KRISTITYN VASTUU?
09.04.2010 Klo 06.30
MISTÄ KRISTITTY ON VASTUUSSA?
On hyödyllistä palauttaa mieliin Raamatussa, Herramme vuorisaarnassa ilmaisemaan ajatukseen: "Kaikki, minkä toivotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille." Peruslähtökohta kysymykseeni kristityn vastuu käsittelyyn on se, että kristitty on ihminen siinä kuin muutkin ihmiset. Voisin sanoa, että hän on Jumalan luomassa maailmassa samojen elämisen ehtojen alainen kuin muukin luomakunta.
Ihmisen elämä koostuu ravinnon hankkimisesta sekä lämmön ja suojan rakentamisesta, jotta elämä olisi mahdollista. Ihminen on kuitenkin erityisasemassa kaikkeen muuhun luomakuntaan nähden, Hänellä on kehittämänsä tekniikan avulla mahdollisuus tuhota koko maapallo.
Luomakunta on hätää kärsimässä ihmisten kynsissä. Nämä näkymät herättävät voimakkaampina kuin koskaan ennen kysymyksen ihmisten vastuusta. Mikä on kristityn vastuu tässä tilanteessa ja yleensä ihmisen elämässä?
Mitä tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamisen? Kristillinen perinne puhuu lähimmäisenrakkaudesta. Puhutaan veljeydestä, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Viime aikoina lehtien paltoilla, tiedotusvälineissä, monissa keskusteluissa ja käytännössä eniten rikotaan tätä periaatetta vastaan.
Ihmisiä jaetaan meikäläisiin ja ulkopuolisiin. Omat tarpeemme me tunnemme ja tunnustamme, mutta kovin herkästi ajattelemme, ettei ulkopuolisilla ole yhtä välttämättömiä ja samantapaisia tarpeita kuin meillä.
Mitä tulee Jumalan kymmeneen käskyyn, on tänään erityisesti syytä korostaa sitä, että ne ovat elämän oma laki. Ihminen, joka valikoi niistä vain itselleen mieluiset käskyt toteuttavaksi, rikkoo elämän omaa lakia vastaan. Elämä itse tulee osoittamaan, että näin menetellen hän, löytää edestään sen, minkä on taakseen jättänyt.
Kritityn vastuu ei rajoitu myöskään vain siihen aikaan, jota hän kulloinkin elää. Eivät vain hänen naapurinsa ja kyläläiset ole niitä, jotka kärsivät, jos hän elää vastuuttomasti ja kunnottomasti, ottamatta huomioon lähimmäisiään.
Yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Eduskunnan päätöksellä on sallittu kauppojen aukiolo myös pyhäpäivisin. On oletettavaa, että tämä vaikuttaa monien yrittäjäkauppiaitten ja heidän palvelukuntansa pyhän pyhittämiseen. Tässä on eräs esimerkki siitä, että käskyjen kunnioittamisen kohdalla on kysymys henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi myös laajemmista yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvistä asioista.
Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä sukupolvi, jolla on vielä taju pyhän pyhittämisestä. Kun työ ja tarmokas vapaa-ajanvietto on vangitsemassa nuorten perheiden viikonloput ja sunnuntait kokonaan, maahamme on kasvamassa lapsisukupolvi, jolla ei ole kokemusta lainkaan pyhäpäivän viettämisestä. Silloin pyhän ja arjen ero häviää.
Pyhän häviämisestä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kielteisiä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Se on perinteisesti muodostunut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.
Pyhän viettäminen loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen arkeen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyyy.
Jos ihminen menettää kyvyn kokea syyllisyyttä Jumalan edessä, hän kadottaa myös armon kaipuun. Hänestä tulee näin todella maallistunut ihminen. Kun ihminen menettää tajun ja kokemuksen Pyhästä, hän samalla kadottaa jotakin olennaista omasta ihmisyydestään.
Edellä olevan tekstin tarkoituksena on ollut kertoa ajatuksiani Jumalan kymmenestä käskystä, jotka ovat kaiken vastuullisen inhimillisen elämän lähtökohtana. Koko luomakunta on Jumalan luomaa. Hänellä on tekijän oikeus kaikkeen. Hän on ilmaissut sen, että tahtoo kohdeltavan luomakuntaansa sen arvon mukaisesti. Tähän ohjaa ihmistä Jumalan laki.
Hyvä omatunto ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa, ei edes silloin kun siveelliset normit tietoisesti asetetaan ohjaamaan ihmisten toimintaa. Niin korkeiden kuin matalienkin normien varassa työnkentelevä ei voi välttyä ongelmalta, mitä tehdä, kun ihminen ei ole omienkaan normiensa mittainen.
Tässä tullaan alueelle. missä elämän arvot lopullisesti punnitaan, missä ihminen suurempansa edessä mittaa oman ihmisarvonsa ja missä sellainen asia kuin Jumalan armo saattaa tulla merkittävämmäksi kuin mikään muu.
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi, on minun sydämessäni.
On hyödyllistä palauttaa mieliin Raamatussa, Herramme vuorisaarnassa ilmaisemaan ajatukseen: "Kaikki, minkä toivotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille." Peruslähtökohta kysymykseeni kristityn vastuu käsittelyyn on se, että kristitty on ihminen siinä kuin muutkin ihmiset. Voisin sanoa, että hän on Jumalan luomassa maailmassa samojen elämisen ehtojen alainen kuin muukin luomakunta.
Ihmisen elämä koostuu ravinnon hankkimisesta sekä lämmön ja suojan rakentamisesta, jotta elämä olisi mahdollista. Ihminen on kuitenkin erityisasemassa kaikkeen muuhun luomakuntaan nähden, Hänellä on kehittämänsä tekniikan avulla mahdollisuus tuhota koko maapallo.
Luomakunta on hätää kärsimässä ihmisten kynsissä. Nämä näkymät herättävät voimakkaampina kuin koskaan ennen kysymyksen ihmisten vastuusta. Mikä on kristityn vastuu tässä tilanteessa ja yleensä ihmisen elämässä?
Mitä tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamisen? Kristillinen perinne puhuu lähimmäisenrakkaudesta. Puhutaan veljeydestä, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Viime aikoina lehtien paltoilla, tiedotusvälineissä, monissa keskusteluissa ja käytännössä eniten rikotaan tätä periaatetta vastaan.
Ihmisiä jaetaan meikäläisiin ja ulkopuolisiin. Omat tarpeemme me tunnemme ja tunnustamme, mutta kovin herkästi ajattelemme, ettei ulkopuolisilla ole yhtä välttämättömiä ja samantapaisia tarpeita kuin meillä.
Mitä tulee Jumalan kymmeneen käskyyn, on tänään erityisesti syytä korostaa sitä, että ne ovat elämän oma laki. Ihminen, joka valikoi niistä vain itselleen mieluiset käskyt toteuttavaksi, rikkoo elämän omaa lakia vastaan. Elämä itse tulee osoittamaan, että näin menetellen hän, löytää edestään sen, minkä on taakseen jättänyt.
Kritityn vastuu ei rajoitu myöskään vain siihen aikaan, jota hän kulloinkin elää. Eivät vain hänen naapurinsa ja kyläläiset ole niitä, jotka kärsivät, jos hän elää vastuuttomasti ja kunnottomasti, ottamatta huomioon lähimmäisiään.
Yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Eduskunnan päätöksellä on sallittu kauppojen aukiolo myös pyhäpäivisin. On oletettavaa, että tämä vaikuttaa monien yrittäjäkauppiaitten ja heidän palvelukuntansa pyhän pyhittämiseen. Tässä on eräs esimerkki siitä, että käskyjen kunnioittamisen kohdalla on kysymys henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi myös laajemmista yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvistä asioista.
Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä sukupolvi, jolla on vielä taju pyhän pyhittämisestä. Kun työ ja tarmokas vapaa-ajanvietto on vangitsemassa nuorten perheiden viikonloput ja sunnuntait kokonaan, maahamme on kasvamassa lapsisukupolvi, jolla ei ole kokemusta lainkaan pyhäpäivän viettämisestä. Silloin pyhän ja arjen ero häviää.
Pyhän häviämisestä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kielteisiä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Se on perinteisesti muodostunut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.
Pyhän viettäminen loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen arkeen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyyy.
Jos ihminen menettää kyvyn kokea syyllisyyttä Jumalan edessä, hän kadottaa myös armon kaipuun. Hänestä tulee näin todella maallistunut ihminen. Kun ihminen menettää tajun ja kokemuksen Pyhästä, hän samalla kadottaa jotakin olennaista omasta ihmisyydestään.
Edellä olevan tekstin tarkoituksena on ollut kertoa ajatuksiani Jumalan kymmenestä käskystä, jotka ovat kaiken vastuullisen inhimillisen elämän lähtökohtana. Koko luomakunta on Jumalan luomaa. Hänellä on tekijän oikeus kaikkeen. Hän on ilmaissut sen, että tahtoo kohdeltavan luomakuntaansa sen arvon mukaisesti. Tähän ohjaa ihmistä Jumalan laki.
Hyvä omatunto ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa, ei edes silloin kun siveelliset normit tietoisesti asetetaan ohjaamaan ihmisten toimintaa. Niin korkeiden kuin matalienkin normien varassa työnkentelevä ei voi välttyä ongelmalta, mitä tehdä, kun ihminen ei ole omienkaan normiensa mittainen.
Tässä tullaan alueelle. missä elämän arvot lopullisesti punnitaan, missä ihminen suurempansa edessä mittaa oman ihmisarvonsa ja missä sellainen asia kuin Jumalan armo saattaa tulla merkittävämmäksi kuin mikään muu.
RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE
Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi, on minun sydämessäni.