suomessa.
Pirkkalassakin metsät ja kalliot parturoidaan, päästöpilvet leviävät ilmakehään, pohjavedet on kaivettu pintaan ja jätteitä on kipattu kasapäin tärkeille teollisuus- ja luontoalueille. On suorastaan uskomatonta, että ympäristön saastuminen ei vaikuta bruttokansantuotteeseen.
Ehkä voimme lohduttautua, että luonnonvaroilla ja ympäristön tilalla on korjattu Pirkkalan taloutta. Saattaa se sitä jossain määrin tehdäkin, mutta parempi olla liikoja odottamatta. On sitä osattu täälläkin tärvätä paikkoja esimerkkinä Linnakallio ja Pirkkalan Huovin teollisuusalue.
Elämme enemmän ja enemmän sen varassa, miten markkinat reagoivat. Markkinat uskovat tai eivät usko. Markkinoiden nimissä voi tehdä paljon hyvää jos kohta pahaakin. Markkinoiden nimissä itsekäs oman edun ajaminen on entistäkin mahdollisempaa. Hallitsemattoman syöksyn vaara on olemassa. Ennusmerkit eivät juuri nyt ole ihan hyvät. Toivottavasti maan hallitukselta ja kuntien päättäjiltä löytyy viisautta estämään hallitsematon syöksy.
Pakkomielteeksi muodostuneita myyttejämme on terveellistä tuulettaa ja antaa tilaa vastakkaisillekin mielipiteille. Olen usein kirjoituksessani puhunut työn ja pääoman suhteesta. Jotkut asettavat ne toistensa vihollisiksi. Onkohan asia todellisuudessa näin. Tavallisen ihmisen talonpoikaisjärki sanoo, että molempia tarvitaan työtä että pääomaa ja niiden myönteistä suhtautumista toisiinsa.
Pääomaa tarvitaan nimenomaan luomaan uusia työpaikkoja ja jatkuvasti koulutettavaa työvoimaa, että saadaan rattaat pyörimään. Teoreetikkojen on löydettävä käytännössä toteuttavaksi mahdollinen työlle ja pääomalle oikeudenmukainen rinnakkaiselo.
Tämän perusteella olisi ehkä yksityisen maanomistajan tonttipolitiikkaankin suhtauduttava asiallisimmin, eikä yksin tunteiden annettava vaikuttaa asenteisiin. Hyvä olisi tietää Pirkkalassakin, mikä on totuus ja mikä on tarua tonttimaan hinnan osuudesta rakennuskustannuksiin? Olen tutkinut tilastoja, missä yksityiskohtaisesti eritellään rakennuskustannusten prosenttijakauma asunto tuotannossa. Kunnallistekniikasa ja rakennuskustannuksissa on tapahtunut valtava hintojen nousu.
Mitä edellisestä havaitaan? Havaitaan se, että rakennuskustanusten nousu muutamassa vuodessa on enemmän kuin raakamaan hinta.
Yrittäjänä joutuu aina korostamaan asioiden tärkeysjärjestykseeen asettamista. Suuret asiat tulee erottaa pienistä. Pitää kysyä, mikä loppujen lopuksi onkaan elämässä tärkeää ja kuinka tavoitteet käytännössä toteutuvat. Elämässä tärkeää ovat onni, ympäristö, luonto ja elämisen laatu. Kaikkein tärkeintä olisi se, että voisin elää onnellisen ja antoisan elämän. Onnelle ja elämisen laadulle riittää se, että kunnioitan luotoa ja ympäristöä.
Valtion hallinnossa asetetaan tavoitteita ja luodaan mittareita jatkuvalle kasvulle, vaihtotaseelle, inflaatiolle, bruttokansantuotteelle, palkankorotuksille ja ostovoimalle. Millaisia mittareita on asetettu elämisen laadulle? Kuka rohkenee puhua onnesta ja elämisen laadusta?
Markkinat, maan hallitus ja poliitikot vaativat jatkuvaa kasvua ja parempia tuloksia. Tehokkuutta on myös lisättävä. Tehtaat vähentävät työntekijöitään, koska pystytään tuottamaan kiihtyvässä tahdissa yhä enemmän yhä pienemmällä väellä. Sama ei koske julkista sektoria. Koska pää tulee vetäjän käteen? Markkinat ei kanna huolta huomisesta. Kuka ja kenen on rohjettava?
Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudulliset periaatteet on viemässä voimat maaseudulta, kun rakennuslupia ei tulevaisuudessa saa haja-asutusalueelle eikä omalle maalle voi rakentaa. Ihmiset pakotetetaan kerrostaloihin, joita Tampere-Pirkkalan rajalle on pytätty jo aikamoinen kasa.
En halua levittää pelkoa ja epäuskoa ihmisiin. Sitähän tekee jo maan hallitus riittävästi. Maaseudun ihmiset tarvitsevat tukea ja kannustusta sekä rohkeutta yrittämiseen ja omien asioittensa ajamiseen.
Suomalainen yhteiskunta on rakentanut maaseudun tyhjentymistä jo monta kymmentä vuotta. On aivan sama kuka kulloinkin on hallituksessa sama maaseudun tyhjentyminen on jatkunut. Nykyisen hallituksen pitäisi puuttua maaseudun tyhjentymiseen rajummin, mutta tuntuu siltä, että nyt sitä vasta maaseutua ajetaankin alas kuntauudistuksen myötä. Maaseutu halutaan näivettyä ja taajamat paisuvat ylilihaviksi. Taaja-asutus tulee kunnille paljon hankalammaksi ja kalliimmaksi.
Bruttokansantuote mittaa hyvinvointiamme. Hyvinvointimme pitää kasvaa ainakin 3 prosentin vuosivauhdilla. Mutta tekeekö hyvinvointi meidät autuaaksi? Miten hyvinvointi näkyy ja kertoo? Se näkyy ja kertoo, että maassamme
on toimittu rajusti. Mitä suuremmaksi hyvinvointimme nostetetaan sen rumempaa jälkea syntyy Suomessa.
Pirkkalassakin metsät ja kalliot parturoidaan, päästöpilvet leviävät ilmakehään, pohjavedet on kaivettu pintaan ja jätteitä on kipattu kasapäin tärkeille teollisuus- ja luontoalueille. On suorastaan uskomatonta, että ympäristön saastuminen ei vaikuta bruttokansantuotteeseen.
Ehkä voimme lohduttautua, että luonnonvaroilla ja ympäristön tilalla on korjattu Pirkkalan taloutta. Saattaa se sitä jossain määrin tehdäkin, mutta parempi olla liikoja odottamatta. On sitä osattu täälläkin tärvätä paikkoja esimerkkinä Linnakallio ja Pirkkalan Huovin teollisuusalue.
Elämme enemmän ja enemmän sen varassa, miten markkinat reagoivat. Markkinat uskovat tai eivät usko. Markkinoiden nimissä voi tehdä paljon hyvää jos kohta pahaakin. Markkinoiden nimissä itsekäs oman edun ajaminen on entistäkin mahdollisempaa. Hallitsemattoman syöksyn vaara on olemassa. Ennusmerkit eivät juuri nyt ole ihan hyvät. Toivottavasti maan hallitukselta ja kuntien päättäjiltä löytyy viisautta estämään hallitsematon syöksy.
Pakkomielteeksi muodostuneita myyttejämme on terveellistä tuulettaa ja antaa tilaa vastakkaisillekin mielipiteille. Olen usein kirjoituksessani puhunut työn ja pääoman suhteesta. Jotkut asettavat ne toistensa vihollisiksi. Onkohan asia todellisuudessa näin. Tavallisen ihmisen talonpoikaisjärki sanoo, että molempia tarvitaan työtä että pääomaa ja niiden myönteistä suhtautumista toisiinsa.
Pääomaa tarvitaan nimenomaan luomaan uusia työpaikkoja ja jatkuvasti koulutettavaa työvoimaa, että saadaan rattaat pyörimään. Teoreetikkojen on löydettävä käytännössä toteuttavaksi mahdollinen työlle ja pääomalle oikeudenmukainen rinnakkaiselo.
Tämän perusteella olisi ehkä yksityisen maanomistajan tonttipolitiikkaankin suhtauduttava asiallisimmin, eikä yksin tunteiden annettava vaikuttaa asenteisiin. Hyvä olisi tietää Pirkkalassakin, mikä on totuus ja mikä on tarua tonttimaan hinnan osuudesta rakennuskustannuksiin? Olen tutkinut tilastoja, missä yksityiskohtaisesti eritellään rakennuskustannusten prosenttijakauma asunto tuotannossa. Kunnallistekniikasa ja rakennuskustannuksissa on tapahtunut valtava hintojen nousu.
Mitä edellisestä havaitaan? Havaitaan se, että rakennuskustanusten nousu muutamassa vuodessa on enemmän kuin raakamaan hinta.
Yrittäjänä joutuu aina korostamaan asioiden tärkeysjärjestykseeen asettamista. Suuret asiat tulee erottaa pienistä. Pitää kysyä, mikä loppujen lopuksi onkaan elämässä tärkeää ja kuinka tavoitteet käytännössä toteutuvat. Elämässä tärkeää ovat onni, ympäristö, luonto ja elämisen laatu. Kaikkein tärkeintä olisi se, että voisin elää onnellisen ja antoisan elämän. Onnelle ja elämisen laadulle riittää se, että kunnioitan luotoa ja ympäristöä.
Valtion hallinnossa asetetaan tavoitteita ja luodaan mittareita jatkuvalle kasvulle, vaihtotaseelle, inflaatiolle, bruttokansantuotteelle, palkankorotuksille ja ostovoimalle. Millaisia mittareita on asetettu elämisen laadulle? Kuka rohkenee puhua onnesta ja elämisen laadusta?
Markkinat, maan hallitus ja poliitikot vaativat jatkuvaa kasvua ja parempia tuloksia. Tehokkuutta on myös lisättävä. Tehtaat vähentävät työntekijöitään, koska pystytään tuottamaan kiihtyvässä tahdissa yhä enemmän yhä pienemmällä väellä. Sama ei koske julkista sektoria. Koska pää tulee vetäjän käteen? Markkinat ei kanna huolta huomisesta. Kuka ja kenen on rohjettava?