Totuus tekee vapaaksi
31.01.2010 Klo 22.10
Elämänviisautta

Uusi vuosi on eräällä tavalla taitekohta, kynnys tai välitila. Katse suuntautuu taakse ja tähyää eteenpäin. Vuodenvaihteessa on pohdittu maailmantilaa ja menoa. Poliittiset ennustajat luovat kuvia tulevasta. Tammikuussa olen pohtinut maailman kysymyksiä, mutta myös sitä, mitä minä olen saanut? Mitä olen vailla? Mitä toivon ja pelkään? Mihin uskon ja luotan?

Aikamme on Jumalan kädessä. Se antaa ymmärtää, että elämä ei ole sattuman kauppaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jumala itse antaa meille ajan. Mitä politiikassakin voisikaan tapahtua, jos meillä olisi enemmän uskoa ja rakkautta toisiamme kohtaan, luottamusta siihen, että se mikä on tuomittu arvottomaksi ja hyvää hedelmää tuottamattomaksi ja joutaa hakattavaksi maahan, voikin vielä kantaa hedelmää. Sillä armahtaminen ja luottamus ovat niitä voimia elämässä, jotka saavat ihmeitä aikaan.

Yhdessä eläessämme katselemme jatkuvasti ympärillemme. Seuraamme mielenkiinnolla niitä tekoja ja ilmiöitä, joita läheisyydesämme tapahtuu. Ajatelkaamme, että näemme joka päivä tiedotusvälineistä kuinka Keskustan poliitikkoja arvostellaan. Meissä piilevän myötätunnon pakottamina asetumme nyt aivan kuin itsestään poliitikkojen asemaan. Miltä meistä tuntuisi, jos olisimme arvostelun kohteena. Varmaan olisi tukalo olo.

Tottuessamme arvostelemaan toisten tekoja joudumme vieraan havaisijan silmin katselemaan myös omia tekojamme, Mikä toisten suorittamana on hyvää tai pahaa, se on tietenkin meidän itsemmekin tekemänä hyvää tai pahaa.

Luonto on antanut meille taipumuksen arvotella asioita puolueettomasti ja yleispätevästi. Alinomaa kysymme, onko se, mihin aiomme ryhtyä tai mitä näemme ympärillämme suoritettavan, sopivaa vai sopimatonta. Sisäinen pakoattava voima vatii meitä myös tekemään juuri niin, kuin arvostelu on oikeaksi esittänyt. Myös itsekyytemme on meihin kovin piintynyt. Oma etu ja työ näyttävät meistä tärkeimmiltä, toisten edut ja työt taas usein unohdamme ja aliarvioimme. Omantunnon tehtävänä on saattaa meidät ymmärtämään ja ajattelemaan toisia. Sen ääni on velvoittava ääni.

Omatunto osoittaa pyrkimyksillemme suunnan, ei määrää tarkoin niiden yksityiskohtaista sisältöä. Se ei siis esitä lopullista totuutta. Jo Luther on sanonut: "Omatunto valvoo mieltämme ja vaatii meitä tekemään ´, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä siitä, minkä tiedämme vääräksi."

Samalla kun käsitykset hyvästä ja pahasta ovat poikenneet toisistaan, ne myös osoittavat, että katsantokannat ovat aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Aina on ollut vanhan tavan kannattajia ja uuden esitaistelijoita. Ja erilaisia käsityksistä on aiheutunut koviakin kiistoja. Voimme olla varmat siitä, että nämä käsitykset muuttuvat jatkuvasti meidänkin elämämme aikana.

Mitä meidän on sitten tehtävä kun Keskustan puheenjohtajaehdokkaita arvostellaan? Meidän on tässäkin tapauksessa pyrittävä asettautumaan toisten asemaan ja eläytymään heidän käsitystensä mukaisiin ihanteisiin. Vapahtajamme antamasta lain ytimestä, yleisestä rakkauden käskystä, on johdettu oikeaan yhteisöelämään liittyvä kaunis ohje: Kunnioita toisen vakaumusta! Tämä sopii meille kaikille ohjeeksi.

Sanaparsi sanoo: Elämä on taistelua. Se on taistelua eri katsontakantojen välillä. Toisaalta sanotaan: Taistelu on elämää. Niinhän se on, että vasta kilvoittelu se antaakin elämälle elämisen arvon. Mutta yhtä tärkeää kuin se, että taistelemme vakaumuksemme puolesta, on se, että taistelemme oikealla tavalla. Ainoastaan tällä tavoin, kun oikeamielisesti ja suvaitsevasti sidomme eri katsontakannat yhteen toisiansa täydentämään, voimme todella tehokkaasti edistää omaa onneamme ja yhteistä menestystä myös politiikassa.

Varsin tärkeä on se, että ne muistetaan myös suurissa yhteisöissä kunnassa ja valtiollisessa elämässä. Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti politiikassa viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Politiikassakin pitää palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.

Edellä kirjoittamassani tekstissä olen miettinyt elämänviisautta. Olkoonpa kunnat ja valtio laadultaan ja laajuudeltaan millaisia tahansa, niiden menetys ja voima riippuu jäsenten yksimielisyydestä ja työtarmosta. Poliitiikot tulevat, menevät, häviävät ja hajoavat ihmisten eripuraisuuksien johdosta. Vain se puolue pysyy ja menestyy, jonka jokainen jäsen täyttää tehtävänsä kunnollisesti ja muistaa muurahaisen neuvon: "Me vedämme suuntaan samaan, kun käymme rakentamaan."






Rakennemuutoksen uusi aalto
26.01.2010 Klo 05.39
ODOTUKSET SYNKKIÄ

Vuosi 2009 jää menneisyyteen vuotena, jolloin syvä lama saavutti Suomen ja kansantuote laski. Talouden kriittinen tila näkyy pian konkurssitilastoissa ja työttömyyden jyrkkänä laskuna, joihin Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin ajauduttu. Toivo käänteestä parempaan on vielä ohut. Viennin kääntyminen kasvuun ei tuo merkittävää parannusta, sillä kotimainen kysyntä, investoinnit ja yksityinen kulutus käyvät alamäkeä.

Vuosi 2009 jää historiaan myös vuotena, jolloin Pirkkala valmistautui toisena kuntana Suomessa pormestarijärjestelmään. Vuosi on ollut aika kova monessa mielessä. Siirtyminen uuteen järjestelmään, josta ei ollut kenelläkään kokemusta on varmasti koetellut meitä kaikkia luottamushenkilöitä. Järjestelmällä haettiin poliittista johtajuutta. Minulle selvisi kyllä heti se mikä se poliittinen johtajuus on siksi en ole koskaan kannattanut siihen järjestelmään siirtymistä. Kuntaa pitää johtaa johtaja eikä mikään poliitikko. Se pitäisi olla samanlainen johtaja, kun presidentti, että luovuttaa puolueen valtakirjan ja johtaa kuntaa ei poliittisesti.

Vuosi 2009 jää historiaan myös vuotena, joka antoin meille yrittäjille raskaita eväitä. Yrittäjän tulot alenivat huomattavasti edellisvuodesta. Omaa yritystoimintaa hankaloitti Kuninkaankadun asuintalon ulkoremontti, joka kesti aina joulukuuhun asti. On ymmärrettävää, että yrittäjän mieliala menneestä ja alkaneesta vuodesta ovat ankeat. Vuodelta 2010 odotetaan yhä muutosta huononpaan yrityksillä yleensä. Merkittävää on tässäkin, että mielialoissa korostuu äärivaihtoehto - huononee paljon.

Tulevaisuuden uskoa tässä tarvitaan. Se onkin minun parhaita puoliani. Pirkkalan Keskusta nimesi minut Keskustan kansanedustajaehdokkaksi tuleviin vaaleihin 2011 viime sunnuntaina. Tämä varmasti tuli jollekin yllätyksenä, mutta kun minua ehdotettiin ja olin jo sitä asiaa miettinyt ei epäröinnyt yhtään. Kansanedustajan haave on ollut minulla jo joskus 1960 luvulta asti. Se vain tuntuu niin vaikealta sinne päästä. Olen monta kertaa miettinyt, että miksi? Toisiin tehtäviin pääsee ääniharavana ja toisiin ei sitten millään.

Kun on politiikassa pitkään ollut ja kokenut sen mielekkääksi ei ehdokkaaksi asetuminen tunnu vaikealta. Olen myös saanut tämän kolmen vuoden aikana paljon kannustuksia, että ala vaan seuraavissa vaaleissa ehdokkaaksi. Jos kansalaiset haluavat muutosta niin olen käytettävissä. Ainakin kuntalaisten mielestä olen kunnassa vienyt kuntalaisten asioita eteenpäin ja onhan niihin joskus saanut muutostakin.

Nyt kuitenkin elämme jälleen rakennemuutoksen keskellä täällä Suomessa. Tällä kertaa muutos on monimutkaisempi ja vaikeammin ennustettava kuin koskaan ennen. Tiedosta ja osaamisesta on nopeassa tahdissa tullut tärkein tuotannontekijä. Vanhat tuotantorakenteet joutuvat väistymään uuden teknologian tehokkaan käyttöönoton tieltä. Hurja tuottavuuden kasvu hävittää työpaikkoja paljon nopeammin kuin uusia syntyy. Samaan aikaan talous kansainvälistyy. Olemme mukana eurooppalaisilla ja maailmalaajuisilla markkinoilla, joilla tuotanto hakeutuu sinne, missä olosuhteet ovat edullisimmat.

Rakennemuutokset vaikutus tuntuu kaikkialla. Työttömyys on kivunnut lähes puoleen miljoonaan. Kysymys kuuluu: miten saada tietoyhteiskunta tuottamaan työtä? Meidän ei pidä antautua sokeiden markkinavoimien talutettavaksi. Työttömyyden eteen ei ole tehty mitään! Vaikka ainakin kokoomus lupasi viime vaalien alla hoitaa työttömyyden kuntoon. Ongelmana on se, että tätä yhteiskuntaa hallitsee ne jotka eivät ymmärrä, että vanhoista työelämän, sosiaaliturvan ja verotuksen malleista on päästävä irti. Jos ne ei jousta, lopputuloksena on lisää työttömiä, velkaantumista ja kireä työn verotus.

Työtön on alistettu toimettomuuteen. Yrittäjiltä puuttuvat työllistäminen edellytykset. Valtio ja kunnat velkaantuvat kun ne yrittävät epätoivoisesti selvityä työttömyyden ja sen aiheuttaminen haittojen kustannuksista. Valtion ja kuntien on turvauduttava alijäämän supistamiseksi uusiin leikkauksiin. Valtion ja kuntien tehtävä on kuitenkin huolehtia kansalaisten peruspalveluista ja perusturvasta.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita on kuitenkin pakko muuttaa. Lama osoittaa pohjoismaisen hyvnvointimallin toimivaksi, mutta sen rahoituspohja heikkenee globalisaation ja Euroopan integraation seurauksena. Suurimmat haasteet ovat edessä, kun väestön ikääntymisestä johtuvat julkiset menot alkavat selvästi kasvaa 2010-luvulla. Julkisen talouden kasvua on rajoitettava ja jopa supistettava. Köyhyys ja syrjäytyminen ei väisty, vaikka yhteiskunta on vaurastunut. Työttömien, sairaiden, pätkätyötä tekevien pienipalkkaisten ja muiden erityisissä vaikeuksissa olevien ihmisten selvityminen olisi otettava sosiaaliturvan uudistamisessa keskeiseksi painopistealueeksi.

Nyt tarvitaan elämäntapojen muutosta. Ilmastomuutos, vesien saastuminen sekä viljelysmaan ja metsien väheneminen pakottavat kiinnittämään lisäntyvää huomiota ympäristönsuojeluun ja elämäntapaan. Nyt tarvitaan vastuun yhteiskuntaa. Vastuun yhteiskunta kantaa vastuuta jäsenistään, mutta tukee myös jäseniään vastuun kantamisessa niin perheessä ja lähiyhteisössä kuin työ-ja talousasioissa, politiikassa ja muussa yhteiselämässä. Vastuun yhteiskunta antaa ihmisille mahdollisuuden kuulua johonkin, kokea itsensä tarpeelliseksi. Se on jakamisen ja huolenpidon yhteisö, joka ei holhoa, vaan antaa mahdollisuuden oman panoksen antamiseen.

Nykyisen laman aikana syrjiminen kohdistuu ihmisiin kaikissa yhteiskuntaryhmissä, ja sosiaalinen vieraantuminen on taloudellisen ahdingon ohella keskeinen piirre. Uusi tapa lähestyä näitä ilmiöitä on välttämätöntä. Uskon, että keskustalaisella ajattelulla on edessään entistä vaativampi tehtävä.

Keskustalaisuus ei voi elää itsenäisenä poliittisena liikkeenä, ellei sen profiili selvästi eroa muista poliittisista virtauksista. Nyt Keskustan on taottava perinteet ja asenteet käytännön politiikan työkaluiksi. Keskustan kenttä on laaja ja vaativa, kun yhteiskunta voi pahoin ja kaipaa vaihtoehtoja, jotka vievät pois nykyisestä kestämättömästä tilasta. Keskustalla on näytön paikka nyt.

Tahdonvoimaa tarvitaan. Tahdonvoima kasvattaa. Se ei ole vaikeaa. On vain aluksi totuttauduttava siihen, ettei jätä huomiseksi, mitä jo tänään voi tehdä.

AAMURUKOUS
Virren sanoin Tule mukaan,taivaan Isä

Jälleen päivän askareisiin
voimaa rukoilen.
Auta, että työni voisin tehdä iloiten.
Tule mukaan taivaan Isä,
hetkeen jokaiseen.
Tule keskellemme iloon
surun kipeuteen.
Siunaa niitä,
joiden kanssa
tänään matkaa jaan.
Anna sydämmeni olla
herkkä kuulemaan.
Pidän kiinni kädestäsi.
Silloin uskallan rohkesti
ottaa vastaan päivän alkavan.

Anneli, Paavo, Hannu, Mari, Antti vai jokin muu?
20.01.2010 Klo 06.52
PERUSUSKOA TULEVAISUUTEEN

Vuosi vaihtui ja monet iloiset ja surulliset asiat varjostavat meidän elämäämme. Niin kuin ihmisten elämään kuuluu syntymä, siihen kuuluu myös kuolema. Hyviä ystäviä on poistunut luotamme. Uusivuosi on juhlana kuin elämä itse iloinen ja haikea. Uuden vuoden aloitan toivomalla siunausta kaikille. Toivon, että kaikilla on mahdollisuus juhlia elämää yhdessä, saamme olla iloisia toinen toisestamme.

Olin eilen illalla Pirkkalan seurakunnan nuorisotyön ohjaustyöryhmän kokouksessa. Siellä pohdittiin edellisen vuoden toimintakertomusta, mietittiin ja suunniteltiin tulevaisuutta, vaikka tulevaisuus ei niin ruusuiselta näytäkään, kun miettii mitä maailmalla tapahtuu. Iltahartauden piti rovasti Köykkä, joka oli saanut uuden arvonimen. Puheessaan hän käsitteli, että ihminen on Jumalan kuva.

Aivan uskomattomalta tuntuu se, kun kirkko oli jo aikaisemmin suunnitellut, että yhteisvastuukeräys suunnataan tänä vuonna Haitiin. Näin on, " Ihminen päättää ja Jumala säätää". Tämä saattaa kuulostaa kuluneelta väitteeltä, mutta toimii edelleen hyvin.

Moni ei halua kuulla, että tämän päivän poliittisten ryhmien johtajat esiintyvät samoin asentein kuin menneiden vuosikymmenien diktaattorit. Koska he ovat oikeassa ja vielä oikeammassa kuin kukaan muu. He tietävät, mikä on muille parhaaksi, ja valitsevat itse keinot saavuttaakseen nämä päämäärät.

Realistit ja rationalistit, jotka ovat hylänneet arvokkaat ihanteet pelkkänä uneksijoiden sanahelinänä ja epäkäytännöllisinä iskulauseina ovat pettäneet itseään. Epäonnistumisemme paremman yhteiskunnan rakentamisessa on ensi kädessä moraalista epäonnistumista. Mutta ennen moraalista uudistumista tarvitaan hengellinen parannus. Se on kaiken muun perusta.

Koko maailmassa tähän asti olemme noudattaneet kohtaloamme sokeasti ja tahdottomasti, eli tuskallisesti ja tyhmästi. Ajelehtimisen politiikka ei enää kannata. Helpoimpina aikoina se saattaisi sujua, mutta ei näinä ankaran kriittisinä aikoina.

Ihmiskunnan painavat ongelmat ovat enimmäkseen poliittisia ja taloudellisia, ja siksi niitä tulisi käsitellä poliittisin ja taloudellisin mittapuin. Mutta niiden tausta on moraalinen ja metafyysinen. Yksikään keino, jolla ihmiskuntaa voi pelastautua sitä kohtaavasta vaarasta, ei tule osoittautumaan tyydyttäväksi, jos tämä hengellinen osuus jää huomiotta.

Jokainen muu keino yksin käytettynä tuottaa lopulta tulokseksi epäonnistumista. Vasta kun politiikolla, talousmiehellä ja valtakuntien päämiehillä tai naisilla on järkeä tajuta tämä ja rohkeutta myöntää se, vasta kun he nöyrtyvät julistautumaan vajavaisiksi ja kykenemättömäksi, ihme voi tapahtua, ja korkeamman voiman apu tulla pelastukseksemme tekemään puolestamme sen, mihin emme itse pysty. Se mikä on parasta yksilölle on pitkän päälle paras myös yhteiskunnalle.

Tähän edellä olevaan kirjoitukseeni olen päätynyt, kun olen miettinyt miksi maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa.

Kesäkuussa valitaan Keskustalle uusi puheenjohtaja. Olen protestoinnut sitä vastaan, että media näyttää näyttävän suuntaa kuka on Keskustan seuraava puheenjohtaja. Varteen otettavat puheenjohtajat Jäätteenmäki, Väyrynen ja Pekkarinen ovat melkein sysätty seinään ainakin lehtikirjoitusten perusteella. Keskustanuoretkin kapinoivat. Mielestäni turhaan. Nyt tarvitaan todellista valtiomiestä tai naista, ennen kaikkea kokemusta, jolla on taloudellista tietämystä näinä vaikeina aikoina.

Mielestäni liian usein näyttää voittajaksi selviytyvän puheenjohtaja, jolla ei ollut yhtä hyviä edellytyksiä hoitaa virkaan kuuluvia tehtäviä kun jollakin toisella ehdokkaalla. Pahinta on jos media valitsee puheenjohtajan ekä keskustalaiset, jotka hakevat aateen johtajaa.

On hyvä, että Paavo Väyrynen lähti ehdokkaaksi. Väyrysessä on sitä aatteen valoa ja peräpohjalaista sisua. Uskon, että hänelle on myös sitä rohkeutta sanoa asiat suoraan eikä mielistellä ketään. Nyt sitten vaan puheenjohtajakisaan kaikki halukkaat esittämään mielipiteitään ja kertomaan keskustaväelle Keskustan johtamistavoistaan. Ehdolle kaikki halukkaat ja pyrkikää johtajaksi reilusti ilman mitään luikertelua ja vaatimattomaksi heittäytymistä.

Paavo Väyrynen on sitkeä peräpohjalainen. Olen sitä mieltä, että peräpohjalainen pärjää missä vain. Tämän tietäessään ja sen muistaessaan ettei "kukaan ole profeetta omalla maallaan" kannattaa siis Väyrysen lähteä kiertämään koko Suomea apujoukkoineen.

Muistan hyvin kun Tuula Linnamaan kanssa kierrettiin Pohjois-Hämettä Paavo Väyrysen tukijoukoissa presidentinvaaleissa monia vuosia sitten. Kovalla pakkasella kerättiin nimiä Paavo Väyryselle luovutettaviin työrukkasiin. Eilen soitin Tuulalla, että no niin Tuula eiköhän lähdetä tekemään työtä taas Väyryselle. Häntä nauratti, muisteli aikoja jolloin kiersimme Pirkanmaata ja joskus oli niin liukasta Kurussa, että auto meinasi metsään mennä suoralla tiellä.

Milloinkahan edistysmielisyys tavoittaa Keskustan ja puheenjohtajavaalin? Tätä minä olen kysellyt, kun tiedotusvälineet julkaisevat aina uusia gallupeja ehdokkaiden suosiosta. Kysymukseni on hyvin vakava, sillä tiedän olevani politiikan sisältökysymyksistä keskimääräistä paremmin selvillä. Mutta minulta puuttuu melko peruusteellisesti tieto, mitä gallup-suosikki ajattelee, mihin hän pyrkii, miten hän johtaisi maata. En kerta kaikkiaan osaa hyvällä omallatunnolla kannattaa enkä vastustaa.

On tietenkin kunkin ehdokkaan ja myös hänen asettajansa, puolueen tai kansanliikkeen oma asia, milloin vaalityö aloitetaan. Mutta gallup-uutisia seuraavalle tämä ei ole sama asia. Olen kansanvallan ihannoija. Siksi minulla on oikeus odottaa, että keskustalaiset saa tietää, mitä puheenjohtaja aikoo puolueenjohtajana tehdä.

Aika kummallinen tilanne, kun eri puolueiden puheenjohtajat meinaavat valita jo Keskustan puheenjohtajan ja pääministerin. Ei ole ihme jos ihmisiä inhottaa koko politiikka ja varsinkin puolueet. Mutta myös itseäni galluppien tulokset herättävät epäilyn.
Minusta tämä ei ole oikein.

Annetaan historian opettaa. Kansan enemmistö haluaa maahan johtajan, joka tekee oman maan hyväksi työtä. Puolueet kanavoivat ihmisten mielipiteitä, ja valtaa jaetaan vaaleissa sen mukaan kuin tiedetään puolueiden tavoitteista. Eivät ihmiset ole olleet erikoisia, kun heitä on nostettu puolueen puheenjohtajiksi. Mutta Keskustalla on ollut onni saada hyviä ja kotitekoisia puheenjohtajia. Tapahtukoon niin nytkin.

AAMURUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Muista rakas Taivaan Isä edessäsi kaikkia maailman ihmisiä: poikia ja tyttöjä, jotka ovat sodissa ja maanjäristyksissä menettäneet vanhempansa ja kotinsa: kaikkia haavoittuneita ja vammautuneita, äitejä ja isiä ja vauvoja, jotka maanjäristys on ajanut leireille, myös täällä Suomessa asuvia.

Kiitos rauhasta ja turvallisuudesta omassa maassamme. Anna rauha kaikille maailman kansoille ja ihmisille. Suo minunkin olla rauhantekijä omassa elämässäni.