Kunta vai kaupunki?
30.01.2007 Klo 14.12
Juhlakokous valtuustossa 27.1.2007

Olen ollut Pirkkalan kunnan luottamushenkilönä kohta 30 vuotta, valtuutettuna 26 vuotta. Pirkkalan kunnan kehitykseen neljännesvuosisadan aikan olen enemmän kuin tyytyväinen.

Kun tulin Pirkkalaan vuonna 1969 täällä oli vain yksi kerrostalo ja asukkaita 5000 - 6000 tuhatta.

Pirkkalan kunta on tänä aikana ikään kuin syntynyt uudestaan, kun Pirkkala on muuttunut uuden kehityksen keskuspaikaksi. En halua puhua Pirkkalan kunnan visioista enkä imagosta vaan mieluimmin näkemyksestä ja näköaloista, jotka Pirkkalasta puheen ollen ovat voittopuolisesti valoisat.

Pirkkalan kunnasta on kehittynyt merkittävä paikka, joka vetää puoleensa kehityskykyistä nuorta väkeä niin Pohjois-Suomesta kuin muualtakin maasta. Kunnan voimakkaalla leimautumisella yrittäjyyteen ja palveluiden parantamiseen tulee olemaan merkitystä myös kansainvälisessä kilpailussa.

Kunnan elinkeinopolitiikkamme ja yrittäjyytemme perustuu jo nyt, ja tulee jatkossa perustumaan, entistä korostetummin osaamiseen, esim. elektroniikka-, muovi- ja metallialan osaaminen. Myös päivähoito- ja tonttikysymykset sekä kunnalliset yrityspalvelut ovat niin hyvällä tolalla, että ryhmämme mainitsee ne itsestäänselvyyksinä.

Vesihuoltoa on jatkossa parannettava kunnassa, sillä ruokaveden laatu kaipaa korjausta myös haja-asutusalueella. Tiestön ja katujen parantamiseen tarvitaan lisää rahaa koko kunnan alueella. Työllisyys on kunnassamme hyvä. Ammattimiehistä etenkin rakennusalalla on jopa pulaa.

Eräänä epäkohtana edellisiin liittyen totean, että Pirkkala on jäänyt lapsipuolen asemaan matkailuelinkeinon kehittämisessä. Tulevaisuus tekee huolestuttavaksi kunnan suuri lainamäärä, joka jatkossa nousee koko ajan.

Pelkäästään korkokulut nielevät tänä vuonna 1,2 miljoonaa euroa (7,2 miljoonaa markkaa), joka on pöyristyttävä summa. Tämä, jos mikä on se, joka vie kunnalta itsenäisyyden. Jos ei pystytä huolehtimaan takaisinmaksusta. Ei se - onko kunta vai kaupunki!

Veroprosenttia ja muita tulopuolen maksuja on tarkasteltava kriittisesti ja yhtä kriittisesti on tarkasteltava toisaalta menoja, jotta tilikauden tulos pysyy plussalla. Tiedämme valtion vyöryttävän maksuja kunnille yhä enemmän oman taloutensa kuntoon saattamiseksi, joten ei Pirkkala jatkossa helpolla pääse.

Tulevaisuuteen on kuitenkin syytä uskoa kuntana. Työllisyys paranee koko ajan, siitä seuraa verotulojen kasvu parin vuoden viiveellä. Kuntien välinen yhteistyö tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi ja menojen kasvun pitää olla hallittua. Pirkkalan kunta edustaa osaamista ja jokaisen siihen panostavan yrityksen kannattaa perustaa yritys Pirkkalaan.

Näillä eväin uskon Pirkkalan kunnan näistä synkistä uhkakuvista huolimatta, mitä kuntien palvelurakenneuudistus tuo mukakanaan selviytyvän itsenäisenä kuntana.

Pirkkalan imago ei ole kiinni kaupungista vaan päinvastoin. Pirkkalan vetovoima on Pyhäjärvi, jota reunustaa puhdas ja vaihteleva luonto,joka vetää asukkaita tänne. Lisäksi kuntamme sijainti seutukunnan liikenteen keskuksena vetää kaupan ja teollisuuden osaamista kuntaamme, siitä riippumatta onko Pirkkala kunta vai kaupunki.

Valtuustoterveisin Raili
Uusi suunta hyvinvointiin
30.01.2007 Klo 01.47
Hyvinvointivaltion muutospaineet

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on ollut suuri saavutus, josta voi olla ylpeä. Kilpailun koveneminen ja taloudellinen taantuma ovat nyt saattaneet maan kuitenkin tienhaaraan .

Yritämmekö säilyttää nykyisen hyvinvointijärjestelmän, joka ylläpitää ihmisten avuttomuutta ja tulee erittäin kalliiksi, vai valitsemmeko suunnan, jossa hyvinvointi perustuu enemmän kansalaisten omaan aktiivisuuteen ja vastuuseen.

Suomi ei ole varakkaiden, menestyjien ja kilpailukykyisten yhteiskunta, vaan myös köyhien, avuttomien ja puutteessa olevien ja sairaiden kotimaa. Jokaisella meistä on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen elämä kuljettavanaan.

Yhteiskunnan tuloerot kasvavat. Palkkaerot ovat suuria. Kilpailukyvyn kannalta tärkeillä toimialoilla ja tehtävissä maksetaan suuria palkkoja. Kansalaiset eristäytyvät yksilöllisiin kulutusmaailmoihinsa ja syrjäytyminen voimistuu. Yritysten kilpailukyky tuo vaurautta Suomeen.

Maata hallitsevat etujärjestöt, puoluekoneistot ja järjestöbyrokraatit. Ammattiyhdistykset säätelevät työvoiman hintaa ja käyttöä. Työnantajajärjestöt eivät aja tuottajien etuja yhteiskunnassa. Julkinen hallinto kunnat mukaanlukien on korporaatioiden maailmaa ja sitä ohjaavat poliittiset ja ammatilliset järjestöt.

Korporaatioiden Suomi on väistymässä mutta etujärjestöt voivat aiheuttaa vielä suuria ongelmia, jos ne rupeavat vastustamaan välttämättömiä uudistuksia työelämässä.

Hyvinvointivaltiossa kansalaiset on totutettu siihen, että julkishallinto järjestää palveluja ja huolehtii heidän tulevaisuudestaan. Vastuu ja päätösvalta on siirretty etujärjestöille ja instituutioille. Järjestelmä kokonaisuudessaan heikentää ihmisten oma-aloitteisuutta.

Tämä kostautuu sitten yrittäjyyden väheksymisenä ja passiivisena työpaikan odotteluna. Ihmisten pakottaminen passiivisuuteen tai vastaanottamaan tukiaisia tuhoaa myös itsetunnon: hänestä tehdään avuton lapsi, joka ei kykene itse huolehtimaan itsestään.

Nykyinen valtiokeskeinen hyvinvointijärjestelmä merkitsee ihmisten alistamista. Se on holhoamisen ja sääntelyn järjestelmä. Julkinen palvelu synnyttää suunnittelu- ja valvontabyrokratiaa. Mitä suurempi on julkinen talous ja mitä enemmän sääntelyä esiintyy, sitä enemmän politiikot ja virkamiehet tekevät päätöksiä kansalaisten puolesta.

Hyvinvointi on tulevaisuudessa mahdollinen vain jos kansalaisten itsetunto kohenee ja itsemääräämisoikeudet voimistuu. Minun ja monen muun hyvinvointiyhteiskunta on sellainen, jossa ihmisillä on kyky toimia itsenäisesti ja vastuullisesti.

Uudessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihminen vastaa ensisijaisesti itse hyvinvoinnistaan. Jokainen ihminen on vastuussa perheestään ja sukulaisistaan. Kannamme vastuuta lähiyhteisöstämme ja autamme erilaisia ihmisiä. Valtio ja kunta kantavat vastuun perusturvasta.

Nykyinen avuttomuutta ylläpitävä sosiaaliturva on korjattava kannustavalla perusturvajärjestelmällä. Merkittävä uutta hyvinvointimallia tukeva muutos on parhaillaan käynissä. Olemme siirtymässä, yksilölliseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan.

Suomi elää keskellä vaikeaa muutosprosessia. Olemme siirtyneet suljetusta taloudesta avoimeen talouteen, jossa kilpailukykyämme mitataan joka hetki. Keskeisiä ongelmia on edelleen korkea työttömyys ja kuntatalouden ongelmat. Ihmiset ovat laajalti ymmärtäneet "vihdoinkin", että me suomalaiset olemme eläneet yli varojemme.

Muutoksia on saatava aikaan ja vakaaseen kehitykseen on voitava palata. Totuus kuitenkin on se, että työttömyyttä ja kunnallistalouden tasapainoa voidaan hoitaa ainoastaan palauttamalla kilpailukykymme ja luomalla aitoja uusia työpaikkoja avoimen sektorin piiriin.

Luottamustoimissa vilkas viikko
24.01.2007 Klo 01.46
Luottamushenkilöt siunattiin tehtäviinsä

Pirkkalan seurakunnan uusien luottamushenkilöiden alkutaival alkoi viime sunnuntaina poikkeuksellisen juhlavasti kirkkoherra Juhani Husa siunasi uudet luottamushenkilöt tehtäväänsä.

Maanantai-iltana kunnanhallituksen kokouksessa käsiteltiin perusturvajohtajan valintaa, Kiinteistö Oy Pirkkalan Vuokratalojen kuntoarviota ja mahdollista vuoktatalojen myymistä ja kolmantena suurena asiana oli aiesopimus Pirkkalan uuden liikekeskuksen rakentaminen tulevaa kirjastorakennusta varten.

Kirjasto saa noin 2000 hum2 tilat. Liiketilaa tulee noin 1125 hum2, toimistotiloja 585 hum2, 64 kpl asunnolle noin 4280 hum2 ja 105 kpl autopaikalle.

Rakentaminen alkaisi jo ensi syksynä 2007 ja valmistuisi syksyllä 2009. Asia etenee kovalla vauhdilla tämän kevään aikana kunnanhallituksessa ja valtuustossa. Toivottavasti asia ehtii käydä lausunnoilla lautakunnissa.

Tänään tiistaina oli vaikea valita menenkö joko kunnanhallituksen edustajana kirjasto- ja kulttuurilautakunnan tai koulutuslautakunnan kokoukseen, kun kokoukset sattuivat samalle päivälle ja samaan aikaan. Valitsin kirjasto- ja kultturilautakunnan, koska esityslistan asialistalla oli mielenkiintoinen asia "kultturi ja vapaa-aikatilojen suunnittelu".

Uuteen pääkirjastoon ei tule kulttuuritiloja. Lautakunta esittää kunnanhallitukselle, että nykyinen pääkirjasto saneerattaisiin vapaa-ajan käyttöön.

Asialistalla oli myös tämän vuoden toimintasuunnitelma, joka painottuu Pirkkalan kunnan 85 vuotisjuhlatapahtumiin. Avustuksia ja apurahoja lautakunta jakaa 9000 euroa. Hakuaika maaliskuun alussa ja niiden jaosta tehdään päätös huhtikuussa.

Huomenna on palvelujohtokunnan kokous seurakunnassa. Uusia johtokuntia ei ole valittu. Vanhat johtokunnan hyväksyvät vielä viime vuoden toimintakertomukset. Paljon on keskusteltu ja puhuttu siitä, että johtokunnat lakkautettaisiin ja tilalle tulisi uudet toimikunnnat. Itse en kannata ajatusta. Siihen palataan piispan tarkastuksen jälkeen huhtikuussa.

Ensi lauantaina 27.1.2007 on sitten Pirkkalan kunnan valtuuston juhlakokous valtuustosalissa. Tilaisuus alkaa kello 14.00 ja varsinainen juhlakokous on kello 15.00.

Viikko vierähtää nopeasti. Eipä muuta, kuin onnistusneita päätöksiä kaikille luottamushenkilöille.
Uuden ajan vaalikampanja
20.01.2007 Klo 23.17
Sinun apuasi tarvitaan nyt!

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää vajaa pari kuukautta. Keskustelu alkaa siirtyä tulevan vaalikauden tavoitteisiin. Suomen Keskusta määritteli omat tavoitteensa vaaliohjelmassa, joka julkaistiin tänään lauantaina Keskustan vaalistartissa Tullikamarin Pakkahuoneella.

Keskustan eduskuntavaalikampanjan avaus oli vauhdikas. Avaus alkoi eilen Koskikeskuksessa kello 16.00 ja jatkui illalla kello 18.00 Lempäälään Marjamäen ostoskeskukseen. Keskustan ministerit, kansanedustajat ja tulevat kansanedustajaehdokkaat olivat kokoontuneet tukijoukkoineen paikalle.

Mielenkiintoista oli tavata kaksi kilpahiihtäjää Juha Mieto ja Jari Isometsä, jotka molemmat ovat keskustan ehdokkaana tulevissa vaaleissa. Itse olen harrastanut myös nuorena kilpahiihtoa. Viimeinen kilpahiihtoni oli Pirkalan iltahiihto vuonna 1972. Jari Isometsällä ja minulla oli monta tuttua, olemme molemmat Torniojoen kasvatteja.

Meidän kaikkien ehdokkaiden tavoite on saada keskusta eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää meiltä kovaa työtä. Hyvällä yhteishengellä ja ahkeralla työllä saadaan aikaan tuloksia.

Jokaisen poliitikon tulisi näin vaalien alla muistaa, että kannattaa kuunnella äänestäjiä. Sen päälle voi sitten esittää omiakin käsityksiä ongelmista.

Tänään sen sai huomata, että parempi on olla kuulolla. Tammelan torilla seistiin 10 asteen pakkasessa ja kuunneltiin ihmisten toivomuksia. Monien ihmisten huolena oli pienet eläkkeet. Niihin moni toivoi korotusta. Pilkanteoksi sanoivat 5 euron korotusta - sitähän se on todellisuudessa.

Jotkut lupailivat eläkkeisiin 20,- euron korotusta. Sekin tuntuu aika pieneltä, kun vertaa mitä muut ovat saaneet. Minä lupailin vain sen, minkä uskon voivani toteuttaa. Näinä aikoina lupaan työtä ja hikea. Siinä mielessä, että aion kiertää Pirkanmaata ja kuunnella ihmisiä.

Monet ehdokkaat lupailivat puolustaa hoitohenkilökunnan palkankorotuksia eduskunnassa. Minusta sitä voitaisiin tehdä julkisella sektorilla ihan paikallisella sopimuksella. Niinhän monissa kunnissa tehdään jo nyt ainakin omassa kotikunnassa Pirkkalassa näin on tehty.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, että onko lisäpalkankorotukset aina paras vaihtoehto sille, jos työntekijällä on liikaa töitä. Eikö paremepi olisi palkata samalla rahalla lisää henkilökuntaa.

Lääkärit mielestäni ovat tulleet rahanahneeksi, kun ovat aina vaatimassa lisää palkkaa. Samanaikaisesti monet lääkärit toimivat julkisella sektorilla ja myös yksityisellä sektorilla.

Terveyspuolella lääkäripula poistuu, kun terveyskeskukset organisoidaan toimimaan niin, että julkisviroissa toimivilta lääkäreiltä estetään virka-aikana työskentely yksityisissä terveyskeskuksissa ja muissa yksiköissä.

Keskusta ei uskottele äänestäjille, että mitään ei tarvitse muuttaa ja kaikkea hyvää voidaan jakaa kaikille. Työllisyyden parantaminen on paras tapa edistää yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunta voittaa 20 000 euroa joka kerran kun ihminen siirtyy työttömyyskortistö työhön kommentoi pääministeri Matti Vanhanen.

Keskustan eduskuntavaalien polttavin kysymys on, millaista tulevaisuutta rakennamme lapsillemme. Kasvatuksella ja koulutuksella voimme luoda lapsille hyvän ja ehyen elämän edellytykset.

Hyvinvoinnin keskellä liian moni perhe kuitenkin kärsii toimeentulo-ongelmista, työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksista, mielenterveysongelmista sekä yleisestä pahoivoinnista. Keskustan tavoitteena seuraavalla vaalikaudella on perheiden hyvinvoinnin edistäminen.

Vaalistartissa viitoitettiin keskustalaista politiikkaa seuraavalle nelivuotiskaudelle. Takana on siis ikimuistoinen viikonvaihde työn ja juhlan merkeissä. Tästä on hyvä jatkaa. Vaalikiertueella tavataan!



Luottamushenkilö vallankäyttäjä
16.01.2007 Klo 21.31
Kotikirkkoni Pirkkala

Tänään kokoontui uusi kirkkovaltuusto. Kirkkovaltuutetun tärkein ominaisuus on luottamus. Seurakunnan luottamushenkilön muotokuva on ilmaistu sanoilla "Jumalaapelkäävä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettu".

Luottamushenkilön lähtökohtana tulee aina olla luottamus Jumalaan. Luottamus Jumalaan merkitsee näköalan avautumista seurakunnalliseen luottamustehtävään. Tämä antaa hyvin laajan ja syvän näköalan vastuunkantamiseen.

Luottamushenkilö tarvitsee myös itseluottamusta. Itseluottamus merkitsee sitä, ettei luottamushenkilö ole kokouksissa pelkästään kuuntelija silloin, kun hänellä on sanottavaa esillä olevasta asiasta. Hänen tehtävänsä on kertoa avoimesti omat kokemuksensa ja havaintonsa.

Hänen ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan eikä vähätellä tietämystään, kun hän kertoo omat mielipiteensä. Mutta luottamushenkilöllä tulee olla myös tarvittaessa sekä halua että nöyryyttä ottaa asioista selvyyttä, mikäli hänen tietonsa on puutteellisia.

Kun luottamushenkilöllä on riittävästi itseluottamusta, hänen ei tarvitse oman valtansa ja persoonansa pönkittämiseksi olla itsekeskeinen. Mitä enemmän luottamushenkilöllä on tietämystä ja itseluottamusta, sitä helpompaa hänen on myös taipua omasta kannasta poikkeavaan perusteltuun päätökseen.

Seurakunnan toiminta perustuu yhteisöllisyyteen. Nyky-yhteiskunnassa ovat esillä yksilölliset arvot, kuitenkin yhteisöllisyyttä kaivataan entistä enemmän. Kirkko voisi toiminnallaan edustaa rohkeasti vastakulttuuria, jossa yhteisöllisyys ja toisista välittäminen olisivat keskeisessä roolissa.

Tulevaisuudessa erityisesti vanhat, sairaat ja heikot ovat vaarassa jäädä keskinäisen huolenpidon ulkopuolelle. Tästä näkökulmasta seurakunnan yhteisöllisille arvoille ja elämälle on tulevaisuudessa kysyntää.

Oma innostukseni ja halu osallistua kotiseurakunnan toimintaan toteutui, kun pääsin kirkkovaltuustoon ja neuvostoon. Kirkolliskokousedustajana olen saanut olla vuodet 1996-2004. Työni luottamushenkilönä olen kokenut arvokkaaksi ja vastuulliseksi.

Olen saanut paljon hyviä ystäviä ja tätä kautta elämääni suurta rikkautta ja arvokasta sisältöä. Tärkeintä on, että useasti olen löytänyt itseni Kristuksen ristin juurelta rukoilemasta:

Kotikirkossa
Kaikivaltias Jumala vahvista uskoani ja siunaa sitä työtä, jota tehdään kotiseurakunnassa. Sinun kirkkosi parhaaksi ja kunniaksi ja että mahdollisimman moni löytäsi omakseen ilosanoman Jeesuksessa Kristuksesta.

Minä kaipaan maahenkisiä maalaisia päätöksentekoon
15.01.2007 Klo 23.51
Säädyllistä elämää kaivataan

On tuskin liioiteltua sanoa, että kunnissa eletään tällä hetkellä sekä taloudellisessa että poliittisessa mielessä suurten muutosten aikaa. Myös Pirkkala mukaan lukien, on parhaillaan historiansa muurroskohdassa, josta heijastuu muutoksia kunnan kaikille tasoille.

Pirkkalan hyvinvointikunnan malli on parhaillaan suurten haasteiden, sekä uhkien että uusien mahdollisuuksien kohteena.

Olemme tulleet hyvinvointiyhteiskunnan laidalle. Se malli, minkä nimiin me päättäjät vannoimme, on taakse jäänyttä elämää. Hyvinvointiyhteiskunnasta emme enää puhu ja koko hyvinvointihöpinä kaatuu kuntien palvelutuotannon työntekijöiden niskaan.

Yhteiskuntamme on turvoksissa palveluista, mutta homma ei vaan toimi. Vallanpitomme on täynnä puhetta poliittisesta vastuusta, mutta onko meillä uskollisuutta ja viisautta yhteisten asioiden hoidossa?

Jos me päättäjät, emme tiedosta todellista vastuutamme ihmisten edessä, jos emme tajua, ettei meillä ole mitään muuta valtaa kuin se, minkä ihmiset ovat meille käyttöluotoksi lainanneet, niin me paimenet olemme eksyksissä kuin lampaat tai vielä pahemmin meitä viedään kuin pässiä narussa.

Emme taida aina tiedostaa kunnassa, minkä firman tai etupiirin poliittisina sihteerinä me milloinkin toimimme. Kuntarakenne vaan muuttuu sietämättömäksi ja likavesiä nyt pääsee vesistöön. Kukaan ei tee mitään väärin, mutta kaikki menee vaan pieleen.

Pitänee vaan muistaa, että myös vaalien välissä on vastuullista ja jopa älyllistä elämää.

Pirkkalan kunnanhallitus kokoontui maanantai-iltana kolmen viikon tauon jälkeen. Esityslistalla oli 46 asiaa. Ennen kokouksen alkua kunnanhallitus sai kuulla esityksen Pirkkalan uuden kirjaston rakennushankkeesta.
Siihen palataan vielä tämän kevään aikana.

Hallitus päätti myös kunnanjohtajan ehdotuksen pohjalta, että Pirkkalan kunta ottaa käyttöön nimityksen Pirkkalan kaupunki vuoden 2008 alusta. Ehdotusta kannatti 5, kolme oli sitä mieltä, että Pirkkala pysyisi edelleen kuntana ja yksi äänesti tyhjää. Valtuusto päättää lopullisesti asiasta juhlakokouksessa 27.01.2007 tuleeko Pirkkalasta kaupunki.

Pormestarijärjestelmä luultavasti otetaan käyttöön seuraavan valtuuskauden alussa eli vuonna 2009. Asiaa valmistelemaan asetettiin tilapäinen valiokunta. Itse olen ollut sitä mieltä, että pitäisi valita määräaikainen kunnanjohtaja.

Kolmas tärkeä asia oli lausunnon antaminen kauppa- ja teollisuusministeriölle koskien Erkki Kreivin kaivopiirioikeutta. Ympäristölautakunta oli antanut lausunnon, jota täydennettiin vielä kunnnahallituksessa.

Tein oman lausunnon, jossa ehdotin mm., että hakijalta tulee vaatia vahva näyttö hankkeen järkevyydestä. Selvityksessä tulee vaatia Tampereen ympäristökeskuksen kanta hankkeeseen. Esitin myös, että kauppa- ja teollisuusministeriö ei hyväksyisi kaivospiirihakemusta, koska alueen asukkaat ja maanomistajat vastustavat hanketta. Ehdotustani kannatti vihreiden Harri Aalto.

Usein sitä miettii kunnanhallituksen kokouksen jälkeen, että miten pystyn sietämään sen, että voi vaikuttaa niin vähän asioihin, jotka eivät kuitenkaan ole luonnonlakeja, vaan joiden takana on ihmistahtoa? Kun kipuilu turhautumisen kanssa laantuu, elämää auttaa se, että tekee sen vähän, minkä joko tietää oikeksi tai mikä on siinä suunnasssa, minkä tietää oikeaksi.

Monimutkaisten asioiden vaikutussuhteistahan on vaikea nähdä. Vanha vastaus parhaansa yrittämisestä ei ole käsien pesemistä. Se on toisaalta realististä oman voimattomuutensa myöntämistä ja toisalta uskollisuutta itselleen.

Ihmisen eheydelle on hyväksi kunnioittaa sitä, minkä on totuukseen löytänyt. Siihen kuuluu asioiden toistuva uudelleen tarkastelu ja yksilöllinen arviointi.

Näin se oli eilisiltaisen kunnanhallituksen kokouksen jälkipuintia.



Energiaparatiisissa tulee kylmä
15.01.2007 Klo 12.34
Sähkökatkoksia

Viikonloppu meni mukavasti ahersin viime vuoden kirjanpidon kanssa. ALV joulukuulta tuli laskettua ja muutenkin viime vuoden tilinpäätös tuli tehtyä. Siinä yrittäjä näki työnsä ja palkkansa tuloksen.

Hienoa maa sai lumipeitteen vihdoinkin. Toivottavsti pysyvän. Lumipeitteen pelkistämä maisema näyttää äkkiseltään vain valkoisen ja harmaan eri sävyiltä. Mutta katsopas, miten lumihangelle syntyy lukemattomien kirjojen väri ja sävyt, kun talvinen aurinko paistaa matalalta.

Eilen illalla ja tänä aamuna energialaitos taisi säästää sähköä. Aamulla sähkökatkos oli pidempi, kesti noin tunnin. Oli mukava nousta ilman sähköä. Onneksi kynttilät oli joulun jälkeen aika lähellä pöydällä, niihin sai nopeasti valon.

On hyvä, että talossa on uuni ja puuhella. Kumpikin ovat tarpeellisia ainakin jos sähkökatkokset alkavat toistua. Sähköparatiisissa voi tulla kylmä, jos ei ole muuta energianlähdettä.

Tuosta aamullisesta sähkökatkoksesta tuli mieleen lapsuus. Silloin meillä ei ollut sähkövaloja tuolla Lapissa. Sähköt tulivat joskus viisikymmentä luvun puolessa välin.

Silloinkin pärjättiin. Oli iso "kaasari", josta tuli valoa. Kaasari oli aika erikoinen. Varsinkin sen käynnistäminen. Se toimi lamppuöljyllä. Sivussa oli sellainen pumppu, jota pumpattiin ja lampun sisällä oli "sukka", joka sitten valaisi kirkkaasti. Kirkas se oli, kun se valaisi ison pirtin. Silloin ei ollut sähköhellaa, kahvinkeitintä, pesukoneista puhumattakaan. Lämmittimenä toimi uunit ja ruuantekopaikkana puuhella.

Yksi mielenkiintoinen asia tuli myös mieleen sähkösta. Kun kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1990. Valitsin englannin kielen ylioppilas kirjoituksissa aineen "Elämä ilman sähköä". Siitä oli helppo kirjoittaa, kun oli omakohtaisia kokemuksia. Muistan, kun englannin kielen opettaja sanoi: että valitsit hyvän aiheen.

Energiakeskustelu on taas herännyt toivottavasti kansalaisetkin osallistuvat energiaa koskevaan sanasotaan. Kantaa ottamattomien kastia ei energia-asiasta voi olla. Jos kuudes ydinvoimala päätetään rakentaa, sen antamaan energiaparatiisiin viedään meitä kaikkia.

Keskusta sai ilmoitutetuksi olevansa energiapolitiikasta monta mieltä. Suomen teollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lisää sähköä. Sillä laitetaan teollisuus, vienti ja koko maa kuntoon. Sähköpulako tätä maata vaivaa?

Entä jos ydinvoimalla on nimenomaan negatiivisia talousvaikutuksia?

Metsäteollisuudesta voisi lisätä, että sen tulevaisuus ei tunnu olevan ydinenergian varassa. Moni näkee suunnan vievän sellunkeittoon ja silloin puhutaan tehtaasta, joka tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa.

Maailman suurteollisuudesta vain yksi pystyy vastaamaan luonnon, energian ja talouden haasteisiin? Ja se yksi on sellua tekevä teollisuus.

Nykytuotanto syö paljon sähköä, jota ei ole, ja vähän puuta, jota on. Mitäs järkeä tässä on? Kun sitä ei ole, kehitystä pitää suunnata toisin.



Vanhoja muistellessa
10.01.2007 Klo 22.38
Kerro, kerro, kerro...

Tämä ilta on mennyt tyhjentäessä täyteen tupattuja sähköpostilaatikoita. Monenlaisiin kyselyihin ja kysymyksiin olen tämän illan aikana vastaillut. Mielenkiintoinen oli Ylen kysely.

Keskustapuolue oli tehnyt uudet sivut, jossa kansanedustajaehdokkaat esiteltiin eri puolelta Suomea. Pirkanmaan sivut oli vähän pettymys! Kukahan oli valinnut ja laittanut ko. valokuvat? Itse lähetin puolueelle aivan toisen kuvan.

Kyllä se aika kuluu ihmeellisesti tietokoneen ääressä. Minäkin olen istunut kello 18.30 alkaen. On se hyvä ettei tietokonetta ole minun työpaikalla. Siinähän jäisi työt tekemättä ja asiakkaat palvelematta. Ei ole ihme, että monen työpaikalla työt jää tekemättä, kun tietokone vie suurimman osan työajasta.

Minulla oli ilo saada olla yhdessä lapsenlapsen Leevin kanssa kaksi viikkoa joulun jälkeen. Aika kului mukavasti: laulettiin, leikittiin, piirrettiin, retkeiltiin, kerrottiin satuja ja muisteltiin vanhoja hyviä mummon lapsuus aikoja.

Menneen muisteleminen on jonkun mielestä vanhuuden merkki. Kenties onkin, koska vanhoilla ihmisillä on, mitä muistella. Miksi sitten on tärkeää, että menneistä tapahtumista kerrotaan? Siksi, että kertominen on usein parasta opetusta.

Mummo urani parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun Leevi on kiivennyt syliin tai selkään ja pyytänyt kertomaan niitä, kun olin pikku tyttö ja käynnistin "katepillarin", mummon marjaretkistä, paimenessa olemisesta, heinän teosta ja uintiretkistä.

Ennen päivä- ja iltaunille menoja pitää lukea kirjasatu ja sitten vielä mummon omat sadut, joita ei ole kirjaan kirjoitettu. Ne ovat monta kertaa paljon mielenkiintoisempaa kuultavaa.

Tärkeää olisi, että myös nykyajan vanhemmat jaksaisivat kertoa lapsilleen, millaista oli isän ja äidin lapsuudessa, ja välittää kerronnalla lapsilleen sellaisia vaikutteita, jotka vahvistavat elämän juuria.

Se olisi vastapainona mitä tärkeintä sille pinnalliselle ja usein eettiseltä sisällöltään kyseenalaiselle viihteelle, jota kaikki tuutit ja kanavat ovat tulvillaan.

Lapsen kanssa vietetty arki kutsuu aikuista pysähtymään ja katsomaan elämää ruohonjuuritasolta. Arkeen ovat kätkettynä elämän suuret lahjat: toisen ihmisen tarpeisiin vastaaminen, omista pyyteistä luopuminen ja ilo pienistä asioista.

Meillä on ollut tapana Leevin kanssa jo pienestä vauvasta alkanen lukea iltarukous. Niin nytkin, kun laitoimme nukkumaan. Sanoin, että luetaan iltarukous levolle laske luojani, Leevi sanoi: että lue se isä meidän rukous. Lapsena opittu rukous voi kantaa pitkälle aikuisuuteen asti.

ISOVANHEMMAN RUKOUS

Rakas Taivaan Isä, kiitos lapsemme lapsesta!
Kiitos hänen katseestaan ja sanoistaan!
Kiitos yhteisistä puuhistamme!

Hän on pieni ja hauras, varjele häntä.
Hän on vaaroille altis, suojele häntä.
Anna enkelisi johdattamaan häntä elämän matkalla.

Pidä hänet lähelläsi vaikeina hetkinä.
Opeta hänet luottamaan sinuun.

Anna hänen vanhemmilleen rakkautta,
voimaa, kärsivällisyyttä ja viisautta.
Sinun turvalliseen huomaasi jätän
lapsenlapsemme ja koko perheen.

Hyvää yötä!



Arjen rikkaus pienistä asioista
08.01.2007 Klo 20.57
Pienyrittäjän elämää

Jokainen ihminen on tärkeä, aivan omana itsenään, saavutukset ja tittelit eivät tee kenestäkään toista arvokkaampaa.

Työssä yrittäjänä näen päivittäin elämän kaikkia värejä, vaaleita ja tummia sävyjä.

Olen usein miettinyt, kuinka me ihmiset täällä yksinämme olemme pieniä ja tarvitsemme Jumalaa ja toisia ihmisiä lähellämme. Elämä menee niin hopusti ja pitäisi hoksata myös ne pienemmät ja heikommat läheiset.

Perhe, työ, ystävät, kunnan ja seurakunnan luottamustehtävät ovat olleet elämän kulmakiviä, joista saan voimaa työhöni ja rikkautta elämääni.

Yritteliäisyys on kodin peruja. Kotoa saamista tärkeistä arvoista yksi on yritteliäisyys. Jokaisella yrittäjäksi ryhtyvällä täytyy olla ripaus seikkailumieltä, hulluutta ja riskinsietokykyä.

Tämän päivän yrittäjä on luova ja peräänantamaton. Yrittäjyys on elämäntapa. Siinä on tulosvastuullinen suurimmalle kriitikolleen, itselleen.

Yrittäjän perheeltä vaaditaan myös poikkeuksellisen paljon. Työpäivät ja viikot ovat pitkiä. Vaatii melkoista itsekuria ja erinomaista ajankäytön hallintaa, että osansa saavat myös perhe ja yhteiskunnalliset harrastukset.

Siitä huolimatta, että pienyrityksiä pidetään Suomessa merkittävänä työllistäjänä, työllistämisestä ja työn tekemisen ehdoista päättävät ammattijärjestöt lähinnä suuryritysten edustajien kanssa.

Työllistämisen korkeista sivukustannuksista johtuen yrittäjä repii lisääntyvän työmäärän mieluummin omasta selkänahastaan kuin palkkaa jonkun ulkopuolisen tilannetta helpottamaan.

Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä ei kuitenkaan kannusta lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin. Myöskin markkinoiden epävakaus luo epävarmuutta yrittäjiin. Ei haluta palkata työntekijää, jos on vähänkään todennäköistä, että jonkun ajan kuluttua hänet joudutaan irtisanomaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Paljon puhuttu työttömyyden puolittaminen ei toteudu niin kauan, kun työllistäminen on kalleutensa takia viimeinen keino, johon työnantaja ryhtyy silloin, kun työvoimaa tarvittaisiin lisää.

Työttömyys turvaa ollaan muokkaamassa. Se ei kuitenkaan edistä työllistämistä. Työvoiman saatavuutta se ehkä jonkin verran helpottaa niillä aloilla, joilla työvoimasta on puute.

Tähän mennessä saavutetuista eduista ovat joutuneet luopumaan työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet, maanviljelijät ja yrittäjät. Koska tulee palkansaajien vuoro?

Yritysmaailmassa sanotaan usein, että on juostava, jotta säilyttäisi paikkansa. Varsinkin maaseudulla tämä pitää kirjaimellisesti paikkansa. Tämän tietävät kaikki yrittäjät. On helppo arvata miltä tuntuu kuudentoista tunnin työpäiviä tekevästä yrittäjästä kun hänelle ehdotetaan, että pitäisi keksiä vielä uutta yritystoimintaa toimeentulon varmistamiseksi.

Siis, että pitäisi juosta vielä lujempaa.




Ihmisarvoista elämää
03.01.2007 Klo 01.28
Mikä on tärkeää Keskustassa?

Keskustan täyttäessä 100 vuotta viime vuonna voin katsoa hyvillä mielin menneisyyteen. Keskusta on ollut oikea puolue oikeaan aikaan. Kevään eduskuntavaaleissa puolue valmistautuu tulevaisuuteen ja vastuuseen.

Näissä vaaleissa onkin pitkälti kysymys oikeudenmukaisuudesta, sekä alueellisesti, että sosiaalisessa mielessä.

Kuten kaikki tutkimuksetkin osoittavat, on yhteiskunnassa kaksi vahvaa kehityspiirrettä: Muuttoliike ja alueellisten erojen kärjistyminen sekä toisaalta toimeentuloerojen nopea kasvu. Vauraat ihmiset vauraustuvat samaan aikaan kun toimeentulo-ongelmissa elävien määrä on kasvussa.

Keskustan tehtävänä on pyrkiä oikaisemaan epäoikeudenmukaisuudet. Suurtyöttömyys, laajeneva vaiettu köyhyys, perheiden vaikeudet sekä sosiaaliturvan mureneminen uhkaavat sosiaalivaltiota.

Tässä tilanteessa toivon, että Keskustassa tartuttaisiin uudella tavalla talouselämän ja sosiaalipolitiikan kysymyksiin ja vahvistettaisiin Keskustan aatetta.

Nyt jos koskaan Keskustan on aika heittäytyä mukaan yhteiskuntakeskusteluun.

Keskustelu ei riitä pelkästään "työuudistuksista", jonka SDP ja ammattiyhdistysliikkeet ovat taas ottaneet eduskuntavaalien härkäseksi. Työuudistus on tärkeä, mutta se ei yksin riitä tarvitaan paljon muuta.

Politiikan aika ei ole ohi. Sitä tarvitaan kehittämään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Politiikka ei ole faktaa eikä fiktioita vaan arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Kaikkein tärkeintä olisi, että ihmisille järjestettäisiin työtä. Työ pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Toiseksi tärkein asia olisi se, että kotona tehtävä työ huomioitaisiin paremmin tässä yhteiskunnassa.

Kaikki tietävät, että lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa. Hyvin harvat ovat kuitenkin valmiita syvemmin pohtimaan sitä, miksi lapset jäävät yksin ja voivat pahoin.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää vanhempien vastuun ja ajankäytön korostamista.

On myönnettävä vihdoin, että ratkaisua lasten ja nuorten ongelmiin ei tule pelkästään uusia palveluja ja tukia kehittämällä.

En ymmärrä, miksi perheille ei haluta antaa todellisia valinnanmahdollisuuksia. Perheissä osataan itse päättää, milloin, missä ja kenen toimesta lapset on parasta hoitaa.

On tärkää, että tarjolla on sekä yksityistä että kunnallista päivähoitoa. Mutta myös kodinhoidon tuen pitäisi olla sen tasoinen, että se tekisi taloudellisesti mahdolliseksi, hoitaa lapset itse kotona. Lasten hoitamista arvokkaampaa työtä ei olekaan.