Totuus tekee vapaaksi
31.01.2010 Klo 22.10
Elämänviisautta
Uusi vuosi on eräällä tavalla taitekohta, kynnys tai välitila. Katse suuntautuu taakse ja tähyää eteenpäin. Vuodenvaihteessa on pohdittu maailmantilaa ja menoa. Poliittiset ennustajat luovat kuvia tulevasta. Tammikuussa olen pohtinut maailman kysymyksiä, mutta myös sitä, mitä minä olen saanut? Mitä olen vailla? Mitä toivon ja pelkään? Mihin uskon ja luotan?
Aikamme on Jumalan kädessä. Se antaa ymmärtää, että elämä ei ole sattuman kauppaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jumala itse antaa meille ajan. Mitä politiikassakin voisikaan tapahtua, jos meillä olisi enemmän uskoa ja rakkautta toisiamme kohtaan, luottamusta siihen, että se mikä on tuomittu arvottomaksi ja hyvää hedelmää tuottamattomaksi ja joutaa hakattavaksi maahan, voikin vielä kantaa hedelmää. Sillä armahtaminen ja luottamus ovat niitä voimia elämässä, jotka saavat ihmeitä aikaan.
Yhdessä eläessämme katselemme jatkuvasti ympärillemme. Seuraamme mielenkiinnolla niitä tekoja ja ilmiöitä, joita läheisyydesämme tapahtuu. Ajatelkaamme, että näemme joka päivä tiedotusvälineistä kuinka Keskustan poliitikkoja arvostellaan. Meissä piilevän myötätunnon pakottamina asetumme nyt aivan kuin itsestään poliitikkojen asemaan. Miltä meistä tuntuisi, jos olisimme arvostelun kohteena. Varmaan olisi tukalo olo.
Tottuessamme arvostelemaan toisten tekoja joudumme vieraan havaisijan silmin katselemaan myös omia tekojamme, Mikä toisten suorittamana on hyvää tai pahaa, se on tietenkin meidän itsemmekin tekemänä hyvää tai pahaa.
Luonto on antanut meille taipumuksen arvotella asioita puolueettomasti ja yleispätevästi. Alinomaa kysymme, onko se, mihin aiomme ryhtyä tai mitä näemme ympärillämme suoritettavan, sopivaa vai sopimatonta. Sisäinen pakoattava voima vatii meitä myös tekemään juuri niin, kuin arvostelu on oikeaksi esittänyt. Myös itsekyytemme on meihin kovin piintynyt. Oma etu ja työ näyttävät meistä tärkeimmiltä, toisten edut ja työt taas usein unohdamme ja aliarvioimme. Omantunnon tehtävänä on saattaa meidät ymmärtämään ja ajattelemaan toisia. Sen ääni on velvoittava ääni.
Omatunto osoittaa pyrkimyksillemme suunnan, ei määrää tarkoin niiden yksityiskohtaista sisältöä. Se ei siis esitä lopullista totuutta. Jo Luther on sanonut: "Omatunto valvoo mieltämme ja vaatii meitä tekemään ´, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä siitä, minkä tiedämme vääräksi."
Samalla kun käsitykset hyvästä ja pahasta ovat poikenneet toisistaan, ne myös osoittavat, että katsantokannat ovat aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Aina on ollut vanhan tavan kannattajia ja uuden esitaistelijoita. Ja erilaisia käsityksistä on aiheutunut koviakin kiistoja. Voimme olla varmat siitä, että nämä käsitykset muuttuvat jatkuvasti meidänkin elämämme aikana.
Mitä meidän on sitten tehtävä kun Keskustan puheenjohtajaehdokkaita arvostellaan? Meidän on tässäkin tapauksessa pyrittävä asettautumaan toisten asemaan ja eläytymään heidän käsitystensä mukaisiin ihanteisiin. Vapahtajamme antamasta lain ytimestä, yleisestä rakkauden käskystä, on johdettu oikeaan yhteisöelämään liittyvä kaunis ohje: Kunnioita toisen vakaumusta! Tämä sopii meille kaikille ohjeeksi.
Sanaparsi sanoo: Elämä on taistelua. Se on taistelua eri katsontakantojen välillä. Toisaalta sanotaan: Taistelu on elämää. Niinhän se on, että vasta kilvoittelu se antaakin elämälle elämisen arvon. Mutta yhtä tärkeää kuin se, että taistelemme vakaumuksemme puolesta, on se, että taistelemme oikealla tavalla. Ainoastaan tällä tavoin, kun oikeamielisesti ja suvaitsevasti sidomme eri katsontakannat yhteen toisiansa täydentämään, voimme todella tehokkaasti edistää omaa onneamme ja yhteistä menestystä myös politiikassa.
Varsin tärkeä on se, että ne muistetaan myös suurissa yhteisöissä kunnassa ja valtiollisessa elämässä. Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti politiikassa viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Politiikassakin pitää palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.
Edellä kirjoittamassani tekstissä olen miettinyt elämänviisautta. Olkoonpa kunnat ja valtio laadultaan ja laajuudeltaan millaisia tahansa, niiden menetys ja voima riippuu jäsenten yksimielisyydestä ja työtarmosta. Poliitiikot tulevat, menevät, häviävät ja hajoavat ihmisten eripuraisuuksien johdosta. Vain se puolue pysyy ja menestyy, jonka jokainen jäsen täyttää tehtävänsä kunnollisesti ja muistaa muurahaisen neuvon: "Me vedämme suuntaan samaan, kun käymme rakentamaan."
Uusi vuosi on eräällä tavalla taitekohta, kynnys tai välitila. Katse suuntautuu taakse ja tähyää eteenpäin. Vuodenvaihteessa on pohdittu maailmantilaa ja menoa. Poliittiset ennustajat luovat kuvia tulevasta. Tammikuussa olen pohtinut maailman kysymyksiä, mutta myös sitä, mitä minä olen saanut? Mitä olen vailla? Mitä toivon ja pelkään? Mihin uskon ja luotan?
Aikamme on Jumalan kädessä. Se antaa ymmärtää, että elämä ei ole sattuman kauppaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jumala itse antaa meille ajan. Mitä politiikassakin voisikaan tapahtua, jos meillä olisi enemmän uskoa ja rakkautta toisiamme kohtaan, luottamusta siihen, että se mikä on tuomittu arvottomaksi ja hyvää hedelmää tuottamattomaksi ja joutaa hakattavaksi maahan, voikin vielä kantaa hedelmää. Sillä armahtaminen ja luottamus ovat niitä voimia elämässä, jotka saavat ihmeitä aikaan.
Yhdessä eläessämme katselemme jatkuvasti ympärillemme. Seuraamme mielenkiinnolla niitä tekoja ja ilmiöitä, joita läheisyydesämme tapahtuu. Ajatelkaamme, että näemme joka päivä tiedotusvälineistä kuinka Keskustan poliitikkoja arvostellaan. Meissä piilevän myötätunnon pakottamina asetumme nyt aivan kuin itsestään poliitikkojen asemaan. Miltä meistä tuntuisi, jos olisimme arvostelun kohteena. Varmaan olisi tukalo olo.
Tottuessamme arvostelemaan toisten tekoja joudumme vieraan havaisijan silmin katselemaan myös omia tekojamme, Mikä toisten suorittamana on hyvää tai pahaa, se on tietenkin meidän itsemmekin tekemänä hyvää tai pahaa.
Luonto on antanut meille taipumuksen arvotella asioita puolueettomasti ja yleispätevästi. Alinomaa kysymme, onko se, mihin aiomme ryhtyä tai mitä näemme ympärillämme suoritettavan, sopivaa vai sopimatonta. Sisäinen pakoattava voima vatii meitä myös tekemään juuri niin, kuin arvostelu on oikeaksi esittänyt. Myös itsekyytemme on meihin kovin piintynyt. Oma etu ja työ näyttävät meistä tärkeimmiltä, toisten edut ja työt taas usein unohdamme ja aliarvioimme. Omantunnon tehtävänä on saattaa meidät ymmärtämään ja ajattelemaan toisia. Sen ääni on velvoittava ääni.
Omatunto osoittaa pyrkimyksillemme suunnan, ei määrää tarkoin niiden yksityiskohtaista sisältöä. Se ei siis esitä lopullista totuutta. Jo Luther on sanonut: "Omatunto valvoo mieltämme ja vaatii meitä tekemään ´, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä siitä, minkä tiedämme vääräksi."
Samalla kun käsitykset hyvästä ja pahasta ovat poikenneet toisistaan, ne myös osoittavat, että katsantokannat ovat aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Aina on ollut vanhan tavan kannattajia ja uuden esitaistelijoita. Ja erilaisia käsityksistä on aiheutunut koviakin kiistoja. Voimme olla varmat siitä, että nämä käsitykset muuttuvat jatkuvasti meidänkin elämämme aikana.
Mitä meidän on sitten tehtävä kun Keskustan puheenjohtajaehdokkaita arvostellaan? Meidän on tässäkin tapauksessa pyrittävä asettautumaan toisten asemaan ja eläytymään heidän käsitystensä mukaisiin ihanteisiin. Vapahtajamme antamasta lain ytimestä, yleisestä rakkauden käskystä, on johdettu oikeaan yhteisöelämään liittyvä kaunis ohje: Kunnioita toisen vakaumusta! Tämä sopii meille kaikille ohjeeksi.
Sanaparsi sanoo: Elämä on taistelua. Se on taistelua eri katsontakantojen välillä. Toisaalta sanotaan: Taistelu on elämää. Niinhän se on, että vasta kilvoittelu se antaakin elämälle elämisen arvon. Mutta yhtä tärkeää kuin se, että taistelemme vakaumuksemme puolesta, on se, että taistelemme oikealla tavalla. Ainoastaan tällä tavoin, kun oikeamielisesti ja suvaitsevasti sidomme eri katsontakannat yhteen toisiansa täydentämään, voimme todella tehokkaasti edistää omaa onneamme ja yhteistä menestystä myös politiikassa.
Varsin tärkeä on se, että ne muistetaan myös suurissa yhteisöissä kunnassa ja valtiollisessa elämässä. Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti politiikassa viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Politiikassakin pitää palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.
Edellä kirjoittamassani tekstissä olen miettinyt elämänviisautta. Olkoonpa kunnat ja valtio laadultaan ja laajuudeltaan millaisia tahansa, niiden menetys ja voima riippuu jäsenten yksimielisyydestä ja työtarmosta. Poliitiikot tulevat, menevät, häviävät ja hajoavat ihmisten eripuraisuuksien johdosta. Vain se puolue pysyy ja menestyy, jonka jokainen jäsen täyttää tehtävänsä kunnollisesti ja muistaa muurahaisen neuvon: "Me vedämme suuntaan samaan, kun käymme rakentamaan."