PIENISTÄ HYVISTÄ HETKISTÄ NAUTIN!
09.08.2009 Klo 17.57
AURINKOINEN KESÄ SAA JATKUA!
Pienistä hyvistä hetkistä, vaikkapa vain oman perheen arjen keskellä yhdessä nautitusta ateriasta, jolloin yllätykseksi huomaamme olevamme koko perhe koolla. Tästä kesästä olen saanut nauttia erityisesti siitä, kun pojanpoika Leevi on saanut olla luonamme koko kesän. Näistä pienistä asioista, lapsena koetuista hetkistä, saattaa tulla korvaamattoman suuria asioita joinakin vaikeina elämänhetkinä. Yllättävästi ne voivat olla kantamassa vaikean ajan yli.
Aina emme kiireemme keskellä tule ajatelleeksi miten tärkeää on esimerkiksi lapsenlapselle on tietää isän ja äidin suvun jäsenten elämästä. Vasta sitten, kun aikuistuva nuori lähtee kotoa omien siipiensä varaan, hän oppii antamaan arvoa sille mistä on kotoisin. Minkä suvun jäsen on. Mitkä ovat minun juureni.
Ei kukaan opi olemaan täydellinen maailman kansalainen ellei tunne omia juuriaan, omaa kotiseutuaan tai kasvuympäristöään. Nopeasti kaupungistuneessa ympäristössämme on ongelmana vanhojen perinteisten juhlamenojen vaaliminen ja samalla siirtäminen uusille sukupolville. Tätä sen kuitenkaan ei tarvitse olla. Omassa pienessä kodissamme voimme olla luomassa omia perinteitämme uusiakin. Ne voivat myös olla omasta lapsuuden kodistamme tai puolisomme lapsuuden kodista, kun vaan otamme niitä käyttöön.
Mummona voimme luoda omalle perheellemme traditioita. Jokin hyvä leipä, muurinpohjalätyt tai vaikkapa kirkkomatka tai kesämatka omalle kotiseudulle meille rakkaille paikoille voi muodostaa tälläiseksi elämän suureksi hetkeksi myös lapsenlapselle.
Tänä kesänä olemme saaneet nauttia myös kunnan hyvästä palvelusta matonpesupaikasta Turrissa. Aurinko kiillotti ja vesi pärskyi kun Leevin ja äijän kanssa pesimme mattoja yhteistuumin. Mustikoita poimimme myös Leevin kanssa noin viisi litraa tuolta vanhasta kesäpaikasta Uittamosta. Seutu oli muuttunut. Taloja oli tullut valtavasti.
Tänä päivänä pidettiin Sankilan kyläyhdistyksen mato-ongintakilpailut Rajasalmen sillan kupeessa. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Eilen tuli paistettua mustikkamunkkeja, korvapuustia ja voisilmäpullia, joita sitten myimme tänään kyläyhdistyksen "buffetissa". Aamuvarhaisella lähdettiin pystyttämään kilpailupaikkaa. Osallistujia oli runsaasti. varsinkin nuoria onkijoita oli ennätysmäärä. Tapahtuma keräsi myös muuta yleisöä olihan siellä tikanheitto ja renkaanheittokilpailu. Renkaanheittokilpailuun osallistuin ja pääsin kakkoseksi. Tikanheittokilpailu ei ole vahvuuksiani taisivat tikat lentää yli laidan.
Huomenna alkavat jälleen kunnanhallituksen kokoukset. Se on merkki siitä, että kesä on mennyt. Pirkkalan valtuutetut ovat nyt sen tosiseikan edessä, että joutuvat viimeistään syksyllä tulevassa talousarviokokouksessa käymään sitä paljon kaivattua arvokeskustelua ja sen jälkeen karsimaan isolla kädellä kunnan menopuolta, koska veroprosentin nostamisen jälkeenkin pitää toimintamenoja karsia.
Valtuutettuna oleminen vaatisi joskus jopa ennustaja lahjoja, jotta voisi ennustaa tulevaa. Tämä kyky auttaisi tekemään oikeanlaisen päätöksen esimerkiksi veroprosentista. Henkilöstömenot ovat luku sinänsä. Myös sihen täytyy uskaltaa puuttua säästöjä esittäessä. Turhia virkoja ja toimia on katsottava tarkalla seulalla, ettei käy niin, että toiminnat loppuvat, mutta henkilöstökulut jäävät.
Näyttää siltä, että politiikot tekevät ensin päätökset ja sen jälkeen keksivät kuhunkin tapaukseen sopivat perustelut. Sitä ei kukaan vaivaudu ajattelemaan, ettö logiikka linttaa, ja perustelut lyövät korvalle. Jos veroja halutaan alentaa ja samalla pienentää valtion ja kuntien velkaa, on edessä uusia julkisten menojen leikkauksia. Se ei luonnollisestikaan tee mahdolliseksi kunnallisten palvelujen lisäämistä. Kuntalaisten on vaikea käsittää, miksi kunnilla menee nyt huonosti, kun talouden kokonaiskehitys on ollut monta vuotta hyvä.
Nyt tarvitaan talonpoikaista kulttuuria. Sen tarkoituksena oli maan ja luonnon kunnioittaminen. Esivanhempamme eivät tuhlanneet luonnonvaroja. He ottivat vain sen mikä toimeentulonsa turvaamiseksi oli välttämätöntä ja johtavana ajatuksena oli säästää aina pahojen päivien varalle. Talonpoikaisjärki on paras laji älyä, tietoa ja viisautta lisukkeena oikeamielisyys ja vastuuntunto. Se on tervettä ja rehellistä asianhoitoa, luottamusta herättävää.
Mielestäni korkein tieto on lähtöisin raamatusta. Äly ja oivallus on Jumalan lahja. Näin se on.
Pienistä hyvistä hetkistä, vaikkapa vain oman perheen arjen keskellä yhdessä nautitusta ateriasta, jolloin yllätykseksi huomaamme olevamme koko perhe koolla. Tästä kesästä olen saanut nauttia erityisesti siitä, kun pojanpoika Leevi on saanut olla luonamme koko kesän. Näistä pienistä asioista, lapsena koetuista hetkistä, saattaa tulla korvaamattoman suuria asioita joinakin vaikeina elämänhetkinä. Yllättävästi ne voivat olla kantamassa vaikean ajan yli.
Aina emme kiireemme keskellä tule ajatelleeksi miten tärkeää on esimerkiksi lapsenlapselle on tietää isän ja äidin suvun jäsenten elämästä. Vasta sitten, kun aikuistuva nuori lähtee kotoa omien siipiensä varaan, hän oppii antamaan arvoa sille mistä on kotoisin. Minkä suvun jäsen on. Mitkä ovat minun juureni.
Ei kukaan opi olemaan täydellinen maailman kansalainen ellei tunne omia juuriaan, omaa kotiseutuaan tai kasvuympäristöään. Nopeasti kaupungistuneessa ympäristössämme on ongelmana vanhojen perinteisten juhlamenojen vaaliminen ja samalla siirtäminen uusille sukupolville. Tätä sen kuitenkaan ei tarvitse olla. Omassa pienessä kodissamme voimme olla luomassa omia perinteitämme uusiakin. Ne voivat myös olla omasta lapsuuden kodistamme tai puolisomme lapsuuden kodista, kun vaan otamme niitä käyttöön.
Mummona voimme luoda omalle perheellemme traditioita. Jokin hyvä leipä, muurinpohjalätyt tai vaikkapa kirkkomatka tai kesämatka omalle kotiseudulle meille rakkaille paikoille voi muodostaa tälläiseksi elämän suureksi hetkeksi myös lapsenlapselle.
Tänä kesänä olemme saaneet nauttia myös kunnan hyvästä palvelusta matonpesupaikasta Turrissa. Aurinko kiillotti ja vesi pärskyi kun Leevin ja äijän kanssa pesimme mattoja yhteistuumin. Mustikoita poimimme myös Leevin kanssa noin viisi litraa tuolta vanhasta kesäpaikasta Uittamosta. Seutu oli muuttunut. Taloja oli tullut valtavasti.
Tänä päivänä pidettiin Sankilan kyläyhdistyksen mato-ongintakilpailut Rajasalmen sillan kupeessa. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Eilen tuli paistettua mustikkamunkkeja, korvapuustia ja voisilmäpullia, joita sitten myimme tänään kyläyhdistyksen "buffetissa". Aamuvarhaisella lähdettiin pystyttämään kilpailupaikkaa. Osallistujia oli runsaasti. varsinkin nuoria onkijoita oli ennätysmäärä. Tapahtuma keräsi myös muuta yleisöä olihan siellä tikanheitto ja renkaanheittokilpailu. Renkaanheittokilpailuun osallistuin ja pääsin kakkoseksi. Tikanheittokilpailu ei ole vahvuuksiani taisivat tikat lentää yli laidan.
Huomenna alkavat jälleen kunnanhallituksen kokoukset. Se on merkki siitä, että kesä on mennyt. Pirkkalan valtuutetut ovat nyt sen tosiseikan edessä, että joutuvat viimeistään syksyllä tulevassa talousarviokokouksessa käymään sitä paljon kaivattua arvokeskustelua ja sen jälkeen karsimaan isolla kädellä kunnan menopuolta, koska veroprosentin nostamisen jälkeenkin pitää toimintamenoja karsia.
Valtuutettuna oleminen vaatisi joskus jopa ennustaja lahjoja, jotta voisi ennustaa tulevaa. Tämä kyky auttaisi tekemään oikeanlaisen päätöksen esimerkiksi veroprosentista. Henkilöstömenot ovat luku sinänsä. Myös sihen täytyy uskaltaa puuttua säästöjä esittäessä. Turhia virkoja ja toimia on katsottava tarkalla seulalla, ettei käy niin, että toiminnat loppuvat, mutta henkilöstökulut jäävät.
Näyttää siltä, että politiikot tekevät ensin päätökset ja sen jälkeen keksivät kuhunkin tapaukseen sopivat perustelut. Sitä ei kukaan vaivaudu ajattelemaan, ettö logiikka linttaa, ja perustelut lyövät korvalle. Jos veroja halutaan alentaa ja samalla pienentää valtion ja kuntien velkaa, on edessä uusia julkisten menojen leikkauksia. Se ei luonnollisestikaan tee mahdolliseksi kunnallisten palvelujen lisäämistä. Kuntalaisten on vaikea käsittää, miksi kunnilla menee nyt huonosti, kun talouden kokonaiskehitys on ollut monta vuotta hyvä.
Nyt tarvitaan talonpoikaista kulttuuria. Sen tarkoituksena oli maan ja luonnon kunnioittaminen. Esivanhempamme eivät tuhlanneet luonnonvaroja. He ottivat vain sen mikä toimeentulonsa turvaamiseksi oli välttämätöntä ja johtavana ajatuksena oli säästää aina pahojen päivien varalle. Talonpoikaisjärki on paras laji älyä, tietoa ja viisautta lisukkeena oikeamielisyys ja vastuuntunto. Se on tervettä ja rehellistä asianhoitoa, luottamusta herättävää.
Mielestäni korkein tieto on lähtöisin raamatusta. Äly ja oivallus on Jumalan lahja. Näin se on.