Kuntien talous ei kestä nykymenoa
09.04.2007 Klo 20.28
Paineet menojen kasvuun lisääntyvät!
Kunnanhallituksessa käsiteltiin pari viikkoa sitten vuoden 2006 tilinpäätöstä samoin tehtiin Pirkkalan seurakunnan kirkkoneuvoston kokouksessa 28.3.2007, jossa käsiteltiin seurakunnan tilinpäätöstä.
Mielenkiinnolla olen seurannut myös ympäristökuntien tilinpäätöksiä viime vuodelta.
Kuntien viime vuoden tilinpäätökset kertovat lähes poikkeuksetta talouden heikentyneen edellisestä vuodesta. Vuosikatteet alenivat monissa kunnissa, niin myös Pirkkalan kunnassa. Vuosikate on noin 182,00 euroa asukasta kohti viime vuonna. Tämä ei riitä kattamaan poistoja.
Huolestuttavaa on myös kuntien eriarvoisuuden kasvu. Heikosti menestyviä kuntia on nykyisin kaikilla alueilla, ei yksinomaan pohjoisessa niin kuin ennen.
Kunnat eivät pysty saamaan talouttaan kuntoon nopeasti. Pirkkalankin kuntataloutta olisi tasapainotettava vuosittain 4-5 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä. Kunnan viime vuoden alijäämä on 450.000,00 euroa. Se on paljon.
Kunnissa väki vanhenee ja veronmaksajat vähenevät, mutta paineet menojen kasvuun lisääntyvät. Arviot tulevien vuosien verokertymästä eivät lupaa hyvää kuntien palveluille. Pirkkalassa onneksi väki lisääntyy toivottavasti myös veronmaksajat.
Kysynkin? Onko kohta pakko ottaa lapsilta ja vanhuksilta? Jos tulot pienenevät, peruspalveluihin on pakko puuttua - nykyistä palvelutasoa ei voida pitää yllä.
Asioita on ryhdyttävä pohtimaan uudelta pohjalta: millaisia palveluja kunta enää pystyy tarjoamaan. Se on vakavan arvokeskustelun paikka. Jos kunta ei tyhmyyttään halua siirtää vaikeuksia tuonnemmaksi.
Kunnallinen talouskriisi merkitsee myös sitä, ettei kunnille asetettuja velvoitteita kyetä täyttämään. Virkamiehet ja luottamusmiehet joutuvat miettimään, miten lain voimalla kunnille määrätyt tehtävät hoidetaan, kun rahat eivät riitä niiden järjestämiseen.
Nyt pitäisikin uuden eduskunnan miettiä, mistä lainsäätäjän tahtoa puretaan. Valtio on osoittanut kunnille tehtäviä ja aluksi myös rahaa palvelujen järjestämiseen.
Valtion rahoitusosuus on nyt kuitenkin pienentynyt, mutta velvoitteet ovat säilyneet entisinä.
Jos kunta joutuu tekemään uusia arvovalintoja, ne koskevat juuri niitä ryhmiä, joita on suomalaisessa yhteiskunnassa pidetty arvokkaimpana: lapsia, vanhuksia ja sairaita.
Toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse Pirkkalan terveyskeskuksessa koskaan mennä, että terveydenhuollossa tehtäisiin tautiluokituksia siitä, mitä hoidetaan ja mitä ei.
Kunnan taseen vieras pääoma kasvoi 6,7 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta. Kunnassa investoitiin reippaasti. Velka kasvoi ja nyt vierasta pääomaa on reilut 38 miljoonaa euroa.
Kunnan talous näyttää synkältä. Epätoivoiselta ei kuitenkaan. Uudenlaista yritystoimintaa on syntynyt ja useita hankkeita elinkeinojohtaja Korkalan mukaan on vireillä.
Muuttoliike on aikamoinen uhkakuva. Suomi on jakautumassa kahtia. Kasvukeskukset imevät väen maaseutukunnista.
Tuntuu, etteivät valtakunnan päättäjät ole ymmärtäneet kansallisen maaseutupolitiikan merkitystä kunta- ja palvelurakennehankkeessa. Vielä vähemmän Paras- hankkeessa.
Tarvittaisiin vahvaa maaseutupolitiikkaa, jolla luodaan elämisen edellytykset koko maahan. Jos hyväksytään se, että koko maa pidetään asuttuna, on myös tehtävä jotakin.
Väen kasautuminen suuriin asutuskeskuksiin ei ole mielestäni kansantaloudellisestikaan järkevää. Kun asukkat häipyvät, jää sekä julkista että yksityistä valmiiksi rakennettua yhteiskuntaa tyhjilleen: kouluja, sairaaloita, liiketiloja, asuntoja. Samaan aikaan uusia pystytetään keskuksiin.
Yksi kysymys on myös: talousongelmien ratkaisu ei löydy kuntaliitoksista eikä toimintojen keskittymisistä suuriin yksikköihin. Niin kuin Pirkkalassakin "ruokapalvelujen keskittäminen".
Pieni ja vähäväkinenkin kunta voi mielestäni selvitä tehtävistään ja pysyä itsenäisenä. Toimintoja on vain osattava järjestellä oikein.
Kuntakoko ei myöskään ole ratkaiseva tekijä, vaikka "PARAS- hanke näin väittää". Pääosa palveluista voidaan pienissä kunnissa järjestää yhtä edullisesti tai jopa edullisemmin kuin suurissa kaupungeissa.
Virkamiehille, päättäjille, kuntalaisille, myös Suomen hallitukselle ja ehkä myös kansanedustajille alkaa vähitellen selvitä, kuinka syvässä kriisissä valtion ja kuntien talous todella on.
Työttömyys on edelleen kasvamassa, eikä nykyistä kansalaisten tulotasoa ja sosiaalisia etuja voida turvata. Todellisuudessa olemme taloutemme syvimmässä rakennemurroksessa.
Monet odottavat ja uskovat, että Euroopan Unioni tulee ratkaisemaan myös valtion ja kuntien ongelmat. Näin ei tule käymään. Päinvastoin EU syventää edelleen niin valtiontalouden kuin kunnallistaloudenkin kriisiä.
Miten syntyy kunnan ja kuntien yhteinen etu? Kuka sitä voi tässä markkinoiden maailmassa yleensäkään ajaa? Onko kysymys vain siitä, kuka kulloinkin voittaa tai millaisia kompromisseja on tehtävä?
Yhteisen edun mukaiset suunnanmuutokset jäävät tekemättä, kun kantti ei kestä mennä esittämään niitä omien joukkojen edessä. Esittäjä saattaa pian olla entinen johtaja.
Väitän vähän kokemuksestakin, että yksittäisten ihmisten mielipiteiden summa on isoillekin muutoksille myönteisempi, kuin mihin yhdessä pystytään.
Joopa joo! Tässäpä taas mietteitä. Pyhät ovat menneet. Olemme taas valmiina virkeinä aloittamaan uuden työviikon, kun on saatu levätä.
Olen saanut viettää taas osan ajastani pojanpoikani Leevin kanssa. Hän vietti sunnuntaina syntymäpäiviä. Yhdessä paistoimme syntymäpäiväkakun, pullat ja hänen toivomansa tiikerikakun. Valitettavasti tiikerikakkuun hänen mielestä olisi kuulunut vielä pää, mutta mummo ei osannut sitä tehdä. Näin sitä joskus käy!
Kunnanhallituksessa käsiteltiin pari viikkoa sitten vuoden 2006 tilinpäätöstä samoin tehtiin Pirkkalan seurakunnan kirkkoneuvoston kokouksessa 28.3.2007, jossa käsiteltiin seurakunnan tilinpäätöstä.
Mielenkiinnolla olen seurannut myös ympäristökuntien tilinpäätöksiä viime vuodelta.
Kuntien viime vuoden tilinpäätökset kertovat lähes poikkeuksetta talouden heikentyneen edellisestä vuodesta. Vuosikatteet alenivat monissa kunnissa, niin myös Pirkkalan kunnassa. Vuosikate on noin 182,00 euroa asukasta kohti viime vuonna. Tämä ei riitä kattamaan poistoja.
Huolestuttavaa on myös kuntien eriarvoisuuden kasvu. Heikosti menestyviä kuntia on nykyisin kaikilla alueilla, ei yksinomaan pohjoisessa niin kuin ennen.
Kunnat eivät pysty saamaan talouttaan kuntoon nopeasti. Pirkkalankin kuntataloutta olisi tasapainotettava vuosittain 4-5 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä. Kunnan viime vuoden alijäämä on 450.000,00 euroa. Se on paljon.
Kunnissa väki vanhenee ja veronmaksajat vähenevät, mutta paineet menojen kasvuun lisääntyvät. Arviot tulevien vuosien verokertymästä eivät lupaa hyvää kuntien palveluille. Pirkkalassa onneksi väki lisääntyy toivottavasti myös veronmaksajat.
Kysynkin? Onko kohta pakko ottaa lapsilta ja vanhuksilta? Jos tulot pienenevät, peruspalveluihin on pakko puuttua - nykyistä palvelutasoa ei voida pitää yllä.
Asioita on ryhdyttävä pohtimaan uudelta pohjalta: millaisia palveluja kunta enää pystyy tarjoamaan. Se on vakavan arvokeskustelun paikka. Jos kunta ei tyhmyyttään halua siirtää vaikeuksia tuonnemmaksi.
Kunnallinen talouskriisi merkitsee myös sitä, ettei kunnille asetettuja velvoitteita kyetä täyttämään. Virkamiehet ja luottamusmiehet joutuvat miettimään, miten lain voimalla kunnille määrätyt tehtävät hoidetaan, kun rahat eivät riitä niiden järjestämiseen.
Nyt pitäisikin uuden eduskunnan miettiä, mistä lainsäätäjän tahtoa puretaan. Valtio on osoittanut kunnille tehtäviä ja aluksi myös rahaa palvelujen järjestämiseen.
Valtion rahoitusosuus on nyt kuitenkin pienentynyt, mutta velvoitteet ovat säilyneet entisinä.
Jos kunta joutuu tekemään uusia arvovalintoja, ne koskevat juuri niitä ryhmiä, joita on suomalaisessa yhteiskunnassa pidetty arvokkaimpana: lapsia, vanhuksia ja sairaita.
Toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse Pirkkalan terveyskeskuksessa koskaan mennä, että terveydenhuollossa tehtäisiin tautiluokituksia siitä, mitä hoidetaan ja mitä ei.
Kunnan taseen vieras pääoma kasvoi 6,7 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta. Kunnassa investoitiin reippaasti. Velka kasvoi ja nyt vierasta pääomaa on reilut 38 miljoonaa euroa.
Kunnan talous näyttää synkältä. Epätoivoiselta ei kuitenkaan. Uudenlaista yritystoimintaa on syntynyt ja useita hankkeita elinkeinojohtaja Korkalan mukaan on vireillä.
Muuttoliike on aikamoinen uhkakuva. Suomi on jakautumassa kahtia. Kasvukeskukset imevät väen maaseutukunnista.
Tuntuu, etteivät valtakunnan päättäjät ole ymmärtäneet kansallisen maaseutupolitiikan merkitystä kunta- ja palvelurakennehankkeessa. Vielä vähemmän Paras- hankkeessa.
Tarvittaisiin vahvaa maaseutupolitiikkaa, jolla luodaan elämisen edellytykset koko maahan. Jos hyväksytään se, että koko maa pidetään asuttuna, on myös tehtävä jotakin.
Väen kasautuminen suuriin asutuskeskuksiin ei ole mielestäni kansantaloudellisestikaan järkevää. Kun asukkat häipyvät, jää sekä julkista että yksityistä valmiiksi rakennettua yhteiskuntaa tyhjilleen: kouluja, sairaaloita, liiketiloja, asuntoja. Samaan aikaan uusia pystytetään keskuksiin.
Yksi kysymys on myös: talousongelmien ratkaisu ei löydy kuntaliitoksista eikä toimintojen keskittymisistä suuriin yksikköihin. Niin kuin Pirkkalassakin "ruokapalvelujen keskittäminen".
Pieni ja vähäväkinenkin kunta voi mielestäni selvitä tehtävistään ja pysyä itsenäisenä. Toimintoja on vain osattava järjestellä oikein.
Kuntakoko ei myöskään ole ratkaiseva tekijä, vaikka "PARAS- hanke näin väittää". Pääosa palveluista voidaan pienissä kunnissa järjestää yhtä edullisesti tai jopa edullisemmin kuin suurissa kaupungeissa.
Virkamiehille, päättäjille, kuntalaisille, myös Suomen hallitukselle ja ehkä myös kansanedustajille alkaa vähitellen selvitä, kuinka syvässä kriisissä valtion ja kuntien talous todella on.
Työttömyys on edelleen kasvamassa, eikä nykyistä kansalaisten tulotasoa ja sosiaalisia etuja voida turvata. Todellisuudessa olemme taloutemme syvimmässä rakennemurroksessa.
Monet odottavat ja uskovat, että Euroopan Unioni tulee ratkaisemaan myös valtion ja kuntien ongelmat. Näin ei tule käymään. Päinvastoin EU syventää edelleen niin valtiontalouden kuin kunnallistaloudenkin kriisiä.
Miten syntyy kunnan ja kuntien yhteinen etu? Kuka sitä voi tässä markkinoiden maailmassa yleensäkään ajaa? Onko kysymys vain siitä, kuka kulloinkin voittaa tai millaisia kompromisseja on tehtävä?
Yhteisen edun mukaiset suunnanmuutokset jäävät tekemättä, kun kantti ei kestä mennä esittämään niitä omien joukkojen edessä. Esittäjä saattaa pian olla entinen johtaja.
Väitän vähän kokemuksestakin, että yksittäisten ihmisten mielipiteiden summa on isoillekin muutoksille myönteisempi, kuin mihin yhdessä pystytään.
Joopa joo! Tässäpä taas mietteitä. Pyhät ovat menneet. Olemme taas valmiina virkeinä aloittamaan uuden työviikon, kun on saatu levätä.
Olen saanut viettää taas osan ajastani pojanpoikani Leevin kanssa. Hän vietti sunnuntaina syntymäpäiviä. Yhdessä paistoimme syntymäpäiväkakun, pullat ja hänen toivomansa tiikerikakun. Valitettavasti tiikerikakkuun hänen mielestä olisi kuulunut vielä pää, mutta mummo ei osannut sitä tehdä. Näin sitä joskus käy!