VAHVA JA VASTUULLINEN
09.04.2011 Klo 17.58
SUORASELKÄINEN PIRKKALALAINEN
Vahva ja vastuullinen lukee minun vaaliautossani. Vastuulliselle ja eettiselle elämälle on olemassa perusteita ja lähtökohtia, jotka ylittyvät yksilön omat kokemukset ja mielipiteet. Konkreettisessa toiminnassa vastuu on kuitenkin ensisijaisesti jokaisella ihmisellä itsellään. Vain vastuunsa tuntevista ihmisistä voi muodostua yhteistä vastuuta kantava ihmisten yhteisö Keskusta.
Tänään aloitin aamun kello 9.00 Toijalan torilta. Väkeä ei torilla heti aamusta ollut, mutta kymmenen aikaan alkoi jo tulla. Monet tulivat hakemaan kauraryynejä. Kävi siellä myös Kemijärveltä kotoisin oleva tyttö, joka halusi tietää kantani Vuotos hankkeeseen. Talouspolitikka ja EU:n tukioperaatiot puhutti myös. Maaseutu ja kotimainen ruoka samoin kuin eläkeläisten asiat puhutti. Monia kiinnosti myös se mitä mieltä olen samaa sukupuolta olevista ihmisistä ja heidän tasa-arvosta. Myös kristinuskosta oltiin kiinnostuneita.
Monenlaista tarinaa kuulin. Joku tuli varta vasten katsomaan kuvaani, joka oli auton kyljessä. Kaukaa olivat katsoneet, että se on Kivinimen kuva. Jakaus on toisella puolen he sanoivat. Silmät ja nenä ovat kuulemma samanlaiset. Ehkä luonnekin teillä on vähän samanlainen sanoi eräs kävijä. Te sanotte aikaa suoraan. Se minun pahimpia vikoja onkin. En osaa teeskennellä. Kun joku kysyy jotakin vastaan tietysti niinkuin minusta tuntuu ja suoraan. Tarkoitan sitä mitä sanon.
Pari tuntia hurahti äkkiä Toijalassa. Sitä en tiedä tapasinko sitä erästä soittajaa, joka lupasi tulla katsomaan. Toivottavasti. Oli kiire jo Pirkkalaan, missä Pekka päivysti jakaen kaurahiutaleita. Onneksi vielä riitti minullekin asiakkaita. Pirkkalalaisia kiinnosti eläkeiän nosto, eläkkeiden indeksi, talouspolitiikka, Pirkkalan torialueen parkkipaikka, EMU-maiden velkakriisit, homoliitot ja puhdas suomalainen ruoka.
Kiitos kaikille kysyjille Teidän neuvojanne ja kysymyksiänne tarvitsen edelleen. Iltapäivällä menin Tammerin kirjastoon esittelemään kahta kirjaani. Sankila yrittävien ihmisten kylä ja Railin puheita ja saarnoja. Eräs kysyi, mitä saarnoja sanoin, että niitä poliittisia saarnoja. Siellä sai kansanedustajaehdokkaat esitellä mielikirjojaan. Aika vilkasta oli.
Olen viime aikoina joutunut pohtimaan monenlaisia hyvään ja pahaan liittyviä asioita. Pitkän elämänkokemuksen myötä olen maailmaa nähnyt monelta kantilta. Oikean ja väärän kysymykset mietityttävät, kun vastaa monenlaisiin kysymyksiin joita äänestäjät esittävät. Jos moraalin haasteen ottaa vakavasti, täytyy olla valmis päivittämään näkemyksiään jatkuvasti. Oikeassa oleminen niin mukavaa kuin se onkin johtaa valitettavasti moralismiin, joka taas on jotakin muuta kuin terve moraalinen ajattelu.
Nyt eletään 2011-lukua. Poliittisten ja ideologisten näkemysten pakkaa on sekoitettu entisestään. Ajattelutapoja tuntuu olevan keskustassakin lukemattomia. Kukin ehdokas joutuu itsenäisesti etsimään paikkansa niiden keskeltä. Yhteisöllisyys ja toisiin sitoutuminen ei ole niin suosittua kuin aikaisemmin.
Näinä päivinä vaalikentillä olen kuullut kansalaislta sellaista puhetta, että on sama ketä sinne valitaan eivät ne meidän asioita aja. Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja puolueiden laitostumisesta. Puolueet ja poliitikot tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Äänestäjät kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskevat heidän elämäänsä. Tuskin tällainen ajattelu on täysin tuulesta temmattu. Jostakin sen täytyy johtua.
Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliittista keskustelua esimerkiksi TV:ssä vaivaa tavaton pintakiilto. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttisesti yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Näitä tiedotusvälineet tarjoavat ihmisille päivittäin kuin jokapäiväistä ruokaa. Syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu sen sijaan on jäänyt täysin taka-alalle. Se on saattanut muodostua vähitellen jopa vaaralliseksi.
Itse haluaisin ottaa tehtäväkseni synnyttää uutta kiinnostavaa keskustelua kaiken tämän pinnallisuuden tilalle. Uskon ihmisten sitä todella kaipaavan. Nykyajan kovassa maailmassa ovat tunteet sittenkin yllättävän herkässä. Kaipaamme henkistä antia, hyviä keskusteluja, lämpimiä ihmissuhteita, luonnonläheisyyttä, turvallisuutta ja terveitä elintapoja. Tämän päivän poliittisissa keskusteluissa tällaisista asioista ei paljon puhuta.
Ihmiset ovat nykyään myös tavattoman herkkiä arvostelemaan kaikkea. Joskus tuntuu siltä, että tehdäänpä niin tai näin niin pahaksi asia kuitenkin katsotaan. Mutta ei kriittisyyden lisääntymisen tarvitse olla pahasta. Sehän on vain hyvä.
Tämän päivän maailma tarjoaa ihmisten aistittavaksi rajottomasti mitä erilaisimpia asioita. Ilman kasvavaa arvostelukykyä emme tästä kaikesta enää selviäisi terveenä ei henkisesti eikä ruumiillisesti. Kriittisyyden myötä opimme vähitellen oikealla tavalla valikoiviksi yksilöiksi, joka on äärettömän tärkeätä mitä pidemmälle kehityksessä mennään.
Keskustassakin on kehityksen kulku otettava huomioon. Sisäistä sivistymistä tarvitaan. Poliittinen sivistys on sitä, että on kykyä kuunnella ja ymmärtää toisia, vaikkei itse olisikaan samaa mieltä. Tänään olen kuunnellut monia ja monen kanssa olen ollut samaa mieltä.
Vahva ja vastuullinen lukee minun vaaliautossani. Vastuulliselle ja eettiselle elämälle on olemassa perusteita ja lähtökohtia, jotka ylittyvät yksilön omat kokemukset ja mielipiteet. Konkreettisessa toiminnassa vastuu on kuitenkin ensisijaisesti jokaisella ihmisellä itsellään. Vain vastuunsa tuntevista ihmisistä voi muodostua yhteistä vastuuta kantava ihmisten yhteisö Keskusta.
Tänään aloitin aamun kello 9.00 Toijalan torilta. Väkeä ei torilla heti aamusta ollut, mutta kymmenen aikaan alkoi jo tulla. Monet tulivat hakemaan kauraryynejä. Kävi siellä myös Kemijärveltä kotoisin oleva tyttö, joka halusi tietää kantani Vuotos hankkeeseen. Talouspolitikka ja EU:n tukioperaatiot puhutti myös. Maaseutu ja kotimainen ruoka samoin kuin eläkeläisten asiat puhutti. Monia kiinnosti myös se mitä mieltä olen samaa sukupuolta olevista ihmisistä ja heidän tasa-arvosta. Myös kristinuskosta oltiin kiinnostuneita.
Monenlaista tarinaa kuulin. Joku tuli varta vasten katsomaan kuvaani, joka oli auton kyljessä. Kaukaa olivat katsoneet, että se on Kivinimen kuva. Jakaus on toisella puolen he sanoivat. Silmät ja nenä ovat kuulemma samanlaiset. Ehkä luonnekin teillä on vähän samanlainen sanoi eräs kävijä. Te sanotte aikaa suoraan. Se minun pahimpia vikoja onkin. En osaa teeskennellä. Kun joku kysyy jotakin vastaan tietysti niinkuin minusta tuntuu ja suoraan. Tarkoitan sitä mitä sanon.
Pari tuntia hurahti äkkiä Toijalassa. Sitä en tiedä tapasinko sitä erästä soittajaa, joka lupasi tulla katsomaan. Toivottavasti. Oli kiire jo Pirkkalaan, missä Pekka päivysti jakaen kaurahiutaleita. Onneksi vielä riitti minullekin asiakkaita. Pirkkalalaisia kiinnosti eläkeiän nosto, eläkkeiden indeksi, talouspolitiikka, Pirkkalan torialueen parkkipaikka, EMU-maiden velkakriisit, homoliitot ja puhdas suomalainen ruoka.
Kiitos kaikille kysyjille Teidän neuvojanne ja kysymyksiänne tarvitsen edelleen. Iltapäivällä menin Tammerin kirjastoon esittelemään kahta kirjaani. Sankila yrittävien ihmisten kylä ja Railin puheita ja saarnoja. Eräs kysyi, mitä saarnoja sanoin, että niitä poliittisia saarnoja. Siellä sai kansanedustajaehdokkaat esitellä mielikirjojaan. Aika vilkasta oli.
Olen viime aikoina joutunut pohtimaan monenlaisia hyvään ja pahaan liittyviä asioita. Pitkän elämänkokemuksen myötä olen maailmaa nähnyt monelta kantilta. Oikean ja väärän kysymykset mietityttävät, kun vastaa monenlaisiin kysymyksiin joita äänestäjät esittävät. Jos moraalin haasteen ottaa vakavasti, täytyy olla valmis päivittämään näkemyksiään jatkuvasti. Oikeassa oleminen niin mukavaa kuin se onkin johtaa valitettavasti moralismiin, joka taas on jotakin muuta kuin terve moraalinen ajattelu.
Nyt eletään 2011-lukua. Poliittisten ja ideologisten näkemysten pakkaa on sekoitettu entisestään. Ajattelutapoja tuntuu olevan keskustassakin lukemattomia. Kukin ehdokas joutuu itsenäisesti etsimään paikkansa niiden keskeltä. Yhteisöllisyys ja toisiin sitoutuminen ei ole niin suosittua kuin aikaisemmin.
Näinä päivinä vaalikentillä olen kuullut kansalaislta sellaista puhetta, että on sama ketä sinne valitaan eivät ne meidän asioita aja. Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja puolueiden laitostumisesta. Puolueet ja poliitikot tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Äänestäjät kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskevat heidän elämäänsä. Tuskin tällainen ajattelu on täysin tuulesta temmattu. Jostakin sen täytyy johtua.
Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliittista keskustelua esimerkiksi TV:ssä vaivaa tavaton pintakiilto. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttisesti yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Näitä tiedotusvälineet tarjoavat ihmisille päivittäin kuin jokapäiväistä ruokaa. Syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu sen sijaan on jäänyt täysin taka-alalle. Se on saattanut muodostua vähitellen jopa vaaralliseksi.
Itse haluaisin ottaa tehtäväkseni synnyttää uutta kiinnostavaa keskustelua kaiken tämän pinnallisuuden tilalle. Uskon ihmisten sitä todella kaipaavan. Nykyajan kovassa maailmassa ovat tunteet sittenkin yllättävän herkässä. Kaipaamme henkistä antia, hyviä keskusteluja, lämpimiä ihmissuhteita, luonnonläheisyyttä, turvallisuutta ja terveitä elintapoja. Tämän päivän poliittisissa keskusteluissa tällaisista asioista ei paljon puhuta.
Ihmiset ovat nykyään myös tavattoman herkkiä arvostelemaan kaikkea. Joskus tuntuu siltä, että tehdäänpä niin tai näin niin pahaksi asia kuitenkin katsotaan. Mutta ei kriittisyyden lisääntymisen tarvitse olla pahasta. Sehän on vain hyvä.
Tämän päivän maailma tarjoaa ihmisten aistittavaksi rajottomasti mitä erilaisimpia asioita. Ilman kasvavaa arvostelukykyä emme tästä kaikesta enää selviäisi terveenä ei henkisesti eikä ruumiillisesti. Kriittisyyden myötä opimme vähitellen oikealla tavalla valikoiviksi yksilöiksi, joka on äärettömän tärkeätä mitä pidemmälle kehityksessä mennään.
Keskustassakin on kehityksen kulku otettava huomioon. Sisäistä sivistymistä tarvitaan. Poliittinen sivistys on sitä, että on kykyä kuunnella ja ymmärtää toisia, vaikkei itse olisikaan samaa mieltä. Tänään olen kuunnellut monia ja monen kanssa olen ollut samaa mieltä.