Vahvimmat mielikuvat voittaa
21.01.2009 Klo 05.19
Säädyllistä elämää kaivataan!

Minulla on viime päivät soinut mielessäni raamatunlause" Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matt.7:12).

Monet taisi viime valtuuston kokouksessa luopua ajatuksesta, että olisi yleispäteviä perusarvoja. Jos kuitenkin lähdetään siitä, että on olemassa - ja pitää olla - yleispäteviä perusarvoja, silloin on tunnustettava jokin yksilöä suurempi arvojen lähde tai arviointiperuste.

Vallanpitomme on täynnä puhetta poliittisesta vastuusta, mutta onko meillä uskollisuutta ja viisautta yhteisten asioiden hoidossa?

Kun jotakin sovitaan sopimus yleensä on kummallekin osapuolelle tarkasti ehdollinen. Toinen osapuoli lupaa antaa toiselle jotakin sillä ehdolla, että saa vastaavasti jotakin muuta. Yleensä sopimuksessa kumman tahansa osapuolen sopimusrikkomus mitätöi sopimuksen molemmat puolet.

Varteenotettava ihmiskunnan yhteinen eettinen lähtökohta on niin sanottu kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Sen vahvuus on siinä, että sen sisältämä periaate tunnetaan etiikan malleissa. Sen avulla voidaan hahmottaa sekä poliittisen kulttuurin oikeat ja väärät rajat että muut arkielämän ongelmat.

Kultainen sääntö ymmärretään usein väärin. Se ei suinkaan kehota meitä tekemään toisillemme sitä, mitä itse pidämme hyvänä itsellemme, vaan asettumaan toisen asemaan. Se kehottaa kysymään, mitä toivoisimme itsellemme tehtävän, jos olisimme toisen ihmisen tilanteessa.

Moraalisesti oikeat teot syntyvät, kun eläydytään toisen ihmisen elämäntilanteeseen ja asetutaan hänen asemaansa. Kultaisen säännön mukaisesti asioita tulee katsoa ensisijaisesti toisen ja toisten kannalta, tulee asettua toisen ihmisen asemaan.

Moraalisen toiminnan vaatimuksesta ei sinänsä seuraa, että ihmiset saataisiin myös toimimaan moraalisesti. Lyhytnäköinen etujen tavoittelu vääristää ihmisten toimintaa kaikkialla.

Jos käytönnön lähimmäisenrakkaus jää tavoittamatta, voidaan tietysti syyttää ihmisten itsekkyyttä - eli tarkastella asiaa yksilökeskeisesti. Yksityinen ihminen saattaa siellä täällä muuttaa mielensä ja käydä kantamaan yhteistä vastuuta.

Ajattelemmeko todella, että yhden henkilön velvollisuuksiensa rikkominen sopimuksen vallitessa on riittävä syy muille osapuolille mitätöidä sopimus häntä kohtaan? Vastaan ei.

Tietenkin voidaan sanoa, että meillä on velvollisuuksia toisiamme kohtaan, mutta nuo velvollisuudet toista kohtaan ovat voimassa senkin jälkeen, kun tämä on rikkonut velvollisuuksien häntä kohtaan.

Elämme aikaa jossa päämäärät ovat hämäriä. Monet asiat ovat riistäytyneet poliitikkojen hallinnasta. Talousennusteet eivät lupaa hyvää. Muutokset heijastuvat yksityisen ihmisen elämään. Neuvottomuus ja hämmennys valtaavat alaa. Monet kysyvät mistä etsiä apua?

Yrittäjänä joutuu korostamaan asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista. Suuret asiat tulee erottaa pienistä massasta. Lapsekkaasti joskus sortuu uskomaan, että ihminen olisi kehittynyt ja muuttunut. Teknillinen ja taidollinen kehitys voi johtaa harhaan.

Pettymykseen on itselleen tunnustettava, että ihminen on edelleen sama raadollinen ja itsekäs olento, mitä on aina ollut. Jokainen joka kuuntelee ja katselee ympärilleen voi sen havaita.

Markkinoiden selän taakse on liian helppo piiloutua. Markkinoiden nimissä itsekäs oman edun ajaminen on entistäkin mahdollisempaa.

Johtajat ovat tässä mielessä samassa asemassa tulevatpa he sitten politiikasta, julkiselta sektorilta tai etujärjestöistä. Lipsua ei saa.

Miten syntyy kuntalaisten ja kunnan etu politiikassa. Kuka ihmeessä sitä voi barrikadien maailmassa yleensäkään ajaa? Onko kysymys vain siitä, kuka kulloinkin voittaa tai millaisia kompromisseja on tehtävä.

Yhteisten edun mukaiset suunnanmuutokset jäävät tekemättä, kun kantti ei kestä mennä esittämään niitä omien joukkojen edessä.

Väitän vähän kokemuksestakin, että yksittäisten ihmisten mielipiteiden summa on isoillekin muutoksille myönteisempi, kuin mihin yhdessä pystytään. Alkaneelle uudelle vuodelle tarvitsemme valtuuston, joka toimii ihmisten ehdoilla - ihmisiä varten - ei markkinoiden ehdoilla - markkinoita varten.

Niin se on, että puhtaan asian puolesta pitää taistella puhtain asein.


UUSIVUOSI 2009
04.01.2009 Klo 00.05
LAHJA ON OLLA LÄHELLÄ

Vuodenvaihde on eräällä tavalla taitekohta tai välitila. Katse suuntautuu taakse ja tähyää eteenpäin. Vuodenvaihteessa pohditaan maailman menoa. Tiedotusvälineet kertovat menneen vuoden tapatumista. Poliittiset ennustajat luovat kuvia tulevista. Menneen vuoden uutistapahtumat vyöryvät koteihimme.

Uusi vuosi on juhlana kuin elämä itse, iloinen ja haikea. Uuden vuoden saamme aloittaa ihastelemalla kaikkea sitä, mikä puhkeaa taimelle ja kukkaan elämässämme. Edellisen vuoden surut, murheet ja ilot eivät ole menneet hukkaan, vaan ne ovat opettaneet meitä avamaan silmät ilon lähteelle ja aloittamaan luottavaisin mielin myös tämän vuoden.

Eletty vuosi jää auttamatta taakse. Kun uusi vuosi on edessä, saamme aloittaa luottavaisin mielin uuden vuoden. Uusi vuosi on mahdollisuus juhlia elämää yhdessä. Saamme olla iloisia toinen toisistamme.

Uuden vuoden alkaessa pohdimme globaalin maailman tilan kysymyksiä, mutta myös yksilötaso on merkittävä. Mitä minä olen saanut aikaan? Mitä olen vailla? Mitä toivon ja pelkään? Mihin uskon ja luotan?

Aikani on kuitenkin Jumalan kädessä. Se antaa ymmärtää, että elämä ei ole sattuman kauppaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jumala itse antaa meille ajan.

Uudenvuodenpäivänä menimme pojanpoika Leevin kanssa Pirkkalan kirkkoon. Jumalanpalvelus keräsi pienen uskollisen kirkkkokansan yhteen. Kirkossa oli keski-ikäisiä pariskuntia. Olipa pari pientäkin tullut. Voi ehkä ajatella, että kirkkoon oli kokoontunut niitä, jotka tosissaan kyselevät, minkä turvissa lähtevät uuteen tuntemattomaan vuoteen.

Kysymyksessä ei ole välttämättä pelko tai suuri hätä. On varsin realistista kokea, että elämä ja tulevat päivät eivät ole omassa hallinnassa. Ne eivät ole sitä ainakaan niin paljon kuin usein luullaan.

Jokainen päivä elämässä on juuri tällainen. Sisänsä uudessa vuodessa ei ole mitään erityistä. Mutta vuodenvaihde tekee nämä ajatukset eri tavalla ajankohtaiseksi kuin muulloin.

Leevi keskittyi kuuntelemaan papin puhetta ja tekstejä. Välillä kyseli ja ihmetteli miksi? Sanoin, että kuunnellaan mitä pappi puhuu. Aika jännittävää oli Leevistä odottaa koska kolehti tullaan keräämään. Välillä tuntui siltä, että kolikot tippuivat jatkuvastii lattialle.

Jumalanpalveluksen loputtua kirkon eteisessä seimiasetelma kiinnosti Leeviä. Seimen sanomasta voi rakentaa yhden näkökulman joulun merkityssisältöön. Seimi ja lapsi muodostavat merkin, joka puhuttelee vahvasti.

Ihmisin arkisin silmin seimi ei ole juuri mitään, mutta lapsen silmin on. Uskon silmin se on merkki Jumalan laskeutumisesta ihmiseksi ja ihmisten rinnalle. Jumalan sana ja sakramentit ovat nekin ulkoisesti vähäisiä merkkejä, mutta lahjoittavat kuitenkin pelastuksen. Niissä kohdataan itse Kristus sanoin kuin paimenet kohtasivat hänet seimen merkeissä.

Mikä joulun sanomassa ja evankeliumissa koskettaa meitä tämän päivän ihmisiä? Kirkkoon tullaan paljolti perinteen vuoksi, Perinne saattaa olla kuitenkin vain yksi ulottuvuus asiassa. Ihmiset haluavat myös kuulla jotakin sellaista, joka kantaa arkielämässä.

Arki on monelle kovaa tämän päivän elämässä. Evankeliumi tarjoaa arkisten kehysten sisällä kertomuksen, joka ylittää kuilun ihmisen ja Jumalan välillä sekä arjen harmauden.

Kuitenkin kristitty uuteen vuoteen käydessään ennen muuta ruloilee , ylistää ja valmistautuu palveluun.

UUDEN VUODEN RUKOUS

Kiitos, että lapsenasi
olen, Isä, suojassasi,
muistat minut nimeltä,
ole aina lähellä.

Sinulle kiitos, Isä,
päivistä vuosien.
On ihmeellinen lahja
kiitävä hetkinen.

Jumala,
sinä sanot:
"Minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon."
Anna tänäkin vuonna.
Auta minua
tekemään
oma osani.